Tervetuloa uudet harrastajat!

Mika K

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
14 138
Kaupunki
Olut, eikun Oulu..
Moi,

Tekaisenpas tälläisen aiheen, jossa kaikki halukkaat palstalle kirjautuneet harrastajat voivat esittäytyä. Hieman samaan malliin kuin edellisellä palstalla oli, vapaaehtoisesti ja vapaamuotoisesti asiasta ja asian vierestä. Ideana on antaa hieman taustatietoa omasta harrastuksesta, antaa ehkä perspektiiviä omiin mielipiteisiin ja kirjoituksiin kun kaikki eivät kuitenkaan kaikkia vanhan palstan puolelta tunne ja uudet naamat ovat luonnollisesti aina tervetulleita.

Itse olen Oulussa vaikuttava jo pitkälti toistakymmentä vuotta hifiharrastusta jollain tavoin omana juttunaan pitänyt. Hifiharrastajien palstalle liityin hetimiten sen perustamisen jälkeen ja taidanpas kuulua siihen aktiivisempaan osaan nettikeskusteluja. Paljon on erilaisia systeemejä ja laitteita takana vuosien varrella. Nykyisinkin toki laitteet vaihtuvat, mutta tavoitteet harrastuksessa ovat selkeästi muuttuneet ja se oma linja on alkanut pikkuhiljaa löytyä. Putket ja laajakaistaratkaisut osallaan kiinnostavat, jopa hieman DIY-hommia tulee tehtyä lähinnä kaiuttimien parissa. Harrastusfilosofia on yksinkertaisuutta ja 2-kanavaisuutta korostava, useiden omien kokeilujen seurauksena. Tavallaan pientä mielenkiintoa on ns. saman valmistajan setteihin alusta loppuun tyyliin Linn tai Naim, ehkä joskus pitää tähänkin puoleen tutustua.

Nykyinen systeemi on signaturen kaltainen eli lähdepuolella on Unison Researchin Unico CD-soitin ja Pro-Jectin 1xpression vinyyliositin merkin omalla 9c-hiilikuituvarrella ja Clearaudio Virtuoso MM-rasialla. RIAA-korjauksesta huolehtii Lehmann Audion Black Cube. Vahvistinpuoli on tällä hetkellä transistorien vallassa eli Goldmundin SRA/SRP kombo hoitaa asian varmalla otteella, ehkä aavistuksen kliinisesti ja räväkästi kaiuttimet huomioonottaen. Sillä puolella löytyyy PHY-HP:n 8" laajakaistat isoissa avoimissa baffeleissa. Tämän lisäksi löytyy ilta/yökuunteluja varten iäkäs Pioneerin PDS-04 cd-soitin, jossa on kiinni Sennheiserin HD-600:t. Piuhat ovat suurimmaksi osaksi DIY-tavaraa.

Systeemin ääni on varmasti perinteisestä hifi-äänestä poikkeva, vaikkakin joitain sellaisiakin hyveitä tietty löytyy joita moni osaa arvostaa. Sattumalta minulle päätyneet Goldmundin vahvaimet toivat edellisen Coplandin EL34 putkivahvistimen ääneen verrattuna lisää kontrollia, raakaa otetta ja tarkkuutta. Kuitenkin laajakaistojen hunajainen keskialue jää nyt hieman liian laimeaksi omaan makuuni ja systeemin sointisävyt eivät ole aivan niin luonnollisen ja lämpimän kuuloiset kuin haluaisin. Goldmundeja ennen kokeiltavana ollut Sunaudion SV-2A3 oli eritoten sillä saralla todella hienoääninen vahvistin, joka sopi hyypille mainiosti. Sunaudio jäi kuitenkin vielä ostamatta käytettävyyteen nojaten vaikka mielessä hieman se ääni kaiveleekin. Tulevaisuuden ajatuksia on hieman paremman vinyylisoittimen hankkiminen kun vinyylejä tulee pyöriteltyä todella paljon. Myös hellasärön painostuksesta on selvittelytyö menossa noiden isojen baffelien korvaamisesta jollain pienempikokoisella ratkaisulla. Budjettiasiat näyttävät siltä että ehkä näille voi tässä lähiaikoina jotain jopa tehdäkin..

Vielä loppuun sananen musiikista eli varsinaisesta pääasiasta. Vanhan palstan puolella pidin listausta siitä mitkä äänitteet ovat eniten pyörineet viime aikoina. Enimmäkseen soittimissa pyörii sekalainen jazz ja blues/rock musiikki. Myös rankempi punk ja rock musiikki on lähinnä sydäntä. Myös klassinen uppoaa jonkun verran, eniten varausta koen turhaa pop ja hip-hop musiikkia kohden.

Siinäpäs se esittely lyhykäisyydessään, ehkä joskus tarkemmin. Nauttikaahan harrastuksesta ja muistakaa kuunnella sitä musiikkia!
 
Moi vaan kaikille!

Esittäydytään nyt, vaikka en muistaakseni ole ennen tämmöistä itseni esittelyä kirjoitellutkaan.
Hifiharrastukseni on siinä mielessä laaja, että se kattaa, sekä auton, että asunnon. Alkutaipaleella olen ainakin näiden kotilaitteiden suhteen, mutta mielenkiintoa musiikkia kohtaan piisaa sitten sitäkin enemmän. Kuvittelisin omaavani laajempaa teoria tietoa liittyen dynaamisiin elementteihin ja perus elektroniikkaan, kuin itse eri yksilöllisten laitteiden eroavaisuuksiin. Kolvilla ja aivoilla olisi kiva alkaa tekemäänkin kaikkia kivoja juttuja. Puusepäksi musta ei oikein ole. ;)
Kaikki musiikki, jonka tekijällä on ollut ihan kerrottavaa meille kaikille kelpaa mulle. Kunhan se on hyvän kuuloista.. ;)

Eiköhän tämä pähkinän kuoressa mene tämmöisestä suppeasta esittelystä. Jutellaan lisää sitten, vaikkapa muista aiheista täällä palstalla.

Niin joo. Musiikkia ostelen suunnilleen parisen levyä kuukaudessa. Joskus enemmän joskus vähemmän..

Laitteisto kotosalla on:

Soittimena pioneer dv-585a
Vahvistusta tarjoaa Shengya A10CS
Ääni kuuluu Infinity Reference 60 kaiuttimista
Signaalit kulkevat supraa ja biltemaa pitkin..

Autossa on myös hyvät stereot. Älkää ottako vakavasti. Olen omituinen..
 
Terve,

Laitetaas tähän vähän jotain, jos muutkin uudet tuntemattomuudet innostuisivat laittamaan itsestään vähän jotain pientä ketjuun.

Eli mieshenkilö, ikää kertynyt 26 vuotta, syntymäpaikka Joensuu, nykyinen vaikutusalue Jyväskylä. Hifistelyyn tutustuin tuossa vuosituhannen vaihteen jälkeen pikkuveljen avustuksella, häneltä kun löytyi ihan oikeat hifilaitteet ja minulla oli vain pienet ministereot joista rokettirolli ei oikein päässyt oikeuksiinsa. Joten käytettyjä katselemaan. Loppujen lopuksi löytyi ensimmäinen setti hyvinkin äkkiä, josta ei ole jäljellä enää mitään. Kaikki laitteiston osat on jo pariinkin otteeseen laitettu vaihtoon koska en ensimmäistä settiä ostaessani tiennyt oikein mitä hain. Käytettyjen kanssa olen yrittänyt muutenkin pärjätä kroonisen rahapulan takia. Laitehankinnat tähän asti eivät ole menneet muutenkaan aina ihan nappiin, mutta onneksi käytetyistä laitteista saa yleensä omansa takaisin eli jälleenmyyntiarvo säilyy.

Kokemuksen karttuessa muutaman vuoden aikana olen jotain äänentoistosta ja omista mieltymyksistäni oppinut. Nykyinen setti on tulosta hifihistoriasta, mutta "lopulliseen" (jos sellainen on edes mahdollista) järjestelmään on vielä hiukan matkaa. Kokonaisuus alkaa kuitenkin hahmottumaan eli näkyy valoa tunnelin päässä.

Nykyinen setti koostuu hyvinkin kirjavasta komponenttivalikoimasta:
- Kaiuttimina Dali Grand Coupe -pari, väri ruusupuu. Näihin olen erittäin tyytyväinen.
- Vahvistuksen hoitaa Cambridge Audion Azur 640B, joka toimii paraikaa esivahvistimena ja päätteinä (väliaikaisesti) lainassa olevat Musical Fidelityn X-A50 -monopäätteet. CA soi muuten ihan hyvin, mutta bassopäässä kontrolli ja dynamiikka uupuu. Välillä CA hoitaa kaiken soittelun, koska pidän taas CA:n keskialueesta enemmän kuin Musical Fidelityn.
- CD-soittimena on toiminut Pioneerin DV-360:nen, mutta rinnalle tekisi mieli saada oikea CD-soitin. Kotikuuntelussa tällä hetkellä käytetty Arcam CD72T, mutta ei (ainakaan vielä) täysin vakuuta soinniltaan.
- Vinyylejä pyörittää Rega Planar 2.

Musiikkihan se oli mikä tähän harrasteluun johdatti: Parhaimmat kiksit saan raskaasta rokettirollista, metallista ja hevipuolelta, mutta myös kepeämpi materiaalikin kyllä toimii eli olen musiikin suhteen kohtalaisen kaikkiruokainen. Levyni jakautuvat pitkälti siten, että vinyylipuolelta löytyy vanhempaa matskua tyyliin Stevie Wonder ja Doors kun taas CD-levykokoelma kattaa pitkälti sähkökitarapitoisen tykittelymusan. Kestosuosikkeja mm. Meshuggah, Tool, Opeth, The Haunted, Raised Fist, Nick Cave and the Bad seeds, Katatonia, Björk, Fear Factory, Soilwork, Black Sabbath ja Led Zeppelin.
 
Tervehdys,

Itsekin 20-vuotias opiskelija ja vaikutan nykyisin Jyväskylässä, alunperin lähtöisin Saarijärveltä.
Itse ajauduin kuulokekuunteluun lukioaikana ja varsinkin armeijan aikana tuli tuvassa kuunneltua todella paljon silloisen Sonyn minidisc-soittimen ryydittämiä Sennheiser HD 555 -kuulokkeita. Hiljalleen lueskelin head-fi.org:in palstoja ja nälkä parempiin kuulokkeisiin ja kuunteluelämykseen alkoi kasvaa, lopulta päädyinkin Sennheiserin HD 650 -malliin joka palveli varsin hyvin vuoden 2005 jouluun asti. Tämän petollisen joulun alla iski kuume vaihtaa kuulokkeista sterejärjestelmään. Seurailin silmä kovana Hifi-lehden webtoria käytettyjen osalta - ja kuinka sattikaan -, lopulta löysin edullisen Jamon Concert 8 -parin jonka kävin koekuuntelemassa ja ääni vakuutti minut niin täysin, että ne oli vaan pakko ostaa. Tällöin vahvistimeksi hankin NADin C320BEE:n ja tietokoneelta syötin M-Audion kortin kautta analogisignaalia.

Nyt pienen päivitysrumban jälkeen järjestelmässäni toimii samaiset Jamon kaiuttimet, johon olen tykästynyt, mutta vahvistin on vaihtunut harman/kardonin HK 970 -malliin ja cd soittimeksi ja ensisijaiseksi äänilähteeksi on tullut samaisen valmistajan HD 970.

Musiikkia kuuntelen laidasta laitaan (kotimainen iskelmä poisluettuna), mutta tällä hetkellä tuntuu metalli iskevän parhaiten; soittolistalta löytyy mm. Diablo, Dream Theater ja In Flames, mutta myös kevyempää rokkia, kuten Dire Straits, löytyy. Nyt pienen päivitysrumban jälkeen en ole vielä seuraavaa sijoituksen kohdetta miettinyt tarkemmin, ehkäpä joku musiikkiin sopiva subi voisi ajaa asiansa, mutta taidan ainakin toistaiseksi säästellä rahoja ja ostella cd-levyjä tarjouksista. :)
 
Täytyypä vastailla itsekin tähän kun wanhalla puolella vastailin ketjuun kun 2ch innostus oli alkutekijöissään. En jaksa alkaa käymään historiaa ihan alkuajoista lähti läpi, LP-levyjä tuli veivattua nuorena jonkin verran ja 90-luvun alussa saatu CD-soitin sitten sai kantamaan kesätyörahat paikalliseen levykauppaan... Monikanavalaitteistoja oli parikin kappaletta, kunnes sitten eksyin vanhalle palstalle jossa joku hyväkäs suositteli testaamaan kaksikanavaista vahvistinta vanhan Yamahan 5.1 vahvistimen sijaan. Kaiuttimet olivat tuolloin muistaakseni Dynaudion 42:set tai sitten nykyiset Contour 1.3mk2:set. Kävin hakemassa paikallisesta liikkeestä kolme eri vahvistinta testiin ja niinhän siinä kävi että Yamaha sai lähteä melkein samalla ovenavauksella :). Testissä vahvistimista oli Arcam A80, Musical Fidelity X-150 ja Cambridge Audion 640. Tuo MF tuli otettua testiin "mustana hevosena", sillä ulkonäöllisesti se ei minua hirveästi kiinnostanut mutta halusin testata miten se soi. Ja niinhän siinä tietenkin kävi että se pesi vastustajansa kaikilla osa-alueilla :).

Hallitus oli kuitenkin sitä mieltä ettei sellaista murikka tule pilaamaan olohuonetta, enkä itsekään tykännyt laitteen ulkonäöstä joten täytyi alkaa katselemaan muita vaihtoehtoja. Tuolloin seuraava vahvistin MF:n mallistossa oli A5 joka meni yli budjettini. A3.2 oli jo poistunut myynnistä eikä sitä ollut tarjolla kuin yhdessä liikkeessa suomessa. Pelastajaksi tuli sitten eBay, josta löytyi tuliterä malli kohtuulliseen hintaan. Koska Arcamin CD72 ei oikein sopinut kokonaisuuteen niin sekin piti sitten vaihtaa MF:n A3CD:hen. Jonkin aikaa omistin myös Regan kuulokevahvistimen, mutta luovuin siitä kun kuulokekuuntelu jäi niin vähälle. Nyt tämä harmittaa hieman, koska vahvistin olisi ollut ihan kiva lisä tietokoneella kuunneltaessa. Erään harrastajan Krell KAV-300i kävi myös kuukauden päivät testissa luonani ja siinä hieman sitä sointia mitä olen hakenut. Bassopuoli ei korostunut liiaksi kuten MF tekee, mutta ainakin tällä hetkellä ajattelin pysytellä nykyisessä vahvistimessa.

Musiikkimaku on aika tavalla laidasta laitaan rokin, popin ja punkin ollessa päägenrejä. Suosikkibändeistä voisi mainita esimerkiksi CMX:n, Zen Cafeen, YUP:n, Pearl Jamin, Bad religionin ja Pink Floydin. CD-levyjä on kertynyt hyllyyn tasaista tahtia, opiskeluaikoina levyjen ostamiset jäivät aika vähälle, mutta viime vuosina niiden hankinta on lähtenyt nousuun. LP-soitintakin olen haikaillut, mutta sen hankkiminen on jäänyt muiden harrasteiden viedessä rahat.

Musiikkia tulee kuunneltua aika paljon myös pyöräillessä, siihen tarkoitukseen olen hankkinut iPod nanon ja Etymotic 6i:t ovat matkalla Suomeen. Tivoli audion model one toimittaa radion virkaa :).
 
Moro,

esittäydyn itsekin, kun kerran ainakin luen toisten mielipiteitä. Olen jo (Afrikassa kuolevat tässä iässä) 37-vuotias hifisti Länsi-Uudeltamaalta ja harrastanut musiikin kuuntelua ja laitteiden kanssa pelaamista jo lähes 20 vuotta. Nuorempana rakensin kaiuttimet itse Tuomelan rakennussarjoista ja muutenkin silloin kulta-aikaansa eläneestä Hifi-lehdestä opin paljon. Tuohon aikaan laitteinani oli mm. NADin vahvistin ja viritin, Denonin C-kasettidekkki (Dolby C!) ja kun ensimmäiset cd-soittimet tulivat markkinoille, hankin legendaarisen Philips cd304 -soittimen, jossa oli valurautainen levykelkka. Nämä ensimmäiset kunnolliset hifilaitteeni ovat edelleen tallella ja edelleen niillä voi kuunnella musiikkia, vaikkakin pientä vikaa jo löytyy... Ääni ei ehkä nykyisin kuulosta yhtä vakuuttavalta kuin aikoinaan.

Aika pitkään pysyin kevyellä hifi-tasolla harrastuksessani. Opiskeluaikana rakentelin edelleen kaiuttimia ja rautapuolella pitkään palveli Marantzin integroitu ja Sonyn ES-sarjan cd-soitin, jonka käyttömukavuus oli ylittämätön. Olin täysin tyytyväinen noihin laitteisiin monta vuotta, jo siitäkin syystä että rahat menivät riehakkaaseen opiskelijaelämään.

Töihin jouduttuani minulla oli monia erilaisia av-viritinvahvistimia ja hankin myös ensimmäisiä kaupallisia kaiuttimia, koska sisustustekijät vaativat parempaa ulkonäköä kuin mitä itse pystyin tuottamaan. Omistin mm. edellä mainitut Jamo Concert 8:t, jotka olivat erinomaiset. Muutaman työpaikan jälkeen aloin jo tienatakin sen verran, että harrastus pääsi suvantovaiheen jälkeen todella käyntiin. En tarkoita että pienellä rahalla ei voisi harrastaa, mutta omat rahani hupenevat avioliitossa moneen muuhunkin asiaan! Päätin muutama vuosi sitten yhdistää stereo- ja kotiteatteripuolen hankkimalla Meridianin G-sarjan systeemin ja hankin myös Dynaudion Confidence C2 -lattiakaiuttimet. Soundi oli paljon parempi kuin missään aikaisemmin omistamassani systeemissä. Dynaudioiden minulle sopivaan soundiin olin jo aiemmin tutustunut Contour-sarjan jalustakaiuttimilla.

Puolitoista vuotta sitten muutimme maaseudulle omakotitaloon ja sain oman pienen huoneen kokonaan kotiteatterikäyttöön, koska vaimo ei halunnut kieltämättä futuristisen näköisiä C2:ia olohuoneeseen. Pieni huone vaati pienemmät kaiuttimet ja vaihdoin lattiakaiuttimet C1:iin, jotka soivatkin paremmin pienessä tilassa. Muutaman kuukauden jälkeen aloin miettiä olenko tyytyväinen ääneen. Kuuntelen pääasiassa rokkia tai vastaavaa ja Meridianin laitteet kuulostivat hieman konservatiivisilta tuolle musiikille. Muistin että minulla oli aikaisemmin koekuuntelussa Densenin satsi, joka kuulosti vaimonikin mielestä kivalta.

Eli vaihdoin Meridianit Densenin ylemmän pään cd-soittimeen, esi-ja kahteen päätevahvistimeen, joista toinen on nelikanavainen. Koska katselen paljon elokuvia tykillä ja en halunnut hankkia taas yhtä viritinvahvistinta, Densen tarjosi mahdollisuuden ostaa esivahvistimeen 7.1 -kortin, johon sain suoraan kytkettyä dvd-soittimen 5.1-annon. Näin ollen koko vahvistus on Densenien varassa myös kotiteatteripuolella.

Laitteet ovat melko uusia, mutta omaan musiikkimakuuni ne soivat mukavasti. Voisin siis olettaa olevani tyytyväinen ainakin muutaman kuukauden... Eli nykyiset laitteeni:

CD-soitin: Densen B-400XS
Esivahvistin: Densen B-250
Päätevahvistin, etukanavat: Densen B-330
Kaiuttimet: Dynaudio Confidence C1

Päätevahvistin, muut kanavat: Densen B-340
Keskikaiutin: Dynaudio Contour S CX
Takakaiuttimet: Dynaudio Contour S R
Subwoofer: Velodyne DD-15
Tykki: Sanyo Z3
Kaapelointi: Goertz, QED, Supra
Kaukosäätimet: Densen Gizmo ja Home Theatre Master MX-500
 
Tervehdys!

Olen 24-vuotias Harrastaja Tampereelta.

Vanhalle palstalle mäkin runoilin jotain tarinaa harrastuksesta.. laitellaampa siis uusiksi tännekin.

Olin jo ihan pennusta saakka ollut jossain määrin innostunut musiikista. Niinpä pitihän sitä omat Stereot saada omaan huoneeseen. Mutta, siirrytäänpä hieman lähemmäksi nykyhetkeä.

Autohifiä harrstelin muutaman vuoden, ja ehkä autohifi suurelta osin innosti unohtamaan tuo kotiteatterisysteemin, ja siirtymään puhtaaseen 2ch systeemiin. Tuolloin kaiuttimina Chorus AW-10HQ:t, Onkyo:n isomman pään AV-vahvistin, DVD-Soitin.. Supran johdot. Takana JPW MiMo:t, Kef Q sarjan keskikaiutin. Noiden tilalle sitten Magnepan 0,6 paneelit, Krellin KSA 50mk2 pääte, PS-Audion etunen, DVD-soitin toimi alkuun cd-soittimena.. Kunnes tilalle tuli tuo Parasoundin CD/P-2000 Ultra. Joka mitä ilmeisemmin oli hyvä hankinta, sillä Parasoundin korvaaminen ei ollut lainkaan niin helppoa mitä olisi voinut luulla.
Tottakai myös johtoja tuli päiviteltyä, RCA:t oli ensialkuun mallia laadukas tarvike, kaiutinjohdoiksi tuli varsin nopeasti Transparent MusicWave kaapelit, ja Parasoundin astuttua kuvioon, Bal. välijohdot, Bal Music Link. Noina aikoina vahvistin vaihtui tuohon nykyiseen Krell KAV-300i integroituun.
Seuraava muutos olikin Maggie 1,6 paneelit..
Toki myös verkkojohtoja tullut paranneltua, Siltech:n valikoimista.

Operaatio CD-soitin;
CD-soittimien erot olivat jo pitkään kummitelleet mielessäni, ja päätin sitten aloittaa tuon cd-soittimen etsinnän. Ei siinä, että aiemmassa olisi ollut mitään vikaa, halusin vain kuulla erilaisia, josko joku soitin tekisi vaikutuksen. Testissä vieraili mm. Classe CDP-100, Moon Equinoxe, Moon Nova.. ja myöhemmin myös valituksi tullut, käytetty Sonic Frontiers SFCD1. Moon Nova jäi myös mieleeni.. enkä epäröisi suositella sitä laatusoitinta etsivälle.

Maggie 1,6:set taisivat majailla minulla alta vuoden, kun tilalle tuli Acapella Harlekinit. Jotka nyt talvella (2006) vaihtuivat Acapella LaMusikaan.

Vinyylilevyjä minulla on ollut aina, ja tulee varmasti aina olemaankin, niitä soittelen Pro-Ject:n 1Expression soittimella, äänirasiana Sumiko Blue Point MC, ja RIAA:na puolestaan Musical Fidelity:n X-LPSv3.

Lisäksi systeemissä DIY ulkoinen USB-äänikortti / kuulokevahvistin, ja Pioneer "reference sarjan" viritin, F-93.

Kaapin perukoilta löytyy vielä Onkyo TA-2400 Integra c-kasettidekki.

Kuvia kattauksesta http://netti.nic.fi/~tq200/hifi/album/

Musiikkimaku on varsin laaja, ihan esimerkkeinä Pink Floyd, Ayreon, Dream Theather, Zen Cafe. Sitten myöskin kaikenlaista Jazzia ja Bluesia..
 
kaarlos sanoi:
Tervehdys,

Itsekin 20-vuotias opiskelija ja vaikutan nykyisin Jyväskylässä, alunperin lähtöisin Saarijärveltä.

Kerrohan kaarlos kuka olet :D Meinaan itsekkin Saarijärveltä lähtöisin ja asustelen myöskin Jyväskylässä :)
 
Moro!

Eli täältä ilmoittautuu kohta 23-vuotias tamperelaistunut opiskelija. Tähän asti olen tyytynyt lueskelemaan muiden viestejä, joten kai sitä voisi itsensä ainakin esitellä.
"Valaistuminen" musiikin kuuntelun suhteen tapahtui nelisen vuotta sitten. Sitä ennen olin kuunnellut musiikkia erilaisilla stereopaketeilla sekä koititeatterisysteemeillä. Aina oli kuitenkin takaraivossa kolkuttanut, että jokin mättää.......kunnes hoksasin, että varmaan niillä laitteilla on jotain tekemistä kaiuttimista ulostulevan äänen kanssa. Siitähän se ajatus sitten lähti.

Muutamien päivitysten jälkeen oma musiikintoistosysteemi koostuu seuraavista:

-kaiuttimina toimivat Sonus Faber Cremona Auditorit. Parempia omaan makuun saa etsiä, jos sellaisia edes on (järkevässä hintaluokassa).
-vahvistimena on Musical Fidelity A5. Toi Cremona Auditoreihin aivan loistavasti napakkuutta ja kontrollia ja lähes putkimaista sävykästä saundia.
-cd-levyjä pyörittää (joskus sirkkelin lailla) Pioneer dv-575
-....ja vinyylejä ProJect debut III
-kaiutinpiuhat ovat QED silver anniversary XT QED:n Airlock-banaaneilla. Pelottavaa kuulla kaiutinkaapeleissa eroja. No, todennäköisesti ne olivat vain mielen tekemiä kepposia....
-välijohtona jotain halpaa ja ohutta....
-elokuvia katsottaessa matalia taajuuksia ajaa Audio Pron B1.35.
-kuunteluhuone on hieman hankala noin 25 neliöinen kerrostalohuone.

Muita merkkejä ollut mm. Cambridge Audio, Vincent, Wharfedale, B&W, Yamaha, Panasonic

Syksyn aikana olisi tarkoitus saada asiallinen cd-soitin, sekä uusia välijohto. (jollei nyt kesän aikana ole tullut käytettyä liikaa rahaa levyihin...)
Omalta systeemiltä haen, voisiko sanoa, kontrolloitua rauhallisuutta, helppoa kuunneltavuutta ilman, että mikään osa-alue yrittäisi hyppiä silmille. Yksityiskohtia en jaksa musiikista bongailla.
Tällähetkellä tuntuu, että kaiuttimet ja vahvistin tulevat viihtymään omassa käytössä kauan.

Oma musiikkimaku on (ainakin omasta miekestä) suhteellisen laaja. Metalli(ca)musiikista kipinä aikoinaan lähti. Jos joitain tämän päivän artisteja listaisi niin (ilman sen kummempaa järjestystä) :
Massive Attack, Swallow The Sun, Barry Adamson, Katie Melua, Beth Gibbons, Opeth, Pink Floyd, Five Corners Quintet, Al Di Meola, Ennio Morricone, Mors Principium Est......

Hifi- tai siis musiikinkuuntelu-harrastusta harrastelen pilke silmäkulmassa ja avoimin mielin.
 
Pitänee itsekin ilmoittautua, kun tämmöinen foorumi nyt löytyi. Eli, tästä Tampereen lähimaastosta, Lempäälästä 22v vanhus.
Elokuvat ja kotieteatteri ovat vieneet vähän vapaa-aikani jo vuosia. Lähes yhtä pitkään olen haaveillut kaksikanavaisesta laitteistosta, ne kun ovat melko kalliita. Tänä vuonna löytyi ihan ok palkkainen työ (tosin loppuu kohta) joka mahdollisti hieman laitehankintoja.

2-kanavainen systeemi koostuu tällä hetkellä PrimaLuna Prolugue Two -putkivahvistimesta ja omavalmisteisista Jordan JX92s -elementin ympärille rakennetuista Konus Essence -klooneista. Niihin iskin silmäni jo kolme vuotta sitten hifi-lehden artikkelissa. Tänä vuonna toiveeni toteutui. Budjettisyistä levyjä pyörittää neljä tai viisi vuotias JVC:n dvd-soitin, joka kuitenkin on cd:illä paljon miellyttävämpi käyttää kuin uudemmat dvd-soittimet. Kaapeleina Supraa ja Van den Hulia.
Musiikkimakuni painottuu akustiseen fiilistelyyn. Perinteikäs jazz ja melodinen rock ovat pääasialliset mielenkiinnon kohteeni. En silti haikaile menneitä koska kyllä tänäkin päivänä osataan tehdä hyvää jazzia.

Kotiteatterissa käytössä Sonyn muutaman vuoden ikäinen halpismalli, Silvercrest -dvd-soitin, edessä 3 x Tannoy Fusion 2, takana 2 x Audiopro ego 212 ja subina Velodyne CHT10r. Kuvaa DIY-screenille tuottaa Epson TW20 -tykki. Pakottavana tarpeena olisi saada 1080p-tykki ja Toshiba HD-A1 -soitin. Lotto on vetämässä... Kyllä siltikin itse elokuva on pääosassa eikä laitteisto. Oma elokuvamaku painottuu kuitenkin juoni- ja henkilövetoisiin kuvauksiin. Toimintakohtaukset ovat yleensä lähes hyödyttömiä juonen kannalta mutta toimivat hyvänä unilääkkeenä.
 
Turusta käsin vaikutan ja harrastus alkoi kunnolla vasta muutama kuukausi sitten. Musiikista olen aina digannut, mutta ensimmäiset "jonkinlaisen stereokuvan luomiseen" kykenevät kaiuttimet ostin vasta siis keväällä. Nyt on homma hurahtanut jo aika pahasti hattuun ja seuraavia peliliikkeitä huomaa miettivänsä jatkuvasti.

Musamaku on aika kirjava, mutta pääasiassa melodisen melankolinen rock, jossa on vähän sellaista outoa rytmiikkaa ja kikkailua, kolahtaa parhaiten. Tällaisia bändejä tulee kuunneltua aika lailla: Tool, The Mars Volta, System of a down, Audioslave, Coldplay, Dredg, Radiohead, Norah Jones, Tiger Lou.. yms.

Laitteistona toimii:
Kaiuttimet: Dynaudio Focus 110
CD/DVD-soitin: Arcus Finest Class
Vahvistin: Arcus Finest Class
Sub: Magnat Betasub 38A
Laiteteline: Finite-Elemente Spider
Piuhat: Goertzia ja Qediä
 
Kouvolasta, hifin mustasta aukosta, harrastus on tällä hetkellä harkinnassa.
Tällä hetkellä mulla on oikein erillissarja laadukasta (köh) vintagerautaa. CD:t pyörittää Sonyn CDP-M25 tuolta 80-luvun loppupuolelta, vahvistimena on JVC:n R-K11 Stereo Receiver (vielä vanhempi) ja kaiuttimina AKAI SR-570 Mk2 (samaa ikäluokkaa ja made in Finland you know).

Juuh, CD:n kelkka välillä kenkkuilee, vahvarin volumesäätö on semmoinen liukumalli eli huono käytettävyydeltään ja toisesta kaiuttimesta kuuluu matalien bassojen kohdalla "röps röps", vaikka eivät nuo muutoinkaan mitkään erottelun ja sävykkyyden kukkaset ole. Toisaalta mikään,siis ei yksikään levy ole kuulostanut huonolta huomioiden tietysti yleisen toiston laadun.

Muita ongelmia on autottomuus ja rahatilanne eli kuuntelumahdollisuudet heikot ja kotikuuntelumahdollisuudet vielä heikommat, eli pitäisi ostaa käytettyä sokkona.

Lisäksi olen tässä kahlannut läpi nettiä (dvdplaza, diar, hifilehden palsta, ulkomaisia, tämä) jo jonkin aikaa itkuhan tässä meinaa tulla. Valinnanvaraa on ihan liikaa, jokaisen aidan takana tuntuu vihertävän vielä enemmän. Lisäksi on vielä suoritettava akustointia jos sekään edes auttaa.1 Ja sittenkin kaikki voi mennä pieleen, voi iskeä joku jyräävä tai olematon basso, puolet cd-levyistä muuttuu sonnaksi...

Haavekuvana on tuo ttolvasen mainitsema "kontrolloitua rauhallisuutta, helppoa kuunneltavuutta ilman, että mikään osa-alue yrittäisi hyppiä silmille".
Eli uusi vahvari ja kaiuttimethan tässä on haun alla, mutta tuleeko elämäni niistä yhtään paremmaksi vai ajaudunko äänellisen epätoivon suohon.
Olen vähän kuin Neil Armstrong kuumoduulin tikkailla ja mietin että otanko vielä yhden "suuren" askeleen vai painunko samoin tein takaisin kotiin ja sijoitan vähät rahani sarjakuviin, eihän se "röps röps" kuulu kaiuttimista edes joka levyllä.

Levylautasella pyörii Nick Cavea, Bob Brozmania, Musea ja kaikkea Mozartin ja Stevie Wonderin väliltä poislukien metalli.

Näin täällä.

1)Huone 5,2 x 3,2m, kaiuttimet pitkälle sivulle, toisella lyhyellä seinällä pelkkää ikkunaa ja parvekkeen ovi, toisella lastulevyä ja aukko eteiseen/keittiöön, pitkät sivut betonia eli niihin akustointilevyä kiitos, muutoin symmetriasta ei liene tarvitse puhuakkaan. Kajarit saisi nippanappa 0,5m päähän takaseinästä jolloin kuunteluetäisyys jäisi noin 2-2,5m eli jalustakaiutinta siis hankkimaan.
 
Mistä se kaikki oikein alkoi?

Ensimmäiset stereot tuli hommattua joskus ala-asteen aikoihin. Merkkiä en muista mutta elektroniikka oli kasattu kiinteästi sellaiseen tummaan lastulevykoteloon joka seisoi kalustepyörillä. Kokoonpanoon kuului levysoitin, radio, vahvistin, cd-soitin ja luonnollisesti kaksi kaiutinta. Koko komeus oli verustettu lasisella ovella ja kannella joka suojasi levysoitinta liialta pölyltä. Mainittakoon vielä huikea 200mk hinta käytettynä. Levyjä ei montaa ollut eikä niitä juuri tullut ostettuakkaan kun suurin osa musiikista tuli tietokoneelta.

Eipä siinä sitten kauaa mennyt kun cd-soitin sanoi itsensä irti ja olihan tuo kaapisto aika tilaavievä joten oli aika uusien tuulien puhaltaa.
Lappeenrannan kojekulmasta sitten löytyi itselle sopiva setti joka koostui radiotehnika? nimisistä kaiuttimista ja pioneerin cd-soittimesta ja vahvistimesta.

Siinä sitten jonkun aikaa vierähti ja ripille päästyäni ajattelin lahjarahoilla päivitellä kaiutinosastoa. Paikallisen liikkeen ikkunasta tuli bongattua mainos ja eiku katsomaan. Sieltähän löytyikin JBL-merkkisiä kaiuttimia ja ulkonäöllisistä syistä sitten kelpuutin itsellenni pyökin väriset ti400 versiot. Liikkeen omistaja mainitsi vielä koekuunteluajasta jonka aikana olisin voinut palauttaa pöntöt takaisin liikkeeseen, mutta eipä tuo minua tainnut hirveästi liikauttaa, valintani olin jo tehnyt.

Useampi vuosi tulikin tuolla setillä musiikit kuunneltua, mitä nyt välissä kokeilin pro-logic dekooderia ja kolmea lisäkaiutinta. Niistä ei kyllä paljon käteen jäänyt ja nykyään keräävät pölyä, niistä kun ei montaa kymppiä taida enään tänäpäivänä saada.

Tuossa sitten loppuvuodesta 2005 oli tarkoitus päivitellä tuota kaiutinosastoa pitkän harkinnan jälkeen. Vaakakupissa oli samaan aikaan isompi tv/videotykki tai sitten nuo kaiuttimet joihin lopulta päädyin. Sopivasti samaan aikaan aukesi täällä ensimmäinen pääasiassa äänentoistoon keskittyvä liike ja olihan siellä sitten pakko käydä visiitillä katsastamassa valikoimaa. Paikanpäällä tuli kokeiltua useampaa kaiutinta joista yhdet, tai no oikeastaan kahdet jäivät positiivisesti mieleen, nimittäin rebel2 ja zu druit. Näistä toiset olivat toki ulkona mietitystä budjetista. Nappasin listalle vielä Dynaudion 52SE -kaiuttimet, jota olin jo valmiiksi ajatellut ja jouduttiin sitten tilaamaan erikseen. Näitä kahta kaiutinta viikonlopun yli kotona vertaillessani päädyin sitten näihin tälläkin hetkellä omistamiini 52SE -kaiuttimiin jotka katsoin musiikkimakuni ja elokuvien kannalta paremmaksi kompromissiksi.

Jonkun aikaa kuunneltuani noilla dynyillä jäi minulle sellainen kuva kuin jotain puuttuisi, tai no, olihan tuo elektroniikkapuoli aivan eri luokkaa kaiuttimien kanssa. Katselin cambridge audion 640a-vahvistinta , se kun näytti olevan sopivan hintainenkin ja olivat juuri uusimassa mallistoa, niin vanhan version olisi saanut halvalla. Seurasin toki käytettyjen laitteiden listoja netistä ja sieltähän tuo nykyinen vahvistin sitten löytyi sopuhintaan. Sokkona tuli tilattua, mutta ajattelin että ei se ainakaan huonompi ole kuin tuo ca:n vahvistin, olivathan nämä uutena aivan eri hintaluokissa ja olihan tuo marantz astetta tyylikkäämpi.

Vahvistin saapui matkahuollolla perille ja vähän aikaa hypisteltyäni tulin siihen tulokseen että olin siihen tyytyväinen. Eihän se toki huonolta kuulostanutkaan, vaikka suurempaa muutosta odotin. Ainakin tunsin pääseväni eroon ärsyttävästä ominaisuudesta kaiuttimien asettelun kanssa, soundi kun ei tuntunut pysyvän kasassa vaikka niitä miten pyöritteli.

Jonkun aikaa vierähti taas ja huomasin että musiikki cd:lt alkoi tuntua jotenkin kuolleelta, ts. musiikki ei innostanut ja kuunteluväsymys iski nopeasti. Sain sitten lainaan sonneteerin brönte - soittimen ja yhtäkkiä jaksoikin ennen rasittavan kuuloisen levyn pyörittää kaksi kertaa läpi peräjälkeen.

Aloin tiiviisti seuraamaan käytettyjä laitteita ja kyllähän niitä mielenkiintoisia tulikin vastaan useita, mutta hinnat olivat itselleni turhan kovia, eikä sen hintaista laitetta enää mielellään sokkona tilaisi, se kun olisi "viimeinen" osa setissä. Yhtenä päivänä tuli sitten puhelu että kiinnostaisiko kokeilla Naim:n halvinta soitinta ja tokihan minua kiinnosti, olihan mm tämän merkin ympärillä ollut mielenkiintoista keskustelua lähiaikoina. Siinä sitten jonkinmoisen odottelun jälkeen sain vihdoin soittimen kotiin testavaksi ja osasest ikäänkuin loksahtivat kohdalleen. Minulla oli aiemmin tarkoitus kokeilla myös regan apollo -soitinta, mutta hakalan saatavuuden vuoksi oli jäänyt väliin. Ajattelin siis että mitäpä tässä peukaloita pyörittelemään kun tämä soitin vakuutti niin soinnillisesti kuin rakenteellisestikin ja tuossahan se nyt hyllyssä lepää. Tästä eteenpäin jos keskittyisi tuohon levykokoelman laajentamiseen.

Tulipahan tekstiä mutta toivotaan että joku jaksaa loppuun asti lukea :).
 
Suomen Tampereen Hervannasta ilmottautuu Tee-se-itse -mies. Nyt täytyykin olla tarkkana, koska täällä foorumilla on M. Heikkilä -niminen kirjoittelija myös, joka en ole minä. Meistä minä olen se 25-vuotias, >100kg ja 2m. Töissä yritän elektroniikkaa suunnitella (digipuolta).

Osa vanhojen "hifiharrastajien" lukijoista varmaankin muistaa Souppien rakentelun. Samoilla kaiuttimilla vieläkin mennään. Odottelen että joku ostaa nuo ja teen sitten Avalonin Sentinelit =) Ei tarvisi pelätä että kukaan varastaa niitä ilman kaivinkonetta. (415kg, lisätietoa: http://www.avalonacoustics.com/sent.html ) Toivotaan ettei kukaan osta noita, koska Sentinelit saattaisivat aiheuttaa jo hieman hellasäröä. Vahvistinpuolella on Electrocompaniettia ja välikaapeleina DIY-punottua hopeaa. CD-soittimesta (perus Yamaha) eikä juuri mistään muustakaan pikku tilpehööristä kannata mainita tarkemmin. Töissä kuunnellaan Sennheiserin 595:lla.

2ch-harrastukseen päädyin kotiteatteriharrastuksen kautta. Jäämistöä siltä ajalta ovat Miragen 1295is -bipolaarit (+muu setti samalta valmistajalta). Vahvistimena toimii Cambridge Audion 540R mikä todettiin Soupeille hieman vaatimattomaksi. HT-setissä ajaa asiansa vähemmän kriittisen kuuntelun puuttuessa. DVD-soitin on perus Pioneeri. Tähän settiin ajauduin Harrin Kaiuttimen kautta. (http://www.harrinkaiutin.fi/tw20testi.htm)

Kotiteatteriharrastukseen päädyin karkkirahoilla ostettujen DIY-vahvistinsarjojen jäljiltä. Jotain suppariakin tuli vaippaikäisenä tehtyä.

Musiikkimaku on laaja. Oikeastaan kaikki mikä ei ole liikaa tuotettu, on kuunneltavaa. Ehkä joku valitusmusiikki ei uppoa myöskään. (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan)

Kuuntelutila on kerrostalokaksion isohko olohuone toistaiseksi. Akustointina toimii huonekalut.

Tässäpä nämä lyhykäisyydessään. Täydennetään paremmalla ajalla...
 
Terve Matti!

Vai Sentinellit :D :D
Siirrytäänkö turinoimaan noista tarkemmin diy-karsinaan.
 
Ilmoittaudutaan sitten mukaan joukkoon: ikää 38 vuotta, joista vuosista suunnilleen 25 vuotta tullut oltua musiikin lumoissa, eikä lumous taida hellittää ikinä. Stadissa syntynyt ja täällä seudulla edelleenkin asun, mihinkäs sitä kotikulmilta muuttaisi.. koko juttu alkoi siis siitä kun 11-12 vuoden iässä musiikki kolahti kuin metrin halko ohimoon. Ensialkuun se oli C-kasettien kuuntelua, faija kun innokkaana musafanina oli äänittänyt levyiltä ja radiosta hirmuisen läjän kasetteja, niitä oli ehkä sellaiset 250-300 kpl. Mutsin ja faijan erotessa ne kasetit jäi meille himaan, lisäksi pienempi nippu vinyylejä, suunnilleen 100 LP:tä; mukana kaikenlaista kiinnostavaa outoilua kuten Frank Zappa, Captain Beefheart, sitten vaikka mitä muuta, ranskalaisia chanson-levyjä ja kummallisia proge-levyjä.

Se seuraava askel oli kun pikkubroidin kanssa melkein yhtäaikaa kiinnostuttiin rockin soittamisesta, broidi aloitti soittamaan skittaa, itse bassoa ja sillä tiellä olen vieläkin: basso soi edelleenkin treeneissä ja keikoilla, jonkun vuoden ajan keikoilla soittaminen oli ihan se pääduuni. Se rockin kolahdus johti tietty levyjen keräilyyn, broidi ja minä alettiin kummatkin kantaa viikkorahoja (ja myöhemmin kesäduunin liksoja) levykauppaan hullun lailla. Siihen aikaan kuunneltiin levyt jollain Philips-stereopaketilla missä oli skraitta, radio ja tupladekki. Soundithan siinä oli ihan p*skat, mutta ei meistä kumpikaan jostain hifistä tiennyt vielä yhtään mitään, kunhan musa kuului jotenkin ja sai biisit treenattua levyjen mukana soittelemalla niin homma oli ihan OK. (Itse asiassa broidi on yhä samanlainen, LP-levyjä on tuhansia mutta se kuuntelee niitä aina vaan ihan karsealla lo-fi systeemillä :D )

Itselle tuo herätys paremman äänentoiston maailmaan tapahtui joskus 1994 paikkeilla, tilasin Hifi-lehden himaan ja satunnaisesti ostin Akateemisesta jotain ulkomaisia alan lehtiä kun aihe alkoi kiinnostaa. Vuonna 1995 ostin sitten sen ensimmäisen erillislaitteista kootun systeemin jota voisi jo sanoa hifiksi vaikkei mitään highendiä olekaan. Vahvistinta lukuunottamatta se silloisesta HifiKlubista ostamani setti on vieläkin käytössä, myöhemmin tosin jatkettuna CD-soittimella, lisäksi väli- ja kaiutinjohdot on vaihtuneet matkan varrella. Niin, ja kohtapuoliin pitäisi taas ostaa uusi äänirasia. Laiterumbaan en ole vielä tähän mennessä ryhtynyt vaikka hifi sinänsä onkin kiinnostava juttu, filosofiana on ollut "If it ain't broke, don't fix it".

Vahvistimen vaihtokin tuli ajankohtaiseksi vasta tänä keväänä kun se vuonna 1995 ostettu NAD 304 sanoi poks ja vaikeni; kun ei ollut pahemmin säästöjä jemmassa niin ostin käytetyn, sellainen Luxman L-430 1980-luvun alkupuolelta, aika järeä peli NADiin verrattuna, painoa melkein tuplasti (noin 15kg) sekä tehoa ja vääntöä reilusti enemmän. Wattilukemat eivät kuitenkaan ole se tärkein asia, mutta jotenkin arvelen sen olevan yksi syy selvään soundin parantumiseen, tuon Luxmanin hankinnan jälkeen levyjen kuuntelu on ollut täynnä hienoja ahaa-elämyksiä kun levyistä paljastuu yksityiskohtia ja sävyjä joita en ole ennen kuullut. NAD oli jollain tapaa verhoutuneempi; soundi oli mattapintainen, sinänsä helppo kuunneltava muttei kovin erotteleva. Luxman toi soundiin reilusti lisää ns. munaa, bassot toistuu kiinteämmin ja jämäkämmin, dynamiikka parani reilusti, iskuäänet ja transientit tulevat nyt kunnolla niin kuin pitääkin. Kokonaisuutena soundi on avoimempi ja erottelevampi, levyjen miksauksista tulee esiin soittimia ja nyansseja jotka aikaisemmin katosivat jonnekin matkan varrelle.

Viimeksi eilen kuuntelin iltahämärällä Philip Glassin säveltämää soundtrack-vinyyliä leffaan Koyaanisqatsi (vuodelta 1983). Levy lautaselle pyörimään, sitten kuuntelupaikalle pitkäkseen ja silmät kiinni: siis aivan hillitön kokemus, nyt se levy kuulostaa siltä mitä pitääkin. Urkujen jalkioiden bassot tuntuivat menevän omalla painollaan lattiasta läpi, ison kuoron laulusta erottuu yksittäisiä ääniä aikaisemman massan sijasta ja soololaulajan bassoääni resonoi älyttömän komeasti, ihan nousi karvat pystyyn kuunnellessa. Yeah!

Laitanpa tähän loppuun vielä sen laitelistan...

CD-soitin: Teac PD-3400
Vahvistin: Luxman L-430
Levysoitin: Rega Planar 3, rasia Rega Elys
Kaiuttimet: Dali 104
Välijohdot: Van Den Hul The Name
Kaiutinjohdot: Supra Ply 2.0
 
ilmottaudutaanpa sitten tänne.26 vuotta on ikää ja musiikki aina ollut lähellä sydäntä,lähinnä underground bändien (kaverien)toiminnan live seuraaminen,lapsen synnyttyä tuli halu siirtää ns fiilistä myös omaan olohuoneeseen.
Eli harrastus lähti käyntiin viime jouluna.Kerroin vaimolle kuinka kärsin meidän laitteilla suoritettavasta musiikin kuuntelusta,meillä kun oli sonyn minisarja ja sonyn kotiteatteripaketti 5.1 muovilootilla.Kuitenkin koko lapsuuden olin kotona saanut ns nauttia fisher merkkisen erillissarjan tuottamasta äänestä.No sisustustahan noi naiset katsoo ja tutkailtiin palstoja ym ja vaimo tykästyi h/k 3380 vahvistimeen, jonka itsekin sitten hyväksyin meille, No hylly mihin suunniteltiin tota oli liian pieni joten välipäivinä haettiin soundstyle,n tyylikkään punainen savulaseilla varustettu laiteteline.Sonyn kotiteatterin vaihdoin lg, 3351e,dvd soittimeen ja sony ps-lx1levysoittimeen.Näillä laitteilla saavutettu äänen parannus oli jo huima, vaikka käytössä oli sonyn pakettistereon kaiuttimet .Tästä innostuneena päätimme hankkia kaiuttimet,5 päivän kokeilu/kuuntelu/katselu/vertailu :Dsession lopuksi(kiitos marek sound!!)valintamme oli quad 12L.välipiuhat on lindy merkkisiä,ja kaiutinpiuhat hopeoitua intertechnic piuhaa joka päällystetty nylon sukalla(diy).seuraava hankinta ensi vkl on CA azur 540C V2 cd soitin.Ja tulevaisuuden suunnitelmissa häämöttää H/k,n jättäminen esivahvistimeksi,ja joko CA,n tai advanced acousticsin päätevahvistimen hankkiminen.Toki joku kärsii vielä tälläkin laitteistolla suoritettavasta musiikin kuuntelusta,mutta itse olen suht tyytyväinen,kun budjetti on ollut hyvin rajallinen.
 
No niin, minäkin hihkaisen jotain.
34v sälli, joka Vantaalla pitää majaansa.

Musiikkia tulee kuunneltua vähän/paljon tilanteesta riippuen.
Musiikkimakuna Heavy/Hard Rock, Rock, Pop, hajaosumia bluesista yms.

Olen kuunnellut musiikkia suunnilleen yhtä paljon eri ikäkausina.
Alkuunsa Hurriganes rokkas kympillä kannettavasta monomankasta.
Kouluiässä alkoi kiinnostus parantaa laitteistoa. Pikkuhiljaa sitten miettinyt, että mitä sitä
keksisi. Lähinnä kokeilun ja erehdyksen kautta mennyt tuo laitteiston kasaaminen.

Tällä hetkellä nautin pitkästä aikaa levyistäni varauksetta. Mahtavaa, kun voi istahtaa sohvalle,
ottaa ehkä kylmän oluen ja kuunnella levyn kaksi. Ei mitään häiritsevää....ainakaan vielä :)

Laitteisto on osapuilleen tämän näköinen tällä hetkellä:

- Cd-soitin: Shanling CD-T80
- Esivahvistin: MeiXing MingDa MC-7R
- Päätevahvistin: NAD 216 THX
- Kaiuttimet: Dynaudio 52SE
- Kuapelit: Välikaapelit Xindak AC-03, kaiutinkaapelit Taralabs Prism Klara
- Kaiutinjalustat: Alphason ??? (malli unohtunut)
- Kuulokevahvistin: Musical Fidelity X-Cans
- Kuulokkeet: Sennheiser HD 555

Monikavavalaitteisto:
- Samat kaiuttimet + 1 kpl samaa Dynyä keskellä
- Takana Yamahan jotkut halvat kopperot (todella huonot)
- Lisäbasso Audiopro b1.35 (leffoissa ok, ei tod. musiikilla)
- Monikanavavahvistin: Harman Kardon AVR 3000
- DVD-soitin Harman Kardon DVD-25

Monikanavalaitteisto ei ole kytkettynä tällä hetkellä. Odottelee inspiraatiota.

Kuuntelutila n. 22-23m2 olohuone kahdella betoniseinällä ja kahdella kevyellä väliseinällä.

Edit: Niin joo, on minulla televisiokin. Panasonic TX-32LX60F. Eli tuollainen LCD-töllö on hän.
 
Vakavahenkisempi harrastus alkoi noin 2 vuotta sitten kun ostin ensimmäiset entry-tason kuulokkeet, Grado SR-kasikymppiset. Lapsuuteni maalaiskylässä viettäneenä olivat kaiuttimet kauan pääkunteluvälineenä, mutta kaupunkiin ja sitä myötä kerrostaloasuntoihin siirryttyä en oikein keksinyt miten järjestää monikanavajärjestelmääni. Niinpä lopulta lattiakaiuttimet ja subi saivat jäädä lapsuudenkotiin ja mukaan tarttui ainoastaan Sonyn monikanavavahvistin ja pari Audio Pron jalustakaiuttimia. Eihän noista saanut irti sitten yhtään mitään, joten päätyivät lopulta television kaveriksi ääniä toistamaan.

Tietokoneita nuorempana harrastaneena olin tottunut käyttämään kuulokkeita, joten mielenkiintoni heräsi elämänmuutoksen myötä uudelleen. Tutkiskelin arvioita netistä ja kävin noutamassa paikallisesta puljusta sitten Gradon SR-80 -kuulokkeet. Tuohon aikaan äänilähteen virkaa toimitti tietokoneen rupinen integroitu äänikortti. Tein sinänsä oikean valinnan tuolloin, että SR-80 soi ihan kivasti myös ilman vahvistinta. Bongasin huutonetistä DIY -kuulokevahvistimen joka oli rakennettu pitkälti samoista komponenteista kuin Gradon RA-1 vahvistin. Siispä ostin sen parilla kympillä ja silmäni avautuivat kuulokkeiden tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Kun löysin Head-fi -sivuston oli se sitten menoa lopullisesti. Kuulokevalikoima laajentui Beyerdynamicin DT-880 mallilla ja Regan kuulokevahvistimella. Äänilähde alkoi kiinnostaa tosissaan ja hankin pitkästä aikaa ihan oikean äänikortin, mallia E-MU 1212M. Alitajunnassa kyti jo ajatus erillisestä D/A muuntimesta ja Musical Fidelityn X-kombosta. Pitkästä aikaa kunnon kesätöihin päästyäni nykyinen laitteisto alkoi muotoutua ja nyt olen viimeistä silausta vaille valmis pitkäksi aikaa. Kuulokkeet vaihtuivat vielä samassa rytäkässä Audio-Technican W5000 -malliin. Koekuunteluun olen saamassa luultavasti ensi viikolla Hydran ja kasan Shunyatan virtajohtoja jotka toivottavasti tainnuttavat päivitysrumban joksikin aikaa.

Äänikortti: E-MU 1010
D/A muunnin: Musical Fidelity X-DAC v3
Vahvistimet: Musical Fidelity X-10 v3 ja X-CAN v3
Kuulokkeet: Audio-Technica ATH-W5000
Virta: Musical Fidelity X-PSU v3, Cardas Twinlink Power
Kaapelointi: HGA Veritas, Pearl KK IC
 
Tervehdys!

Kannan korteni kekoon tämän otsikon osalta. Olen siis 26v insinööriksi kohta valmistuva vielä-opiskelijabudjetilla-elävä harrrastelija. Harrastus lähti itseltäni käyntiin noin 7v sitten kun hankin ensimmäiseksi hieman paremmaksi setiksi monikanavavahvistimen Sony STR-DE875:n. Tuota tuli käytettyä useampi vuosi kun siirryin perus kaiuttimista Tannoy Fusion 2:iin. Tämän jälkeen myin F2:t (nykyisin siis Mercury) pois ja ostin tilalle samalta valmistajalta Sensys DC1:t, kun alkoi diskantin ääni pahasti häiritsemään. Joitain viikkoja DC1 hankinnan myötä tilasin saksasta Cambridge Audio 640A V1:t jota käytin jopa kaksi viikkoa kun vaihdoin uunituoreeseen V2 malliin jota edelleen käytän. Joten itselläni on hifistisyys siirtynyt monikanavaäänentoistosta kaksikanavatoistoon. Niin, ja olen tässä pari vuotta omistanut Dualin CS741Q -vinyylipyörittäjän Cambridge Audio 640P esivahvistimella varustettuna. Nannalta kuulostaa. Nykyinen cd -soitin menee vaihtoon heti kun talous antaa myöten. Varmaankin hankin CA:n 640C V2:n jota on kovasti kehuttu hintaluokassaan. Tämän hetken suuntaus on kaiuttimien osalta laajakaistaisiin Cyburgs needleihin, mikä projekti on jo hitaasti käynnistynytkin... Kaiutinkaapelitkin olen oman käden taitoja käyttäen kasannut QED:n biwirestä. Pistettäkööt vielä yhteenveto nykyisestä laitteistosta:

Vahvistin: Cambridge Audio 640A
Kaiuttimet: Tannoy Sensys DC1
Vinyylisoitin: Dual CS 741Q shuren rasialla
Kaiutinjohdot: DIY/QED Silver Anniversary Bi-wire
Välikaapelit: DIY/Tasker C850
CD/DVD -soitin: Pioneer DV-717

Eipä tässä kummoisempaa, pitää ryhtyä aktiivisemmaksi jäsäneksi kunhan tässä saa itsensä liikkeelle.
 
Back
Ylös