Testilevyjen valinta ja niiden vaikutus setin yleispätevyyteen

sepi_3.0

Hifiharrastaja
Liittynyt
30.10.2006
Viestejä
18 896
Kaupunki
Pjongjang
Kun tuolta nuottipussiosastolta kaikki viestit haihtuu niin aloitetaan sitten täällä velhovapaalla vyöhykkeellä... ;)

Eli kumpi tuo pitkässä juoksussa yleispätevämmän lopputuloksen, käyttämällä laitevalinnoissa omia ns. "päivittäissuosikkeja" vai (yleisesti) hyväksi havaittuja "testilevyjä"?
Tarkoitan tällä lähinnä hyvin äänitettyä akustista musiikkia, eli kaikenlaista klasaria sekä jatsinrimputukseksi luokiteltavaa kamaa vokalisteja unohtamatta. Toki dempatut tuplabasarit lähimikitettynä ja equtettuna ovat bassokontrollin kannalta oivaa materiaalia testattaessa kaiuttimen ja huoneen yhteispeliä mutta noin muuten kallistuisin mieluummin säätämään rokkisetin akustisella kamalla kuin päinvastoin. Näin tulee yleispätevyyteen pienemmät tappiot :D Mites siellä?
 
Sinä ajattelet settiä yleispätevyyden ja hyvän jälleenmyyntiarvon kautta jotta se olisi (you name it)-approved . :)

Mitä jos mulla on kaksi levyä, ei muuta. Miksi yleispätevyys edes olisi tavoiteltava määre?
 
^Jos ne kaksi levyä ovat kovin erilaisia, yleispätvyys voi olla hyödyllistä.

:) v-a
 
v-a sanoi:
^Jos ne kaksi levyä ovat kovin erilaisia, yleispätvyys voi olla hyödyllistä.

:) v-a

:) kaksi levyä oli metaforinen ilmaus yksipuoleisesta musiikkivalikoimasta. ;)
 
alspe sanoi:
Sinä ajattelet settiä yleispätevyyden ja hyvän jälleenmyyntiarvon kautta jotta se olisi (you name it)-approved . :)

Mitä jos mulla on kaksi levyä, ei muuta. Miksi yleispätevyys edes olisi tavoiteltava määre?

:D Totta, mutta mitäs jälleenmyyntiarvo tähän vaikuttaa :p Jossain vaiheessa se yleispätevyys ei enää käänny minkään yksittäisen tyylisuunnan vastaiseksi vaan edesauttaa kaikessa. Ainakin kuvittelen niin...

Oletkos sä jo kaikki tuopinaluset ja kulhonaihiot hävittänyt?
 
Imo ehrmann on asiaankuuluvaa kuunnella ainakin muutama kappale, joista on hyvä käry kuinka hyvin ko. raidan on mahdollista soida. Ilman aiempaa referenssiä kuunteleminen on lähinnä äänitteeseen tutustumista vailla käsitystä miten hyvin ko. raita voisi soida vaikka sillä naapurin setillä tai omassa setissä.

Jos demomateriaali on vielä valittu huolellisesti, sillä voidaan peittää päivänselviä toistovirheitä. Kokemuksella voin sanoa, että harva se kerta kun vaihtaa päätettä, gaini muuttuu ja joutuu sovittamaan kaistojen tasot uudelleen, esim. diskantti jää muutaman depan kuumaksi/kylmäksi ja se voi mennä jopa läpi siihen asti kunnes laitetaan soimaan jokin riipivyyden referenssikappale tai tehdään nopea siniswiippi. Myös erilaiset mutkat vasteessa ja muut toistovirheet hukkuvat jos materiaali ei ole tuttua. Ongelmana on, että ihminen ei synny tieto valmiiksi pään sisällä vaan se tieto pitää hankkia sinne oppimalla.

Tämä ei toki tarkoita, että pitäisi kuunnella vain tuttua materiaalia. Yksi hyvin valittu kappale riittää.

Linn-markkinointi sanoo ihan mitä lystää tähän asiaan, takahengittely haisee ja musikaalinen banjo soi. On toisaalta mielenkiintoista nähdä miten jollain merkeillä panostetaan jälleenmyyjien koulutukseen (lue: hurmostamiseen), palkkiojärjestelmään (provikkaa pseudotieteellisen jargonin suoltamisesta internetfoorumeille) ja koko ruljanssi on ylhäältä suunniteltua kuuntelutilannetta myöten. Tulee mieleen Move networksin kaltainen pyramidihuijaus, niissä myyntipuheissa oli/on sitä samaa hurmosta ja myyntitilanne varsin suunniteltu.
 
Legis sanoi:
Linn-markkinointi sanoo ihan mitä lystää tähän asiaan, takahengittely haisee ja musikaalinen banjo soi. On toisaalta mielenkiintoista nähdä miten jollain merkeillä panostetaan jälleenmyyjien koulutukseen (lue: hurmostamiseen), palkkiojärjestelmään (provikkaa pseudotieteellisen jargonin suoltamisesta internetfoorumeille) ja koko ruljanssi on ylhäältä suunniteltua kuuntelutilannetta myöten.

Veikkaan että Linniä myydään ihan rivimerkkinä muiden tuotteiden joukossa esim. Turussa ja Tampereella vaikka Kampissa oleva_jälleenmyyjä_ koittaakin tehdä siitä jotain premiumien premiumia :D
 
Ehkä olisi parasta mitata taajuusvasteet ja sinikäppyrät ja aamukampaefektit viikoittain, koska tieto ei pysy päässä ja koskaan ei voi olla varma. Kuulokin voi muuttua.
 
sepi_1 sanoi:
Eli kumpi tuo pitkässä juoksussa yleispätevämmän lopputuloksen, käyttämällä laitevalinnoissa omia ns. "päivittäissuosikkeja" vai (yleisesti) hyväksi havaittuja "testilevyjä"?
Tarkoitan tällä lähinnä hyvin äänitettyä akustista musiikkia, eli kaikenlaista klasaria sekä jatsinrimputukseksi luokiteltavaa kamaa vokalisteja unohtamatta.

Minun tapauksessani määrittelemäsi "päivittäissuosikit" ja "testilevyt" ovat pääosin yksi ja sama asia. Tosin en pyri erityisesti yleispätevyyteen vaan suosikkimusiikkini (ensisijaisesti klasari) miellyttävään toistoon.
 
ahaapalainen sanoi:
Minun tapauksessani määrittelemäsi "päivittäissuosikit" ja "testilevyt" ovat pääosin yksi ja sama asia. Tosin en pyri erityisesti yleispätevyyteen vaan suosikkimusiikkini (ensisijaisesti klasari) miellyttävään toistoon.

Minunkin tapauksessani päivittäissuosikit ja testilevyt ovat pääosin yksi ja sama asia. Toisin kuin ahaapalainen, niin minä pyrin tietynlaiseen yleispätevyyteen, sellaiseen että saisin kaikista levyistäni (hyvistä, mutta myös ei niin hyvin onnistuneista) maksimaalisen musikaalisen nautinnon irti.
 
Moi!

Komppaan paria edellistä harrastajaa - kun lähtee vierailulle,niin siitä vaan koppasee mukaansa
joitain levysiä mielimusiikkiaan - viimeksi mm. XTC:tä!
Kun musa on hyvää ja saa hyvälle tuulelle,niin musiikinkuunteluhetki on paljon mukavampi!

Ei siis mitään - "otanpa tuon ja tuon,niin eiköhän saa laitteet polvilleen" - tyyliin !

Esim. viimeviikonloppuna oli mukavaa käydä V-A:n luona ja nauttia musiikista ja hyvästä
seurasta!!
Tolleen toi homma mulle ainakin toimii parhaiten - leppoisasti!

Jussi

PS. Ja siihen yleispätevyyteen (vaikkakin on erittäin laaja käsite) olen kotonani pyrkinyt -
en aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä kuuntele (ei riitä aika eikä makukaan),mutta se
mitä kuuntelen pitää antaa musiikkina nautintoa - muuten ei olis järkeä koko hommassa!!
 
Itse hieman karsastan "yleisesti hyväksyttyjä testilevyjä".

Ensimmäinen vaatimus on, että käytetyt levyt ovat itselle tuttuja, jotta on jokin referenssi, mihin verrata. Lisäksi, jos samoja levyjä on kuullut erilaisissa seteissä, on tuo referenssi entistä parempi. Omassa setissähän saattaa olla jotain pielessä, johon on tottunut ja jolloin kaikki muut setit soivat "väärin".

Erilaiset musiikkilajit korostavat eri asioita. Klassinen on se kaikkein vaativin materiaali, joten se kertoo aika paljon laitteiston kyvyistä. Toisaalta hyvin klassisella toimiva laitteisto saattaa olla melkoista tuskaa huonompilaatuisella studiorockilla. (jjahifi taisi kuunnella Xenoneillaan punkit kauempaa huoneen kakkimana ja klasarit lähempää, vähemmillä heijastuksilla)

Itse säätäisin rokkisetin nimenomaan rokilla ja tarkistaisin yleispätevyyden tyydyttävälle tasolle muulla musiikilla. Jos haetaan yleispätevyys akustisella musiikilla, niin seurauksena saattaa olla heikompi lopputulos rokilla tai vähintäänkin jotain muuta kuin rokkisetti.
 
Jyrki_H sanoi:
Jos haetaan yleispätevyys akustisella musiikilla, niin seurauksena saattaa olla heikompi lopputulos rokilla tai vähintäänkin jotain muuta kuin rokkisetti.

Varmasti, mutta kummassa tapauksessa menee enemmän mettään, rokkisetin säätö klasarilla / akustisella vai päinvastoin?
 
sepi_1 sanoi:
Varmasti, mutta kummassa tapauksessa menee enemmän mettään, rokkisetin säätö klasarilla / akustisella vai päinvastoin?

(Tapauksesta riippuen) yhtä paljon mettään molemmat.
 
Jyrki_H sanoi:
Itse säätäisin rokkisetin nimenomaan rokilla ja tarkistaisin yleispätevyyden tyydyttävälle tasolle muulla musiikilla. Jos haetaan yleispätevyys akustisella musiikilla, niin seurauksena saattaa olla heikompi lopputulos rokilla tai vähintäänkin jotain muuta kuin rokkisetti.

Asia ei ole noin mustavalkoinen. Aika moni kuuntelee akustista rokkia! Kuinkas sen säädät? Mitä tässä oikein viime kädessä haetaan?

Hyvää melodian ja rytmin toistumista, dunamiikkaa ja resoluutiota? Noilla toimii sähköinen ja akustinen, rock ja klassinen, imho.

Voisiko ajatella että asetetaan vastakkain kompressoitu ja kompressoimaton musiikki? Tyylilajista riippumatta. Silloin setitykselläkin saattaa olla merkitystä. Jos kuuntelee ainostaan ensimmäistä vaihtoehtoa, niin silloin ghettoblasterkin riittää? Jälkimmäisen kannattaa kivuta korkealle loppuun (high end)?

Entä jos hyllyssä on fifty-sixty niin kompressoitua kuin huippulaatuakin?
 
Tawe sanoi:
Toisin kuin ahaapalainen, niin minä pyrin tietynlaiseen yleispätevyyteen, sellaiseen että saisin kaikista levyistäni (hyvistä, mutta myös ei niin hyvin onnistuneista) maksimaalisen musikaalisen nautinnon irti.

Sinulla onkin aivan hämmästyttävän laaja-alainen musiikkimaku, joten yleispätevyys on varmasti tarpeen.
 
sepi_1 sanoi:
Varmasti, mutta kummassa tapauksessa menee enemmän mettään, rokkisetin säätö klasarilla / akustisella vai päinvastoin?

Taitaa mennä metsään molemmat, mutta jos täytyy valita niin minusta klasari/akustinen -setin säätö rokilla menee enemmän pieleen kuin rokkisetin säätö klasarilla/akustisella. Akustisten soittimien ääni antaa kuitenkin aina jonkinlaista pohjaa "oikealle" äänelle.
 
ahaapalainen sanoi:
Taitaa mennä metsään molemmat, mutta jos täytyy valita niin minusta klasari/akustinen -setin säätö rokilla menee enemmän pieleen kuin rokkisetin säätö klasarilla/akustisella. Akustisten soittimien ääni antaa kuitenkin aina jonkinlaista pohjaa "oikealle" äänelle.

Sieltä se oikea ääni taas tuli. Ilman sarvia ja hampaita: tuo on just sitä sävyjen metsästystä, ja noin voi mennä rokilla metsään, jos/kun rytmipuoli prakaa...
 
Back
Ylös