Tässä pitäisi verrata myös alkuperäinen cd vs. remasteroitu cd koska noissa erot lienee sellaisia että Daven remasteroimat uudemmat versiot kuulostaa yleensä mm. kaupallisemmilta eli bassoa on enemmän tarjolla omien muistikuvieni mukaan. Tidalissa taitaa olla nimenomaan remasterit näistä. Kiinnostaisi tietää mikä versio cd:stä sulla siinä vertailussa oli? Alkuperäinen vinyyli ainakin kuulostaa muistikuvieni mukaan melkoisen hyvältä. Pitää kuunnella tässä joskus uudelleen ja pitäisi haalia näistä ne vanhat cd-versiot kun minulla taitaa olla vaan remasterit. Tai no kun on vinyylit niin eihän se niin pakollista ole mutta voisi silti.
Symphony on kakkosraita vinyylilläkin tietysti ja A-Puolella on yhteensä kuusi biisiä eli melko alussa.
Eipä nouse omalla setillä ainakaan mitenkään ärsyttävästi esiin. Mutta kyllähän tämä ainakin vinyylinä paremmalta kuulostaa niinkuin niin älyttömän moni muukin biisi ja levy.
Ai siinä orkkiksessakin?Mua häiritsee, koska se tosiaan ei ole linjassa mm. muiden peltien kanssa. Enkä nyt tarkoita, että se kuulostaisi rasittavalta. Se kuulostaa oikeisiin soittimiin suhteutettuna yksinkertaisesti väärältä.
Minusta pointti on nimenomaan että se bassolinja erottuu siitä miksausesta ja sitä on helppo seurailla eikä se että se olisi jotenkin ylikorostettu. Minusta tuossa on hyvä bassosaundi metallilevyksi ja varsinkin kun vertaa lähes kaikkeen mitä nykyaikana tehdään niin varsin loistava tuotos.
Megadethin äänitteet on yleensä laadukkaita, mistä varmaan johtuu myös niiden suosio hifiharrastajien piirissä. Minä pidän heidän tuotannosta eniten A Tout Le Monde -kappaleesta. Tidalissa raita 105509523. Ero remasteroituun on melko valtava. Biisi lähes pilattu. Outoa kyllä, pidän eniten uusimmasta remasteroidusta ihan muista kuin äänitysteknisistä syistä. No kukin tyylillään mutta jos tuo on se tärkein asia niin tointaako metallilevyjen kuunteluun kauheasti keskittyä? Melko varmasti aina jotain sanomista niiden saundeista löytyy kuitenkin.
Kyllä minua kiinnostaa levyjen saundit ja pyrin usein ostamaan vinyyleistäkin version jossa saundit on ainakin omasta mielestäni ns. riittävällä tasolla. CD-formaatin kanssa ei yleensä jaksa paljoa vertailla ja digi tidalista on mitä se on eikä se tule varmaan koskaan ykkösformaatti olemaan joten sen kanssa en jaksa edes olla kovin kriittinen kun tiedän että pääsääntöisesti parempaa on olemassa fyysisissä formaateissa. Siinä mielessä menen kyllä musiikki edellä että jollen huomaa jotain aivat älyttömiä puutteita saundissa niin silloin se kyllä on riittävä jos se musiikki on mulle kiinnostavaa. Hyvät saundit itsessään kovin harvoin musiikin kiinnostavaksi pelkästään muuttaa jollei se sitä jo muutenkin ole. Ei minua siis tosiaan kuitenkaan tosiaankaan haittaa jos on hyväsaundisia äänitteitä, päinvastoin, muttei se mikään itseisarvo kuuntelussa kuitenkaan ole.
Joo sinällään mielenkiintoista tuo vinyylien vertailukin että nelivitosessa on kyllä lähtökohtaisesti parempi saundi jos kaikki muuten tehty samaan tapaan. Omalla kohdallani ainakin vaan 45rpm on formaattina raskas jos se tehdään ns. vaan saundien takia eri tavalla kuin alkuperäinen LP vaikkapa on tehty eli pahimmillaan vaihdat puolta aina yhden biisin jälkeen. Toki puolustaa paikkaansa joskus ja varsinkin toki nuo ns. sinkut on hieman eri asia mutta mieluummin kuitenkin kuuntelen nekin biisit levyllä osana kokonaisuutta enkä yksittäisenä biisinä.
