Uusi cd-soitin.

kaartovaara

Käyttäjä
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
707
Terveyhdys hifiveljet. Ja kiitokset uudistuneista sivuista. Harrastajien into on vertaansa vailla. Täytyisi varmaan itsekin joskus aktivoitua vaikka testiraportin myötä...

Nyt olisi hakusessa "se oikea" CD-soitin. Hauskaa, että nykyään laadukkaiden CD-soitinten markkinatermi on: analoginen ääni. Minulla on vinyylisoitin ja uskon teitäväni, mitä termi tarkoittaa...Mutta

Nopea, selkeä, mehukas, läsnäoloa, bodya, kattaen koko äänialueen. Yleispätevä, kuuntelussa enimmäkseen muut kuin "highend" äänetteet. Kevyttä musaa laidasta laitaan. Budjetti ad 4000. Kokemusta ei ole, mutta luettua tietoa jonkin verran seuraavista harkinnassa olevista tuotteista:

Sugden masterclass: analoginen, nopea, mutta onko bodya ja läsnäoloa tarpeeksi? Kuivahtaako soundi "analogian" kustannuksella kliiniseksi?

Bluenote Stibbert Tube: Erittäin kehuttu, mutta osaavatko nuo italialiset mitään? Ulkonäkö ei merkitse, vaikka "ripustus"
lieneekin tehty äänenlaadullisten seikkojen vuoksi...

Plinius CD-101: Myös kehuttu, mutta bassopuolen puutteet aiheuttaneet narinaa. Näytön puuttuminen ärsyttää...

Naim CD x2: Kallis. Erillisten virtalähteitten kanssa puljaaminen ei oikien kiinnosta...

Musical Fidelity A5: Kehuttu, yleipätevä, mehukas, mutta vähän kovahko ääni...

Muuta? Linn, Ayre: Ohuita ja kirkkaita...
 
kaartovaara sanoi:
Naim CD x2: Kallis. Erillisten virtalähteitten kanssa puljaaminen ei oikien kiinnosta...

Musical Fidelity A5: Kehuttu, yleipätevä, mehukas, mutta vähän kovahko ääni...

Moi!

Kahdesta yllämainitusta on kokemusta, MF5A oli aikaisemmin, ei sopinut systeemiini, sointi oli ylikirkas. Möin soittimen kaverilleni, jonka setissä soitin toimii taas vallan mainiosti. Eli systeemisidonnaisuus on suurta. Itselläni vahvarina Bladeliuksen integroitu, kaverilla Parasoundin etunen ja pääte. Eli riippuu oheiskalustosta.

No, nykyään setissäni on Naim CDx2, ilman lisävirtaa. Tällä hetkellä tuntuu että tämä on SE soitin joka jämähtää settiin. Soittaa musiikkia hyvin paljon vinyylityyliin, mutta itselläni jää tällä hetkellä analogikalusto kakkoseksi tämän kanssa, ennen oli toisinpäin. ;) Ehdottomasti musiikinkuuntelijan soitin, ei äänikuva tms bongarille. Tekniseltä toteutukseltaan loistava, käyttää "oikeaa" cd koneistoa ollen siis todella nopea ja tarkka toiminnoiltaan (vertaa dvd tai cd-rom koneistolliset).

Huonoja noista ei ole kumpikaan, muista ei taasen ole kokemuksia.

Mutta jos haluat aiheesta lisää kuulla niin pistä meiliä.
 
Kannattaa ehkä lisätä listalle Musical Fidelity kW-sarjan soittimet myös, vaikka saattaakin mennä jo budjetin yli. Sattumoisin kuulin huhuja että kW25 transport + muunnin olisi mahdollisesti kuun puolivälissä Hifihuoneella Tampereella demossa ;)
 
Tuossa oli jo hyviä vaihto-ehtoja, mutta lisäisin joukkoon Accuphasen 57 ja Denononin DCD 2000 AE. Omassa setissäni Denon DCD S10 II toimii mukavasti. Tuosta Denonin 2000:sta on hifin korvanlehdessä juttua ja lisäisin sen mukaan jo halvan ~1600€ hintansa puolesta-halvan muihin verraten.
Painottaisin Arton tapaan oheiskalustoa ja myöskin kaapeleiden merkitystä laitetta hankittaessa. Äänilähteen valinta on yksi tärkeimpiä valintoja, kun laitteen sointi vastaa balanssiltaan, tai rytmitykseltään oikealta niin seuraavana on vastassa kaapelin valinta.
Ensivaikutelmaltaan "hyvä" soitin ei välttämättä ole "paras" valita. Kuuntele tarkkaan ensin lyhyissä pätkissä ja sitten pidempään soittaen.
Hifikrugin setä myisi sen Denonin jo alle 1500€, mutta en sitä sieltä henkilökohtaisesti ostaisi.
 
moi kaartovaara. itsellä oli sama ongelma jonkin aikaa sitten ja kuuntelin myös listassasi olleita soittimia ja mun settiin ylivoimaisesti paras ratkaisu oli bluenote stibbert tube. ei tarvinnu kahta kertaa mietiä sillä se toimi mun setissä! kysäise laitetta concepthifistä testiin ja suorita koekuuntelu. en usko että petyt!
 
Ilman muuta suosittelen Accuphasen soittimia, jos löytyy budjettiin sopiva. Ainakin käytettynä pitäisi löytyä (ei ehkä Suomesta). Hyvin budjettiisi sopii Densenin mainio B-400XS, jonka soundi soveltuu erityisesti kevyelle musiikille. Tuo cd-soitin kuuluu tällä hetkellä settiini.

Varsinkin Accuphase DP-67 vakuutti minut tuon konservatiivisen valmistajan kyvystä tehdä uskomattoman hienosti soivia ja mahtavasti viimeisteltyjä soittimia. Sen soundia on vaikea kuvailla, mutta ainakin taustan 'hiljaisuus' mahdollisti pienimpienkin yksityiskohtien kuulemisen. Veti kuuntelijankin hiljaiseksi, vaikka ennakkoasenteeni oli 'tylsä' soundi.
 
Moi,

Itselläni Electrocompanietin uusin versio ja nuo hakemasi kriteerit täyttäyvät erittäin hyvin. Ollut myös SAT cdfix, oli kohtalainen, mutta en pitänyt niin hyvänä kuin se hirveä hype tuon soittimen ympärillä oli.

EDIT (vaakko): tyhjät rivit poistettu.
 
Minun mielestäni soitin voi myös olla addiktiivisen musikaalinen.

En voi mainita merkkiä, mutta olen hiljattain kuunnellut Suomessa uuden merkkistä, kohtuuhintaista soitinta, joka suorastaan tekee riippuvaiseksi musikaalisudellaan. Sointi on tosin yläpäävoittoinen, ainakin burn-in vaiheessa. Mutta kuten eräs koekuuntelija totesi, että joko se on taintunut se yläpää kokeilun kuluessa, tai sitten hän on alkanut toleroida sitä, mutta hän ei ole koskaan ennen kuullut vastaavaa ääntä minkään hintaisista laitteista. Ja hän on kuullut monia hyvin kalliita ns. hi-end systeemejä. "Nyt ei enää pysty lukemaan lehteä yhtäaikaa, kun kuuntelee. Rokkaa, kuin hirvi ja musiikki vie mielen mukanaan.", oli hänen kommenttinsa. Itsellään hänellä on Coplandin soitin.

Omalta osaltani koin kotonani, että Naim CDX:äni soi kuolleesti, kun palasin takaisin siihen. Tulen arvioimaan uudelleen oman soittimeni lähitulevaisuudessa.

Saattaa olla, että sävyissä joutuu hiukan mukautumaan, mutta musiikissa ja analogisuudessa saa paljon enemmän vastineeksi. Ja kyllä pläsähtää lautanenkin aivan ennen kuulumattomasti. Bändi ON huoneessa ja elää. Moni soitin muuttui kertaheitolla aika ylihintaisen tuntuiseksi omissa silmissäni.

Ossi

edit: mainostuslinkki poistettu moderaattorin toimesta
 
Toisinkuulija sanoi:
Minun mielestäni soitin voi myös olla addiktiivisen musikaalinen.

En voi mainita merkkiä, mutta olen hiljattain kuunnellut Suomessa uuden merkkistä, kohtuuhintaista soitinta, joka suorastaan tekee riippuvaiseksi musikaalisudellaan. Sointi on tosin yläpäävoittoinen, ainakin burn-in vaiheessa. Mutta kuten eräs koekuuntelija totesi, että joko se on taintunut se yläpää kokeilun kuluessa, tai sitten hän on alkanut toleroida sitä, mutta hän ei ole koskaan ennen kuullut vastaavaa ääntä minkään hintaisista laitteista. Ja hän on kuullut monia hyvin kalliita ns. hi-end systeemejä. "Nyt ei enää pysty lukemaan lehteä yhtäaikaa, kun kuuntelee. Rokkaa, kuin hirvi ja musiikki vie mielen mukanaan.", oli hänen kommenttinsa. Itsellään hänellä on Coplandin soitin.

Omalta osaltani koin kotonani, että Naim CDX:äni soi kuolleesti, kun palasin takaisin siihen. Tulen arvioimaan uudelleen oman soittimeni lähitulevaisuudessa.

Saattaa olla, että sävyissä joutuu hiukan mukautumaan, mutta musiikissa ja analogisuudessa saa paljon enemmän vastineeksi. Ja kyllä pläsähtää lautanenkin aivan ennen kuulumattomasti. Bändi ON huoneessa ja elää. Moni soitin muuttui kertaheitolla aika ylihintaisen tuntuiseksi omissa silmissäni.

Ossi

edit: mainostuslinkki poistettu moderaattorin toimesta

Mielenkiintoista, että olet löytänyt uuden soittimen mahdollisesti myös kotikuuntelua varten. Kuitenkin on mielestäni hieman arveluttavaa keskustelu tällä tasolla mikäli toistin on "omasta valikoimastasi".
Edustamasi soittimet ovat varmaan hyvää tasoa, mutta en pidä siitä, että niitä markkinoidaan tällä foorumilla. Ajatuksesi musikaalisuudesta ja musikista ovat sinäänsä hyviä.
 
En ole sanonut merkkiä, enkä sano. Enkä syytäkään siihen, miksen sano.

Sanoin vain omakohtaisen sekä toisen koekuuntelijan kokemukset eräästä soittimesta. Sen verran lienet minulle sallivan, kun asiasta keskustellaan. Viestini oli kuitenkin paljon syvällisempi, miltä se ehkä näytti.

Jos huomasit, viestini oli, ettei siitä sävytasapainosta kannata olla niin kovasti huolissaan, jos musiikki on kunnossa. Addiktoiva musiikki tuo kuitenkin lopulta sen suurimman onnen. Ja kuten itse sanoit, kaapelit ja muut oheislaitteet voivat kompensoida niitä sävyjä. Mutta siinäkin on oltava tarkkana, ettei musiikki samalla luiskahda pesuveden mukana ikkunasta ulos. Se tulee aina pitää ensisijaisena.

On kova työ saada hifistit irti sävytasapainojen kuuntelemisesta ja keskittymään sen sijaan oleelliseempaan. Niin lujaan se on juurrutettu. Se on täysin naurettavaa siitä syystä, että jokaisessa salissa, jokaiset PA-laitteet, jokaisen kapellimestarin luomat sointivärit ovat erilaiset. Sävyt eivät ole se juttu eivätkä koskaan vakiot.

Se, ettei mainitsemani toinen koekuuntelija ollut koskaan aikaisemmin kuullut vastaavaa ääntä, tarkoittaa juuri sitä, että hänen korvansa ovat auenneet musikaalisuudelle. Se on fantastinen tapahtuma. Se, miten ihminen ymmärtää, ettei ole koskaan aikaisemmin kuullut vastaavaa levyiltä. Se, miten hifisti alkaa tajuta, mistä musiikintoistossa on laatutasolla kyse. Miten hän alkaa kouriin tuntuvasti ymmärtää, että musiikin kuunteleminen kehittää hänen omaa musikaalisuuttaan. Niin musiikin kuuntelun juuri pitää tehdä, jos se on musiikkia, mitä kuuntelee. Ja miten musiikin sisäinen taika alkaa aueta. Todella onnellinen perhetapahtuma tuollainen! Upeata todistaa sitä ja tässä tapauksessa olla itse se toinen koekuuntelija. Minulle musikaalisuus on vanha tuttu juttu ja kokemus enemmänkin dejavú. Mutta aina se on yhtä vaikuttavaa nähdä, kun jollain toisellakin korvat aukeavat.

Kysymys oli siis vain erään digitaalisen äänilähteen ja saman valmistajan vahvistimen koekuuntelusta ensi kertaa. Meille molemmille aikaisemmin kokemattoman. Jonka nyt saimme tilaisuuden kokeilla.

Oma soittimeni on monessa mielessä suuri ja varsinkin nyt, kun sain siihen monikanavavirtalähteen. Se on oma lukunsa sinänsä. Mutta on totta, että se tuntui kuolleelta ja ääni kasaan prässätyltä tuon koekuuntelun jälkeen. Tämä saattaa päätyä omankin soittimeni vaihtumiseen jossain kohdin. Varsinkin, kun kokeiltu äänilähde on reilusti, jopa puolet edullisempi, kuin kummankaan meistä koekuuntelijoista omistama nykyinen soitin. Musikaalisuuden taso toiston laadussa ei todellakaan kulje hinnan kanssa käsi kädessä - tämäkin tuli jälleen todettua.

Ossi
 
Olen Sepon kanssa samaa mieltä.

Olet Ossi sen verran kuitenkin ollut viime aikoina innostunut siitä soittimesta, että ainakin minulle tuo laitteen merkki aukeni heti. Viestisi on toki mielenkiintoinen, mutta se ei minun mielestäni ole forumin sääntöjen hengen mukainen.
 
Toisinkuulija sanoi:
En ole sanonut merkkiä, enkä sano. Enkä syytäkään siihen, miksen sano.

Sanoin vain omakohtaisen sekä toisen koekuuntelijan kokemukset eräästä soittimesta. Sen verran lienet minulle sallivan, kun asiasta keskustellaan. Viestini oli kuitenkin paljon syvällisempi, miltä se ehkä näytti.

Jos huomasit, viestini oli, ettei siitä sävytasapainosta kannata olla niin kovasti huolissaan, jos musiikki on kunnossa. Addiktoiva musiikki tuo kuitenkin lopulta sen suurimman onnen. Ja kuten itse sanoit, kaapelit ja muut oheislaitteet voivat kompensoida niitä sävyjä. Mutta siinäkin on oltava tarkkana, ettei musiikki samalla luiskahda pesuveden mukana ikkunasta ulos. Se tulee aina pitää ensisijaisena.

On kova työ saada hifistit irti sävytasapainojen kuuntelemisesta ja keskittymään sen sijaan oleelliseempaan. Niin lujaan se on juurrutettu. Se on täysin naurettavaa siitä syystä, että jokaisessa salissa, jokaiset PA-laitteet, jokaisen kapellimestarin luomat sointivärit ovat erilaiset. Sävyt eivät ole se juttu eivätkä koskaan vakiot.
.

Ossi

Tuossa oli taas paljon asiaa Ossi. Ajatuksesi ovat hyviä. Olen virheiden ja onnistumisien kautta itse oppinut huomioimaan. Kirkas ylä-alueen sointi on toki johdotuksella hillittävissä, mutta ilmavuus tulee kärsimään. Sinäänsä yläpainotteisessa soinnissa ei ole mitään vikaa, kun perusasiat äänenvärissä ja muutkin ajoitukset ym. ym. jotka ovat musiikin kannalta tärkeämmät. Ilmavuutta tuollaisilla laitteilla saadaan rutkasti lisää. Sikäli, jos alakerta on kunnossa, niin sinfonioissa tavoitetaan jo todella paljon. Mikäli rytmilliset seikat on kunnossa ja Metallican uusin (autotallisaundein), tai Rushin Feedback pysyy kunneltavina myös ylemmillä taajuuksilla, niin tuollaiset laitteet sopivat hyvin kovankin rytmimusiikin räimeisiin. Olisin kuitenkin toivonut tuon kaverin itse kerovan kokemuksistaan, jonka olitte huomanneet. En itse juurikaan kerro asioista kolmannessa persoonassa ja se häiritsee minua.
 
Hän pitää näitä forumeita "keskenkasvuisten suunsoittosivuina", eikä halua osallistua alan keskustelupalstojen debatteihin. Joten jouduin toistamaan hänen elämyksensä sivusta rekisteröitynä. Pyrin vaikuttamaan mahdollisimman vähän ja annoin hänelle aikaa ja mahdollisuuden tehdä itse löytönsä vain varovasti ohjaten muutamien musikaalisten esteiden poistamiseksi. Eli toimin tässä tapauksessa lähinnä jonkinlaisena facilitaattorina. Kyllä ne korvat löytyivät sieltä.

Hieno elämys minulle. Se on kuin uudelleensyntymä. Kun joku huomaa kuunnelleensa kuollutta ja tasapaksua nötköttiä vuosikymmenet. Vanha muusikko hänkin. Ja sen jälkeen tuli vuolas purkaus siitä, miten olemattoman vähän lehdet oikeasti tukevat parempien systeemien löytämistä testeillään... No, sekään ei ollut mitenkään uutta minulle. Lehtien onnettoman vaikutuksen paljastuminen kuuluu asiaan, sekin.

Tässä siis ei ole niinkään kysymys siitä, mikä merkki on, mikä malli on, kuka sitä myy tai kuka ei. Kysymys on musikaalisen maailman avautumisesta hifin jälkeen. Järisyttävää. Yhtäkkiä niin paljon siitä, mitä on oppinut ja uskonut merkittäväksi, sortuu murusiksi ja mieli oppii aivan uusia asioita. Ollaan astuttu pitkä askel lähemmäs musiikin sydäntä. Ja suuri seikkailu on vasta alussa.


Ossi
 
EI TAAS!

Ihan oikeesti! Onko mikään niin kieroutunutta kuin Hifinharrastaminen..?
 
Täältä ääni myös Densen Beat B-400 XS:lle. Oli nyt viikonlopun testissä ja ainakin erittäin selkeä/tarkka, bodya löytyy, "analoginenkin" ääni taitaa joten kuten osua ääntä kuvaamaan. Mehukkuus ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen mutta rasittamattomuus kylläkin, en kerta kaikkiaan saanut millään materiaalilla korvia riipivää ulosantia vaan kaikki levyt toimi ainakin jotenkin, ja minulla kyllä hyllystä löytyy ties mitä happotestiä riipivyyden suhteen... Bassojen ja ehkä yleisessäkin äänen sävykkyydessä nykyinen Arcam oli parempi ja paras heleys ja kuulaus erityisesti naissolisteilla puuttui Arcamiin verrattuna Densenistä, mutta siihenpä ne alkaakin sitten loppua asiat missä Arcam pärjäsi. No ehkä Denseniä voisi ilkeästi haukkua mekaanisen erottelukoneen kuuloiseksi Arcamin rinnalla mutta silti Densen teki aika tempun ollessaan sekä tarkempi että selvästi rasittamattomampi. Diskantti tuntui suorastaan hillityltä. Bassojen ja rytmin kontrolli, erityisesti miesvokalistien body ja erottelu, äänikuvan tarkkuus ja pistemäisyys, jousisoitinten sävyt, kaikki tämä tuntui Densenillä paremmalta.

Noh, absoluuttisesta asteikosta puhuttaessa erot eivät olleet mitenkään maata järisyttäviä, joten itsellä on tässä tiukka mietinnän paikka edessä...
 
Mukavaa lukea kokemuksia soittimista Janne!

Tuota Denseniä en olekaan vakavasti kuunnellut, mutta edullisempaa soitinta kyllä hieman. Densenissä yleensäkin (mulla on nyt lainassa B-340 pääte) tuntuisi olevan todella rento ja helppo ääni, joka ei pullistele missään suhteessa, mutta antaa paljon elämyksiä. Askeettinen ulkoasu ja kohtuullinen hinta tietysti yhdistettynä ihan järeään rakenteeseen on minusta toimiva kokonaisuus. Oikein hyvä laite jos haluaa kohtuurahalla vähän erikoisempaa ääntä kaiuttimistaan, ja kyllähän noilla pärjää vaikka sinne huipulle astikin. Kokonaisuutena homma varmaan toimii parhaiten, jos muutkin releet ovat saman valmistajan tuotoksia. Brittihifin ja Densenin yhdistäminen ei taida olla ihan mutkatonta? Siinä sitten lisää harkittavaa. :)
 
Mulla tuossa talvella oli lainassa pidempäänkin Moon Nova cd-soitin. Soittimen ovh. muistaakseni 3900e tuntumassa. Enkä voi ko. soitinta olla kehumatta, vaikka valintani ei siihen kohdistunutkaan. Mieleeni se kuitenkin jäi hyvinkin, etenkin kun tuo soitin oli ensikosketukseni kyseiseen laitemerkkiin.

Ääni oli ilmava, tarkka.. silti innosti kuuntelemaan pidempäänkin, vaikkei mielestäni vinyylimäisin kuulemani ollutkaan.
 
Mulla oli aikoinaan Densen Beat B400+ testissä samaan aikaan Arcamin CD36 kanssa. Molemmat olivat mainioita, mutta ei kuitenkaan aivan omaan makuun. En enää muista sen enempää (kommentit löytyvät vanhalta palstalta), mutta negatiivisista ominaisuuksista mieleen on jäänyt Arcamin hieman lasinen yläpää ja Densenin taipumus saada musa kuulostamaan hälinältä. Lieviä vikoja, mutta silti. B400XS pitäisi olla tämän ominaisuuden suhteen sivistyneempi.

Nyt pelleilen NOS DAC:n kanssa (no oikeasti vauvan kanssa), mutta jos olisin etsimässä soitinta, lyhyt listani koostuisi Cambridge Audion uudesta lippulaivasta, Rega Apollosta ja Naim CD5i soittimesta, joka on ainoa kolmesta jota olen kuullut. Ikävä kyllä Naimin hinta on noussut reilusti alkukesästä, mutta on se tosi hyvä soitin, ehkä jopa parempi kuin CD5x+lisävirtalähde (IMO). Eli itse katsoisin soittimia myös halvemmasta hintaluokasta.
 
DIA sanoi:
Ikävä kyllä Naimin hinta on noussut reilusti alkukesästä, mutta on se tosi hyvä soitin, ehkä jopa parempi kuin CD5x+lisävirtalähde (IMO). Eli itse katsoisin soittimia myös halvemmasta hintaluokasta.

DIA, mitä ihmettä sinä oikein kuuntelet?!! Naimin CD5i ei ole läheskään, ei lähitulkoonkaan, CD5x+virtalähteen tasoa. Aivan eri tason vehkeitä. Kuten tietenkin hintakin.

Naimilla EI KOSKAAN halvempi malli ole parempi, kuin kalliimpi. Siellä ollaan tasan tarkkaan perillä, että hintahierarkia on myös äänenlaatuhierarkia.

Yksi merkki sinun pitäisi ehdottomasti kuitenkin lisätä tuohon listaasi. En kyllä sano mikä, minkä varmaan arvasitkin.

Ossi
 
Kuten aiemminkin, kun vetäisit kahvit väärään kurkkuun, mainitsin, CD5x+virtalähdet ja CD5i eivät olleet samaan aikaa kotona kuuntelussa. Rinnakkain ollessaan saattaisi syntyä erilainen mielikuva. CD5i ei ole täydellinen soitin, mutta tähän mennessä kotona olleista soittimista sitä on ollut mukavin kuunnella. Kyllähän se Exposurekin voisi olla kuuntelun arvoinen :)
 
Back
Ylös