Tunneasioita....

J

jsimonsson

Käyttäjä
Liittynyt
9.9.2006
Viestejä
211
Ei ehkä vielä tällästä topikkia ole täällä alotettu..
Siis kyllähän me kaikki varmaan kuunnellaan musiikkia sitä varten että saataisiin siitä tiettyjä (useinmiten varmaan hyviä) fiiliksiä. Ite tykkään aina välillä poistaa tsressihormooneja ettimällä itku"virsiä" netistä. Tässä mun suosikki: itkettää takuulla... ;)

http://www.youtube.com/watch?v=L-p2sbt_C4w
 
jsimonsson sanoi:
Ite tykkään aina välillä poistaa tsressihormooneja ettimällä itku"virsiä" netistä.
Napsauta laajentaaksesi...
Se minkä tyyppisen musiikin kokee sopivan mihinkin tunnetilaan on hyvin yksilöllistä. Minun "stressilääkkeeni" löytyvät raskaamman orkesterimusiikin puolelta; esim. Dvorakin, Brahmsin, Shostakovitsin tai vaikkapa Tsaikovskin orkesteriteokset vähintään "riittävällä" äänenpaineella antavat kummasti puhtia väsyneellekkin ja karkotavat pahimmat agressiot. Tosin myös kanssaihmisetkin saattavat paeta paikalta. ;)
Mikäli rankka päivä on niistänyt miehestä viimeisetkin mehut henkisesti, fyysisesti tai ihan totaalisesti, lohtu löytyy Bachin Magnifikatista, Vivaldin Gloriasta tai Mozartin Requiemista. Ja jos v*tuttaa rankasti, Bachin ja Vivaldin konserttojen hyväntuulisuus piristää kummasti.
- Hyvä musiikki on pelkkää fiilistä. Ja hyvällä musiikilla on usein hämmästyttäviä vaikutuksia kuuliaansa.
 
Hmm. Jos vituttaa rankasti, niin usein kuuntelen musaa, jonka myötä vitutus vahvistuu. Esimerkiksi Karjalan Sissien "Tanssit on loppu nyt" sopisi hyvin tämän hetkiseen tilanteeseen. Taidankin hakea sen hyllystä, muuten hyvä vitutus menee vielä hukkaan. Kossuakin voisi ottaa kyytipojaksi, sopisi levyn tunnelmaan.
 
Itse en aikoinaan päässyt brahmsin musiikkiin mitenkään sisälle. Sitten tuli aviorero ja koko turvallinen maailma hajosi sirpaöeina ympäriltä. Oman sielun sopet alkoivat aueta uudella tavalla ja samoin Brahms. Todella syvää musiikkia. Viulukonsertin tahdissa olen monet hyvät itkut itkenyt.
 
Vs: tunneasioita

Tää on ihan tyhmä juttu, mutta Sinead O'Connorin hieno Prince-biisi 'nothin compares 2 U' toimi mulla pitkään sellaisena 'soita kovaa ja itke' -kanavana. Kunnes eräänä päivänä ylähyllyltä putosi läjä levyjä soittimeni päälle tehden selvää sekä levystä että silloisesta äänivarrestani. Rasia, kumma kyllä, selvisi täysin vaurioitta :)
 
Vs: tunneasioita

Tällä palstalla tämä tunnustus voi tuottaa hauskoja reaktioita, mutta itselleni yksi surullisimpia biisejä on Musta ruusu (Pentti Viherluoto–Aimo Viherluoto 1956). Eli ihan sellainen suomalainen tango...

Kyseessä on tango, jota en ole koskaan kyennyt tanssimaan. En siksi, että se hitaudessaan on vaikea, vaan siksi että sävellys saa minut aina liikuttuneeksi. Myös selvinpäin, mitä vaimoni jaksaa aina ihmetellä. :D

t. jjahifi
 
Warning - Watching From a Distance levyltä Footprints kappale.
Kylmät väreet ja kosteat silmät joka ikinen kerta kun sen kuuntelen. Siksi sitä ei kuunnella alvariinsa.
Muutenkin ehdottomasti parhaita ellei paras levy vuonna 2007.
 
Anathema - Sleepless

Tämä on se kappale, joka silloin tällöin saa minut harkitsemaan vinyylisorvin hommaamista. Kyllä sitä silmät kosteina kuuntelee hopiakiekoltakin, mutta äänekkäimmät pillitykset päästeltiin aikoinaan kaverin luona mustaa lättyä veivaten. Sepä olisikin hupaisaa, iso mies hommaa kalliin tahkon ja hinkkaa sillä yhtä ainutta biisiä tippa linssissä. Oikea musiikinystävä, heh.
 
Maurice Ravelin Pavane kuolleelle prinsessalle. Pysähdyin sen edessä jo varhaislapsuudessa, kuulemma. Vieläkin silmäkulma kostuu, vaikka vinyyli onkin jo vuosien saatossa virttynyt.

Päinvastaisen, joskin yhtä voimakkaan tunnetilan aiheuttaa yhä Siekkarien Säkenöivä voima. Ei tahdo pysyä äijä aloillaan.

Mutta kaikkein tunteisiin vetoavin artisti on kuitenkin Mikko Alatalo. Jouduin tuossa hänen tuotantonsa terrorisoimaksi vasten tahtoani taannoin ja voi sitä järkytyksen ja ärtymyksen määrää.

jaffae
 
Pakkaan liikuttua aina, kun kuulen vaikuttavan esityksen.
Eli en osaa edes nimetä mitään teosta. Niitä on niin paljon, missä
pyyhin silmäkulmaani, olen huomannut. Viimeksi Zapan Satumaa -tangossa.
Osin naurun, osin jotain muuta kosteutta. Niin.. Mulla kostuu silmät
niin helposti naurustakin. Ja pelkästään siitä, että otan tietyn takanojan.
Jokin fyysinen reaktio availee tiehyitä siinä asennossa.
Ja kuuntelen enimmäkseen hyvin tunnetta liikuttelevia settejä.
On se varmaan siitäkin kiinni. Pelkkää parkua ... ei vainiskaan :D

Ossi
 
Tämän pienen tytön laulussa on sitä jotakin:

http://www.youtube.com/watch?v=QWNoiVrJDsE

Viimeistään kun tyttö laulaa toisen kerran "...over the rainbow" tulee tippa silmään jos niin pitkälle selviää.

Loput filmistä on sitten showbusinesta hyvässä ja pahassa. Mutta kyllä tyttö laulaa kauniisti!
 
Mikko Alatalossa ei kyllä ole muuta hienoa kuin pinkit silmälasit, ja niitäkin arvostaa ihan eri miehet kuin minä. Artistina aiheuttaa kuulijalleen kuristavan tunteen. Pirkka Pekka Peteliusta lainatakseni "Happi loppuu, pierettää..." :p
 
jaffa sanoi:
Mutta kaikkein tunteisiin vetoavin artisti on kuitenkin Mikko Alatalo. Jouduin tuossa hänen tuotantonsa terrorisoimaksi vasten tahtoani taannoin ja voi sitä järkytyksen ja ärtymyksen määrää.
Napsauta laajentaaksesi...

Onnekas mies, selviät pelkällä tunnereaktiolla. Alatalo aiheuttaa minulle voimakkaita suorastaan fyysisenä pahoinvointina ilmeneviä oireita, joiden poistaminen edellyttää pitkäaikaista hoitoa asiallisia oopperoita sisältävillä levyillä. En pidä reaktiota tunnereaktiona, oletan sen olevan jonkinlaista allergiaa tai akuutti esteettinen myrkytystila. Jos pelkällä ärtymyksellä selviäisikin...

t. jjahifi
 
jos musiikinkuuntelu alkaa itkettää ??? ???kannan kaikki kamat jätelavalle,ole hyvä yrjömäki
 
jussi, ne on siniset eikä pinkit ne mikon lasit. mikko oli rock.
 
Kumma juttu, että muistan toistuvasti väärin tuon silmälasiasian. Vaimo osti hiljattain varsin himmeät punasankaiset lasit, ja tokaisin niistä välittömästi, että miksi hitossa ostit tuollaiset kauheat Mikko Alatalo -lasit? Vaimokin korjasi, että Mikon lasit ovat kylläkin siniset...

Taidan siis itse olla pinkki :D. Mutta ei Mikko ole rock, eikä Juicekaan ollut rock. Aikka on rock.

Mutta ei kannata väitellä, minun puolestani Mikko saa olla sinun mielestäsi rock. Oliko tarpeeksi sekavasti sanottu?
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös