Nyt täytyy hehkuttaa konserttia joka oli jo kauan sitten.
Eli Koskiluoman Mitro houkutteli minut kuuntelemaan Lpr:n kaupunginorkesterin konserttia, jossa eräs aasialainen kaveri vingutti viulua. Biisihän oli Tchaikovskyn Concerto in D for Violin and Orchestra, Op. 35
Eka kommentti on että "voi jumalauta". Siellä naiset itkivät, minullakin oli tippa linssissä, ei tuo voi olla mahdollista. Biisi kuulosti hienolta, solisti kuulosti paremmalta kuin kukaan muu. Viulu kuuulosti VIULULTA. Ei ole ollut juuri muuta referenssiä tuon konsertin jälkeen. Se oli täydellinen- Tällä hetkellä oman laitteiston referenssinä toimii sama biisi, mutta Itzhak Perlmanin ja London Symphony Orchestran soittamana. Minusta se on täydellinen, musiikiltaan ja soundeiltaan. Suoraan sanottuna, millään muulla ei ole väliä.
Unohtumaton konserttielmäys: menee yli Stradin (Iiriläistä olen kuullut hyvin soitettuna), pienen orkan soittamana, asettaa uuden referenssin laitteistolle.
MusicalAudion Mitrolle pitää nostaa hattua todella korkealle. Mies ei ole aktiivisesti yrittänyt myydä minulle mitään. Kaikki on tapahtunut kuuntelun kautta. Ja silti oma mielipiteeni toistolaitteisiin on muuttunut todella paljon. Kyseisen miehen takia on toki rahaa menny, mutta en ole koskaan nauttinut musiikista samalla tavalla. Viimeisen kahden vuoden aikana käytetyt eurot ovat tuoneet enemän vastinetta harrastukseeni kuin ne eurot, mitä olen käyttäny viimeisen 15 vuoden aikana.
Yksi konsertti voi muuttaa hifistin elämän... olkaa avoimia, olkaa valppaita
Edit:
Mitron takia olen nykyään putkihörhö. Ilman painostusta, ilman musikaalisuutta. Omat korvat päättivät: Audio Analoguet vaihtuivat PrimaLunaan. En ole katunut