Uusi äänirasia - Pro-Ject X2

oh5md

Hifiharrastaja
Liittynyt
15.1.2015
Viestejä
362
Kaupunki
Vantaa
Pro-Ject X2 -soitinta myydään Suomessa Ortofon 2M silver -rasialla, siis halpa OEM-rasia. Tässä ihmetyttää rasia alla oleva lisäpaino, vähintään 2-3 grammaa.

Soittimen alumiini-hiilikuituisen äänivarren effektiivinen massa on 13,5 g, rasian paino kiinnitysruuveineen noin 9 g. 2M silver-rasian joustavuus on 20 um/mN.

Vinylenginen resonassilaskentaohjelmalla saadaan rasian + kiinnitysruuvien 9 gramman kanssa resonanssiksi 8 Hz. Jos mukaan lasketaan tuo 3 gramman lisäpaino (kokonaispaino 12 g), resonanssi sijoittuu 7 Hz taajuudelle. Eli kokonaispainon lisäys ei paranna tilannetta, pikemminkin päinvastoin. Resonanssi menee kauemmaksi "parasta ja suositeltua" aluetta.

Tarkoitus on vaihtaa soittimeen Ortofonin 2M Black -rasia, rasian paino on sama mutta joustavuus hieman suurempi, 22 um/mN. Mutta se tärkeä kysymys: tarvitaanko rasian alla tätä lisäpainoa ???
 
Pro-Ject X2 -soitinta myydään Suomessa Ortofon 2M silver -rasialla, siis halpa OEM-rasia. Tässä ihmetyttää rasia alla oleva lisäpaino, vähintään 2-3 grammaa.

Soittimen alumiini-hiilikuituisen äänivarren effektiivinen massa on 13,5 g, rasian paino kiinnitysruuveineen noin 9 g. 2M silver-rasian joustavuus on 20 um/mN.

Vinylenginen resonassilaskentaohjelmalla saadaan rasian + kiinnitysruuvien 9 gramman kanssa resonanssiksi 8 Hz. Jos mukaan lasketaan tuo 3 gramman lisäpaino (kokonaispaino 12 g), resonanssi sijoittuu 7 Hz taajuudelle. Eli kokonaispainon lisäys ei paranna tilannetta, pikemminkin päinvastoin. Resonanssi menee kauemmaksi "parasta ja suositeltua" aluetta.

Tarkoitus on vaihtaa soittimeen Ortofonin 2M Black -rasia, rasian paino on sama mutta joustavuus hieman suurempi, 22 um/mN. Mutta se tärkeä kysymys: tarvitaanko rasian alla tätä lisäpainoa ???
Täytynee vastata itse (!).
Tässä joko 1) nostetaan äänirasiaa ylöspäin - joka olisi voitu tehdä VTA:llakin, tai 2) lisätään rasian painoa. Optimaalista ratkaisua tuolla "peltipalalla" ei kuitenkaan saada aikaan, parempi ratkaisu ehkä olisi hankkia painavampi, seurantakyvyltään vähän pienempi MC-rasia - esim. Ortofon Quintet Black S -malli. Tässä rasian paino on 9 grammaa ja joustavuus 15 um/mN.
 
Oliko siinä tosiaan valmiina asennettuna lisäpaino? Tuntuu aika jännältä kun suoraanhan nuo käyvät keskenään soimaan kuitenkin.
2M Black soi ihan samalla tavalla, ei tuo ero joustossa nyt merkittäviä meinaa.
 
Oliko siinä tosiaan valmiina asennettuna lisäpaino? Tuntuu aika jännältä kun suoraanhan nuo käyvät keskenään soimaan kuitenkin.
2M Black soi ihan samalla tavalla, ei tuo ero joustossa nyt merkittäviä meinaa.
Paino on, alkuperäisenä joku 2-3 gramman irtonainen metallinpala 2M Silver -rasia alla. En minäkään tarkasti ymmärrä tuon tarkoitusta. Ongelmaa on myös sivuttaisvedon säädössä, äänivarsi viettää laskettaessa ulospäin - mielestäni tämä tarkoittaa, että sivuttaisvedon paino on silloin liian suuri. Laskulaitteessa ei ole vikaa - suora. Sivuttaisvedon säädössä on tässä vain kolme asentoa - nyt keskimmäisessä (1,5-1,9 grammaa). Pitänee hankkia kunnon testilevy, millä tämän saa säädettyä tarkemmaksi. Ehkä pitäisi painoa pienentää ... :)
 
Kysyitkö kauppiaalta oliko toi jokin demolaite tai asiakaspalautus? Että onko ihan normikuvio. Toi keskimmäinen pykälä pitäisi olla ihan jees. Ja vaikka on keskimmäisessä niin onko se paino itsessään vakio vai raskaampi.
 
Pro-Ject X2 -soitinta myydään Suomessa Ortofon 2M silver -rasialla, siis halpa OEM-rasia. Tässä ihmetyttää rasia alla oleva lisäpaino, vähintään 2-3 grammaa.

Soittimen alumiini-hiilikuituisen äänivarren effektiivinen massa on 13,5 g, rasian paino kiinnitysruuveineen noin 9 g. 2M silver-rasian joustavuus on 20 um/mN.

Vinylenginen resonassilaskentaohjelmalla saadaan rasian + kiinnitysruuvien 9 gramman kanssa resonanssiksi 8 Hz. Jos mukaan lasketaan tuo 3 gramman lisäpaino (kokonaispaino 12 g), resonanssi sijoittuu 7 Hz taajuudelle. Eli kokonaispainon lisäys ei paranna tilannetta, pikemminkin päinvastoin. Resonanssi menee kauemmaksi "parasta ja suositeltua" aluetta.

Tarkoitus on vaihtaa soittimeen Ortofonin 2M Black -rasia, rasian paino on sama mutta joustavuus hieman suurempi, 22 um/mN. Mutta se tärkeä kysymys: tarvitaanko rasian alla tätä lisäpainoa ???

Tuo rasiavalmistajan joustokerroin on ilmoitettu 100 Hz taajudella (ihan yleinen tapa) ja tuo laskentakaavio haluaisi tietää arvon kymmenellä hertzillä. Valitettavasti noiden annettujen lukuarvojen sijoittaminen laskukaavaan ei anna oikeaa lopputulosta.

EDIT: Lisäksi on huomattava vielä tämä.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo rasiavalmistajan joustokerroin on ilmoitettu 100 Hz taajudella (ihan yleinen tapa) ja tuo laskentakaavio haluaisi tietää arvon kymmenellä hertzillä. Valitettavasti noiden annettujen lukuarvojen sijoittaminen laskukaavaan ei anna oikeaa lopputulosta.

EDIT: Lisäksi on huomattava vielä tämä.
OK, kiitokset infosta - tämä selittää paljon! En tiedä, missä valmistusportaassa tuo rasia on tähän asennettu ... tuleeko tehtaalta vai asennetaankin se esim maahantuojalla. Uudessa X2 -mallissa on erona vain tuo balansoitu liitäntä ja sen USA:n mallissa rasiana on Ortofonin Quintet Red - ja kuvasta päätelleen ilman mitään lisäpainoa. Näiden Pro-Jectien soittimien kanssa on kuitenkin ollut melkoisesti laatuongelmia - pieniä yleensä tosin. Tässä 2X -mallissahan on "uudenlainen" ripustus tuolle sivuttaisvedon painolle. Pitänee joskus raahata tuo tietokonen tuonne yläkertaan ja säätää sillä tuo sivuttaisveto tarkemmin. Eiväthän nämä tarkkoja muutoinkaan ole, neulapainonkin "tarkkuudeksi" on saatu asteikolla 1,5 gramman kohdalla n. 1,7 grammaa, siis vaalla mitattua todellista painoa. Ortofonin oman "kaavion" perusteella - liitteenä - ei löydy tarvetta rasian lisäpainolle (?). Kaikki eivät kuitenkaan ole niin tarkkoja soittimia kuten esim. tuo SME ... :)
 

Liitteet

  • Ortofon.jpg
    Ortofon.jpg
    45,9 KB · Katsottu: 29
^Käytännössä varmin tapa tarkistaa tuo yhdistelmän todellinen käytännön seurantakyky ja resonanssikäyttäytyminen on testata setti asiallisella testiäänilevyllä. Samalla tulee asennettua idaali neulavoima sekä antiskate.
 
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
Miten Black-rasia soi? Mikä muuttui? Olisi mukava kuulla kokemuksia.
 
Miten Black-rasia soi? Mikä muuttui? Olisi mukava kuulla kokemuksia.
Tuo 2M Black lienee näitä MM-rasioiden huippua, ehkä tuo LVB-malli voisi olla parempi, mutta turhan kallis. Ääni on tässä puhdas ja erotteleva, olen esim. kuulevinani Buddy Richin, Tony Williamsin tai Grady Taten lautasen "kilahtelut" paljon paremmin kuin tuossa 2M Red/Silver -malleissa. Basso toistuu 20 Hz asti hyvin (Virgil Fox: Fox Touch 1-2). 1,5 g neulapaino vaatii toki tukevaa alustaa soittimelle. Minulla on ollut tuo Black jo pitkään käytössä entisessä Pro-Ject 1 xpression Carbon -soittimessa, joten eroja en ole niin kovin paljon päässyt kokeilemaan näiden halvempien mallien kanssa. Erojahan näissä on lähinnä neulan hionta (pyöreä vs. shibata). Oma melko laaja levykokoelmani on vanhoja harvinaisuuksia, pääasiassa suorakaiverruslevyjä, digitaalisesti äänitettyjä (mm. Telarc) ja puolen nopeuden levyä ... tavanomaista levyä en ole ostellut vuosikymmeniin. Näissä huomaa sen merkittävän eron, että esim. 1960/1970/1980 -lukujen paljon soitetut levyt ovat soitettu pyöreällä neulalla ja suurella neulapainolla. Uusi neulahionta seuraa tarkemmin kaivertimen tekemää uraa eli vanhat levyt kuulostavat nyt joskus lähes "uusilta". Tässä toki tangentiaalinen varsi olisi se optimi. Ja jostain syystä myös pohjarohina, naksunta yms. ongelmat ovat merkittävästi pienempiä kuin pyöreällä neulalla. Shibata-hionta vaatii kuitenkin tarkempia äänivarren ja rasian säätöjä - ettei neula ja rasia muutu "kaivertimeksi". Monessa MC-rasiassa on paljon "ilmaa" hinnassa, toki laadullisesti parempia kyllä sieltä rahalla löytyy. MC-rasia vaatii yleensä myös laadukkaampaa (ja kalliimpaa) RIAA-eturia. Tässä on myös otettava huomioon tuo sovitus RIAA/etuvahvistimeen. Välijohdon kapasitanssi pitää olla pieni, samoin etuvahvistimen (miel. yht. 150 pF luokkaa), muuten korkeat voivat pudota. Ortofonin 2M rasioille on tyyppillistä pieni korostus äänialueen yläpäässä, muistaakseni n. 10-12 kHz ja yli. Tätä voidaan tasata pienentämällä vakiokuormaa 47 kohmia => 33 tai 39 kohmia. Tällöin päästään jo melko lähelle optimia. Suosittelen - rasian hinta/laatusuhde on erittäin hyvä!
 
Olen tullut vähän siihen tulokseen, että vaikka hyvä LOMC rasia laadukkaan RIAA:n kanssa voi olla parhaimmillaan ihan uskomattoman hyvä, niin en malta olla miettimättä että tuo nykyisten MC- rasioiden voittokulku on osin rahastusta. (no totta kai siinä mielessä, että kannattavaahan niiden myynnin on toki tarkoituskin olla) Tavallaan uuden LP- levyjen ja levysoittimien tulemisen myötä siitä on tullut hieman "muoti-ilmiö" samalla. Eli settisi on vakavasti otettava vasta kun olet MC... Siitä ei ole aivan loputtomasti aikaa, kun kuvio oli muuten toisinpäin. MM- rasioihin panostettiin valmistajien taholta ja ne olivat niitä parhaita rasioita yleisesti. (toki poikkeuksia silloinkin sekaan mahtui) Nythän kuvio on kääntynyt toisinpäin. Eli parhaat neulahionnat, paremmat neulavarret jne. alkavat olla monilla valmistajilla vain ja ainoastaan saatavilla MC- askeihin. Mielestäni huono kehitys, sillä MC- rasian neula kun tulee tiensä päähän, niin vaihtoehtona on ostaa joko kokonaan uusi rasia, tai sitten lähettää/ suorittaa vanhalle ns. re-tippaus ja siitähän ollaan kai aika kahtiajakautuneita, että päästäänkö sillä edes lähelle alkuperäistä, vaiko ei. Toki on niitäkin, jotka väittävät että maailmassa olisi joitakin "tippaajia" jotka pystyvät parempaan kuin uusi alkuperäinen, mutta paljon on myös niitä, jotka ovat aivan päinvastaista mieltä.

Lisäys: Nyt puheena oleva Ortofon on hyvä esimerkki. Ensimmäiset ja alkuperäiset Concordet olivat MC- rasioita sillä ajatuksella että keikan jälkeen tiskijukka voi tuollaisen halvan rasian vaihtaa kerralla kokonaan uuteen ilman että tarvitsisi alkaa pelaamaan vaihtoneulojen kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä mikä on nykyisten alle 1K€ mm rasioiden laatu verattuna 80-luvun Shuren 15 sarjan rasioihin.
Itsellä löytyy Shure 15 LT rasia.Kun kytken sen Accuphasen C-47+kaapelit.Yht noin 20 k€.Ääni on hyvin heikkolaatuine bassojen osalta, ja korostunut epäpuhdas diskantti.Olen tarkastanut neulan kunnon erittäin laadukkaalla Carl Zeissin mikroskoopilla.
 
No ainakin se hyvä puoli nykyisissä rasioissa toki on, että ovat varsin tasalaatuisia keskenään. Eli laadulliset erot ovat kyllä varsin pieniä hintaluokkansa sisällä. Toisaalta erojen kuuleminenkin on sitten hieman haastavaa koska sen verran samasta puusta ne ovat.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että neulan hionta ja neulavarsi lopulta ratkaisee eniten. Eli kalleinkin rasia jonka neulassa on esim. "vain" elliptinen hionta, on lopulta niin hyvä kuin sen neula.

Nyrkkisääntönä voisi (huippu) hyvälle MM- rasialle pitää seuraavaa listaa:
- Riittävästi komplianssia (yllättävän moni nykyinen MM- aski on turhankin "jäykkä" kevyille ja keskikevyille varsille)
- täystimangi (nude)
- neulavarsi mielellään alumiinia parempaa matskua kuten booria (nämä alkavat olla nykyään jo harvassa MM- rasioissa)
- neulahionta elliptistä edistyksellisempi (eli Micro line/ Micro ridge, Stereohedron, Shibata, Line contact, Gyger yms.)

nuo kaikki kohdat jos täyttyy, niin puhutaan hyvin suurella todennäköisyydellä huippurasiasta. Ikävä kyllä, kovin harvassa vaan täyttyy, tai sitten pitää olla valmis latomaan euroja tiskiin ihan huolella.
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä mikä on nykyisten alle 1K€ mm rasioiden laatu verattuna 80-luvun Shuren 15 sarjan rasioihin.
Itsellä löytyy Shure 15 LT rasia.Kun kytken sen Accuphasen C-47+kaapelit.Yht noin 20 k€.Ääni on hyvin heikkolaatuine bassojen osalta, ja korostunut epäpuhdas diskantti.Olen tarkastanut neulan kunnon erittäin laadukkaalla Carl Zeissin mikroskoopilla.
Äänirasioiden kehitys on mennyt merkityksellisesti eteenpäin ... ja vanhat systeemit nyt vain ovat vanhoja. Etenkin neulahionnassa. Esim. mainostettu "huippurasia" Denon DL103. On ollut huippua ehkä 50 vuotta sitten ... painava, joustamaton rasia (5x10-6 cm/dyne). Käyttää yleensä suurta neulapainoa. Shuren V15-sarjan rasiathan olivat toki joustavia (30x10-6 cm/dyne) ja pientä neulapainoa käyttäviä. En usko, että ne paljon häviäisivät uusimmille, esim. Ortofon 2M LVB -mallille ... mutta en ole päässyt näitä sen tarkemmin vertaamaan. Toki tuo oikea sovituskin on tässä tärkeää - ja oikea sovitus myös äänivarteen.
 
Äänirasioiden kehitys on mennyt merkityksellisesti eteenpäin ... ja vanhat systeemit nyt vain ovat vanhoja. Etenkin neulahionnassa. Esim. mainostettu "huippurasia" Denon DL103. On ollut huippua ehkä 50 vuotta sitten ... painava, joustamaton rasia (5x10-6 cm/dyne). Käyttää yleensä suurta neulapainoa. Shuren V15-sarjan rasiathan olivat toki joustavia (30x10-6 cm/dyne) ja pientä neulapainoa käyttäviä. En usko, että ne paljon häviäisivät uusimmille, esim. Ortofon 2M LVB -mallille ... mutta en ole päässyt näitä sen tarkemmin vertaamaan. Toki tuo oikea sovituskin on tässä tärkeää - ja oikea sovitus myös äänivarteen.

Yleisellä tasolla ja koko äänirasioiden "kaanoni" huomioiden ja tasalaatuisuuden kannalta ehkä noin, mutta esim. 80- luvun parhaat rasiat ovat edelleen huippuja ihan millä mittapuulla tahansa. Eri asia onkin sitten löytää oikeasti kunnossa oleva yksilö niistä.
Mutta neulahionnoissa nyt ei ole kehitystä tapahtunut vuosikymmeniin. Nuo parhaat tiedossa olevat hionnat ovat kyllä olleet olemassa ihan jo sieltä 80- luvulta ja jopa 70- luvulta saakka. (eli lue tuo ylempänä oleva listaukseni)
Toisaalta voidaan sanoa näinkin, että myös takapakkia on tullut kehitykseen. Neulavarsissa se kaikkein parhaaksi tiedetty materiaali on tänä päivänä täysin kiellettyä käyttää. (johtuen valmistusprosessissa aiheutuvasta terveysriskistä)

Eli se siitä "merkityksellisestä kehityksestä"...
 
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
Äänirasioiden kehitys on mennyt merkityksellisesti eteenpäin ... ja vanhat systeemit nyt vain ovat vanhoja. Etenkin neulahionnassa. Esim. mainostettu "huippurasia" Denon DL103. On ollut huippua ehkä 50 vuotta sitten ... painava, joustamaton rasia (5x10-6 cm/dyne). Käyttää yleensä suurta neulapainoa. Shuren V15-sarjan rasiathan olivat toki joustavia (30x10-6 cm/dyne) ja pientä neulapainoa käyttäviä. En usko, että ne paljon häviäisivät uusimmille, esim. Ortofon 2M LVB -mallille ... mutta en ole päässyt näitä sen tarkemmin vertaamaan. Toki tuo oikea sovituskin on tässä tärkeää - ja oikea sovitus myös äänivarteen.
Yleisellä tasolla ja koko äänirasioiden "kaanoni" huomioiden ja tasalaatuisuuden kannalta ehkä noin, mutta esim. 80- luvun parhaat rasiat ovat edelleen huippuja ihan millä mittapuulla tahansa. Eri asia onkin sitten löytää oikeasti kunnossa oleva yksilö niistä.
Mutta neulahionnoissa nyt ei ole kehitystä tapahtunut vuosikymmeniin. Nuo parhaat tiedossa olevat hionnat ovat kyllä olleet olemassa ihan jo sieltä 80- luvulta ja jopa 70- luvulta saakka. (eli lue tuo ylempänä oleva listaukseni)
Toisaalta voidaan sanoa näinkin, että myös takapakkia on tullut kehitykseen. Neulavarsissa se kaikkein parhaaksi tiedetty materiaali on tänä päivänä täysin kiellettyä käyttää. (johtuen valmistusprosessissa aiheutuvasta terveysriskistä)

Eli se siitä "merkityksellisestä kehityksestä"...

Komppaan "Jatzaria". Neljään vuosikymmeneen ei ole tapahtunut yhtään mitään merkittävää. Shibatat, finelinet, linecontactit, vandenhullit, gygerit, rubiini-, timantti-, boori-, ja beryllium neulavarret ovat kaikki vähintään noin vanhoja juttuja. 80-luvun taitteessa tapahtui kuitenkin murros tuossa tavoiteltavassa äänivarsi-rasia-combon massassa. Aikaisemmat järeät äänivarret ja rasiat vanhenivat käsiin kun alettiin tavoittelemaan minimaalista liikkuvaa massaa. SME ja Shure etunenässä lähdettiin yks kaks ihan toiseen äärimmäisyyteen. Sittemmin keskitieksi on valikoitunut tämä nykyinen trendi - suhteellisen keveät, mutta jäykät vivut ovat nyt valtavirtaa ja sitä myöten nuo rasioiden ominaisuudetkin on muutettu vastaamaan tämän päivän äänivarsien ominaisuuksia. Äänirasialta odotetut ominaisuudet ovat muuttuneet tässä vuosikymmenten aikana.

Takapakkia on nykyrasioissa juuri tuo mitä Jatsimies tässä kuvailee. Esimerkiksi berylliumia ei saa enää käyttää ja muutenkin pienet myyntimäärät (ja sitä myöten pienet valmistusmäärät) nostavat tuotteiden hinnat pilviin. Tuollaisilla "LVB"-ominaisuuksilla varustetut rasiat olivat 80-luvulla ihan arkipäiväisiä ja niitä löytyi lähes kaikilta valmistajilta.
 
Vaikka neulavarsissa,ja neulahionossa ei ole tapahtunut kehitystä,niin siitä eteenpäin neulavarren ripustuskumi,jonka materiaali,ja muoto vaikuttaa varmasti toistoon.Ehkä kuitenkin suurin merkitys on itse generaattorista,miten se on toteutettu.Kelojen rakenne poikkeaa toisistaan hyvinkin paljon.On hyvin ohuesta käämilangasta tehtyjä keloja jossa on suhteellisen paljon käämilankaa, jonka imbedanssi on korkea,ja antotaso matala.
Sitten löytyy vastakohtana käämikela jossa on vähän lankaa ,ja imbedanssi on hyvin matala,joka vaatii aina sovitusmuuntajan SUT.
Lisänä vielä tietenkin erilaiset välimallin kelat.
 
Tuo 2M Black lienee näitä MM-rasioiden huippua, ehkä tuo LVB-malli voisi olla parempi, mutta turhan kallis. Ääni on tässä puhdas ja erotteleva, olen esim. kuulevinani Buddy Richin, Tony Williamsin tai Grady Taten lautasen "kilahtelut" paljon paremmin kuin tuossa 2M Red/Silver -malleissa. Basso toistuu 20 Hz asti hyvin (Virgil Fox: Fox Touch 1-2). 1,5 g neulapaino vaatii toki tukevaa alustaa soittimelle. Minulla on ollut tuo Black jo pitkään käytössä entisessä Pro-Ject 1 xpression Carbon -soittimessa, joten eroja en ole niin kovin paljon päässyt kokeilemaan näiden halvempien mallien kanssa. Erojahan näissä on lähinnä neulan hionta (pyöreä vs. shibata). Oma melko laaja levykokoelmani on vanhoja harvinaisuuksia, pääasiassa suorakaiverruslevyjä, digitaalisesti äänitettyjä (mm. Telarc) ja puolen nopeuden levyä ... tavanomaista levyä en ole ostellut vuosikymmeniin. Näissä huomaa sen merkittävän eron, että esim. 1960/1970/1980 -lukujen paljon soitetut levyt ovat soitettu pyöreällä neulalla ja suurella neulapainolla. Uusi neulahionta seuraa tarkemmin kaivertimen tekemää uraa eli vanhat levyt kuulostavat nyt joskus lähes "uusilta". Tässä toki tangentiaalinen varsi olisi se optimi. Ja jostain syystä myös pohjarohina, naksunta yms. ongelmat ovat merkittävästi pienempiä kuin pyöreällä neulalla. Shibata-hionta vaatii kuitenkin tarkempia äänivarren ja rasian säätöjä - ettei neula ja rasia muutu "kaivertimeksi". Monessa MC-rasiassa on paljon "ilmaa" hinnassa, toki laadullisesti parempia kyllä sieltä rahalla löytyy. MC-rasia vaatii yleensä myös laadukkaampaa (ja kalliimpaa) RIAA-eturia. Tässä on myös otettava huomioon tuo sovitus RIAA/etuvahvistimeen. Välijohdon kapasitanssi pitää olla pieni, samoin etuvahvistimen (miel. yht. 150 pF luokkaa), muuten korkeat voivat pudota. Ortofonin 2M rasioille on tyyppillistä pieni korostus äänialueen yläpäässä, muistaakseni n. 10-12 kHz ja yli. Tätä voidaan tasata pienentämällä vakiokuormaa 47 kohmia => 33 tai 39 kohmia. Tällöin päästään jo melko lähelle optimia. Suosittelen - rasian hinta/laatusuhde on erittäin hyvä!

Kiitos tästä, hyviä ajatuksia. Minulla oli vähän mielessä, josko Black ja X2 olisi hieman epäsuhta pari. Black Ortofonin parhaimmistoa ja X2 "vain" hyvälaatuinen perussoitin. Ei toki huippurasiasta haittaakaan ole, josko sitten perussoittimessa niin hyötyäkään? Epäsuhdasta saattaisi kertoa rasian ja rasiattoman soittimen osapuilleen yhtäläinen hinta? X2:n tunnen jollakintapaa, vuoden sellaista Silverillä kuunnellut. Rasioitten vertailu kuuntelemalla taitaa olla hankalaa? Ripeälläkin rasianvaihtajalla taitaa mennä tovi ääninäytteestä toiseen?
 
Vaikka neulavarsissa,ja neulahionossa ei ole tapahtunut kehitystä,niin siitä eteenpäin neulavarren ripustuskumi,jonka materiaali,ja muoto vaikuttaa varmasti toistoon.Ehkä kuitenkin suurin merkitys on itse generaattorista,miten se on toteutettu.Kelojen rakenne poikkeaa toisistaan hyvinkin paljon.On hyvin ohuesta käämilangasta tehtyjä keloja jossa on suhteellisen paljon käämilankaa, jonka imbedanssi on korkea,ja antotaso matala.
Sitten löytyy vastakohtana käämikela jossa on vähän lankaa ,ja imbedanssi on hyvin matala,joka vaatii aina sovitusmuuntajan SUT.
Lisänä vielä tietenkin erilaiset välimallin kelat.
Mun mielestäni magneettimateriaaleissa, moottorin geometriassa tai kelojen käämityksessäkään ei ole tapahtunut mitään radikaalia. Kyllä niitä lyhyesti käämittyja MC-rasioita oli 80-luvun alussa niin Ortofonilla kuin eksoottisilla japanilaisillakin. SUT:teja oli tyrkyllä tuolloin paljon parempi valikoima kuin nykyään. Jopa "PC-OCC"-kuparikin oli silloin jo tarjolla. Ripustusmateriaaleissa periaatteessa olisi voinut tapahtua jotain edistystä, mutta epäilen kyllä sitäkin. Kaikki kumin tapaisen materiaalit muuttavat toki ominaisuuksiaan vuosikymmenten saatossa, mutta ei kait niitä nykyisiäkään äänirasioita suunnitella ajatuksella, että ne olisivat NOS:sina sitten hyviä?
 
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
Back
Ylös