Uusi blogi julkaistu: Diabolus in HiFi

Kiitos palautteestasi. Lehdestä ja sen sisällöstä käydään aktiivista keskustelua tuolla kaupallisessa osiossa Hifimaailma -otsikon alla, jossa voi kommentoida jokaista numeroa erikseenkin.

Mutta kenties tämä resonoi jollakin tasolla:

Jokin aika sitten lehteen lanseerattiin kuukauden lisävaruste -osio, johon maahantuojat voivat täysin vapaasti antaa erilaisia tillbehörejä kokeiltavaksemme. Toistaiseksi olemme kokeilleet mm. verkkotuotteita hifisteille, kaapeleita, virtafilttereitä yms.... Joissakin olemme kuulleet eroja, joissakin emme ainakaan yksiselitteisesti. Näistäkin kokemuksista kerromme avoimesti.

Kannattaa lisäksi huomata, että me toimituksessa emme rajaa kokeiltavia tuotteita. Sen sijaan maahantuojat voisivat olla paljon aktiivisemmin niitä tarjoamassa lehden kokeiltavaksi. Emme yksinkertaisesti aina edes tiedä, mitä on tarjolla, sillä hyvin harva maahantuoja tiedottaa tuotteistaan. Lähestymme säännöllisesti maahantuojia ja tiedustelemme, että missä mennään.

Olemme kyenneet myös tarjoamaan juttuja eksoottisista tuotteista, joilla ei välttämättä ole edes maahantuojaa. Näin oli mm. kuukauden lisävaruste -jutussa, jossa testattiin IsoAcoustics Gaia -kaiutintassut. Jutussa olleet kappaleet toimitettiin suoraan valmistajalta meille. Samoin oli 2013 Sanders Sound Systemsin kanssa, TotalDacin... Oli meillekin yllätys, että Gaia -jutun julkaisun aikaan tuotteelle olikin jo löytynyt maahantuoja.

Olemme myös elvyttäneet nostalgista hifiä -osion, jossa kokeilemme aikojen takaisia hittituotteita ja muuten kiinnostavia laitteita. Juttujen synnyttäminen edellyttää monesti, että toimittaja hankkii itse tilaisuuden tullen jonkin tuotteen, josta sitten synnyttää artikkelin. Sekin on sitoutuneisuutta ja lukijakuntaa palvelevaa toimintaa. Ainakin niin toivomme.

Mitä tarkkaan ottaen tarkoitat kommentilla "urautunut yllätyksettömäksi"? Millaisia yllätyksiä toivotaan? Mikä oli se juttu, joka sai Sinut lehden ääreen innoissasi? Oletko kenties itsekin kasvanut harrastajana, eikä alkuaikojen into riitä enää kaikkiin juttuihin? Kenties oma harrastuspolku on löytynyt ja se ohjaa nyt Sinua lukijana aiempaa enemmän? Mitkä jutut luet sen vartin aikana? Sekin auttaa tässä pohdinnassa, joka kiinnostaa toki meitäkin. Tarkoitus kun olisi pitää lukijasta kiinni koko harrastuskaaren ajan.

Osa harrastajista saattaa vielä muistaa Musiikin Ääni -lehden, joka oli äärimmäisen subjektiivinen julkaisu. Vastapainona tuolloinen Hifi -lehti oli enemmän objektiivisen linjan edustaja. Nykyinen Hifimaailma -lehti ei ole asenteellisesti janan kummassakaan päädyssä, vaan keskellä kiinnostuneena kaikista ilmiöistä. Kenties tämä koetaan yllätyksettömäksi otteeksi?

Nuo kuukauden lisävaruste -jutut ovat hyviä, niitä saisi olla enemmänkin per lehti. Ja tosiaan enemmän tekstiä, vähemmän kuvia. Hassua että maahantuojat eivät tarjoa tuotteita testiin. Ehkä pelkäävät tulosta...?

Nyt kun MÄ:n mainitsit, avasit pienen Pandoran lippaan. Mielestäni Hifimaailman subjektivismi-objektivismi -linja on melko hyvin kohdallaan. MÄ:ssä oli lukemista aivan eri määrä kuin Hifimaailmassa. Toki se myös ilmestyi harvemmin. Jutut olivat pitkiä ja systemaattisia, ja oman hauskuutensa sekä vaaran tunteensa niihin toi toimittajien räiskyvä, sensuroimaton kielenkäyttö. HM on kovin kuivakan oloinen siihen verrattuna. Toki siellä jutut menivät välillä myös yli. Mutta ne jutut oli kirjoitettu niin mielenkiintoisesti, että vaikka itse aihe ei olisi pätkän vertaa kiinnostanut, niin ne tuli luettua.

Jos vielä jotenkin summaan fiilikseni, Hifimaailma on hifistä kiinnostuneen lifestyle-lehti, ei alan harrastajien sydänverellä kirjoittama julkaisu. Kärjistettynä toki, ei millään pahalla.
 
Jos vielä jotenkin summaan fiilikseni, Hifimaailma on hifistä kiinnostuneen lifestyle-lehti, ei alan harrastajien sydänverellä kirjoittama julkaisu. Kärjistettynä toki, ei millään pahalla.
mitäs veikkaat, löytyykö jälkimmäiselle markkinoita suomesta? :)
 
mitäs veikkaat, löytyykö jälkimmäiselle markkinoita suomesta? :)
Kyllä itseasiassa veikkaan että voisi löytyäkin, kunhan testattavat asiat valikoidaan järjellisesti. Tietenkään nykyisten lehtien lisäksi ei ole mahdollista.

Mielestäni ihmisten mielenkiinnosta alaa ja hieman toisenlaisella otteella toimimista kohtaan osoittaa se, että jopa kaltaiseni urpon harhaiset raapustukset omalle nettisivulle keräävät ihan hyvin lukijoita. Tänä vuonna parhaana kuukautena tuli noin 3000 hittiä, ja olen aika vähän edes kirjoitellut kuluvan vuoden aikana.
 
Jos vielä jotenkin summaan fiilikseni, Hifimaailma on hifistä kiinnostuneen lifestyle-lehti, ei alan harrastajien sydänverellä kirjoittama julkaisu. Kärjistettynä toki, ei millään pahalla.
Jokainen HM -kirjoittaja on mukana sydämestään, muuten emme lehteä tekisi. Ilmaisu lehdessä on toki esimerkiksi blogaajiin ja vlogaajiin nähden hillitympää ja konservatiivisempaa, koska emme brändää yksittäisiä toimittajia niin vahvasti lehden kasvoiksi (vrt. Musiikin Ääni Matti J. Kosonen tai yksittäinen bloggaaja). Se ei tarkoita, ettemme tekisi asiaa intohimoisesti ja innostuneesti.

Toivottavasti lehden pitkän linjan kuulokokemus painaa ja löydät jatkossa edes jotakin kiinnostavaa luettavaa.
 
Kyllä itseasiassa veikkaan että voisi löytyäkin, kunhan testattavat asiat valikoidaan järjellisesti. Tietenkään nykyisten lehtien lisäksi ei ole mahdollista.

Mielestäni ihmisten mielenkiinnosta alaa ja hieman toisenlaisella otteella toimimista kohtaan osoittaa se, että jopa kaltaiseni urpon harhaiset raapustukset omalle nettisivulle keräävät ihan hyvin lukijoita. Tänä vuonna parhaana kuukautena tuli noin 3000 hittiä, ja olen aika vähän edes kirjoitellut kuluvan vuoden aikana.

Epäilen hieman. Asia muuttuu kun lehdestä pitää maksaa ja lehtihän pitää olla taloudellisesti kannattava myöskin. Blogit ovat yleensä ilmaisia lukijoille.
 
Jokainen HM -kirjoittaja on mukana sydämestään, muuten emme lehteä tekisi. Ilmaisu lehdessä on toki esimerkiksi blogaajiin ja vlogaajiin nähden hillitympää ja konservatiivisempaa, koska emme brändää yksittäisiä toimittajia niin vahvasti lehden kasvoiksi (vrt. Musiikin Ääni Matti J. Kosonen tai yksittäinen bloggaaja). Se ei tarkoita, ettemme tekisi asiaa intohimoisesti ja innostuneesti.

Toivottavasti lehden pitkän linjan kuulokokemus painaa ja löydät jatkossa edes jotakin kiinnostavaa luettavaa.
Juu, olet kyllä oikeassa tuossa sitoutumisessa / sydänveressä, anteeksipyyntöni tässä näin julkisesti.

Mutta persoonia ainakin minä kaipaan. Hermunen on hyvä esimerkki. MJK osasi kirjoittaa rehevästi, osuvasti ja tarkkanäköisesti.
 
Kyllä minusta Eräpuu ja Arviokin ovat persoonallisia kirjoittajia, joilla on oma mukava tyylinsä.
 
Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetallenteita -sarjani etenee jälleen.

Nyt käsittelyssä on jotain aivan muuta, musiikillisessa mielessä. Merl Saundersin ja Gratefule Dead -vokalisti Jerry Garcian tupla-LP Live at Keystone vuodelta 1973 on ainakin mielenkiintoinen, mutta onko se erinomainen? Tsekkaa täältä:

 
Lisään testibiisejä -soittolistaani uusia kappaleita, ettei harrastaminen käy liian tylsäksi. Ensimmäinen näistä on Iced Earth -klassikko Dracula.

 
Lisään testibiisejä -soittolistaani uusia kappaleita, ettei harrastaminen käy liian tylsäksi. Ensimmäinen näistä on Iced Earth -klassikko Dracula.

 
Tässä 15-v tyttäreni setti. Taannoin kuunneltiin musiikkia minun laitteistollani, ja tämä sitten sanoi, ettei enää millään Bluetooth-kaiuttimella suostu kuuntelemaan.

Laitettiin minun ylä-aste -ikäisenä hankkimani setti hänelle käyttöön, ja on kovasti tyytyväinen. On hankkinut jopa hieman älppäreitä. Harmi että kaiuttimia ei saa kunnon paikkoihin, mutta yllättävän ok näinkin.

Kaikki nuo laitteet ovat vieläkin ihan laadukkaita laitteita, ja ovat tuolta 80-90 -lukujen taitteesta. Ostin silloin ihan itse töissä tienatuilla rahoilla (Ylivieskan Stereo Ky)

PS: viritin on lisätty myös, sitä ei näy näissä kuvissa
 

Liitteet

  • FB_IMG_1631855659419.jpg
    FB_IMG_1631855659419.jpg
    34,1 KB · Katsottu: 104
  • FB_IMG_1631855670414.jpg
    FB_IMG_1631855670414.jpg
    35,8 KB · Katsottu: 102
  • FB_IMG_1631855652831.jpg
    FB_IMG_1631855652831.jpg
    26,2 KB · Katsottu: 105
Taas lisää juttua, eli uusi testibiisi omalla listallani. Tällä kertaa kirjoitan tarinaa Opium Warlords -bändin biisistä The God in Ruins. Nyt on niin erikoinen kappale tarjolla, että voi monella nousta kahvit takaisin suuhun.

 
Jälleen uusi testibiisi käyttöön. Tällä kertaa hieman enemmän mainstreamia oleva biisi, nimittäin Deep Purplen Purpendicular -levyltä löytyvä Sometimes I Feel Like Screaming.

 
Tää on kuulunut omiin lemppareihin jo vuosia, varsinkin Morsen sooloilut kipaleen loppupäässä.
Tällä dvd:llä on myös yhdet parhaista livemäisistä soundeista.
 
Viimeksi muokattu:
Tää on kuulunut omiin lemppareihin jo vuosia, varsinkin Morsen sooloilut kipaleen loppupäässä.
Tällä dvd:llä on myös yhdet parhaista livemäisistä soundeista.
Kiitos linkistä! Morse on kyllä ihan käsittämättömän kova tässä biisissä. Olin bändiä katsomassa Helsingissä jotain noihin aikoihin, Morse oli muuten hyvä, mutta tilutti liikaa.
 
Jos ehditte kuvitella minun siirtyneen jo ihan mainstreamin puolelle näiden testibiisien kanssa, niin erehdyitte. Nimittäin nyt on tarjolla uutta testibiisiä, bändinä Noitalinna huraa! jonka alkupään levyjen soundit ovat kerrassaan erinomaiset.

 
Jälleen uusi testibiisi käyttöön. Tällä kertaa hieman enemmän mainstreamia oleva biisi, nimittäin Deep Purplen Purpendicular -levyltä löytyvä Sometimes I Feel Like Screaming.

Oman kopioni sain Viipurin torilta tuliaisina. Ja nelosbiisin kohdalla oli vika. Arvaa harmittiko.
 
Back
Ylös