Unohtumaton konsertti

[pirkka]

Kesäheinäkuun vaihde, Hyde Park, Lontoo armon vuonna 2006. Noin 50000 ihmistä on kerääntynyt kaksi päiväisen Hyde Park Calling tapahtuman ensi päivänä kuuntelemaan musiikkia ja lavalla esitystään valmistelee illan viimeinen ryhmä Roger Waters'in johdolla. Luvassa on kolme tuntia Pink Floydin ja Roger Watersin musiikkia ja kruununa koko Dark Side of the Moon levy.

Olen kuullut hyvää äänentoistoa monasti. Ystävien luona, hifi messuilla ja kotonakin. Ulkoilmassa en koskaan (ennen) ja joskus kyselinkin vanhalla palstalla onko kukaan ollut ulkoilmakonsertissa, jossa olisi tyydyttävä äänentoisto: ei jumputtavaa kaiken alleen jyräävää bassoa tai tuulen sinne tänne heiluttamaa ääntä. Masentavia oli vastaukset. No nyt minä olen kuullut huikeaa äänentoistoa ulkona! Sanoisin jopa etten koskaan missään muualla niin hyvää ole kuullutkaan. Käsittämätön selkeys ja puhtaus ja volyymi. Ja tilantuntu. Ja musikaalisuus. Ja tietysti huikeaa musiikkia.

ProgePirkka

 

[lapa]

Toukokuussa 2006 Puolassa, Chopin-akatemian käytävällä.

Olin menossa työmatkalla iltakonserttiin kuuntelemaan Chausson'ia yms. Törmäsin konserttipaikalle puolitoistatuntia etuajassa, kun akatemian alakerran käytävälle asti kuului orkesterin ja kuoron harjoitukset. Joku messu se oli, mutta kivitalon ja ison esitysporukan tuoma ambienssi ja dynamiikka oli valtava.

Siitä hipsin portaita yläkertaan ja istuin harjoitustilan oven ulkopuolelle kuuntelemaan ilmaiskonserttia. Illan mittaan bongailin sitten kaikki mahdolliset mainokset joissa esitettiin lähitulevaisuudessa joku messu. Vielä on itse teos tunnistamatta ja levytys löytymättä.

Itse iltakonsertti ei sitten ollut niin järisyttävä kokemus, vaikkakin hyvää musiikkia.

 

[M.Heikkilä]

Olinpa sitten kuuntelemassa Mullovan versiointia Sibeliuksen viulukonsertosta säestäjänään Minnesotan orkesteri. Jälkimmäinen soitti vielä Mahlerin viidennen sinfonian sekä melkoisen yllätysencoren. Kauan ehtikin vierähtää edellisestä klassista sisältävästä konsertista, joten hankala on laadullisesti verrata mihinkään. Hyvältähän se kuulosti piippuhyllyllekin, vaikka Finlandia-talossa oltiin. Joku asiasta enemmän tietävä voi kommentoida teknistä ja taiteellista laatua (Mitro?).

Konsertti herätti kuitenkin uudelleen pienen viulistin minussa (joskus taannoin tuli soiteltua) sekä innostuksen klassisen musiikin eläviin esityksiin. Pitänee syksyllä koittaa käydä enemmänkin kuuntelemassa. Eli siinä mielessä ainakin unohtumaton konsertti. Varsinkin kun en ollut tämän tasoisen orkesterin soittamana kuullut aiemmin Säkkijärven polkkaa

 

[pirkka]

Alina Pogostkina voitti viime Sibeliuskilpailun. Kun kuulin että hän on tulossa soittamaan juhlaviikoille varasin oitis paikat ja onnistuin saamaan finlandiatalossa pidettyyn Shostakivichin viulukonserttoon paikan 3. riviltä keskeltä eli aivan solistin edestä. Alina soitti ko konserton suunnattoman tunteikkaasti ja tavallaan loi shostan kulmikkaan sävelkielen uudenlaiseksi herkäksi ja naiselliseksi, jopa lyyriseksi. Alina itse niiskutti hiljaisissa ja herkissä osissa eläytyen vahvasti. Jätin väliajan jälkeen seuranneen tschaikovskin viidennen väliin. Sen verran vaikuttava oli konsertto.

Jos oli em konsertti tiistaina hieno niin melkeimpä parempaa oli luvassa torstaina almin salissa oopperassa, missä Alina soitti pianistin säestämänä. Tännekin olin onistunut saamaan lipun aivan eturiveiltä. Alun Mozart oli melko kömpelö läpihuutojuttu mutta seuraavat Sibeliuksen humoreskit olivatkin sitten mestarilliset. Yleisö ei malttanut olla taputtamatta teosten välissäkään. Aivan huippu eläytyminen ja lento. Väliajan jälkeen Prokofievin sonaatti oli jälleen etäisempi mutta Fauren 1. viulusonaatti oli kuin luotu Alinalle. Lyyrisyys ja herkkyys pääsi tässä oikeuksiinsa. Sen että tarvittaessa löytyy dynamiikan toistakin ääripäätä Alina sitten osoitti encorena soitetussa Brahmsin sonaatissa.

Alina on kaunis ja soittaa kauniisti. Hänen esiintyessä yhdistyy kauneus kaikkien astien iloksi. Ikimuistoiset konsertit.

 

[Mitro]

Moi Pirkka,

juuri L-rantauduin takaisin Helsingistä (arvelin täällä olevan jo kommentointia illan annista) , ja täytyy sanoa että todella kannatti lähteä.
Toki, en edes tiennyt heidän soittavan myös Sibeliuksen ja vielä solistinaan Mullova... : ) Jos olisin tiennyt, olisin ottanut vaimon mukaan.

Aika lailla kevyemmin pystyi suora brassi vetämään, kun olivat kekseliäästi laittaneet itsensä hieman ylemmäs. Esim. HKO:ssahan lyöjät levittäytyvät sinne koko leveydeltään, jolloin trumpetit ja pasuunat ovat fagottien ja klarojen takana. Demppaantuu, ja puupuhaltajat valittavat korviaan.

Orkesteri soitti kamarimusiikkimaisesti, eli niin hyvin yhteen kun kuvitella saattaa.
Lisäksi -kaikki- tekivät pianissimoissa , sekä alukkeet että loppukkeet aivan äärimmäisen herkästi.
Mutta Finladia on t ä y s i n kaiuton sali, kun siellä on joka penkillä kuulija. Vaikuttiko piippuhyllylle samalta ?
Vaikka soittajilla on kantavat äänet, ei mitään jää soimaan kaikuna äänen loputtua.

Törmäsin Sikasen Heikkiinkin.
Hän on aidon kiinnostunut live-musiikista, vaikutti kuin olisi ollut vuoden kohokohta edessä, siinä ennen konserttia.

Hyvää yötä !

-Mitro

 

[rami]

Minusta flyygelin sointi Finlandiatalossa on kova ja hälyisä, huomasin sen taan Andreas Schiffin konsertissa. En ole kuullut pianoa paremmissa saleissa, joten vaikea sanoa miltä sen pitäisi kuullostaa.

 

[Toisinkuulija]

Siihen on syynsä, siihen..

Ossi

 

[OPT]

Olipa eilen mielenkiintoinen ja hyvä konsertti pitkästä aikaa; oliko kukaan muu Huvilateltassa kuuntelemassa Mulatu Astatkea ja the Either Orchestraa? Vaikka en varsinainen jazz-mies olekaan, niin tämä konsertti kyllä ylitti kaikki odotukset. Vaikka Mulatu olikin enemmän statistin osassa, soi upeasti sovitettu etiopialainen jazz-musiikki hienosti tämän amerikkalaisbändin käsittelyssä ja välillä meno yltyi meheväksi lattarimeiningiksi. Huvilateltan akustiikkakin tuntui olevan kohdallaan; soundit tulivat esiin selkeästi ja irtonaisesti. Varsin mieleenpainuva kokemus kaiken kaikkiaan.

 

[pirkka]

Moi Pirkka,


Mutta Finladia on t ä y s i n kaiuton sali, kun siellä on joka penkillä kuulija. Vaikuttiko piippuhyllylle samalta ?
Vaikka soittajilla on kantavat äänet, ei mitään jää soimaan kaikuna äänen loputtua.

-Mitro

Moi mitro,

sori huomasin tämän vasta nyt. En ollut tuossa konsertissa. En suostu maksamaan 70€ konserttilipuista vaikka itse isä jumala konsertoisi. Olin siis Alina Pogostkinan konserteissa ja tällä kertaa rivillä 3 permannolla. HKO:n kausi alkaa kait syyskuun alussa ja kausikorttin on piippuhyllylle sekä klassikko että suosikkisarjaan.

Olin kesällä Concertgebouw salissa Amsterdamissa ja kyllä ero on valovuosi. Kyllä kajahtaa ilmavan avoimesti. Ja vaikka olin permannolla 12. rivillä enkä nähnyt vaskia niin kuulin kyllä. Ja Zimmermannin viulu soi hienosti. Konsertot on parempi kuunnella permannolta, kuulee ne herkimmätkinn nyanssit solistilta. Concertgebouw salinkin paras paikka akustisesti on parveke, näin minua ennen esitystä informoivat kun kyselin. Amsterdamissahan on uusi Musicgebouw salikin mutta sitä en kerennyt koekuuntelemaan.

 

[Mitro]

Moro,

no, en maksaisi itsekään niin paljoa.
Kaverini HKO:sta sattui olemaan heidän Itämeri-kiertueella, joten ei harmikseen päässyt itse paikalle.

-Mitro

 

[Mika K]

Pitää nyt tänne kommentoida kun Jaappanin reissulla oli mahdollisuus päästä kahteenkin otteeseen Taiko-rummutusta seuraamaan/kuuntelemaan. Ensimmäinen oli ihan professionaalipoppoo, mutta kaukaa pääsin vain kuulemaa/vilkaisemaanyksillä perinteisillä kesäfestareilla. Mukavaa taas pitkästä aikaa eli on siinä niin oma soundinsa ja fiiliksensä.

Toinen kerta oli ihan meille varta vasten järjestetty esitys (yhden senseini vanha oppilas on opena paikallisella ala-asteella ja käytiin siellä visiitillä puhumassa penskoille enklantia), liikuntasalissa 4-6.luokkalaiset paukutti oikein kunnolla reilun 20 hengen voimin. Oli dynamiikkaa ja eloa ihan riittämiin ja muutenkin mukava kokemus!

 

[jsimonsson]

No moi taas. Viimmenään löysin tieni tähänkin voorumiin. 8)

Tähän mennessä vakuuttavimman keikkasuorituksen, minkä olen kokenut, on saanut aikaan Yes vielä vanhoilla päivillään Hesan jäähallissa kesäkuussa 2004. Täytyy sanoa, että oli papat vedossa! 8) Lähtemättömät jäljet jätti varsinkin akustinen versio Owner Of A Lonely Heart:ista. Sitä joutui kuuntelemaan oikein kulmat kosteina. Sen verran olin hurmoksessa, etten juuri muita piisejä setistä osaa nyt nimetäkään. Äärimmäisen ammattimaista toimintaa joka oli kuitenkin viihdyttävää.., tai pikemminkin lisäsi sitä viihdyttävyyttä. Ainoat miinukset voisi heittää miksaajan suuntaan aavistuksen sumeasta aloituksesta, mutta asia korjaantui hyvin pian ja varsinkin loppupuolella saundit olivat parasta, mitä olen sisätiloissa keikalla kuullut. Jon Andersson lauloi varsin upeasti persoonallisella äänellään ja soittajatkin olivat loistavia.
VR:lle sen sijaan pitkä miinus viimeisen junan lähtöajankohdasta. Pää painuksissa jouduin poistumaan n. tuntia ennen yli kolmetuntisen setin loppua, koska en raatsinut maksaa yli 200 ekiä ainoasta vapaana olleesta hotellihuoneesta. (Koko kylä oli täynnä jotaa kravattijengiä. )

 

[antvarh]

Audioslave @ Hartwall Arena 29.6.2005

Aivan mahtava keikka, varsinkin kun soittivat vanhaa Soundgardenia ja Rage Against The Machinea. Hope so tulevat uudestaan käymään Suomessa oman elinkaaren aikana

 

[pirkka]

Eilen eli siis 22.11.2006 oli Finlandiatalolla huikea konsertti. HKO soitti vanhan mestarin Okko Kamun johdolla ja suomalaisen sellonsoiton kansainvälinen maestro Arto Noras tulkitsi Elgarin sellokonserton henkeäsalpaavasti. Noraksen soitto oli syvää, herkkää, vahvaa, tunteellista.. ei minusta häpeä minkään esityksen rinnalla. Suuremman vaikutuksen minuun teki kuin Jaquelinen SE esitys mutta toisaalta siellä en ollut paikalla. Yksi seikka, joka teki vaikutuksen oli yhteissoitto. Se saumattomuus, jolla Kamu ja Noras sävellystä veivät. Kuin yhdestä puusta oli esitys vuoltu! Yksi huikeimpia esityksiä mitä olen koskaan kuullut. (Saapas nähdä mitä hesarin arvioija huomenna sanoo...)

 

[Seggaeman]

Moi kaikille!Uusi jäsen avautuu.Ajattelin laittaa jotain parhaimpia keikkoja n.top 5.
Red hot chili peppersrovinssi 1988.Eka kerta kun kuulin bändiä,ja olin välittömästi fani.Vaikkakin 2 viimeistä levyä on ihan paskoja.Defunkt:Tampere 1992.Tehtiin kavereitten kanssa pyhiinvaellusmatka tampesteriin oulusta,2 puolentoista tunnin settiä tiukinta nuevajork jazz/funkkia.
David Byrnerovinssi 1992.Kolkyt astetta helletta ,isolla bändilla aikas lattarivoittoinen setti.Helvetin
hyvät saundit parhaat mitä oon ulkona kuullu.
Niilo Nuori villin hevosensa kera:ruisrock 1996.Tippa linssissä ehkä liian humalassa mutta muistan kuin
eilisen päivän.Samana vuonna oli chili pepperssit jotka soittivat todella löysän keikan.Ainoa hauska
keikassa oli Flean munasillaan soitto.
Prince:tanska 2002.Oli jo jehova elikkäs mitään seximatofakereita ei kuultu eikä muutakaan show-meininkiä
ollu.Mutta hyvä keikka soitti PALJON kitaraa tiukka bändi niinkuin sillä aina.Paljon hyviä keikkoja on tullu
nähtyä kuin myös huonoja,tässä oli niitä hyviä mitä muistu mieleen.

Hyvät illan jatkot kaikille.Terveisin Ari

 

[Tawe]

Red hot chili peppersrovinssi 1988.Eka kerta kun kuulin bändiä,ja olin välittömästi fani.

Näin kävi tuolloin itsellenikin, välittömästi!

Vaikkakin 2 viimeistä levyä on ihan paskoja.

Ei, By The Way on paska, Stadium Arcadium on sitä vastoin varsin hyvä levy!

 

[Seggaeman]

Tawelle,bändi tuntus olevan loistovedossa,mitä töllöstä on nähny livenä.Mutta stadium levy on
puuduttava ois voinu HIEMAN tiivistää ei niitä hyviä biisejä ihan tuplalle asti riitä.Aika harvoin kuulee
nykyään todella hyviä kokonaisuuksia,varsinkin jos ovat tuplia.

 

[Tawe]

Totta, olisi tuota tuplaa voinut tiivistää... mutta hei!, hehän jo tiivistivät sitä, siitähän piti alunperin tulla tripla!

 

[Toisinkuulija]

Saas nähdä ja kuulla, millainen on huominen Moody Blues konsertti!

Olisi ollut hienoa olla kuulemassa Noraksen/Kamun Elgar -konsertti!

Ossi

 

[pirkka]

Olinpahan eilen illalla Tapion ja muutaman muun kollegani kanssa UMO klubilla. Siellä soi melko unohtumaton konsertti: Scorch Trio (Raoul Björkenheim, kitara - Ingebrigt Håker Flaten (NOR), basso - Paal Nilssen-Love (NOR), rummut). Tätä kuvailtiin ennakkoon luonnonvoimaksi ja heavyjazziksi. Määreet aliarvio raskaasti musiikin syvyyden. Alkuvoimaista soitto todella oli. Raoul loihti kitaroistaan ja sähköisestä viola da Gambasta ulos juuri mitä halusi, harvemmin perinteisin keinoin, vaan esim ulvottamalla vibran jousia. Joku voisi sanoa tätä kaoottiseksi temppuiluksi vailla päämäärää mutta minustä jokainen ääni oli merkityksellinen ja vei esitystä eteenpäin.

Basisti Håker on ilmiö. Kaljun norskin eläytyminen soittoon hipoo maanisuuden piirteitä ja äänet joita hän loihtii bassostaan ovat lähinnä industriaalimelua. Paikoin heräsi kysymys kumpi häntä enemmän kaipaa: turskanperkuuyhtiö vaiko bergenin avolaitos Uskomaton soittaja ja kyllä hän myös soitti bassoa mutta aivan uusilla tavoilla.

Rumpali pääsi mielestäni paremmin mukaan yhteissoittoon toisessa setissä. Ekan hän soitti liiaksi päälle. Kartongit ja lautaset rumpujen päällä loivat omia efektejään ja lautasta voi myös hienosti vinguttaa kapulalla, jopa harmoniassa Raoulin ulvonnan kanssa. Suuri osa konsertista oli hektistä postjazzia mutta paikoin, etenkin toisen setin alussa soitto saavutti huikeita korkeuksia ja loi uusia harmonioita. Lähes seksuaalisuskonnollinen transsimainen elämys. Scorch trio kiertää nyt suomea. Jos kohdalle osuu ja omaat avoimen mielen, mene ja kuuntele!

Niin ja tänään: 15.00 Finlandia ja Klamin Kalevala-sarja (HKO) ja klo 20.00 Moody Blues.

Hyvää itsenäisyyspäivää!