Tupu, Hupu ja Lupu

kronos

Hifiharrastaja
Liittynyt
3.8.2007
Viestejä
7 285
Ennen varsinaista aihetta pohjustukseksi lyhyt henkilökohtainen muistelo:

Vuonna 1988 Paavo Haavikko julkaisi erinomaisen runokokoelman "Toukokuu, ikuinen" jonka ostin divarista suht tuoreeltaan. Sivulta 88 löytyy Romaniaa ja varsinkin sen edesmenneen diktaattorin vaimoa Elena Ceausescua käsittelevä veikeä ja haavikkomaisen myrkyllinen runo.

Se alkaa seuraavasti:
"Romania on antanut Euroopan kulttuurille/paitsi kuolematonta kreivi Draculaa/myös mainiot pianistit Lipatin ja Lupun."

Vähän myöhemmin:
"Romania on lopulta antanut meille/myös tohtori insinööri akateemikko/varapääministeri insinööri puolue-/neuvoston jäsen Bukarestin kunnia-/kansalainen Molempien Rikosten Instituutin/pysyvä kirjeenvaihtajajäsen Rouva/Ceausescun omaa sukua Antonescu, Jonka/"

ja loppuu:
"Joka johtaa Tuhoavan kemian Instituuttia/jo monetta vuotta ja Jolle on lahjoitettu/ vuoristoaasi Joka kantaa kaikkia/ hänen kunniamerkkejään joille eivät edes/ Mitkään Balkanilaiset Rinnat Riitä."

Semmoinen runo. Sitten asiaan: PIANISTEIHIN ja PIANOMUSIIKKIIN. Runosta tuli itselleni pianisti-Lupun nimi tutuksi ekaa kertaa. Huomenna kyseinen herra tulee Finlandia-talolle konsertoimaan. Tuskin Lupu ihan suurin on mutta jonkinmoinen mestari kuitenkin - ainakin hallussani olevien muutamien levytysten perusteella. Lupu on siis Lupu mutta keitä ovat Tupu ja Hupu? Ketkä ovat mielestänne kaikkein parhaat pianistit, keiltä tulee keskimäärin kovinta jälkeä? Ja kun kerran pianomusiikista keskustellaan niin listatkaas samantien omat suosikkisävellyksenne ja/tai niistä vielä suosikkilevytyksenne? Itselläni on hyllyssä vielä kovin vähän pianomusiikkia joten kaipaisin tietäjiltä lisävinkkejä. Muutaman oman suosikin tähän kuitenkin listaan asiassa alkuunpääsemiseksi:

PIANISTIT: Svjatoslav Richter ainakin vaikuttaa todelliselta ässältä. Beethovenin kolmannessa pianokonsertossa äijä ui kuin kotonaan, kuulijalle tulee illuusio että Richter ei ollenkaan tulkitsisi teosta vaan olisi osa teosta, niin vaivattomasti ja pakottomasti herra hommansa hoitaa. Radu Lupu: tykkään kyllä herran levystä jolla kolme Beethovenin pianosonaattia. Clifford Curzon vaikuttaa pätevältä Schubertin parissa.

SÄVELLYKSET: Debussyn preludeihin ihastuin välittömästi, taaskin pyörii tuo levy lautasella. Beethoven pianosonaatteja löytyy hyllystä vasta muutama, hankittava ehdottomasti lisää. Herran pianokonsertoista löytyy vasta kolmas ja viides hyllystä, on hankittava loputkin, oikein hienoja nuo kaksi ovat. Schubertin impromptut ovat erittäin viehättäviä ja kauniita pikkuteoksia. Hellasärö tykkää aivan hulluna Rachmaninovin tokasta pianokonsertosta, itse en ole vielä päässyt oikein jyvälle, täytyy antaa vielä mahdollisuus...

No niin, listatkaapas täysin subjektiivisen röyhkeästi omia suosikkejanne, niin pianisteja kuin pianoteoksia. Jos on teoksia tai pianisteja joista ETTE pidä niin listatkaapas niitäkin. Inhokkilistat ovat aina kiinnostavaa luettavaa.
 
Suosikkiteoksista mainittakoon Beethovenin Kuutamosonaatti. Siinä on jotain taianomaisen hienoa. Itselläni on siitä Emil Gilelsin soittama versio. Muutkin Beethovenin sonaatit ja konsertot ovat loistavaa musiikkia. Bachin pianomusiikki kolahtaa myös minulle vahvasti. Eniten pidän siitä nimenomaan pianolla (ei cembalolla) soitettuna.
 
Oitis tulee mieeen muutama loistava pianisti: Marta Argerich ja mitä vaan, Murray Perahia ja Mozart, Mitsuko Uchida ja Schumann ja Debussy, David Helfgott ja Lisztin Unkariainen Rapsodia ynnä muuta, Alicia de Larrocha ja Granados, Clifford Curzon ja Brahms, Arthur Rubinstein ja Chopin... mutta kun näitä loisto pianisteja on niin jumalaton joukko: Brendel, Gilels, Ogdon, Mustonen, Raekallio, Richter, Aschenazy, Barenboim, Zimerman, Joao Pirez... ihan vaan muutaman mainitakseni
 
rami sanoi:
Suosittelen että tutustut Great Pianists Of The 20th Century levysarjaan:

http://www.amazon.com/Great-Pianists-20th-Century-Complete/dp/B00002EITP

http://www.classicalnotes.net/columns/pianoweb.html

Siinä on huippukokoelma parhaita tulkintoja ja levytyksiä arvostetuimmilta pianisteilta ja levymerkeiltä. Levyt ovat edullisia tupla-albumeja, ja niitä saa yksittäinkin.

Ainakin koko laatikko lienee loppu kustantajalta ja näytti olevan amazonistakin loppu mutta yksittäin toki...
 
eikö horowits ole mitään? hänet niin harva muistaa mainita...
 
Tawe sanoi:
eikö horowits ole mitään? hänet niin harva muistaa mainita...

Horowitz on ihan super. Häneltä on tuossa kokoelmassa kolme tupla-levyä, ja mulla on himassa ainakin 30 CD-levyä.
 
Tawe sanoi:
eikö horowits ole mitään? hänet niin harva muistaa mainita...

Tottahan Horowitz on pianismin kulmakiviä, kuten aika monet muutkin keskustelussa mainitut. Onhan noita Horowitzin levyjä ja olenpa käynyt häntä kuuntelemassakin, 1982 Lontoossa. Vieressä istui vanhempi herrasmies, joka oli kuullut häntä edellisen kerran 1930-luvulla Birminghamissä.

Jos on kiinnostunut menneen sukupolven pianistisuuruuksista, niin suosittelen DVD:tä 'The Art of Piano - Great Pianists of the 20th Century', esim. jpc:ssä http://www.jpc.de/jpcng/classic/detail/-/hnum/2997694?rk=classic&rsk=hitlist
Yleensä en halua *katsella* soittoa, mutta tämän sarjan levyt (lisäksi laulajista ja viulisteista sekä kaksi levyä kapellimestareista) ovat poikkeus.

KL
 
lehtk sanoi:
Onhan noita Horowitzin levyjä ja olenpa käynyt häntä kuuntelemassakin, 1982 Lontoossa.

Se taisi olla se kuuluisa katastrofaalinen keikka, jossa maestro soitti kurjasti. Horowitz oli tuohon aikaan psykiatrin hoidossa ja käytti mm. rauhoittavia lääkkeitä. Vaimo Wanda yritti viimeiseen asti puhua järkeä miehelleen, että tämä peruisi matkan, mutta tämä päätti lähteä konserrtimatkalle lähipiirin kauhuksi, olihan konserttikutsun lähettänyt itse prinssi Charles.

Mutta uskon, että konsertti oli silti elämys.
 
Mainitaanpas vielä Artur Schnabel, Samuel Feinberg ja Benno Moiseiwitsch. Bennolta löytyy tunnetta.

Vielä hengissä heiluvien Tupu, Hupu ja Lupu ketjuni voisi olla vaikka Aimard, Sokolov ja Berezovski. Viimeinen ei ehkä ole aivan ehdotonta mestaritasoa, mutta olen pitänyt hänen konserteistaan tosi paljon.

Inhokki on Emanuel Ax. Emme ole samalla aaltopituudella ollenkaan.

Edit: jäi sitten Rachmaninov mainitsematta. Osasi soittaa hänkin, paljonhan näitä hyviä pianisteja on, onneksi.
 
Joopa joo, kiitos vastanneille! Tästä ketjusta oppii ainakin sen että tutustumisen arvoisia pianisteja on enemmän kuin mihin aika ja energia riittää. Parempi toki niin kuin että olisi vain muutama huippu jonka tuotannon kuuntelisi puhki hetkessä. Tuossa Ramin jälkimmäisessä linkissä vaikutti olevan paljon itseäni kiinnostavaa dataa, täytyypä joku päivä perehtyä asiaan tarkemmin. Mutta enpä tietenkään mitään tuommoisia cd-bokseja rupea hankkimaan kun pienellä etsimisen vaivalla löytää vinyylinäkin erittäin laadukkaita esityksiä.

Mutta tosiaan: ihan uusia nimiä minulle monta tässä ketjussa, täytyypäs edes osaan joskus tutustua. Ja Horowitzista otan takuulla vielä mittaa.
 
on-off inhokki/suosikki: Artur Rubinstein :D, erit. Mozart :D :D :D

Schnabelin Beethovenin pianosonaatit. Alan perusteos.

Horowitz on muuten tykki, mutta IMHO Beethovenista se tajuaa vähemmän kun minä kirppusirkuksesta, ei edes pitää näppejään erossa--.

Raekallio on parhaimillaan erinomainen.


Ai niin: illan Rubinstein-vitsi:

Maestro oli taas lauteilla, parin vuoden tauon jälkeen. Tauko johtui sokeutumisesta, ja ikäkin taisi olla lähempänä yhdeksääkymmenntä.
Kaikkien yllätykseksi, Rubinstein oli teknisesti ehkä kovimmassa kunnossa ever, ja veti koko illan ilman yhtään sellaista kuuluisaa ..eiku:a.

Joku journalisti sitten ihmetteli myöhemmin miten tuo niin oli, johon Rubinstein vastasi:
"Elämässäni on ollut kolme suurta rakkautta: musiikki, naiset ja viini. Sokeutumiseni jälkeen, ei ole enää ollut muuta jäljellä kuin harjoitella kaikkia niitä vaikeita paikkoja jotka eivät koskaan ole menneet kovin hyvin."

:D
 
Aha, että Rubinstein on...öööh heittelevä tasoltaan? No, aivan sama, tässä ketjussa on mainittu niin monta nimeä että ei elämä riitä kaikkiin niihin perehtymiseen. Jos yksi Rubinstein jää väliin niin jääköön. Ja Mozartin musiikki ei muutenkaan kiinnosta minua.

Lupu oli hieno. Upeasti veti Schubertia ja ehkä vielä upeammin Debussyä. Ihmeellisiä nuo preludit, leijuvat maasta irrallaan ilman bodya olematta kuitenkaan tyhjänpäiväisiä. Abstrakteja olematta mielivaltaisia. Hämmentävää, melkein vaipui transsiin maestron soittoa kuunnellessa.

Konsertti on päättynyt. Mestari has left the building.
 
lehtk sanoi:
Jos on kiinnostunut menneen sukupolven pianistisuuruuksista, niin suosittelen DVD:tä 'The Art of Piano - Great Pianists of the 20th Century', esim. jpc:ssä http://www.jpc.de/jpcng/classic/detail/-/hnum/2997694?rk=classic&rsk=hitlist
Yleensä en halua *katsella* soittoa, mutta tämän sarjan levyt (lisäksi laulajista ja viulisteista sekä kaksi levyä kapellimestareista) ovat poikkeus.

Tämä dvd löytyy myös pääkaupunkiseudun kirjastoista. On tosiaan näkemisen arvoinen.
 
Eräs (seurassa nuori) leidi on vielä mainitsematta. (Ainakin) toinen loistava kanadalainen Bach-pianisti Angela Hewitt. Levyttää Hyperionille.

Asiaan liittyen hänen levytyksensä Bachin pianokonsertoista oli prässätty sellaisellekkin näkkileivälle. Nimittäin aihio oli niin rapeaa muovia, että kerran jo vaihatin MDT:llä levyn (kotelossa valmiiksi keskireiästä risa). Ei ole tuollaistakaan vastaan tullut. Toivottavasti ei vast'edeskään.
 
Back
Ylös