Juuso sanoi:
Kauankos sulla KJ kesti tuo Adiktin sisäänajo?
Pikkaisen kireä on tällä hetkellä.
En osaa sanoa. Tähän mennessä on pyörinyt LP läpi lähellä sata kertaa. Minulla oli aluksi toinen vahvistinkin, löysempi. Jos nyt näillä termeillä on mitään yhteneväisyyttä, mitä tarkoitamme.
Termisoppaan: Jokos siellä on
hitaammat kaiuttimet?
Minusta tuntuu kuin Adikt-Rega-Sondek toimisi lähellä CD:n toistoa tasapainoltaan ja erottelultaan. Tähän tulokseen olen päässyt vertailemalla remasteroituja Zeppelinejä CD vs. LP. (Uusia LP-levyjä, jotka lienee tehty soinniltaan lähelle CD-versiotani.) Mikä on lähellä, onkin jo turhan vaikea aihe käsitellä. Onpahan vain oma kokemukseni enkä osaa sitä paremmin kuvailla pysyäkseni edes hiukan ymmärrettävän objektiivisena. Äänitteestä on lopputulos riippuvainen, niin kuin aina.
(Puhumatta nyt vinyyliäänen muutamista yleisistä ominaisuuksista, jotka pääsääntöisesti aiheuttavat CD:tä vastaan miellyttävämmän kokemuksen. Toisaalta ei minulla ole kokemusta erilaisista CD-soittimista. Tähän löytyy muuten oma aihe
vinyyli vs. CD. Ei tähän tätä kiitos.)
Tuo Zeppelin testi pitääkin ottaa uusiksi vielä, jos rasia vaikka muuttuu uudesta. Minulta löytyy varmaan jotain muutakin musiikkia kahdelta formaatilta, täytyypä tutkia onko niistä myös vertailupareiksi.
Vahvistin-kaiutin pariini ei tämä kyllä yleensä ihan korjaamatta sovi. Pitää vaimentaa joko yli 1500 tai 3000Hz taajuuksia säätimestä, niin raaka ja riipivä muuttuu lämmöksi ja alkaa samalla bassotkin elämään. Hyvin monet levyt ovat sellaisia ja toimii tuo asetus kyllä yleissäätönäkin. Onneksi on kunnolliset säätimet, muuten joutuisin vaihtorumbaan. Luxman 55A.
Tämäkö on kireyttä: kaikki osat ketjussa toistaa erinomaisesti keskiäänet ja diskantit ja samalla kaiuttimen bassopuoli tipahtaa melko ylhäältä? Taajuusvaste ei ole turhaan yksi tärkeimmistä tekijöistä toistossa. On olemassa ns. peittoilmiökin. Dogmaattinen Flättis huomaa ennen pitkää, että elämykset nopeudesta ovat täysin verrattavissa hajuraon päähän työnnetyn Pekka Perushifistin elämyksiin sointiväristä. Kummallakin liian paljon yksinään on vain uutuudenviehätyksensä.
(Editoitu monta kertaa.
Juuso, ajatukseni eivät kumpua suuremmin muusta kuin omasta laitteistostani. Aivan liian pikaisesti pääsin kuulemaan Exposureasi ja niitä hyvin erottelevia pikkukaiuttimia, jotta voisin niistä mitään merkityksellistä sanoa.)