-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Uusi blogi julkaistu: Diabolus in HiFi
- Keskustelun aloittaja soikki
- Aloituspäivämäärä
kaartovaara
Käyttäjä
- Liittynyt
- 1.8.2006
- Viestejä
- 709
Paitsi minulla. Mutta kuten totesin, määritämme audion laadun eri tavoin, ja olen tulossa testannut saukinkin esimerkkejä. Vinyyli kuulostaa paremmalta. Mistähän se mahtaa johtua?
Se formaatti on vähän toissijainen juttu siinä kuulostaako äänitehyvältä vai ei. Kaikki lähtee äänityksestä ja tuotannosta. Jos esimerkikisi erilliset vinyyli- ja digimasterit lähdetään tekemään samasta digitaalisesta tiedostosta, niin hyvin monesti lopputulos kuulostaa hyvin hyvin samanlaiselta. Se vinyyli itsessään ei paranna lopputulosta yhtään. Joissakin tapauksissa se jopa huonontaa sitä, esim. jos levyllä on ultimaattisen matalia bassoja, paljon hiljaisia kohtia, pianomusiikkia tms. Silloin cd-levy voi toimia paremmin. Mutta jos äänitys, miksaus ja masterointi on tehty täysin analogisesti, niin analoginen formaatti kuten vinyyli tai nauha ovat ylivoimaisia. AD-muunnos hukkaa heti informaatiota. Vinyyli tai cd ei palauta tai paranna mitään joka on jo aikaisemmin hukattu.
Tiukkapipo
Käyttäjä
- Liittynyt
- 11.8.2007
- Viestejä
- 4 067
Tämä järkeily ei oikein saa tukea tosiasioista. AD-muunnos luonnollisestikin hukkaa informaatiota, koska ääretöntä resoluutiota ei ole. Analogiset formaatit vain hukkaavat sitä todistettavasti paljon enemmän, vaikka alkuperäinen äänite olisikin tehty täysin analogisin menetelmin.
Nykyiselle vinyylikeskustelulle on ominaista erikoinen uskomus, että analogisilla menetelmillä olisi jotenkin mahdollista siirtää informaatiota häviöttömästi vaiheesta toiseen. Tämä ei tietenkään ole totta. Eihän koko analogisuus käsitteenä muissakaan yhteyksissä tarkoita identtisyyttä.
Suurin osa tuntuu aina toteavan että musiikki valitaan musiikin ehdoilla eikä äänitteen laadun ehdoilla. Näinhän sen kuuluisi tietenkin aina mennä. Mutta kun asiaa miettii niin heikkolaatuinen äänite ei soi hyvällä/neutraalilla/tarkalla/läpikuultavalla laitteistolla hyvin vaan juurikin uskollisesti äänitteelle. Eri asia sitten jos laitteisto tarkoituksella värittää toistoa suuntaan tai toiseen, nämä ovat valintakysymyksiä. Jos äänite on laadultaan surkea niin voi odottaa heikompaa kuunteluelämystä kuin laadukkaalla äänitteellä. Näin esimerkiksi joillain ohkaisen ja riipivän kuuloisilla kasariäänitteillä. Vaikka musiikki itsessään olisi kuinka hyvää niin ottaahan se nyt päähän jos äänenlaatu on ihan hanurista.
Monesti myös todetaan että hyvällä laitteistolla kaikki musiikki soi hyvin mutta eihän tämä yhtälö voi käytännössä olla 100% mahdollinen. Jos laitteisto silottelee/mussuttaa riipivää kasarimetallimusiikkia niin silottelee/mussuttaa se myös tasokkaasti tuotettua musiikkia jota ei suinkaan tarvitsisi silotella. Näin ollen tässä tilanteessa jotain menetetään aina.
Itse kannatan kuitenkin näkemystä että se kasarimetallikin soisi kuunneltavasti mutta ei se välttämättä mikään suurin nautinto tarvitse olla. Tärkeämpää on että tasokkaasti tuotettu musiikki soi äärimmäisen hyvin. Itsellä suurin osa musiikista tuntuisi menevän tähän kategoriaan, vaikkakin loudness warin tuloksena useilla levyillä on olematon dynamiikka. Kuunteluväsymystä en nykylaitteistolla ole onnistunut saamaan aikaiseksi edes useiden tuntien kuuntelusessioissa joten olen mielestäni onnistunut tavoitteessani.
Monesti myös todetaan että hyvällä laitteistolla kaikki musiikki soi hyvin mutta eihän tämä yhtälö voi käytännössä olla 100% mahdollinen. Jos laitteisto silottelee/mussuttaa riipivää kasarimetallimusiikkia niin silottelee/mussuttaa se myös tasokkaasti tuotettua musiikkia jota ei suinkaan tarvitsisi silotella. Näin ollen tässä tilanteessa jotain menetetään aina.
Itse kannatan kuitenkin näkemystä että se kasarimetallikin soisi kuunneltavasti mutta ei se välttämättä mikään suurin nautinto tarvitse olla. Tärkeämpää on että tasokkaasti tuotettu musiikki soi äärimmäisen hyvin. Itsellä suurin osa musiikista tuntuisi menevän tähän kategoriaan, vaikkakin loudness warin tuloksena useilla levyillä on olematon dynamiikka. Kuunteluväsymystä en nykylaitteistolla ole onnistunut saamaan aikaiseksi edes useiden tuntien kuuntelusessioissa joten olen mielestäni onnistunut tavoitteessani.
No itse olen sanallistanut äänitteen ja laitteiston laadun sellaiseen muotoon että huono äänite soi kyllä hyvällä laitteistolla paremmin kun huonolla. Ja kuitenkin äänitteiden laadulliset erot, sekä tuotannolliset ratkaisut kuuluvat selkeämmin hyvällä kun huonolla laitteistolla.
Asia kun ei ole aina itsestään selvä, vaikka kuvitellaan laitteiston olevan laadukas. Jos teknisesti heikompi äänite muuttuu kuuntelukelvottomaksi yhdellä laitteistolla ja toisella ei, niin mikään määrällinen paremmuus ei pelasta sitä että ensin mainittu laitteisto ei ole hyvä. Äänentoistolaitteiden ensisijainen tehtävä kun on palvella musiikkia ja houkuttella kuuntelemaan musiikkia – ei tallenteen teknisiä puutteita.
PJK
Käyttäjä
- Liittynyt
- 28.2.2011
- Viestejä
- 1 921
^^Kuunteluväsymyksen välttäminen on melkein ykkönen. Jos musiikin kuuntelu ei innosta, onko millään muulla enää lopulta väliä laitteiden pääasiallisessa käytössä eli musiikin kuuntelussa?
Rasittamattomuudesta voi sitten jatkojalostaa vielä, aika paljonkin. Esim. omalla kohdalla ensimmäinen kuunteluväsymättömyyteen pääsy siloittui bassojen ja vähän diskantinkin puutteella ja vääristymillä ja ylikorostuneella keskialueella. Eli oli todella, todella mukava kuunnella sitä keskialuetta, mutta äänitteen kokonaisinformaation määrää uupui. Nyt olen päässyt eri tyyliseen kuunteluväsymättömyyteen: informaatiota on kymmeniä prosentteja enemmän, mutta ääni ei ole aivan niin lämmin.
Nämäkin valintoja, mutta rasittamattomuuden perustilasta en voisi koskaan luopua, vain liikkua sen sisällä.
Rasittamattomuudesta voi sitten jatkojalostaa vielä, aika paljonkin. Esim. omalla kohdalla ensimmäinen kuunteluväsymättömyyteen pääsy siloittui bassojen ja vähän diskantinkin puutteella ja vääristymillä ja ylikorostuneella keskialueella. Eli oli todella, todella mukava kuunnella sitä keskialuetta, mutta äänitteen kokonaisinformaation määrää uupui. Nyt olen päässyt eri tyyliseen kuunteluväsymättömyyteen: informaatiota on kymmeniä prosentteja enemmän, mutta ääni ei ole aivan niin lämmin.
Nämäkin valintoja, mutta rasittamattomuuden perustilasta en voisi koskaan luopua, vain liikkua sen sisällä.
PJK
Käyttäjä
- Liittynyt
- 28.2.2011
- Viestejä
- 1 921
Kaikenlainen ruoka pitäisi ainakin maistua, ehkä prosenttia kahta lukuunottamatta. Yli 1k kokoelmassani on ehkä se 10-20 harvinaisen karmeaa levyä.
Black Metal on ollut todellinen eye opener. Mielestäni siinä on laji, joka kuulostaa aika helposti huonolta. Minullakin oli ennen näin. Mutta laitteiden ja akustiikan parantuessa olen huomannut, että sielläkin melkein kaikkea voi hyvillä mielin kuunnella ja maisema avautuu. Ei yhtään ota korviin, tai muutakaan negatiivista.
Osa nautintoa itselleni on analysoida levyä ja soundeja. Se ei sulje kohdallani pois musiikin kutsuvuutta tai nautintoa. Sillä fakta on ja pysyy, että isoin osa levyistä ei ole aivan priimaa tuotannolta. Kun perusketjuravintolalounaskin maistuu, eikä aina ja vain fine dining— vaikka eron kyllä tunnistaa—silloin on hyvä, omalla kohdalla.
Asia ei tosiaan aina ole itsestään selvä. Tavallaan kannatan sitä että äänite toistetaan mahdollisimman uskollisesti muuttumattomana ja kaikkine virheineen, mutta toisaalta ymmärrän että mielummin huonoakin äänitettä kuuntelee ilman kuunteluväsymystä. Tasapainoa tästä väliltä ei ole aina helppo löytää.
Grazy Horse
Hifiharrastaja
- Liittynyt
- 20.2.2013
- Viestejä
- 5 518
Samat sanat. Tietysti äänenlaadulle voi meillä kaikilla olla hieman erilaiset määritelmät. Sanoisin melkein liioitellen, ettei ole esim. folkki levyt saundanneet koskaan näin "selkeille" kuin nykyään, jonka koen itse ikäänkuin "realismina". Oisko mikit ja tallennusvälineetkin parantuneet; lauluäänet ja instrumentit holografisen käsinkosketeltavia. Hieman vaikea selittää.
-En ole kyllä popimmassakaan mitään karseuksia löytänyt sen mitä aivan viimevuosina olen aikaajoin uutta kuunneltavaa kartoittanut. Synteettisistäkin koneäänistä saadaan hienoja äänikuvia ja mattoja. Toki pidän tuollaisessa musassa nimen omaan saundien erottelevaisuudesta, siis vähemmän suttua niin paremmalta saundaa mun korvaan.
jparvio
Hifiharrastaja
Itse huomaan keskustelua seuranneena, etten liene hifisti lainkaan. En nimittäin juuri koskaan vaivaudu etsimään teknisesti parhaita versioita, vaan tyydyn useimmiten siihen, mikä on käsillä (korvilla). Pitkän kokemukseni perusteella musiikki on harvoin muuttunut remaster -prosesseissa mihinkään (sarkasmia). Ääni kylläkin...
Toisaalta uusi musiikki tulvii joka paikasta ja otan sen avokorvin vastaan. Juuri nyt soi esimerkiksi Sondre Lerchen Avatars of Love -albumi. Hienoa musiikkia, eikä saundeissa ole varsinaisesti valittamista. Digidiginä Qobuzista, en tiedä, onko tästä "natiivisti" muuta kuin 44.1 -versiota edes olemassa.
Toisaalta uusi musiikki tulvii joka paikasta ja otan sen avokorvin vastaan. Juuri nyt soi esimerkiksi Sondre Lerchen Avatars of Love -albumi. Hienoa musiikkia, eikä saundeissa ole varsinaisesti valittamista. Digidiginä Qobuzista, en tiedä, onko tästä "natiivisti" muuta kuin 44.1 -versiota edes olemassa.
Viimeksi muokattu:
Tuskin se soundin hyvyys milloinkaan on näytteenottotaajuudesta tai bittisyvyydestä ollutkaan kiinni. Eiköhän sillä 16/44.1-versiollakin päästä hyvään lopputulokseen jos halutaan.
jparvio
Hifiharrastaja
Totta joka fontti.
Kuulollaolija
Käyttäjä
Aivan, eihän black metalista, tuosta positiivisuuden ja elämänmyönteisyyden pää-äänenkannattajasta ja sanansaattajasta, voi löytää mitään negatiivista.
PJK
Käyttäjä
- Liittynyt
- 28.2.2011
- Viestejä
- 1 921
Ehdottomasti.
Mutta toisaalta mielenkiintoista noidenkin kanssa on kokeilla, kuten DSD-äänen. Joillain levyillä koettu muutos on myönteinen. DSD512 on ollut tähän asti aina myönteistä ja huimaa muistini mukaan.
Kutsuisin itse noita ravintolan pöydän suolaksi ja pippuriksi. Riippuu käyttäjästä ja ruuasta tarvitseeko moisia.
Täytyy myöntää, että en ole koskaan ollut kuuntelija, jolle äänellä ei ole ollut väliä. Eli joka voisi nauttia yhtä lailla matkaradiosta kuin "hifipöntöistä". Matkaradiota en ole tainnut elämässäni kuunnella tuntia kahta enempää putkeen. Laitteistoa olen kuunnellut tänäänkin n. 7 tuntia.
Tämä MPS:n blogissa alunperin ollut video voi valaista asiaa, noin puolivälin paikkeilla kerrotaan mm. erilaisista mekaanisista syistä äänen koettuun paremmuuteen miksi esim. samasta digimasterista tehty lp voi hyvinkin kuulostaa paremmalle kuin CD.
CD vie äänellään selvän voiton noissa esimerkeissä ja sitten vielä teknisistä asioista aivan lapsellisia selitelmiä, tuon pohjalta lp:n puolustajat käyttävät argumentteina pelkkiä uskomuksia, ei kai asia oikeasti ole noin huonolla tolalla?
Tosissaanko YouTuben perusteella teet oletuksia äänenlaadusta?
Oliko sinulla tarjota parempia aikuismaisia vertaisarvioituja faktoja vinyylin paremmuudelle kuin ko. videon henkilöllä oli kontaktiensa kautta?
Mielestäni nuo selitelmät ovat varsin loogisia ja selittävät ja selvittävät myös miksi esim. Daft Punkin Random Access Memories -levyn kohdalla tälläkin foorumilla kerrottiin LP-version bassotoiston olevan parempi vaikka LP ja CD on todennetusti tehty ihan samasta digimasterista.
Että sitä vinyylitoistoa ei saa tehtyä, kuten digidsp-henkilöt usein vinoilevat, vain säröä lisäämällä.
Ilman muuta nuo asiat on kuultava omin korvin livenä laitteistolla jolla asian voi demota.
Menee vähän OT, mutta ihmetyttää tämän nykyinen huippu digitekniikka. Ostin eilen Siekkareiden Hei Soturit 2022 uuden miksaukset vinyylinä. Kannet! Ne ihmetyttää, että ei oikeasti saada parempaa tarkkuutta tämä päivänä? Originaali kannen villapaidasta on hävinnyt aika monta silmukkaa muuttuen yhteen sulaneeksi mössöksi. Digimallinnus alkuperäisestä.
Menee vähän OT, mutta ihmetyttää tämän nykyinen huippu digitekniikka. Ostin eilen Siekkareiden Hei Soturit 2022 uuden miksaukset vinyylinä. Kannet! Ne ihmetyttää, että ei oikeasti saada parempaa tarkkuutta tämä päivänä? Originaali kannen villapaidasta on hävinnyt aika monta silmukkaa muuttuen yhteen sulaneeksi mössöksi. Digimallinnus alkuperäisestä.