Turinaa Jordan jx92s-elementtiin pohjautuvista pömpeleistä

tuojan

Käyttäjä
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
11
Muutaman laadukkaan oluen ja yksin vietetyn lauantai-illan kunniaksi muutamia ei-niin-syvällisiä mietteitä Jordan jx92s-elementtiin pohjautuvista ei-tehdasvalmisteisista laajakaistakaiuttimista:

Taustaa: Olen ollut kaiuttimien omistajana nyt hieman reilut kaksi vuotta noudettuani ne aikoinaan Hämeenlinnasta, jonne kuuluu siis kaikki kunnia pömpeleiden kokoamisesta ulkonäköineen. Alkuperäinen rakentaja kertokoon lisää (kirjoittelee tällä forumilla myös), mutta olen antanut itseni ymmärtää, että Bacwoozin suunnitteleman refleksipohjaiseen versioon näiden juuret juontavat. Jonkin sortin Bacwooz Ioni -klooni siis. Johdotus suoraan elementille, ei suodinta välissä.

Kuuntelu tapahtui edellisessä asunnossa n. 16m2 tilassa, kun nykyisessä kuuntelutilassa (jota vaimo yleensä kutsuu olohuoneeksi) on tilaa reilut 25m2. Erilaisia sijoituksia on kokeiltu useasti. Kiinnostuneille kerrottakoon, että muuna laitteistona toimii Marantzin Premium-sarjan integroitu vahvistin ja äänilähteenä pääsääntöisesti Sonyn QS-sarjan moniformaattisoitin. Johdotus Cordial et al.

Sitten tärkeimpään, ääneen. Lyhyestä virsi kaunis, eli tiivistäen hyvät ja huonot puolet:

Hyvää
*Ihmisäänet
*Läsnäolon tuntu ja käsinkosketeltavuus
*Käsittämättömän hyvä hinta-laatusuhde oikeantyyppisellä materiaalilla

Huonoa
*Puuroutuminen monimuotoisemmalla musiikilla
*Huonot levyt yksinkertaisesti kuulostavat huonolta

Levyhyllystä löytyy tasapuolisesti sekä erityylistä klassista, jatsia että rokkia, joten tietynlainen yleispätevyys on tärkeää.

Esimerkkejä levyistä, jotka mielestäni nk. toimivat:
Manu Chao – Proxima Estación: Esperanza. Saa jopa kankean suomalaismiehen tanssimaan ympäri sohvaa (mitä ei tapahdu usein :))
Club for Five – Ensi-ilta. Levy joka lähes loksauttaa suun auki: osataanko Suomessakin, voiko orkesteri laulaa aivan tuossa kasvojen edessä.
Trio Töykeät – Wake. Iiron piano kuulostaa likipitäen samalta kuin livenä – ainakin hyvin luonnolliselta. Ja se on mielestäni hyvin nautittavaa se.
Franz Ferdinand – You Could Have It So Much Better. Yllättäen tietyt studiotuotetut särölevyt toimivat kuitenkin kohtalaisen hyvin. En tiedä miksi toiset ovat ok, mutta valtaosa ei.

Ja sitten ei-niin-toimivia levyjä mm. tänään kuunnelluista:
R.E.M. – Monster. Vahvasti säröiset kitarat eivät kuulosta luonnollisilta. Ei vain tunnu hyvältä, puuroutumista tapahtuu liikaa.
U2 – Achtung Baby. Kuuntelen tätä levyä yleensä mieluiten keittiön purkkistereoista. Kertonee tarpeeksi.
Tchaikovsky – Pähkinänsärkijä. Yllättävää kyllä, mutta jotenkin liian massiivista menoa tässäkin levytyksestä tai kapusta riippumatta. Neljätuumainen elementti ei pystyne fyysisesti suoriutumaan hirveän mallikelpoisesti, ei edes maltillisilla äänenvoimakkuuksilla. Kovin on tukkoisen oloinen.
Likipitäen kaikki sinfoniat. Mahleria ei kannata edes kuvitella, ei myöskään Shostakovichia. Täysimittainen sinfoniaorkesteri ei ole näiden kaiuttimien paras ystävä, se on pakko myöntää. Mitä massiivisemmaksi meno käy sitä huonommin elementit pysyvät perässä.

Jos miettii rahallista panostusta (joitakin satasia itse tehtynä, kaupallisena toki suhteellisen hintava, Ioni taisi olla jopa liki 3ke) koettuun äänenlaatuun, voi olla hyvinkin tyytyväinen. Toisaalta on pakko tunnustaa, että yleispätevät kaiuttimet nämä eivät missään nimessä ole. Lisäksi pömpelit ovat kenties keskimääräistä monitiekaiutinta herkemmät sijoitukselle – myös nk. toe-in-kulma vaikuttaa käsittämättömän paljon. Putkosia en ole näille ihan käytännön syistä kokeillut, ainakaan vielä. Hieman kuitenkin kiinnostaa, koska Isot pojat ovat niitä kovasti Jordaneille suositelleet. Katsotaan mitä jatkossa tapahtuu, ihan lähiaikoina muutoksia tuskin tulee.

Lisäksi muutto lienee jälleen tänä vuonna vuorossa, ja mikäli seuraavassa asunnossa ei ole mahdollisuutta sijoittaa järkevästi kahta erillistä settiä, nämä kaiuttimet joutunevat mahdollisesti lähtemään. Haen kaiuttimilta tietynlaista yleispätevyyttä, ja kun ykkös-preferenssi tietenkin(!) on, että Beatlesit soivat miellyttävästi, täytynee harkita myös muita vaihtoehtoja. Aivan sataprosenttisesti nämä kaiuttimet eivät siihen valitettavasti pysty (beatle-äänitysten tasokaan ei tosin tähtiä tavoittele, remasterointeja kaivataan kiitosh!).
 

Liitteet

  • jx92s.jpg
    jx92s.jpg
    45,6 KB · Katsottu: 14
Back
Ylös