On tavattoman työläs tapa lähteä selvittämään jotain ilmiötä sitä kautta, että kuuntelulla haetaan satunnainen määrä satunnaisesti valittuja ominaisuuksia äänestä. Sitten yritetään mitata kaikki mahdollinen ja selvittää, josko jokin mittaustulos sattuisi korreloimaan jonkin kuuntelutuloksen kanssa. Ongelmaksi tulee hyvin helposti se, ettemme tiedä, mitä oikeasti olemme tutkimassa. Meillä ei ole hajuakaan, mikä järjestelmässä aiheuttaa havaittuja ilmiöitä ja kaiken mittaaminen ei vain ole mahdollista. Eikö olisi paljon helpompaa hakea teoreettisella pohdiskelulla jotain teesejä, joiden oikeellisuutta sitten tarkastellaan tarkasti kontrolloidulla koejärjestelyllä.
Otetaan esimerkki: Hopeaa sisältäviä kaapeleita pidetään yleisesti kirkkaammin soivina kuin pelkkää kuparia sisältäviä, vaikka taajuusvasteessa ei ole mitattavissa olevaa eroa.
Teesi: ero johtuu signaalin kulkuajan taajuusriippuvuudesta eri kaapeleissa. Hopeassa korkeataajuinen signaali kulkee nopeammin kuin kuparissa. Kun korkeat taajuudet saapuvat korvaan aiemmin, signaali koetaan kirkkaampana.
Tämän teesin testaaminenhan olisi aika triviaalia. Tehdään koejärjestely, missä voidaan kontrolloida signaalin viivettä taajuusriippuvasti ilman, että mikään muu muuttuu. Sitten kuunnellaan eri pituisten viipeiden vaikutusta. Jos korrelaatio löytyi, niin teesi sai vahvistusta ja meillä on ainakin yksi selitys. Jos ei löytynyt, niin keksitään seuraava teesi, esim. metallin pintakerroksen hapettumisen merkitys.
Noh, tässä taas maallikko pohdiskelee, tieteen tekijät tietävät paremmin.
Olli