Vihdoin viimein sain aikaiseksi laittaa viivalle otsikossa mainitut kolme pyöritintä testatakseni kuka noista oikeasti pötkii pisimmälle. Toki tuntumaa soittimien välisistä eroista oli jo kertynyt jo aikaisemman musiikin kuuntelun myötä, mutta nyt halusin hieman eksaktimpaa tietoa.
Teknarissa ja Regassa oli molemmissa äänivartena RB-250 ja SRM:ssä RB-251. Soittimet olivat tviikkaamattomia, paitsi että Teknarissa oli alkuperäinen varsi vaihdettu Regaan ja levylautasta piti korottaa yhdellä akryylimatolla ja SRM:n levymatolla, jotta varsi olisi suorassa Regan äänirasian kanssa. Jos olisi ollut viitseliäisyyttä, olisi tietysti pyörittimiet pitänyt testata samalla varrella ja äänirasialla, jotta juuri _pyörittimien_ erot olisivat tulleet paremmin esille. Tyydyin testaamaan soittimet käyttäen kaikissa samaa äänirasiaa (Rega Bias) ja samaa vastapainoa (Michell Tecknoweight). Käytin testimielessä myös AT440MLa rasiaa Regan varressa, mutta ei natsannut. Lopputuloksena oli lattea ja cd:mäinen ulosanti.
Testibiisinä oli Hot Chocolaten "One nite's not enough". Ei ehkä mikään paras testiraita, mutta toi kuitenkin erot sokkokuuntelussa esille. Äänitin kuuntelumateriaalin 192 khz / 32 bit -laadulla levysoittimilta seuraavan ketjun kautta kovolle ja sieltä kuunteluun: CA 640p -> Emu 1212m -> Audacity -> Foobar2000 (192 khz / 16 bit) -> Emu 1212m -> Hlly Tamp-20 -> Yamaha NS-144
Lopputulos oli aikalailla odotetun kaltainen. Teknari soi hieman tummasävyisesti, ja tunkkaisemmin kuin Rega ja SRM. Rega pieksi Teknarin äänenlaadussa, resoa yksinkertaisesti löytyi enemmän ja bassot sekä diskantit olivat ulottuvampia. Regan levylautanen tosin kirmasi aikamoista laukkaa. Jos Teknarin pyörintänopeutta pidetään referenssinä, niin kuin syytä on, niin Rega pyöritti levyä 1,65 % nopeammin, joka on jo järisyttävän selkeästi kuultavissa. Musiikki ei yksinkertaisesti toistu sellaisena kuin sen on tarkoitus, kun tempo ja nuotit karkaavat harakoille. SRM pääsi melko lähelle oikeaa pyörintänopeutta virheen ollessa +0,38 %, joka tosin sekin on korvin kuultavissa. Onko virheettömän pyörintänopeuden saavuttaminen oikeasti näin hankala osa-alue levysoittimissa? Tietysti eri menetelmin pyörintänopeus on mahdollista saada aisoihin, mutta se tietää aina ylimääräistä vaivaa ja rahaa. SRM selviytyi kuuntelussa lopulta voittajaksi. Detaljeja ja äänen selkeyttä löytyi vielä enemmän kuin Regassa ja taustakohina / hurina oli tipotiessään, ällistyttävää. Sointi oli ilmava, erittelevä ja tasapainoinen. Väitän, että hännille jääneestä Teknaristakin saa aikamoisen pedon, kun tekee siihen kaikki tviikkaukset. Käyttöliittymähän siinä on jo levareiden aatelia.
Myöhemmin voisin laittaa jakoon pätkät testiraidasta, jos joku haluaa itse kuulla levareiden erot.
Teknarissa ja Regassa oli molemmissa äänivartena RB-250 ja SRM:ssä RB-251. Soittimet olivat tviikkaamattomia, paitsi että Teknarissa oli alkuperäinen varsi vaihdettu Regaan ja levylautasta piti korottaa yhdellä akryylimatolla ja SRM:n levymatolla, jotta varsi olisi suorassa Regan äänirasian kanssa. Jos olisi ollut viitseliäisyyttä, olisi tietysti pyörittimiet pitänyt testata samalla varrella ja äänirasialla, jotta juuri _pyörittimien_ erot olisivat tulleet paremmin esille. Tyydyin testaamaan soittimet käyttäen kaikissa samaa äänirasiaa (Rega Bias) ja samaa vastapainoa (Michell Tecknoweight). Käytin testimielessä myös AT440MLa rasiaa Regan varressa, mutta ei natsannut. Lopputuloksena oli lattea ja cd:mäinen ulosanti.
Testibiisinä oli Hot Chocolaten "One nite's not enough". Ei ehkä mikään paras testiraita, mutta toi kuitenkin erot sokkokuuntelussa esille. Äänitin kuuntelumateriaalin 192 khz / 32 bit -laadulla levysoittimilta seuraavan ketjun kautta kovolle ja sieltä kuunteluun: CA 640p -> Emu 1212m -> Audacity -> Foobar2000 (192 khz / 16 bit) -> Emu 1212m -> Hlly Tamp-20 -> Yamaha NS-144
Lopputulos oli aikalailla odotetun kaltainen. Teknari soi hieman tummasävyisesti, ja tunkkaisemmin kuin Rega ja SRM. Rega pieksi Teknarin äänenlaadussa, resoa yksinkertaisesti löytyi enemmän ja bassot sekä diskantit olivat ulottuvampia. Regan levylautanen tosin kirmasi aikamoista laukkaa. Jos Teknarin pyörintänopeutta pidetään referenssinä, niin kuin syytä on, niin Rega pyöritti levyä 1,65 % nopeammin, joka on jo järisyttävän selkeästi kuultavissa. Musiikki ei yksinkertaisesti toistu sellaisena kuin sen on tarkoitus, kun tempo ja nuotit karkaavat harakoille. SRM pääsi melko lähelle oikeaa pyörintänopeutta virheen ollessa +0,38 %, joka tosin sekin on korvin kuultavissa. Onko virheettömän pyörintänopeuden saavuttaminen oikeasti näin hankala osa-alue levysoittimissa? Tietysti eri menetelmin pyörintänopeus on mahdollista saada aisoihin, mutta se tietää aina ylimääräistä vaivaa ja rahaa. SRM selviytyi kuuntelussa lopulta voittajaksi. Detaljeja ja äänen selkeyttä löytyi vielä enemmän kuin Regassa ja taustakohina / hurina oli tipotiessään, ällistyttävää. Sointi oli ilmava, erittelevä ja tasapainoinen. Väitän, että hännille jääneestä Teknaristakin saa aikamoisen pedon, kun tekee siihen kaikki tviikkaukset. Käyttöliittymähän siinä on jo levareiden aatelia.
Myöhemmin voisin laittaa jakoon pätkät testiraidasta, jos joku haluaa itse kuulla levareiden erot.