Testilevyjen valinta ja niiden vaikutus setin yleispätevyyteen

[ikis60]

"Potkiminen" ei synny dynamiikasta, sillä potkivat rock-levyt ovat usein kompuroituja. Se syntyy kuulijaa kohden suuntaavasta yläbassosta (PA-kamojen tapaan) ja riittävästä äänenpaineesta. Klassisessa isorummun kumaukset tulevat usein äänitystilan kautta kuulijaa ympäröiden. Sillon subbari voi tuottaa tarvittavan tila-ambienssin ilman ongelmaa, mutta siitä ei ole mitään hyötyä rock-levyllä, josta voi olla alimmat bassot leikattu tyystin pois. Toisaalta mikään ei estä käyttämästä paljon eteenpäinsuunnattua kartiopinta-alaa setissä, jolla kuunnellaan klassista (Veikkaisin, että B&W 801 toimii molemmilla).

moi
bw 801 on hieno kaiutin klasarille.mutta ei siitä mitään hirveitä dynamiikka pläjäyksiä ulos saa,jos mielikuva on vielä oikea kun tota kaiutinta ruvetaan kuormittamaan.kovemmilla äänenpaineilla ,niin se menee jotenkin tukkoon ei aukea.sanottiin sitä kurkkupurkiksi.ton takia.eli arvio koskee niitä vanhoja malleja,
ter.reiska

 

[Niko]

Ei se, että levyjä on kiva kuunnella, tarvitse poissulkea hifiharrastamista...

Juurnäi!

 

[kre]

Tää sama keskustelu käydään kerran kuussa sangen vähän muunneltuna. Kehitystä kuitenkin tapahtuu, nyt osapuolet ymmärtävät jo etukäteen että toisistaan poikkeavia preferenssejä voi esiintyä.

 

[Jyrki_H]

^Kyllä näissä keskusteluissa on myös siemeniä ymmärryksen syventämiseen ja se edistää harrastusta. Kun päästään vähän syvemmälle hifiharrastukseen, niin asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia, joten keskustelua tarvitaan.

 

[Sondek12]

2. Sävyn säätäjät. Eli mielessä on tarkka kuva siitä, miltä (akustiset) soittimet kuten piano, viulu, sello tai vaikka koko orkesteri soi luonnossa. Ja tätä illuusiota haetaan kotiin. Setti saa olla värittynytkin, kuhan se on värittynyt oikein ja kuulostaa oikealta (vaikkei tätä väritystä haluaisikaan myöntää, esim. putkiharrastajat).

Kuinka laitteisto joka toistaa orkesterin/ soittimet kuten luonnossa olla ääneltään värittynyt?

 

[v-a]

^^^ Tuo asioiden toistuvuus pätee monenmoiseen inhimilliseen yhdessäoloon ja puuhailuun.

v-a

 

[Tawe]

Kuinka laitteisto joka toistaa orkesterin/ soittimet kuten luonnossa olla ääneltään värittynyt?

Sellainen levy jolle sävyt on tallentuneet väriin, kuuluu toistua vääri, jos ne toistuvat tuossa tapauksessa kuin luonnossa, on laitteiston oltava värittynyt.

 

[Jussi]

Moikka!

Itselleni on toiminut hyvin se,että en ole lähtenyt ns."dumaroimaan" toisten luo settejä.
Enkä yrittänyt saada pinnisteltyä kuulomuististani eroja juurikaan esim. omaan settiini.

Monenlaista on tullut kuultua ja omistajalleensa musiikkinautinnon antava setti on ollut
aina hyvä!!
Jokaisessa paikassa ja setissä tietty on oma "soundinsa" - eri laitteet ja olosuhteet,
kaikki käymäni kyläpaikat ovat harrastajiensa puolesta olleet "heidän näköisiään",
jokainen omista lähtökohdistaan ja musiikkimakunsa sekä elämäntilanteensa puolesta.

Kuka on yksin asuja ja asustelee kerrostalossa,joku perheellinen niine vaatimuksineen
ja joillain on oma erillinen kuunteluhuone musiikille - kaikki he ovat mielestäni
tehneet olosuhteisiin nähden hyviä ja muut huomioivia ratkaisuja!!

Testimusiikkia on ollut erittäin monenlaista jo isäntien/emäntien puolesta,joten monasti
omia on tullut kuunneltua vain muutama kappale - hyvä niin,sillä musiikkivinkkejä
on tullut paljon!! Kiitos niistä!

No tämä taisi nyt mennä hieman aiheen ohi,sillä enpä ole juuri testilevyjä tässä
maininnut - fiiliksen mukaan mennään - tiedä sitten mennäänkö oikeaan suuntaan!?

Jos kerran ei itsestäni tunnu "pahalta" kotona kuuntelu eikä vierailuilla ,
niin oikeilla jäljillä ollaan.....

Jussi

 

[Legis]

In Real Life minä haluaisin palan noita kaikkea! Tahdon että levyt toituisi mahdollisimman ääniteuskollisesti, aina oikein sävyin, rytmisesti ja melodisesti tarkasti. Kompromissiin tässä usein päädytään, toiset isompaan, toiset pienempään. Kaikkea ei kukaan saa. Toinen painottaa toisia asioita ja toinen toisia. Hitto, jotkut tahtoo vielä äänikuvia ja maksimaalisia äänenpaineitakin!

Mahtavaa Tawe. Toisin sanoen tavoittelet kaikilla osa-alueilla parempaa äänentoistoa. Olisi vallan harmillista jos olisit tämän tavoitteesi kanssa vähemmistössä tämän palstan jengistä. Legis ainakin liittyy seurueeseen.

Asiahan on niin , että musiikin toistaminen (nuotteja myöten) ei ole magiaa, eikä yhdenkään musiikintoistamisen osa-alueen (rytmi, sävy, melodia, kuva jne.) kuuluisi olla merkityksetön vakavalle harrastajalle (tai ainakaan minä en keksi perustetta sivuuttaa jotain osa-aluetta).

Jos ruopaistaan pintaa vaikka kaiuttimen nuottitarkkuudesta, joka on ollut puheenaiheena kovasti lähipäivinä. Ytimekkäästi sanottuna kaiuttimen lineaarinen särö (aka. poikkeamat taajuusvasteessa) ja epälineaarinen särö ovat vaikuttavimmat tekijät siihen miten ko. kaiutin toistaa nuotit.

Nuottitarkkuuteen tarvittavat ainesoasat (muun muassa):
- suora taajuusvaste sekä tasainen tehovaste
- tasainen särökoostumus suhteessa perustaajuuteen sekä särökomponenttien välillä

Suora taajuusvaste ja tasainen tehovaste vaikuttaa suoraan kaiuttimen sointiväriin. Tiedämme, että erotamme eri soittimien tuottamat nuotit (esim. käyrätorven äänen trumpetista) ja ihmisten puheäänet (Pekan äänen Jussista) suurimmaksi osaksi ihmisäänen/soittimen timbrestä, eli perustaajuuden ja erilaisten harmonisten säröjen muodostamasta kokonaisuudesta. Jos kaiuttimen tuottamassa äänessä on kuoppa kohdassa välillä X, kuuluu tuolle taajuusvälille osuva timbren (tai perustaajuuden) osa liian hiljaa ja se muuttaa nuotin sointiväriä. Jos esimerkiksi 100hz tienoilla kohdilla on kuoppa, voit olla takuuvarma, että mieslaulu kuulostaa munattomalta sillä miesäänen perustaajuus on 100 hertsiä. Samoiten eri soittimien <100hz taajuuden nuotit voivat sisältää 100Hz komponentin, joka tuon 100hz-kuopan takia ei kuulu niin kovaa kuin sen pitäisi kuulua (ja niin edeleen..). Jos vaste on oikein sillisalaattia voi käydä niin, että soittimia on vaikea tunnistaa ja nuotit voivat muuttaa sävelkorkeuttaan jos setti esimerkiksi ylikorostaa > 5. harmonisia.

Joistakin kaiuttimista halutaan tehdä soitinten harmonisia korostavia (korostamalla kaiuttimen omia harmonisia, eli valikoimalla sopivasti säröttäviä elementtejä). Tämä menee luonnollisesti äänen värittämisen puolelle, mutta ei ole rikos pitää edes vaimon pikkusiskosta.

Kaiutinelementin särökoostumus vaikuttaa myös suoraan timbreen. Särökomponenttien tulisi optimaalisesti olla alle 10kHz kaistalla tasainen (yhtä kaukana perustaajuudesta koko kaistalla) sekä koostumukseltaan tasainen (särökomponenttien suhde toisiinsa suhteellisen vakio). Hyvä kompressioajuri on tästä syystä tavattoman neutraali peli, sillä se säröttää (sen vähän mitä säröttää) lähes kokonaan 2. harmonista ja särön taso perustaajuuteen pysyttelee vakioetäisyydella. Kartiokaiuttimilla tilanne on hieman eri.

 

[sepi_3.0]

Sellainen levy jolle sävyt on tallentuneet väriin, kuuluu toistua vääri, jos ne toistuvat tuossa tapauksessa kuin luonnossa, on laitteiston oltava värittynyt.

Jotta osaa tehdä oikean korjauksen pitää tietää miltä jokin kuulostaa luonnossa. Eikös ole helpompaa säätää toistoa oikein tallennettujen levyjen mukaan luonnolliseksi kun niitä väärin tallennettuja ei ole mitenkään standardoitu?
Näin osa "väärin sävyttyneistä" levyistä soisi vaikka ohuen kirkkaasti, osa taas tummahkon paksusti jne.

 

[MPS]

Yleinen virhe harrastajalta on kuvitella haluavansa "parempia laitteita" josta automaattisesti seuraa parempi toisto. Todellisuudessa tärkeintä on haluttu toisto ja "paremmat laitteet" voivat olla keino sen saavuttamiseksi. Euron kysymys onkin ovatko "paremmat laitteet" vai parempi toisto oikea valinta ja voivatko nämä olla sama asia.
Osalle harrastajista edes laitteiden "paremmuudella" tai toistolla ei ole suurinta merkitystä vaan harrastus voi noudattaa jotain filosofiaa tai muuta ei auditiivista arvomaailmaa.
??? > 8)

 

[Panssarikenraali]

Klasarin kuuntelijoilla on siinä mielessä helpompaa, että referenssiääntä saa oikeista konserteista ja akustisista instrumenteista. Osa on jopa ollut äänityshetkellä samassa konsertissa, joten voi verrata ääntä live-tilanteeseen erittäin hyvin. Studioäänitteille ei ole vastaavaa referenssiä, ellei ole itse istunut miksauskopissa äänitysvaiheessa.

Tästä tuli mieleen seuraavaa: Eli jos ei ole käynyt koskaan klassista konsertissa kuuntelemassa, miten setin säätö vois onnistua klassisella musiikilla, jos ei "tiedä" miltä sen "oikeasti" pitäisi kuulostaa? Luulisin että lopputulos menee sujuvasti päin v...ua ja se läpi tuttu hevilevy kuulostaa myöskin huonolta? Olisko sitten kuitenkin parempi käyttää sitä heviä referenssinä, jolloin ollaan ainakin oman levyhyllyn sisältö toimii itselle mieluisasti, vaikka yleispätevyys kärsiikin?

 

[ksaunisto]

Ei kai tämä nyt näin hankala asia voi olla. Yleensä kaupallisten kajarien eteen on tehty sen verran töitä ettei sävyt sun muut ole täysin persiillään. Homma on lähinnä kokeilua, sijoittelua ja sovitusta akustiikkaan ja muuhun systeemiin. Toista se on täällä diy-osastolla, kun tekeleet voi sössiä melko pahasti, eikä asiaa välttämättä huomaa kun virheisiin on taipumusta tottua.

 

[RapsuZ]

Tästä tuli mieleen seuraavaa: Eli jos ei ole käynyt koskaan klassista konsertissa kuuntelemassa, miten setin säätö vois onnistua klassisella musiikilla, jos ei "tiedä" miltä sen "oikeasti" pitäisi kuulostaa? Luulisin että lopputulos menee sujuvasti päin v...ua ja se läpi tuttu hevilevy kuulostaa myöskin huonolta? Olisko sitten kuitenkin parempi käyttää sitä heviä referenssinä, jolloin ollaan ainakin oman levyhyllyn sisältö toimii itselle mieluisasti, vaikka yleispätevyys kärsiikin?

Minusta nämä kaksi jälkimmäistä ovat hyviä kysymyksiä ja vastaan molempiin 'kyllä'.

Minä en näe "yleispätevyydessä" yhtään mitään lisäarvoa, mikäli harrastajalla on musikkimaku "sopivan" rajoittuneesti raameissa, kuten meikäläisellä. Jos musiikkimaku ajan myötä muuttuu, niin sitten vaihdetaan myös pelivälineet.

Elikkäs minusta ykkösasiana pitää olla levyhyllyn/kiintolevyn sisältö. Muu tekniikka palvelkoon sitten sitä mahdollisimman hyvin.

 

[Jabster]

Elikkäs minusta ykkösasiana pitää olla levyhyllyn/kiintolevyn sisältö. Muu tekniikka palvelkoon sitten sitä mahdollisimman hyvin.

Jotain tällaista itsekin allekirjoittaisin. Jos sen suosikkilevyn kilahdukset ja/tai örähdykset kuulostavat testilaitteistolla karmeilta, miksi minä niihin laitteisiin vaihtaisin, olettaen että akustiikan vaikutusta ei oteta huomioon.

Mutta ehkä olenkin väärä vastaamaan tähän, kun kyse oli setin yleispätevyydestä. Itse varmaan haenkin täsmäpätevyyttä.

 

[Panssarikenraali]

Minusta nämä kaksi jälkimmäistä ovat hyviä kysymyksiä ja vastaan molempiin 'kyllä'.

Minä en näe "yleispätevyydessä" yhtään mitään lisäarvoa, mikäli harrastajalla on musikkimaku "sopivan" rajoittuneesti raameissa, kuten meikäläisellä. Jos musiikkimaku ajan myötä muuttuu, niin sitten vaihdetaan myös pelivälineet.

Elikkäs minusta ykkösasiana pitää olla levyhyllyn/kiintolevyn sisältö. Muu tekniikka palvelkoon sitten sitä mahdollisimman hyvin.

Näin mäkin oon asian ajatellu ja toiminut.

 

[alspe]

Jos settiä rakennetaan ja viilataan akustisella ja klasarilla ja muulla "oikealla musiikilla" heavya varten niin mitä yleispätevää siinä sitten on? Voi olla, että se ei ole edes pätevä käyttötarkoitukseensa.

 

[v-a]

Ken Kessler sanoi joskus (olikohan Kari Nevalaisen haastattelussa) pitävänsä hevonp@skana sitä, että setit toistasivat tiettyä musiikkia hyvin ja toista taas eivät. Vaan, mitäpä tuo nyt tietää.

v-a

EDIT: Täydennetään sen verran, että herra taisi tarkoittaa omassa mittakaavassaan hyviä settejä.

 

[kre]

Sain oikein hyvän opetuksen testimateriaalista aikoinaan eräässä Helsinkiläisessä hifikaupassa. Olin hakemassa jotain kilkettä ja ohimennen kuuntelin pari kaksitiepönttöä kun aikaa oli. Ekalla rundilla käytössä oli oma levy (klassista). Kaiutin A oli tukevalla rinnanmitalla dynaamisempi ja balanssiltaan oikein hyvä. Itse asiassa se pieksi monta kalliimpaa lattiapömpeliä. Kaiutin B taas kuulosti siltä että yläpäätä oli liian kirkas, joka taas teki kuuntelusta varsin piinallista. Kaupallinen balanssi, sanoisi joku.

Seuraava erä käytiin kaupan omalla poppilevyllä (naislaulaja plus bändi). Asetelma kääntyi täysin päinvastaiseksi. Nyt kaiutin A vaikutti tylsältä ja laulaja vetäytyi kauas takaseinälle. Kaiutin B taas toi sopivasti lisää eloa menoon. Kaiuttimen B huono dynamiikka ei haitannut ollenkaan, eihän sitä ollut alunperinkään levyllä. Kauppias itse totesi että kaiutin A ei oikein mene kaupaksi ja suositteli B:tä. Jos kuuntelisin pääasiassa poppia niin olisin tehnyt ihan saman johtopäätöksen.

Sellaisia kokemuksia "yleispätevyydestä".

 

[ahaapalainen]

Ken Kessler sanoi joskus (olikohan Kari Nevalaisen haastattelussa) pitävänsä hevonp@skana sitä, että setit toistasivat tiettyä musiikkia hyvin ja toista taas eivät. Vaan, mitäpä tuo nyt tietää.

v-a

Muistaakseni Ken Kessler pitää hevonp@askana aika monia asioita kuten ranskalaisia (ei perunoita vaan ihmisiä), klassista musiikkia ja päältäladattavia CD-soittimia. Liekö tuo sitten aina kaikessa niin oikeassa...