Oletteko koskaan ajatelleet miten valmistajat suunnittelevat HE-laitteita?
Otetaan esimerkiksi vahvistin:
- Käytetyn peruskytkennän valinta: Velvoittaako merkin historia jotakin? Onko pääsuunnittelija erikoistunut johonkin tiettyyn kytkentään? Kuunnellaanko erilaisia peruskytkentöjä ja tehdään valinta niiden välillä? Ajatellaanko materiaalikustannuksia tai kestävyyttä/käyttöikää? Valmistettavuus sarjoina?
- Virtalähteen suunnittelu: Virranantokyky? Häiriösuodatus? Kestävyys/käyttöikä? Materiaalikustannukset?
- Kotelon suunnittelu: Ulkonäkö? Häiriönsieto? Värinänvaimennus? Materiaalikustannukset?
Kun ajattelee asiaa suunnittelijan näkökulmasta, niin eroa on melko vähän halpoihin sarjatuotantomalleihin nähden. Merkittävimpänä erona on laitteen komponenttien budjetti, joka on selvästi sarjavalmisteista suurempi. Suunnitteluresurssit saattavat olla jopa pienemmät kuin massamerkeillä, joten miestyövuosia ei välttämättä ole käytettävissä juurikaan enempää (tai jopa vähemmän) laitetta kohden. Koska signaalitiellä on paljon komponentteja on kuuntelukokeiden järjestäminen vaikeaa, koska erilaisten yhdistelmien/vaihtoehtojen määrä kasvaa valtavaksi hyvin nopeasti. Toisaalta taas tiettyjen perusasioiden tulisi olla kunnossa, joten simulointia ja mittaustyötä tarvitaan siinä missä muillakin.
Yllämainittu koskee varsinkin sellaisia merkkejä, jotka pitävät yllä suurta mallistoa. Yhteen osa-alueeseen keskittynyt "guru" saattaa hioa kytkentää vuosikausia ja käyttää lukemattomia kuuntelutunteja sen virittämiseen.
Kun olen asiaa ajatellut, niin monien HE-laitteiden sisuskalut eivät oikeuta niiden hintalappua. Hinta on korkea myös siksi, että sen täytyy olla riittävän kaukana seuraavasta, halvemmasta mallisarjasta. Korkeampi hinta saadaan myös paketoimalla kytkentä koreisiin ja painaviin kuoriin. Valmistajien halvemmissa mallisarjoissa on yleensä jo käytössä kaikki ne merkittävimmät innovaatiot/toteutukset, joilla merkille ominainen lähestymistapa äänentoistoon saadaan aikaiseksi. Yleensä halvin mallisarja sisältää kompromisseja.
En halua ottaa kantaa hinnoitteluun, koska samanlainen periaate on käytössä käytännössä kaikkialla. Pointti on siinä, että taloudelliset tosiasiat tulevat vastaan myös HE-valmistajilla lähinnä suunnittelutyöhön käytettävissä olevien resurssien ja ajan muodossa. Lisäksi sellaisten harrastajien, joiden budjetti on rajallinen, kannattaa kiinnittää huomiota valmistajan keskisarjan malleihin, koska ne voivat monesti olla yhtä tinkimättömiä äänentoistollisilta ominaisuuksiltaan kuin valmistajan lippulaivasarja.
Otetaan esimerkiksi vahvistin:
- Käytetyn peruskytkennän valinta: Velvoittaako merkin historia jotakin? Onko pääsuunnittelija erikoistunut johonkin tiettyyn kytkentään? Kuunnellaanko erilaisia peruskytkentöjä ja tehdään valinta niiden välillä? Ajatellaanko materiaalikustannuksia tai kestävyyttä/käyttöikää? Valmistettavuus sarjoina?
- Virtalähteen suunnittelu: Virranantokyky? Häiriösuodatus? Kestävyys/käyttöikä? Materiaalikustannukset?
- Kotelon suunnittelu: Ulkonäkö? Häiriönsieto? Värinänvaimennus? Materiaalikustannukset?
Kun ajattelee asiaa suunnittelijan näkökulmasta, niin eroa on melko vähän halpoihin sarjatuotantomalleihin nähden. Merkittävimpänä erona on laitteen komponenttien budjetti, joka on selvästi sarjavalmisteista suurempi. Suunnitteluresurssit saattavat olla jopa pienemmät kuin massamerkeillä, joten miestyövuosia ei välttämättä ole käytettävissä juurikaan enempää (tai jopa vähemmän) laitetta kohden. Koska signaalitiellä on paljon komponentteja on kuuntelukokeiden järjestäminen vaikeaa, koska erilaisten yhdistelmien/vaihtoehtojen määrä kasvaa valtavaksi hyvin nopeasti. Toisaalta taas tiettyjen perusasioiden tulisi olla kunnossa, joten simulointia ja mittaustyötä tarvitaan siinä missä muillakin.
Yllämainittu koskee varsinkin sellaisia merkkejä, jotka pitävät yllä suurta mallistoa. Yhteen osa-alueeseen keskittynyt "guru" saattaa hioa kytkentää vuosikausia ja käyttää lukemattomia kuuntelutunteja sen virittämiseen.
Kun olen asiaa ajatellut, niin monien HE-laitteiden sisuskalut eivät oikeuta niiden hintalappua. Hinta on korkea myös siksi, että sen täytyy olla riittävän kaukana seuraavasta, halvemmasta mallisarjasta. Korkeampi hinta saadaan myös paketoimalla kytkentä koreisiin ja painaviin kuoriin. Valmistajien halvemmissa mallisarjoissa on yleensä jo käytössä kaikki ne merkittävimmät innovaatiot/toteutukset, joilla merkille ominainen lähestymistapa äänentoistoon saadaan aikaiseksi. Yleensä halvin mallisarja sisältää kompromisseja.
En halua ottaa kantaa hinnoitteluun, koska samanlainen periaate on käytössä käytännössä kaikkialla. Pointti on siinä, että taloudelliset tosiasiat tulevat vastaan myös HE-valmistajilla lähinnä suunnittelutyöhön käytettävissä olevien resurssien ja ajan muodossa. Lisäksi sellaisten harrastajien, joiden budjetti on rajallinen, kannattaa kiinnittää huomiota valmistajan keskisarjan malleihin, koska ne voivat monesti olla yhtä tinkimättömiä äänentoistollisilta ominaisuuksiltaan kuin valmistajan lippulaivasarja.