jykki sanoi:
Eikö Bi-wiring myös mahdollista eri laatuisten ja paksuisten kaapelien käytteämisen diskanteilla ja passoilla? Basso/keskiäänisille voi esimerkiksi vetää paksua kuparijohtoa antamaan kunnolla potkua ja diskanteille ohutta hopeajohdinta tuomaan heleyttä ja ilmavuutta yläpäähän. Itse ajattelin koittaa seuraavaksi juuri tällaista johdotusta, jossa alas menee paksut kuparit ja ylös 0.6 mm hopealanka. Saas nähdä toimiiko.
Paksu, pieniresistanssinen kuparijohto antaa jossain määrin "potkua lisää", sillä tehohäviöt johdossa ovat pienemmät ja paksu kaapeli ei lisää niin paljon vahvstimen lähtöimpedanssia eikä siten huononna vaimennuskerrointa niin paljon (jonka merkitys on mikälie).
Hopeakaapeli ei lähtökohtaisesti soi sen kirkkaammin kuin kuparikaapeli, vaikka sellainen tornihuhu kaupungilla usein liikkuukin. Kaiutinkaapelin (jossa liikkuu virta enemmässä määrin ja jännite vähemmässä määrin) kirkkauden määrittelee kaapelin
induktanssi, joka on virran muutosta vastustava suure. Induktanssin suuruus riippuu kaapelin geometriasta, ei johtimien materiaalista. Geometria, jossa plus- ja miinuskarvat menevät mahdollisimman lähellä toisiaan ja omaavat mahdollisimman suuren yhteispinta-alan, on kaikista vähäinduktanssisin - tässä kaapelityypissä kapasitanssi vastaavasti kasvaa tavattoman suureksi, sillä geometria vastaa käytännössä aukirullattua kondensaattoria.
Kirkkautta ehkäisee myös
skin-efekti, joka myös on johtimen geometriasta riippuvainen suure. Voi toki teoretisoida, että jos kaapeliin, joka kärsii korkeasta skin-efektistä (= suurempi impedanssi korkeilla taajuuksilla, koska ne pakkautuvat johtimen ulkoreunoille eivätkä käytä koko kaapelin pinta-alaa) lyödään hopeakerros päälle, niin diskanttien impedanssi voi pienentyä muutamalla prosentilla (sillä ne kulkevatkin nyt hopeassa suurelta osin) ja kirkastaa ääntä.
Oikein tehtynä lättäkaapeli minimoi sekä skin-efektin, että induktanssin (se saattaa nostaa myös induktanssin pilviin jos johtimet kulkevat vierekkäin eivätkä päällekkäin). Muun muassa körtsillä on tällaisia oivallisia kaapeleita:
http://www.goertzaudio.com/contents/en-us/d16_MI_Speaker_Cables.html
Bi-wirettäessä erilaisilla kaapeleilla voisi olla ehkä asiaankuuluvaa kiinnittää huomiota erilaisten kaapelien nopeuskertoimeen ja tehohäviöihin. Bassoja ei kannata siirtää pitkällä, hitaan nopeuskertoimen omaavalla kaapelilla ja diskantteja taas lyhyellä ja korkean nopeuskertoimen omaavalla kaapelilla, sillä aikakoherenttius kärsii. Jos taas ylä- ja alapään johdot vedetään eri paksuisista johtimista (johtimista, joissa on erilainen resistanssi/impedanssi), on kaistojen tehohäviöt erisuuruiset, ja alkuperäinen esitys menee taas jossain määrin kuralle. (Eri mittaisissa johdoissa myös velloo eritaajuiset seisovat aallot, ja erilaisilla johtimilla on erilaiset resonanssitaajuudet eli johdot olisi asiaankuuluvaa pitää saman mittaisina ja samanlaisina.) Näistä syistä bi-wirettäessä ei kannata välttämättä sekoittaa kaapelityyppejä keskenään. Pieni-induktanssinen ja pieniresistanssinen kaapelityyppi sopii siirtämään kaikkia audiotaajuuksia.
Joo tiedän, huutoa voi tulla näistä horinoista
. Älkää sekoittako sanottua bi-amppaukseen.
