Top ECM

kipinä

Hifiharrastaja
Liittynyt
23.11.2008
Viestejä
1 163
Modernin jazzin tulenkantoa upeilla saundeilla vai kliinistä haahuilua yököttävällä vuonokaiulla? ECM:n eliittilevyt? Katalogin katastrofit? Nyt listaamaan!

Ykköskastia IMO ovat esim.

Charlie Haden Liberation Music Orchestra: The Ballad Of The Fallen
Keith Jarrett: Eyes of the Heart
Paul Motian: I Have The Room Above Her
Jimmy Giuffre 3: 1961 (ei tosin alunperin ECM:n julkaisema)

Mokia ei ole omaan hyllyyn saakka kauheasti yltänyt, mutta niitähän on, esim. jatsareitten maailmoja syleilevät orkesteriteokset... Terje Rypdalin uusin, "Crime Scene" myös lupaa jo nimellään paljon. Pitäisiköhän tilata kirjastoon? :D
 
Siis tää on kaikkein mielenkiintoisin ja varmin levymerkki. Oikeastaan aina kun jotain hommaan, niin tätä on mukana. Ei ole mitenkään yllärinä, vaikka koko nippu olisi ECM:ää. En ala listaamaan yhtä tai toista hyvää / huonompaa. On siellä kyllä viljalti sellaisia, jotka ei mua hetkauta puolin jos toisinkaan. On perhanan turha suositella, kun netissä kohtaavat kaikki eriävät musiikkimaut. Toisaalta: kaikki lienee piratismin aikakaudella ladattavissa sieltä sun täältä.

Kuulin hiljan, että Anttiloiden Top Ten-osastoille olisi tullut nuo New Ecm pahvikoteloiset lituskat myyntiin johonkin 12 euron tuntumaan. Jos tämä pitää paikkaansa, niin se tietää joillekin harrastajille mukavien aikojen alkua.
 
Olisko nämä ainakin niitä toimivia tapauksia?

Keith Jarrett: Köln concert
Jack Dejohnette Special Edition - Inflation blues
 
Paljonhan ECM:llä on erinomaista tavaraa. Kaksi varsin upeaa, hieman erilaista, mutta kuitenkin erittäin ecm'läistä ovat

John Dowland: In Darkness Let Me Dwell
The Dowland Project: Care-charming sleep.

http://www.john-potter.co.uk/dowland.php

:) v-a
 
Muutama suosikki, vaikka onha siellä hyviä pilmin pimein:
Corea%2BVitous%2BHaynes%2B(1982)%2BTrio%2BMusic.jpg


Pat_Metheny_-_Bright_Size_Life001.jpg


monk-dolmen.jpg
 
Kyllähän henkilökohtaisesti yksi ylitse muiden on tuo Tawen listaama Pat Metheny Bright Size Life. Toki samalta artistilta löytyy muitakin...
 
ECM muodostui jo jossain vaiheessa itselleni kirosanaksi, kaikuefektin ym. ECM soundin kliseisyyden käyttö alkoi todella ärsyttämään!!! Viimeaikoina olen jälleen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja unohtaa tuo kliseisyys - ja kuunnella vain musiikkia. Paljon on lafka julkaissut hienoa musiikkia aikoinaan, ja myös tähän päivään asti. Yllä mainittukin muutamia esimerkkejä kuinka hieno katalogi tältä mielipiteitä jakavalta levy-yhtiöltä on olemassa, alla muutamia lisää.

Dave Holland - Conference of the Birds (1973)
Circle - Paris-Concert (1971)
Krakatau - Matinale (1994)
Tomasz Stańko - Balladyna (1975)
Edward Vesala - Ode to the Death of Jazz (1989)
Arvo Pärt - Tabula Rasa (1984)
 
51-%2BteqGPnL.jpg


Jos joku väittää että ECM = kliininen, kylmä ym. niin kuunteleepi tämän levyn.

Ei väitä enää.
 
Laitetaans kerran taas se maailman parhain levy...

Aparis: Despite The Fire-Fighters' Efforts
 
Mulla ei taida olla kuin yksi, Jan Garbarek: Twelve Moons, parhautta.
Sitten joku promo cd on myös, pitäs kaivaa ja kuunnella.
 
LaJazz sanoi:
Jos joku väittää että ECM = kliininen, kylmä ym. niin kuunteleepi tämän levyn.

Ei väitä enää.

Poikkeuksiakin onneksi löytyy ;)

En ole mainitsemaasi levyä kuullut, mutta yleisesti ottaen myös useimpia Garbarekin levyjä "leimaa" ns. ECM soundi. Mutta ethän ystävä hyvä, hienon musiikin asiantuntija väitä etteikö ECM:llä olisi/on ollut tietynlainen soundimaailma olemassa. Kallellaan nimenomaan! kylmän kliiniseen, kaiutettuun sekä kutistettuun saundiin? Ja, tämän faktanhan ovat yleisesti myöntäneet myös ECM:än nauhoittajat sekä masteroijat! Joten ei kait siitä sen enempää? Ei siinä saundissa mielestäni sinänsä ole mitään vikaa, sehän toimii! Tietyillä nauhotteilla.

MUTTA, tälle levymerkille on tehty paljon musiikkia joka olisi "ehkä" saattanut toimia paremmin levyltä kuultuna hieman "rauhallisemmalla" & "lämpöisellämmä" saundilla? Yllä mainitsemani esimerkit olivat lähinnä niitä ECM tuotteita joista itse pidän, näissä on vain aavistus olemassa sitä ns. ECM-soundia. Lista niistä ECM-Levyistä joita karsastan äärimmäisen kliinisen saundimaailmansa vuoksi venyisi helposti pidemmäksi... ;)
 
^ Oma näkökulmani on pitkälti soittajan näkökulma. ECM:n levyt tuovat hienosti esiin artistien muusikkouden, hifikuuntelijan perspektiivistä katsoen jopa kokonaisuutta tasapäistäen. ECM:n levyille tyypillistä on koko porukan kunnioittaminen, eikä solisti ehkä pääse niillä aina yhtä korkeaan rooliin kuin kaupallisemmilla levymerkeillä. Itse olen takarivin poikia, joten arvostan miksauksessa tätä soittajaa palvelevaa orientaatiota enemmän kuin eturivin fanijoukkoa ruokkivaa perspektiiviä.
 
Täähän on merkkien merkki, ja moni levy tuolta -70 luvun lopulta asti on kuin juuri tehty. Syynä lähinnä akustiset soittimet, ei mitään päivän trendisoundia ellei oteta huomioon sitä muinaista kaikuefektikonetta :p

Jos listaisin pelkästään hatusta niin tekisin vääryyttä pois jääneille, siksipä lunttaan kotisivuiltaan hieman:

Susanne Abbuehl
John Abercrombie
Rabih Abou-Khalil
Arild Andersen
Jon Balke
Stefano Battaglia
Richie Beirach
Ketil Bjørnstad
Anouar Brahem
Wolfert Brederode
Nik Bärtsch´s Ronin
Bill Connors
Marilyn Crispell
Jack DeJohnette
Mathias Eick
Peter Erskine
Mark Feldman
Bill Frisell
Jan Garbarek
Egberto Gismonti
Mick Goodrick
Tord Gustavsen
Dave Holland
Keith Jarrett
Marc Johnson
Anders Jormin
Manu Katché
Steve Kuhn
Charles Lloyd
Manfred Schoof Quintet
Marilyn Mazur
Pat Metheny
Stephan Micus
Orchestre National de Jazz
Oregon
Gary Peacock
Enrico Rava
Terje Rypdal
Louis Sclavis
Tomasz Stanko
Bobo Stenson
John Surman
John Taylor
Gianluigi Trovesi
Miroslav Vitous
Marcin Wasilewski
Eberhard Weber
Kenny Wheeler
Jacob Young

Nuo siis kaikki ovat levyttäneet omalla nimellä, sekä tietysti naapureiden rivimiehinä. Mitään Michael Breckereitä & John Scofieldejä maininnut kun ovat vain jäseninä eikä pomoina ECM:llä. Olipas siinä copypastea kerrakseen... :p
 
^Ja suomalaisista Iro Haarla, jonka ECM-julkaisu Northbound (2005) on mielestäni tajuttoman hieno.

:) v-a
 
Äh, silmät ristissä unohtui yllä olevasta listasta Ralph Towner, vaikkakin on myös Oregonin "osakkaana"... :p
 
Tässähän on tullut mukavasti sekä vanhoja tuttuja suosikkeja, että etenkin uusia tutustumisen kohteita. Saattaisi houkutella ehkä jokunen kuunteluvierailulle änkeäminenkin joskus, kun aika-avaruus-akseli kaartuu suosiollisesti. ;)

Ainakin tuo Meredith Monk menee ostoslistalle. Itselläni on Do You Be -levy, joka on mainio, mutta muistan kyllä Monkin tehneen parempiakin.

Monkista puheen ollen, Corean&co:n Trio Music on soinut taas vuosien tauon jälkeen kohtalaisen taajaan täälläkin. Ja etenkin sen Monk-osasto, ihanan chopineski ote Theloniouksen biiseihin Corealla, niin kuin nyt voi kuvitellakin.

Aika mahtavia kasarisynasaundeja tarjoaa muuten John Surmanin Such Winters of Memory. Mukana menossa ihana Karin Krog ja Pierre Favre, jolta olen kerran kuullut häkellyttävän hienon lyömäsoitinsoolokonsertin. Kyllä tämäkin on soundeja myöten ECM:n kovaa ydintä ja taatusti jakaa mielipiteet. Itse tykkään kovasti. Eikä vuosikymmenestä voi erehtyä, vaikka rengasmodulaattorin käyttö taisi olla jo vähän vanhanaikaista vuonna -83...
 
En ole kategorisessa mielessä ECM:n suuri ystävä, mutta nämä natsaavat omaan makuuni:

Michael Naura: Vanessa
Eberhard Weber: The Colours Of Chloë
Arild Andersen: Clouds In My Head
Enrico Rava Quartet: S/T
Lester Bowie Brass Fantasy: Avant Pop
Steve Kuhn Quartet: Last Year's Waltz
 
Kuulin hyvällä kaverillani tänään herra Charlie Hadenin ja signor Egberto Gismontin "jonkin levyn" pirstaleita. Ihan must! Olisikohan se ollut "In Montreal". Tsiigailin kotona kuvamuistista levyjen kansia verkosta, jotta saisin muistilapun virtuaalitaskuuni.

EDIT: Ai niin, joku viisas mode voisi kai yhdistää nämä ECM-ketjumme. Niitä kun on nyt kaksin kappalein. Modeillekin hyvää kesää!

Yst. Terv.
-svoo-
 
Methenyn Bright Size Life onkin mainittu jo pariin kertaan, mutta pidän paljon myös Methenyn kakkoslevystä Watercolors. Nyt kuulostelussa oleva Pat Metheny Group: s/t on monen kriitikon mielestä parhainta Methenyä, mutta hieman on tyyli ehkä vähän enemmän helpohkon kosiskelevaa kuin BSL:lla ja Watercolorsilla. Pitää kuulostella vähän enemmän.
 
Back
Ylös