Tuo onkin mielenkiintoinen juttu. Ymmärtäisin moodi-ilmiön siten, että sama moodi aiheuttaa sekä huipun, kuopan että kaikki välitasot sinimäisesti (moodin akselilla eri kohdissa), jolloin sama vaimennuselementti, joka puree huippuun puree myös kuoppaan. Kuopakin siis pitäisi tasoittua vaimennuksella. Tuota ei esitetä kirjallisuudessa kovin selkeästi. Minusta akustoinnissa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse siitä, että akustoinnin kasvaessa tila pikkuhiljaa lähestyy kaiutonta huonetta, jolloin jäljelle jää vain kaiuttimen oma vaste. Moodittaajuudet ovat toki tilan mittojen kautta olemassa, mutta niiden amplitudi (vaikutus) on nolla, koska vaimennus on ääretön (teoriassa).
-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Testilabraprojekti akustisiin kokeiluihin
- Keskustelun aloittaja Denali
- Aloituspäivämäärä
Kuva Ewonan pintarakenteesta. Toivottavasti tuo on riittävän erotteleva. Macro-linssi ei ollut matkasta labrassa. Kuva on kulmasta kapean sivun suunnasta. Siinä näkyy pinnan nukkaisuus ja yhdellä isolla pinnalla olevan tiiviimmän kalvon kulman taitosta (vasen yläkulma). Kalvo on suunnilleen tulostuspaperin paksuinen ja kuidut näkyvät selvästi pintatekstuurissa. Kätevää, kun voi valita kahdesta pintan huokoisuudesta sopivan. Täytyypä katsoa speksaako Ewona vaimennuskertoimet taajuuden funktiona kummallekin pintavaihtoehdolle.
Liitteet
Viimeksi muokattu:
ETC-käppyrät uudelleen jpo:n suosittelemilla asetuksilla. Pari ensiheijastumaa näkyy vielä yli -20dB tasolla. Viiveet vastaavat suunnilleen 0.75m ja 2.05m:n kulkumatkaeroja suoran ja heijastuneen välillä. Pitää hommata tasopeili, jotta voisi laserilla tarkistaa, mistä pinnoista on kyse.
Mikäli joku on hommaassa laser-etäisyysmittaria ja aikoo käyttää sitä myös tällaisiin tarkoituksiin, olisi hyvä, jos optinen keskipiste olisi jalustakierteen kohdalla. Kahden mitan vähennyslasku on myös kätevä ETC:n heijastumapisteitä etsittäessä.
EDIT: Piti hiukan pohti ja selata REW:n välilehtiä, ennen kuin hoksasin eilen, mitä tuo ETC tarkoittaa. Se on siis Impulssivälilehden Envelope (ETC) käyrä. Pystyakselin saa jpo suosittelemaksi vaihtamalla % FS:n dB FS:ksi kuvan vasemmasta yläkulmasta. Impulssikuvia tulee katseltua harvemmin, vaikka niihin kätkeytyy paljon hyödyllistä informaatiota.
Mikäli joku on hommaassa laser-etäisyysmittaria ja aikoo käyttää sitä myös tällaisiin tarkoituksiin, olisi hyvä, jos optinen keskipiste olisi jalustakierteen kohdalla. Kahden mitan vähennyslasku on myös kätevä ETC:n heijastumapisteitä etsittäessä.
EDIT: Piti hiukan pohti ja selata REW:n välilehtiä, ennen kuin hoksasin eilen, mitä tuo ETC tarkoittaa. Se on siis Impulssivälilehden Envelope (ETC) käyrä. Pystyakselin saa jpo suosittelemaksi vaihtamalla % FS:n dB FS:ksi kuvan vasemmasta yläkulmasta. Impulssikuvia tulee katseltua harvemmin, vaikka niihin kätkeytyy paljon hyödyllistä informaatiota.
Liitteet
Viimeksi muokattu:
Tämä on aika kätevä ( string method ):
kiinnitä lanka kaiuttimeen, vedä toinen pää mittamikrofoniin ja laita siihen merkki. Lisää langan pituuteen etc-käyrästä laskemasi suoran ja heiasteen pituusero ( esim ym. 75cm ). Kiinnitä langan toinen pää tuosta kohdasta mikrofoniin. Sitten vaan langan löysällä osalla kokeilemaan, mihin pintaan langalla ylettyy. Siinä on kyseisen etc:ssä näkyvän piikin mahdollinen aiheuttaja. Tuossa 75cm tapauksessa veikkaan lattiaa.
Edit: ja tosiaan kannattaa myös katsella kanavien välisiä eroavaisuuksia ja koittaa niitä hoitaa kuntoon esim. vasemmassa kanavassa näkyvä voimakas heiaste n. 7ms, mikä ei sinisessä käyrässä näy.
Ekat 20ms tuossa lienee se tärkein, koska aivot yhdistävät ne suoraan ääneen, eivätkä osaa erotella niitä heiasteiksi.
Ja odotin pahemmankin näköistä käppyrää
Voimakkaasti suuntaavat kaiuttimet...?
kiinnitä lanka kaiuttimeen, vedä toinen pää mittamikrofoniin ja laita siihen merkki. Lisää langan pituuteen etc-käyrästä laskemasi suoran ja heiasteen pituusero ( esim ym. 75cm ). Kiinnitä langan toinen pää tuosta kohdasta mikrofoniin. Sitten vaan langan löysällä osalla kokeilemaan, mihin pintaan langalla ylettyy. Siinä on kyseisen etc:ssä näkyvän piikin mahdollinen aiheuttaja. Tuossa 75cm tapauksessa veikkaan lattiaa.
Edit: ja tosiaan kannattaa myös katsella kanavien välisiä eroavaisuuksia ja koittaa niitä hoitaa kuntoon esim. vasemmassa kanavassa näkyvä voimakas heiaste n. 7ms, mikä ei sinisessä käyrässä näy.
Ekat 20ms tuossa lienee se tärkein, koska aivot yhdistävät ne suoraan ääneen, eivätkä osaa erotella niitä heiasteiksi.
Ja odotin pahemmankin näköistä käppyrää
Voimakkaasti suuntaavat kaiuttimet...?
Viimeksi muokattu:
Ja tämäkin on kätevä:
etc-ikkunassa klikkaa T0-kohtaan ( suoran äänen piikki ), sitten hiiren oikea+ctrl pohjaan ja vedät hiiren kiinnostavan piikin kärkeen. Ruudulla näkyy heiastuksen kulkema metrimäärä suoraan. Vaikka eihän se vaikea ole laskeakaan
etc-ikkunassa klikkaa T0-kohtaan ( suoran äänen piikki ), sitten hiiren oikea+ctrl pohjaan ja vedät hiiren kiinnostavan piikin kärkeen. Ruudulla näkyy heiastuksen kulkema metrimäärä suoraan. Vaikka eihän se vaikea ole laskeakaan
Olen päässyt hetken kuuntelumaankin. Oikein mielenkiintoinen soundi. Ei missään nimessä tumppu, päinvastoin. On oikein iskevä ääni, kireällä levyllä hiukan kireäkin, mutta eri tavalla kuin normaalissa huoneessa. Erottelua piisaa. STIPA kuulostaisi aika korkealta. Kestää kuunnella 5dB kovemmalla kuin normaalisti. Kuuntelen nyt Gongin Shamal-levyä kaikessa rauhassa hyppelemättä kappaleesta toiseen. Päivällä kuuntelin Pavarotti Foreveriä. Hauskasti kuuli äänitysten sillisalaatin. Studiokaiku kuulosti aika mauttomalta.
Kuuntelimme tänään vähän lisää. Ei ole valmista vielä, ei. Tilan syvyysvaikutelma on vielä puutteellinen. Luultavasti pitää jollain tavalla tehdä aukkoa akustointiin dipolikaiutinten taakse. Sitä kokeiltinkin yhdellä tavalla, mutta muutos oli liian iso.
Vertailuksi soitimme samaa Rachmaninovin 3. pianokonserttoa myös Revo-setillä. Se taas tuntui aluksi hälyisältä, kun oli tottunut dempatumpaan tilaan. Pikkuhiljaa korva kuitenkin adaptoitui. Syvyysvaikutelma oli jonkin verran parempi, muttei kuitenkaan niin paljon kuin mitä odotin. On varmasti levytyksestäkin kiinni. Varmistukseksi kuuntelimme 5 minuuttia kuudesta eri levtyksestä. Parempiakin tilavaikutelmia niistä löytyi. Siitä heräsikin ajatus kokeilla ainakin sivupatjoja Revo-huoneessakin, vaikkei siellä mitään tärykaikuja kuulukaan.
Vertailuksi soitimme samaa Rachmaninovin 3. pianokonserttoa myös Revo-setillä. Se taas tuntui aluksi hälyisältä, kun oli tottunut dempatumpaan tilaan. Pikkuhiljaa korva kuitenkin adaptoitui. Syvyysvaikutelma oli jonkin verran parempi, muttei kuitenkaan niin paljon kuin mitä odotin. On varmasti levytyksestäkin kiinni. Varmistukseksi kuuntelimme 5 minuuttia kuudesta eri levtyksestä. Parempiakin tilavaikutelmia niistä löytyi. Siitä heräsikin ajatus kokeilla ainakin sivupatjoja Revo-huoneessakin, vaikkei siellä mitään tärykaikuja kuulukaan.
Todellakin jos RTA on 0,2 luokkaa, puhutaan pehmustetusta kopista kuten esim. Pieskapovin tapauksessa. Normaaleissa asuintiloissa ei liene kohtuullista pyrkiä yhtä hyvään/kuolleeseen.
Dipolit kuulostaa dipoleilta vain, jos heijastuksia pääsee syntymään. Hyvän laaja-alaisesti vakiosuuntaavan dipolin juju on, että heijastuksilla on suht sama taajuusspektri kuin suoralla äänellä, mikä näkyy mm. decay vasteen tasaisuudessa. Voimakkaasti dempatussa tilassa heijastusten vähäisyys heikentää tuota efektiä.
Tässä Linkwitzin nykykäsitys aiheesta 2ch magic http://www.linkwitzlab.com/The_Magic/The_Magic.htm#Heddle
Loudspeaker & Setup Requirements
For the magic to occur there are five requirements, which I have found to be essential:
1) The off-axis frequency response of the loudspeaker in the horizontal plane must mimic the on-axis response. The vertical polar response is not as critical but the formation of lobes should be avoided, i.e. the loudspeaker should be acoustically small. Such a loudspeaker has a neutral signature and its reflections and the reverberated sound field will have the spectral signature of the listening room. The polar pattern could be omni-directional, cardioid or dipolar with frequency independent power response. The omni pattern would produce the strongest interaction with the room and be the least desirable of the three.
2) The loudspeakers must be free of resonant radiation such as coming from vents or panels. Non-linear distortion must be low enough not to identify the speaker location during loud music passages. This demands adequate volume displacement capability of woofers and tweeters.
3) The loudspeakers must be set up at least 1 m distance from left and right side walls and 1 m from the wall behind them. The resulting time delay of about 6 ms is necessary for the ear-brain perceptual apparatus to separate direct from reflected sound streams. With neutral excitation of the room response, the listener can then withdraw attention from the room and process primarily the direct sound streams from the loudspeakers. This is similar to not hearing the ticking clock or to the cocktail party effect where attention and hearing is drawn to information streams of interest. Everything else is moved beyond the acoustic horizon as in survival mode.
4) The wall behind the loudspeakers is preferably diffusive and the wall behind the listener absorptive. The sound waves from the loudspeaker should be allowed to travel freely past the listener and not be reflected from a wall behind.
5) The listening room should have a reverberation time around 450 ms, i.e. be neither acoustically dead nor overly live but comfortable for conversation and entertainment. If anything it should err in the direction of liveliness.
Dipolit kuulostaa dipoleilta vain, jos heijastuksia pääsee syntymään. Hyvän laaja-alaisesti vakiosuuntaavan dipolin juju on, että heijastuksilla on suht sama taajuusspektri kuin suoralla äänellä, mikä näkyy mm. decay vasteen tasaisuudessa. Voimakkaasti dempatussa tilassa heijastusten vähäisyys heikentää tuota efektiä.
Tässä Linkwitzin nykykäsitys aiheesta 2ch magic http://www.linkwitzlab.com/The_Magic/The_Magic.htm#Heddle
Loudspeaker & Setup Requirements
For the magic to occur there are five requirements, which I have found to be essential:
1) The off-axis frequency response of the loudspeaker in the horizontal plane must mimic the on-axis response. The vertical polar response is not as critical but the formation of lobes should be avoided, i.e. the loudspeaker should be acoustically small. Such a loudspeaker has a neutral signature and its reflections and the reverberated sound field will have the spectral signature of the listening room. The polar pattern could be omni-directional, cardioid or dipolar with frequency independent power response. The omni pattern would produce the strongest interaction with the room and be the least desirable of the three.
2) The loudspeakers must be free of resonant radiation such as coming from vents or panels. Non-linear distortion must be low enough not to identify the speaker location during loud music passages. This demands adequate volume displacement capability of woofers and tweeters.
3) The loudspeakers must be set up at least 1 m distance from left and right side walls and 1 m from the wall behind them. The resulting time delay of about 6 ms is necessary for the ear-brain perceptual apparatus to separate direct from reflected sound streams. With neutral excitation of the room response, the listener can then withdraw attention from the room and process primarily the direct sound streams from the loudspeakers. This is similar to not hearing the ticking clock or to the cocktail party effect where attention and hearing is drawn to information streams of interest. Everything else is moved beyond the acoustic horizon as in survival mode.
4) The wall behind the loudspeakers is preferably diffusive and the wall behind the listener absorptive. The sound waves from the loudspeaker should be allowed to travel freely past the listener and not be reflected from a wall behind.
5) The listening room should have a reverberation time around 450 ms, i.e. be neither acoustically dead nor overly live but comfortable for conversation and entertainment. If anything it should err in the direction of liveliness.
Ohhoh! Minulla ei ole ikinä ollut noin kaikuisaa kuunteluhuonetta.
C1 ei ole tarkalleenottaen dipoli kuin bassoilla. 100Hz:n ja 5kHz:n välillä ainakin yrittää olla kardioidi. n.300Hz:ltä ylöspäin nykyinen demppaustaso kuulostaa oikein hyvältä. Tilavaikutelma on eniten kiinni kuuntelukolmiosta, eli tuolin paikasta etu-takasuunnassa. Vedän lattian paljaaksi ehkä 1.5m matkalta, jotta pyörälllistä tuolia voi siirtää kitkatta. Joudun vähän kokeilemaan basson saattamista mahdollisimman tasapainoiseksi, mutta muuten olen tyytyväinen tällä hetkellä. Tänään mittaan taas tuoreimmat pyöritykset.
Teoriat on hyvä tuntea, mutta käytäntö vasta vahvistaa, missä määrin niitä voi soveltaa. Esim. REW:n huonesimulaattori kyllä antaa vahvan väitteen kuinka moodien pitäisi käyttäytyä tietyssä huoneessa. Huoneet ovat kuitenkin vain harvoin suljettuja suorakaiteita. Labranikaan ei ole. Vain alin pitkittäismoodi ja lattiaheijastuma vastaavat selkeästi simulaattorin antamaa vastetta.
Viimeksi muokattu:
Linkwitz itse arvoi kuuntelemaansa/huonetoistoa lähinnä klassisella orkesterimusiikilla jota hän ja rouvansa kuuntelevat paljon myös livenä, ehkä siksi hän on oppinut kuulemaan heijastuksia enemmän kuin studiopopin kuuntelijat..
Mulla on oluohuoneessa 0.4-0.6 ja pienessä leffahuoneessa 0.2 luokkaa. On niissä valtava ero, osin toki myös moodien vuoksi. Olohuone kieltämättä kuulostaa liian eläväiseltä joillakin äänitteillä, eikä stereokuvassa päästä leikkaussalin tarkkuuteen. On kuitenkin mukavaa, kun on erilaiset tilat käytettävissä. Olohuoneessa mulla siis AINOgradient dipolit ja teatterissa AW-7t ja subi. Olohuoneessa kuunnellaan enimmäkseen 2.0 stereona mutta on mahdollisuus myös 5.0aan. Alhaalla 2.0 ja 5.1 toimii molemmat, mutta stereona soundi on erittäin kuiva ja erotteleva, monikanavana toimii paremmin.
Mulla on oluohuoneessa 0.4-0.6 ja pienessä leffahuoneessa 0.2 luokkaa. On niissä valtava ero, osin toki myös moodien vuoksi. Olohuone kieltämättä kuulostaa liian eläväiseltä joillakin äänitteillä, eikä stereokuvassa päästä leikkaussalin tarkkuuteen. On kuitenkin mukavaa, kun on erilaiset tilat käytettävissä. Olohuoneessa mulla siis AINOgradient dipolit ja teatterissa AW-7t ja subi. Olohuoneessa kuunnellaan enimmäkseen 2.0 stereona mutta on mahdollisuus myös 5.0aan. Alhaalla 2.0 ja 5.1 toimii molemmat, mutta stereona soundi on erittäin kuiva ja erotteleva, monikanavana toimii paremmin.
Tuollaisen löysin:
https://www.gearslutz.com/board/8713532-post69.html
"Oikean" kaiunta-ajan määrittelemisessä täytyy ottaa tilan koko huomioon. Pieni tila, lyhyempi kaiku. (Tuolla kaavalla "kriittiseen kuunteluun" Denalin 44,8m3 rt60 olisi 0,19s.)
Muistelen myös lukeneeni tällaisen käytännön ohjeen, että keskitytään akustoinnissa ensin matalien taajuuksien jälkisoinnin pienentämiseen ja sovitetaan rt60 arvo sitten sen mukaan, mihin matalissa päästiin.
lisäys:
Laitan tähän vielä uudestaan linkin yhteen harrastajan huoneen rakentamiseen ( ei siis studio ), jossa kerrotaan ihan perusasioita ja muutamia ennen ja jälkeen mittauksia.
Ja otetaan vähän kantaa myös ym. klassisen musiikin toistamiseen.
http://www.ultraaudio.com/index.php...usic-vault-details&catid=32:letters&Itemid=47
Minusta varsin hyvä juttusarja tähän ketjuun.
Tuolla on muuten ensimmäiset heiastukset jätetty niinkin korkealle tasolle, kuin 0,12s...voi kyllä johtua huoneen mallista, jossa poly tulee miltei kaiuttimeen kiinni.
Ja asiaa mittauksista ja niiden tulkitsemisesta ja tavoitteista myös täällä ( joo, olen tämän ennenkin linkittänyt...etc asiaakin löytyy ) :
http://blog.acousticfrontiers.com/storage/acoustic_measurement_standards.pdf
https://www.gearslutz.com/board/8713532-post69.html
"Oikean" kaiunta-ajan määrittelemisessä täytyy ottaa tilan koko huomioon. Pieni tila, lyhyempi kaiku. (Tuolla kaavalla "kriittiseen kuunteluun" Denalin 44,8m3 rt60 olisi 0,19s.)
Muistelen myös lukeneeni tällaisen käytännön ohjeen, että keskitytään akustoinnissa ensin matalien taajuuksien jälkisoinnin pienentämiseen ja sovitetaan rt60 arvo sitten sen mukaan, mihin matalissa päästiin.
lisäys:
Laitan tähän vielä uudestaan linkin yhteen harrastajan huoneen rakentamiseen ( ei siis studio ), jossa kerrotaan ihan perusasioita ja muutamia ennen ja jälkeen mittauksia.
Ja otetaan vähän kantaa myös ym. klassisen musiikin toistamiseen.
http://www.ultraaudio.com/index.php...usic-vault-details&catid=32:letters&Itemid=47
Minusta varsin hyvä juttusarja tähän ketjuun.
Tuolla on muuten ensimmäiset heiastukset jätetty niinkin korkealle tasolle, kuin 0,12s...voi kyllä johtua huoneen mallista, jossa poly tulee miltei kaiuttimeen kiinni.
Ja asiaa mittauksista ja niiden tulkitsemisesta ja tavoitteista myös täällä ( joo, olen tämän ennenkin linkittänyt...etc asiaakin löytyy ) :
http://blog.acousticfrontiers.com/storage/acoustic_measurement_standards.pdf
Viimeksi muokattu:
Bassojen mutkitteluun labrassa kotiolosuhteita enemmän löytyi ratkaisu, johon en etukäteen uskonut. Kaiuttimien kääntäminen osoittamaan suoraan eteenpäin sen sijaan että osoittaisivat kuuntelupaikkaa kohti tasoitti bassoja huomattavasti ja laajalla kaistalla. Nyt alle 300Hz:n aluekin alkaa olemaan tasapainossa ja kohtalaisen tasainen. Eilen viimeiseksi mielikuvaksi jäi kuitenkin, että äänikuva ei enää ollut yhtä yhtenäinen ja paikalleen naulittu kuin kohti suuntauksella. Täytyy kuunnella tänään uudelleen levännein korvin.
Kokonaisäänenlaadussa tuntuu olevan kaksi juttua, jotka ovat osittain, muttei kokonaan, sidoksissa toisiinsa. Kuuntelukolmion paikka ja muoto vaikuttavat eniten vasteen tasaisuuteen ja äänen tilavaikutelmaan. Akustointi taas vaikuttaa eniten selkeyteen ja erottelukykyyn sekä vähän pienemmällä painoarvolla myös vasteeseen ja tilavaikutelmaan. Noin siis, kun vertaan muihin käytössäni oleviin tavanomaisempiin kuuntelutiloihin.
Yritän saada soundin kuntoon tällä setillä, tehdä referenssimittauset ja merkitä kaiuttimien ja tuolin optimipaikat. Pian joulun jälkeen on tulossa vieras kuuntelemaan. Akustointielementeillä tehtävät kokeilut pitää siirtää vierailun jälkeiseen aikaan.
En ole vielä ehtinyt hakemaan mooditaajuuksia nurkka-nurkka-menetelmällä, eli sijoittamalla kaiutin ylöspäin yhteen alanurkkaan ja mikki vastakkaiseen ylänurkkaan. Nyt, kun oven saa kiinni, niin löytyy kaksi vastakkaista suljettua nurkkaa. Täytyy vaan yrittää saada mikille sellainen teline, että mikin kärki ulottuu katonrajaan asti. 12/2 voisi olla riittävän perinteinen kaiutin tarkoitukseen. Tosin se ei ulotu aivan 35.5Hz:iin, joka on alin laskennallinen moodi. Tuo moodi on kyllä näkynyt nykyisissäkin mittauksissa riittävän selvästi.
Destruktiivinen takaheijastuma, alin moodi ja lattiaheijastuma ovat olleet selkeimmät teorioiden kanssa yksiin osuneet havainnot. Vasempaan etunurkkaan sijoittuva aukko keittiön puolelle näkyy varsin ikävästi vasemman kanavan bassoilla. Kanavat eivät ole balanssissa. Aukon yläpuolella on verhotanko, johon asensin paksun verhon. Se estää tyhjähkön keittiön jälkikaiunta mittausta vääristävän vaikutuksen, muttei luonnollisestikaan korjaa bassojen tasapainoa. Oviaukon tukkiminen tiiviisti ei taida onnistua, eikä olla kätevää, koska stereot ja mittauslaitteet ovat keittiön puolella.
On tullut pikkuhiljaa sellainen vaikutelma, että akustointi parantaa kuunteluvaikutelmaa nopeammin kuin mittaustuloksia. Välillä vasteet menevät jopa huonompaan suuntaan, vaikka jälkikaiunta-aika pienenisi ja tasoittuisikin. Tuo on minusta ymmärrettävää, koska mittausteni mukaan jokainen pienikin muutos tilassa näkyy huonevasteessa. Kun akustiikassa tehdään parannuksia, niin useimmat parannukset muokkaavat vastetta varsin kapealla kaistalla, jolloin aluksi kohtalaisen tasainen huonevaste saattaa muuttua yksittäisissä parannuksissa tilapaisesti epätasaisemmaksi. Pikkuhiljaa akustointia parannettaessa huone vaste kuitenkin suppenee kohti kaiuttimen omaa vapaakenttävastetta (joka tosin ei välttämättä ole aivan tasainen).
Kokonaisäänenlaadussa tuntuu olevan kaksi juttua, jotka ovat osittain, muttei kokonaan, sidoksissa toisiinsa. Kuuntelukolmion paikka ja muoto vaikuttavat eniten vasteen tasaisuuteen ja äänen tilavaikutelmaan. Akustointi taas vaikuttaa eniten selkeyteen ja erottelukykyyn sekä vähän pienemmällä painoarvolla myös vasteeseen ja tilavaikutelmaan. Noin siis, kun vertaan muihin käytössäni oleviin tavanomaisempiin kuuntelutiloihin.
Yritän saada soundin kuntoon tällä setillä, tehdä referenssimittauset ja merkitä kaiuttimien ja tuolin optimipaikat. Pian joulun jälkeen on tulossa vieras kuuntelemaan. Akustointielementeillä tehtävät kokeilut pitää siirtää vierailun jälkeiseen aikaan.
En ole vielä ehtinyt hakemaan mooditaajuuksia nurkka-nurkka-menetelmällä, eli sijoittamalla kaiutin ylöspäin yhteen alanurkkaan ja mikki vastakkaiseen ylänurkkaan. Nyt, kun oven saa kiinni, niin löytyy kaksi vastakkaista suljettua nurkkaa. Täytyy vaan yrittää saada mikille sellainen teline, että mikin kärki ulottuu katonrajaan asti. 12/2 voisi olla riittävän perinteinen kaiutin tarkoitukseen. Tosin se ei ulotu aivan 35.5Hz:iin, joka on alin laskennallinen moodi. Tuo moodi on kyllä näkynyt nykyisissäkin mittauksissa riittävän selvästi.
Destruktiivinen takaheijastuma, alin moodi ja lattiaheijastuma ovat olleet selkeimmät teorioiden kanssa yksiin osuneet havainnot. Vasempaan etunurkkaan sijoittuva aukko keittiön puolelle näkyy varsin ikävästi vasemman kanavan bassoilla. Kanavat eivät ole balanssissa. Aukon yläpuolella on verhotanko, johon asensin paksun verhon. Se estää tyhjähkön keittiön jälkikaiunta mittausta vääristävän vaikutuksen, muttei luonnollisestikaan korjaa bassojen tasapainoa. Oviaukon tukkiminen tiiviisti ei taida onnistua, eikä olla kätevää, koska stereot ja mittauslaitteet ovat keittiön puolella.
On tullut pikkuhiljaa sellainen vaikutelma, että akustointi parantaa kuunteluvaikutelmaa nopeammin kuin mittaustuloksia. Välillä vasteet menevät jopa huonompaan suuntaan, vaikka jälkikaiunta-aika pienenisi ja tasoittuisikin. Tuo on minusta ymmärrettävää, koska mittausteni mukaan jokainen pienikin muutos tilassa näkyy huonevasteessa. Kun akustiikassa tehdään parannuksia, niin useimmat parannukset muokkaavat vastetta varsin kapealla kaistalla, jolloin aluksi kohtalaisen tasainen huonevaste saattaa muuttua yksittäisissä parannuksissa tilapaisesti epätasaisemmaksi. Pikkuhiljaa akustointia parannettaessa huone vaste kuitenkin suppenee kohti kaiuttimen omaa vapaakenttävastetta (joka tosin ei välttämättä ole aivan tasainen).
Hienoa selvitystyötä olet tehnyt.
Nämä kaksi lainaamaani lausetta vastaavat omaa kokemustani akustoinnista.
Bassoilla jälkikaiunta-ajan lyhentäminen parantaa koettua bassotoistoa merkittävästi vaikka erot taajuusvasteessa ei olisikaan suuria.
Olen myös havainnut lähellä sijaitsevien sivuseinien ja niiden akustoinnin vaikuttavan merkittävästi stereokuvaan.
Taajuusvastekin "oikenee" jossain määrin akustoinnilla mutta kuten totesit niin saattaa vaatia merkittävää akustointia. jopa enemmän kuin "riittävän" hyvään kuuntelukokemukseen vaaditaan.
Erittäin tasaisen taajuusvasteen tavoittelu ei välttämättä olekaan tarpeen (paitsi äänitarkaamossa) jos vain tilan muut akustiset ominaisuudet ovat kohtuulliset. IMHO
Kokeilin kerran epätoivoissani mitata edelliset kaiuttimeni ulkona, kun oli koko keskialue hukassa.
Liitteen kuvassa kaiutin mitattu kuuntelupaikalta (vihreä) ja toinen mittaus, jossa sama kaiutin samalla jalustalla mitattu ulkona mikrofoni samalla etäisyydellä ja korolla ( punainen ) 1/24-tasoituksella. Eli vaikka seinät ja katto saataisiin akustoitua kuulumattomiin, ei sekään takaa automaattisesti luotisuoraa taajuusvastetta lattian ( tai tuossa tapauksessa nurmikon ) takia.
Eli C1 pihalle referenssimittaukseen, naapurit ei ihmettele yhtään
No, ehkei sentään.
tällainenkin muistui mieleen, joka on kanssa hyvä:
http://forum.studiotips.com/viewtopic.php?f=5&t=3314
Liitteen kuvassa kaiutin mitattu kuuntelupaikalta (vihreä) ja toinen mittaus, jossa sama kaiutin samalla jalustalla mitattu ulkona mikrofoni samalla etäisyydellä ja korolla ( punainen ) 1/24-tasoituksella. Eli vaikka seinät ja katto saataisiin akustoitua kuulumattomiin, ei sekään takaa automaattisesti luotisuoraa taajuusvastetta lattian ( tai tuossa tapauksessa nurmikon ) takia.
Eli C1 pihalle referenssimittaukseen, naapurit ei ihmettele yhtään
No, ehkei sentään.
tällainenkin muistui mieleen, joka on kanssa hyvä:
http://forum.studiotips.com/viewtopic.php?f=5&t=3314
Liitteet
Viimeksi muokattu:
^On mulla ollutkin suunnitelmissa roudata ainakin pari kaiutinta ulos mitattaviksi. En vaan saanut aikaiseksi viime kesänä. Lähimmät naapurit, lampaat, tuijottivat ihmeissään jo avoimesta ikkunasta tulvinutta Bachin Toccata&Fugaa...
Todella samannäköisiä nuo sinun huonevasteesi ground plane -vasteeseen verrattuna. Hyvin akustoitu huone.
Todella samannäköisiä nuo sinun huonevasteesi ground plane -vasteeseen verrattuna. Hyvin akustoitu huone.
Korva
Käyttäjä
- Liittynyt
- 6.11.2011
- Viestejä
- 16 826
Liittyykö nähdäksesi mainitsemasi keskialueen välittyminen miten kuuntelutilasi akustiikkaan vai johtuiko keskialueen uudella tavalla löytyminen juurikin uusien kaiuttimien laiteominaisuuksista?
Viimeksi muokattu:
Kyllä se kuuntelutilan akustiikkaan liittyy. Tämä minun tilani on sillä tavalla huono, että korkeutta on vain 215cm ja leveys on 435cm ( eli ~2*korkeus ). Korvapari on siis miltei huoneen keskellä sekä leveys-, että korkeussuunnassa.
(Pituutta sitten taas on 7m, joka tasaisen moodijakauman kannalta on vähän liikaa suhteessa leveyteen. Toisaalta betonia ei ole kuin lattiassa, mikä helpottaa.)
Keskialueongelmainen kaiutin oli suurehko 3-tie jalustakaiutin. Sen sijoittaminen tilaani niin, että akustinen keskipiste oli suurin piirtein korvien korkeudella, ajoi elementit epäedullisiin etäisyyksiin rajapinnoista käytettävissä olevissa sijoitusvaihtoehdoissa.
(Pituutta sitten taas on 7m, joka tasaisen moodijakauman kannalta on vähän liikaa suhteessa leveyteen. Toisaalta betonia ei ole kuin lattiassa, mikä helpottaa.)
Keskialueongelmainen kaiutin oli suurehko 3-tie jalustakaiutin. Sen sijoittaminen tilaani niin, että akustinen keskipiste oli suurin piirtein korvien korkeudella, ajoi elementit epäedullisiin etäisyyksiin rajapinnoista käytettävissä olevissa sijoitusvaihtoehdoissa.
Viimeksi muokattu: