Uudemmat kuin vintage-laitteet

[pölsä]

Aloitin tämän ketjun Mallaksen heitosta tuolla vintage-ketjussa (suurkiitos siitä Mulla on hifilaitteet suurimmilta osin 5-25 vuotta vanhoja japanilaisia laitteita ja puukorvaisena olen tyytyväinen niiden äänenlaatuun ja muuhunkin laatuun. Tässä ketjussa voitaisiin keskustella uudemmista käytetyistä hifilaitteista ja niihin liittyvistä asioista. Itseäni kiinnostaa nyt hiukan Sonyn PS-X555ES-levari ja jos jollain olisi kokemuksia yms. vinkkejä laittesta, niin antaa tulla vaan.

 

[alspe]

Eiks sulla ole pääasiassa Sonya kaikki? Siis ei vaan japsia, tarkemmin Sonya. Paitsi Denon levari, ja kuka ny ostais Sonyn rasian jos Demonia on tarjolla edullisesti. >

Kiinnostava aihe sinänsä vaikka nuo omat "mustat laatikot" on Briteistä ja Tanskasta. On mulla kiinnostus 80-90-luvun järeisiin japsilaitteisiin.

Mites muut merkit kuin Sony? Denonilla on rankkoja päätteitä. Yamahan vahvareista on hyvä mielikuva sen mitä pari oon omistanut. Pioneerin reference-sarja?

 

[pölsä]

No onhan noi Sonyja suurimmaksi osaksi, Denonin levari on ja pojalla Pioneeria ja tytöllä Sonya ja jotain muuta lisäksi. Niin toi Sonyn PS-X555ES tangentiaalisuoravetolevari kiinnostaisi periaatteessa ehkä lisäksi vielä tohon (hamsterin oireita).

Nyt voisi saada vielä ehkä suht edullisesti jotain raskaampaa tai keskiraskaita 80-2000-luvun laitteita, jotka on tehty silloin aikanaan ehkä hiukan paremmin kuin nykyiset. Japanissa oli silloin todella paljon hifimerkkejä, mutta tehtiinhän sitä muuallakin silloin hifiä, esim. Meridianin ja Linnin kapoiset vehkeet, ai niin Creek aloitteli? kanssa tanskalaiset laitteet Gryphon, TACT, Densen ja saksalaiset AVM, Braun, Grundig jne.

 

[Pasi Karhunen]

Mulla on kaksi tuollaista Meridianin "kapoista vehjettä", eli 506/20bit Cd-soitin ja 541 etuvahvistin, jostain 90-luvun puolenvälin tienoilta(?), ja olen niihin erittäin tyytyväinen. Olipa hyvä etteivät kelvanneet kenellekään, kun niitä talvella yritin myydä. Ääneltään nuo ovat neutraaleimpia laitoksia mitä olen koskaan omistanut. Ja onhan mulla vielä Audiotason SOLO-päätevahvistin, joka lienee kohtuullisen harvinainen vekotin?

t: Pasi

 

[Samppo]

Mulla on Marantzin PM-94 ja CD-94, jollaisia mielelläni suosittelen (oonkohan pikkasen jäävi):
http://www.multi.fi/~samppo/ownmarantz.html

Kohta olleet 9 vuotta talossa eikä mun aikana varmaan ikinä tule myytyä, vaikka hifiliikkeissä aina kajareita kysellessä käskevät vaihtamaan elektroniikan "parempaan". Äänessä ei ole moittimista ja laitteet kun aukaisee niin huomaa äkkiä että tuohon aikaan tehtiin laitteita vähän eri tavalla..

Pioneerin M-73 viihty talossa myös jonkin aikaa eikä ollenkaan hassumpi laite. Ulkonäöltään erittäin hieno! Kardonin HK-6900, jos tehoja hakee niin ei pitäisi millään kuormalla/kajareilla loppua kesken. Ääni mielestäni parempi kuin uudemmassa HK-6950R mallissa, uudempi turhan kirkas ja räikeä

 

[pölsä]

Tuli hommattua tuossa muutama viikko sitten -87 vuoden Denon DCD-3300 cd-soitin. Etsinnässä on ollut digilähde, jossa on balansoidut liitännät.

Laite on mielenkiintoinen:
- balansoidut ulostulot, jossa voimakkuudensäätö. Maksimiulostulotaso on tuossa 7 V. Lisäksi ovat sekä voimakkuudensäädöllinen että kiinteä RCA-ulostulo.
- Painoa on n. 14 kg ja kuori on muutaman millin paksuista metallia. Analogia- ja digitaalipuolelle on omat muuntajat. Soittimessa on kolme digiulostuloa, jotka voi laittaa päälle kiertokytkimellä erikseen.
- Kummallekin kanavalle on oma da-muuntimensa, jotain Burr-Brownin malleja.
- soitin oli aikoinaan kohtuuhintava, 200000 jeniä. Vertailun vuoksi Denonin DP-59L levysoitin maksoi n. 90000 jeniä samoihin aikoihin. Nyt hintasuhde on kyllä toisinpäin, tuon levarin hinnalla saa nykyään useamman cd-soittimen.

Soittimesta saa hyvän laatufiiliksen. Kaukosäädin on jämäkkä ja sopivan kokoinen. Levykelkka ei ole metallia, mutta sen liike on kohtuu vakuuttava silti. Levynluku on nopea ja laitteen nappuloiden tuntuma on hyvä.

Äänenlaatu on yllättänyt positiivisesti. CD-soittimen olen liittänyt balansoiduilla kaapeleilla vahvariin. Keskialueella on mukavaa lämpöä ja yläpää soi kivasti, eri pellit kuulostavat selvästi erilaisilta. Myös alapää pelaa jämäkästi. Musiikissa eri instrumenttien seuraaminen on ehkä helpompaa kun ennen. Tilavaikutelman luojana soitin on kohtalainen, dvd-soittimeni tekee isomman tilan, mutta sinällään se ei ole mikään ongelma. Eihän soitin ole tietty mikään lajinsa huippu, mutta mielestäni parempi kuin muut cd/dvd-soittimeni tällä hetkellä. Raskaassa musiikissa haluaisin ehkä hiukan enemmän räväkkää otetta.

Hifi-lehden numerossa huhtikuu/1987 (tilasin silloin lehteä vuosikerran verran ) on testattu kyseinen soitin. Mittaustulokset ovat mielestäni hyvät, paitsi tason lineaarisuus, joka on +1 dB -80 dB tasolla ja +3 dB -90 dB tasolla. Nykysoittimet taitavat mennä kevyesti toiselle sadalle dB:lle ilman mainittavaa poikeeamaa. No luulen, ettei tuo kauheammin sinänsä haittaa, koska cd-levyjen dynamiikka taitaa olla yleensä alle 20 dB.

Viime aikoina on tullut hommailtua jonkun verran 80-luvun Sonyja. Merkinvaihdon seurauksena voin todeta, että muillakin sen ajan merkeillä on tavaraa, johon ehkä pitäisi tutustua tässä joskus.

 

[skutsari]

Moi,mulla oli pitkään Nakamichin järeintä pääte ja etus settiä ja suurin mokani oli luopua niistä.Ajelin Reference 3A Dulcetteja Nakan Pa-7e päätteellä ja käytin Nakan ca-7e etusta levarille,etusena käytin Wadian 17,pyörittimenä Teac vrds 10.Oli kyllä hieno meininki
T:Skutsari

 

[pölsä]

Juu vähän katselin kanssa tuota Nakan CA-7:ää, kun viimeksi oli vahvistimen vaihto mielessä. PA-7 taitaa olla taas sukua Thresholdille. Tuohon sarjaanhan oli vielä saatavana cd-soitintakin OMS-7.

Tuota Marantzin CD-94:ääkin mietin tuossa vaihtoehtoisena cd-soittimena, mutta siinä ei ole balansoituja lähtöjä. Hienoja ovat nuo 94-sarjan laitteet. CD14 mallissahan balansoidut lähdöt ovat, mutta se on uudempi ja kalliimpi.