Tune Dem

Juu, kuten todettua, minunkin mielestäni tuttu ohje, että se on parempi, jos se kulostaa paremmalta, on hyvä, kun jokainen voi itse kohdallaan ratkaista, mikä on hyvää ja mikä ei.
En tunne niitä aikoja, jolloin tämä ohje ehkä oli muutos silloiseen. Nyt se tuntuu kaikista itsestään selvältä, jokainen valitsee itselleen laitteet, jotka itsestä kuulostavat hyvältä. Sitä, että musiikilla on perusrakenteensa ja että musiikin välittymistä kannattaa kuunnella kiinittäen huomiota näihin perusrakenteisiin, varmaan kaikki pitävät myös itsestään selvänä.
Tuossa v.2006 lainatussa ohjelmajulistuksessa on mielestäni mahdollisesti selvä yhteys siihen, että joku tai jotkin ovat ottaneet itselleen tehtäväksi julistaa muille, mitkä laitteistot musiikin perusrakenteita välittävät oikein ja mitkä ei. Jos ja kun ajan mittaan tuohon on tullut muutos, niin ilmiö lienee valmis ajankohtaiseen tyyliin myöskin siirtymään eläkkeelle tai historiakirjan lehdille.
 
Viimeksi muokattu:
Korva sanoi:
Nyt se tuntuu kaikista itsestään selvältä, jokainen valitsee itselleen laitteet, jotka itsestä kuulostavat hyvältä. Sitä, että musiikilla on perusrakenteensa ja että musiikin välittymistä kannattaa kuunnella kiinittäen huomiota näihin perusrakenteisiin, varmaan kaikki pitävät myös itsestään selvänä.
Napsauta laajentaaksesi...

Hyvä jos noin on. Itse olen saannut aika erilaisen mielikuvan turhan usein.
 
Minusta tässä on kyse varsin taidokkaasta brändin rakentamisesta, teknisesti laadukkaiden tuotteiden ympärille. Ei sen ihmeempää.
 
Viimeksi muokattu:
Grazy Horse sanoi:
Minusta tässä on kyse varsin taidokkaasta brändin rakentamisesta, teknisesti laadukkaiden tuotteiden ympärille. Ei sen ihmeempää.
Napsauta laajentaaksesi...

Olen periaatteessa pitkälti samaa mieltä tästä ja kirjoitinkin tästä markkinointityylistä musiikin.com -ketjussa. Asiaa on kuitenkin markkinoitu vähän monella tyylillä tässä vuosien kuluessa. Aina ei tuo oma ajatusten ulostuominen vain toimi kovin selkeästi näin juhannuksena.
 
Grazy Horse sanoi:
Minusta tässä on kyse varsin taidokkaasta brändin rakentamisesta, teknisesti laadukkaiden tuotteiden ympärille. Ei sen ihmeempää.
Napsauta laajentaaksesi...

En yksinkertaistaisi asiaa noin. Menetelmä on varmasti alunperin kehitetty nimenomaan siksi, että kehittäjä on uskonut sen olevan oikea tapa määritellä laitteiden laatu. Lisäksi heillä on ollut näkemys, että menetelmää käytettäessä heidän laitteiden edut tulevat paremmin esille, kuin esimerkiksi paperille mainokseen painettuna. Menetelmä ei kuitenkaan ole käyttökelpoinen vain tietyille laitteille, eikä tietyn merkkisille laitteille. Se on universaali tapa luotettavasti määritellä itselleen paras kokoonpano. Ei välttämättä helppo, mutta 100% varmuudella toimiva. Suosittelen (ilman mitään kaupallista kytköstä). Olen itse valinnut laitteeni juuri tuolla menetelmällä, eikä yhdessäkään niistä lue tällä hetkellä Linn.
 
Tune dem on kehitetty erottamaan tuotteet muista lukemattomista samanlaisista kilpailluilla markkinoilla. Japanilaiset valmistajat jyräsivät muut alan toimijat perusteellisesti jo 70-luvulla. Tässä tilanteessa keksittiin ns. high end ja ajatus että tähän kategoriaan luettavia laitteita on itse asiassa arvioitava muilla perusteilla. Vanha temppu: kun et pärjää pelissä, muuta sääntöjä. Tune dem on yksi versio tästä.

Tune dem ja koko musikaalisuushifi upposi tiettyyn ostajakuntaan, koska se imarteli ideologian nielaisseita harrastajia uskottelemalla, että laitteet on valittu jotenkin syvällisemmillä perusteilla kuin speksejä tuijottamalla. Muut tietenkin näkivät tämän läpi.

Mikä tuossa ajatuksessa oikein vetosi? Yksi mahdollinen syy on perinteinen syyllisyydentunto, jonka kysymys "kuunteletko enemmän laitteita vai musiikkia" tapaa aiheuttaa aika monessa harrastajassa. Musikaalisuushifi tarjosikin ehtymättömän syyn päivittää laitteita laiterumban lopettamisen nimissä - kysymyshän oli lopulta musiikista. Tämä on ehkä koko suuntauksen merkittävin anti.

Toinen merkittävä tekijä oli, että monet harrastajat alkoivat mitata omaa arvoaan musiikin ystävinä tämän ideologian mukaisesti. Aika monessa kertomuksessa toistuu teema, jossa harrastaja kiertelee ahdistuneena maailman turuilla ja toreilla ja etsii halpaa ja ohimenevää tyydytystä vääristä asioista (kilahduksista ja kalahduksista, äänikuvista ja äänensävyistä). Levoton etsintä jatkuu, kunnes kulkija kohtaa mestarin, joka kertoo: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki". Ja siinä se sitten on: tie, totuus ja elämä. Eipä ihme, että tällaisesta voi olla vaikea päästää irti.
 
Viimeksi muokattu:
^Muuten hyvä, mutta omalla kohdalla (ja taitaa olla kohtalotovereita linjoilla) turha laiterumba loppui kun perehdyin tähän. Ennen sitä sana musiikinystävä (tämän harrastuksen puitteissa) eli vain omissa kuvitelmissa. Ei sen tiedostamiseen tarvitse mestareita tai mitään muutakaan. Pitää vain olla itselleen rehellinen. On myös erittäin helppoa lähteä uudelleen väärille urille, jos ei ole tarkkana.
 
Viimeksi muokattu:
Aika samaa mieltä olen itsekin Jani A Pesosen kanssa. Tiukkapipon käsitys että ollaan muka keksitty jokin sana tai idea high endin perustaksi on väärä tulkinta tai kieroutuma valitettavasti.

Enempikin tarinan logiikka on mielestäni ainoastaan siinä ajansuhteen havaittuna ilmiönä, se että on paljon iäkkäitä harrastajia keskiiästä lähtien lähteneet vain parantamaan erilaisia tuotteita, jonka johdosta ovat huomanneet että kun materiaali vaihdetaan tuotteen pinnassa tyylikkäämpään muotoon, niin ostajakunnan mielenkiinto nousee (heguma taso nousee) , joten rahakin virtaa tilille useimmissa pikku hifi liikkeissä tavan mukaan.

Vinyylin ja kasettien ja lopulta cd tuotannon kiihtyessä vain mielikuvitus on ollut rajana myydä eksoottisempia hifi/ kaiutin virityksiä, sillä ihmisten määrällinen ostajakunta amerikassa englannissa, italiassa, japanissa jne.. jne.. ja myös täällä lopulta aikajanaan nähden hitaasti vyöryi myös pohjoisen suunnilla ensin toki ruottin kautta, on se joka aina kauppaa pitää yllä ja myös velka tulojen nousu eri maissa kiihtyen. Ei tässä mitään mystistä ole missään nimitermistössä, kaikkia tuotteita viritetään/parannellaan toki myös kosmeettisesti ikuisesti niinkauan kunnes joku kehittää aina vain pidemmälle helpomman lähestymistavan kokea tuotteen taijat ja loitsut. Massat ja erityis ryhmät vain erkanevat toisistaansa yhä kauemmaksi ja kauemmaksi tulotasojensa mukaan kuin galaksit toisistaansa maailman kaikkeudessakin.

High end termistö ja sen kalliit nimellis tuotteet on vain yksi muiden ääntä tuottavien joukossa oleva joukko (eikä aina nimensä mukaisiakaan) , tosin kuten tavan mukaan on, niin nekin toki paranevat kuin myös halvimmissa päissä olevat hifit ollaan nähty, mutta usein vain suolan hinnalla.

Hifi on hyvin voimakkaasti pistaloitunut sekmetti ala, ja jokaiselle löytyy tuote sopivaan elämysmatkaan. ja kaikkea pystytään parantamaan eri metalli sekoituksilla ja sähköoppia komponenttien osalta virittämällä herkimmäksi herättää audion ihmeellisiä tunnevirityksiä.

Mutta varmaakin varmempaa on se että tekniikka ei ikinä pysähdy ennenkuin ihmiskuntana pysähtyy sotaan tai rahan loppumiseen. Aina löytyy ura jopa hyvin kapea josta äänen rakenne ponkaisee uudelle uljaalle tasolle entiseen tapaansa nähden.

Voisinkuvitellla helposti, että audiotoisto tulee muuttumaan tietotekniikan osalta täysin langattomaan suuntaan lopullisesti aikanaansa. Tämän tuosta voisi päätellä että myös koko infra teollisuus kaikessa muodossa mitä mieleen tulee muuttaa muotoa. Jonain päivänä ei pelkästään enään kuunnella kovaäänisiä vaan arki on jo pelkkää puhumista niille. Millainen hifi se sellainen on jolloin kaiutin itsenäisesti päättää puolestasi musiikin tunnelman tai halusi tunteen muokkauksen vaikkapa puheterapialla eriäänillä höystettynä ?

Asioita pitää nähdä aina ennakkoon eikä vain oman nenänsä mitan matkan mukaan tässä ja nyt, mutta hyvä on olla aina pieni aika varaus että hifi saattaa myös kuivua hyvin pienen ryhmien harrastukseksi ja pirstaloitua yhä suurempiin määrittelemättömiin mittoihinsa josta on vaikeata ottaa selvää mitä se lopulta voisi olla.

tällähetkellä kun bluethoot ja kuulokkeet määrittelevät audio käyttäytymistä niin monen harrastajan sydämessä.
 
Sanottakoon, että itse en tunne Linn:ä, enkä ole ollut tietoinen tästä menetelmästä aiemmin. Luin vain mielenkiinnosta mitä valmistajan kotisivuilla tästä sanotaan ja oman kiteytykseni tein tuohon aiemmin.

-Kuulosti menetelmä tosiaan minulle siltä vain, että yritykselle on luotu johdonmukaisesti sen brändiä korostavia ohjeita ja menetelmiä tukemaan tuotteita. Eikös nuo itse tuotteet ihan objektiivisestikin teknisesti hyviä ole, ainakin mitä jotain testejä olen nähnyt. Fiksu firma tietysti luo siihen päälle sitten lisäfiilistä näillä musikaalisuuden yms. korostamisella. Mitä se sitten onkaan; jalka vipattanut ja kovasti hyräilyttänyt itseäni jo ensimmäisen mankan ostamisen jälkeen enkä oikeastaan tiedä laiterumbasta mitään. Varmaan pitäisi korjata tilannetta :)
 
Grazy Horse sanoi:
-- jalka vipattanut ja kovasti hyräilyttänyt itseäni jo ensimmäisen mankan ostamisen jälkeen enkä oikeastaan tiedä laiterumbasta mitään. Varmaan pitäisi korjata tilannetta :)
Napsauta laajentaaksesi...
Jalan vipatus tai vastaava on tärkeä juttu, joka on kai aina liitynyt otsikon aiheeseen, mutta jäänyt turhan vähälle huomiolle. Klassisessa konsertissa tosin ei perinteisesti sovi kovasti liikehtiä, niissä voitaisiin ottaa oppia muista genreistä. Mutta näin kotioloissa voi kamarimusiikinkin hitaassa, mutta innostavassa kohdassa vaikka leikkiä kapellimestaria. :) Motorinen vaste on hyvä innostavan toiston eli myönteisen laiteäänenlaadun ilmaisija.
 
Viimeksi muokattu:
^ Jani, se vain saattaa kuullostaa siltä :)

^^ Korva, laita nyt kesän kunniaksi ABBAn Summer night city soimaan, ja jalka vipattamaan, nimittäin jos alkaa kädet puutua kapellimestarin hommissa.
 
Viimeksi muokattu:
Linnin sivuilta:

"Tune Dem method
The approach we suggest when doing an A/B comparison is to listen to component A, then listen to B. If one sounds better, buy it. We have always said, “If it sounds better, then it is better.”

ja:

"If you have any problems in detecting differences in regard to the ease of following the tune, don’t panic. Just sit back, relax and try again. Ask yourself a few simple questions:


Can you hear all the musicians playing all of the instruments all of the time?
Can you always follow the tune played by every instrument?
How easy is it to sing-along/follow with the melody?"

Mutta eikös takavuosina homma mennyt niin että jos Linn hävisi A/B-vertailussa jollekin toiselle laitteistolle niin erään kauppiaan mielestä kuulija ei vain kuullut oikein tai ei YMMÄRTÄNYT asiaa oikealla tavallla? Ja jos näin on niin mihin ihmeeseen moisia testejä tarvitaan? Eikö tällaisissa tapauksissa sokea usko kauppiaan sanaan ole oikea vaihtoehto? Mitä ihmettä niillä omilla korvilla tekee jos ne ovat alttiita omalle väärinkuulolle tai aivojen väärinymmärrykselle?
 
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
^ ihan mielenkiintoisen oloinen se linkkaamasi paperi, kursiivisesti silmäilin; oli joitain esimerkki musakappaleita tutuilta artisteilta , steely dan, csny yms. Pitää lukaista ajatuksella.
 
Aloin miettiä omalle kohdalle tuota TuneDemiä.

Aika työläs menetelmä tuntuisi olevan, ainakin vahvistimien ja kaiuttimien osalta. Pitäisi kuunnella 10-30 sekunnin näytettä muutaman kerran ja sitten ruveta venklaamaan laitteiden kanssa. Kaksia kaiuttimia ei saisi olla samassa huoneessa, joten työstä kävisi ainakin järeiden lattiakaiuttimien siirtely vähän väliä. Vahvistimien kohdalla saisi yhtenään olla irrottelemassa ja kiinnittelemässä väli-, kaiutin- ja virtapiuhoja. Samalla pitäisi rentoutuneesti nauttia niistä lyhyistä musiikkipätkistä, jotka päättyisivät ennenkuin niistä ehtisi saada oikein minkäänlaista otetta...

Ohjeen perusteella tuntui siltä, että kokeilussa oli ajateltu lähinnä kevyen musiikin pätkiä. Toki klasarillakin voi lauluääntä ja melodiaa seurailla, jos niitä teoksessa on, mutta aina ei välttämättä ole, eikä varsinkaan yhtä aikaa. Näytteet pitäisi valita menetelmään sopiviksi.
 
Can you hear all the musicians playing all of the instruments all of the time?
Can you always follow the tune played by every instrument?
How easy is it to sing-along/follow with the melody?
Kyllähän tuossa tietenkkin voi joitakin haasteita olla, jos esim. kuuntelee täysimittaisen sinfoniaorkesterin soittavan siten, että jokaisella soitinryhmällä tai jopa yksittäisellä instrumentilla on oma stemmansa. :cool:
Mutta ehkäpä tuosta voi hyvällä tahdolla irrottaa jotakin omaan tilanteeseensa. Esim. itse kuuntelen pääasiassa pienyhtyejazzia ja kamarimusiikkia, jolloin mielestäni noissa ohjeissa on ihan hyvinkin sovellettavaa. Yleisesti ottaen esim. rytmin ajoituksen, sävelkulkujen seurattavuuden (akustiikassa tuota kutsuttaisiin kaiketi selkeydeksi [C, clarity] eli kuinka hyvin pystyy erottamaan peräkkäiset sävelet) ja yksittäisen instrumentin kuulumisen (akustiikassa tuota kutsuttaisiin kaiketi erotteluksi [D, definition] eli kuinka hyvin samanaikaiset äänilähteet erottuvat toisistaan tietyllä hetkellä) merkityksestä. Ylimmässä mielestäni kiinnitetään huomiota siihen, että äänikuvassa äänilähteiden sijoittuminen ei olis liian pistemäistä, vaan toisistaan erottuvinakin äänilähteet samanaikaisesti myös "soivat kaikkialla" kuten mielestäni live-esityksessä tapahtuu.
 
Viimeksi muokattu:
Korva sanoi:
Can you hear all the musicians playing all of the instruments all of the time?
Can you always follow the tune played by every instrument?
How easy is it to sing-along/follow with the melody?
Napsauta laajentaaksesi...
Nämä lainauksessa olevat ovat varmasti ihan hyviä mittareita.... MUTTA kaikesta huolimatta tulevat minulle vasta tärkeimmän jälkeen eli tärkein on, että musiikki välittää tunnetta.
Minulla on muutama vakio biisi joilla mittaan tämän, lisäksi voin vielä varmistaa laajemmalla repertuaarilla. Vakibiiseihin lukeutuu pari pop-kappaletta ja klassista viulu- sekä pianomusiikkia. Jos tämä valittu musiikki herättää oikeanlaisen tunne-elämyksen niin sen jälkeen voin perehtyä tarkemmin nyansseihin joissa varmasti on merkityksensä lainatuilla tune dem asioilla, mutta ne ovat turhaa jos tunne ei välity. Ja jos tunne välittyy niin muut seikat pitää arvioida kompromissihalun/-haluttomuuden mukaan.
Näin siis minun kokemukseni asiasta, Tune Dem termi oli ennestään tuntematon, mutta ainakin osin olen siis ilmeisesti sitä käyttänyt kuunnellessa hyväksi.
 
j.uhis sanoi:
Nämä lainauksessa olevat ovat varmasti ihan hyviä mittareita.... MUTTA kaikesta huolimatta tulevat minulle vasta tärkeimmän jälkeen eli tärkein on, että musiikki välittää tunnetta.
Napsauta laajentaaksesi...
Peukutus tälle. Tuota tunnemerkitystä ehkäpä ilmentää osaltaan tuo jalan läpytyskin tms. josta oli edellä vähän ajatustenvaihtoa.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös