Tervetuloa uudet harrastajat!

Olen tuota GR:n Youtube-kanavaa seurannut, ja kauhistunut kuinka hifikansalta viedään rahaa "suunnittelemalla" vajaita kaiutintuotteita huonolaatuisilla osilla, huonoilla tuennoilla, vajailla vaimennuksilla, rautaosilla signaalitiellä. Tuo GR:n kaveri on pätevä, toi eka linkkivideo kertoo suoraan hänen mielipiteensä ja kokemuksensa.

Rahat noissa päivityksissä ei mene hukkaan. Nuo päivitykset ovat tekijänoikeuden alaisia eli niiden tietojen jakaminen on laitonta. Kuuntelukokemustietojakaminen tieten on täysin laillista. Posti Texasista Jyväskylään tuli kahdeksassa päivässä kun maksu oli PayPalilla tehty. Päivityksissäkin voi ostaa pelkät jakosuodinosat + suunnitelman, ei ole pakko ostaa muita osia.

Kaiuttimien alkuperäinen jakosuodin ei häviä mihinkään eli sen voi palauttaa takaisin kaiuttimeen. Jos on pelko menetyksestä, niin paluutie on olemassa. Tällöin ainoa hukka on aikarahahukka, mutta en arvele sen realisoituvan.

Tuossa on GR:n Ritchien kommenttia ->
Tuossa on New Record Dayn kommenttia kajarivertailusta ->
 
Moro vaan kaikille!
Ilmoittaudunpa tässä mukaan minäkin, tavallaan paluuna harrastamaan asiaa usean vuoden tauon jälkeen. Tai no, onhan tässä musiikkia kulutettu koko ajan päivittäin erittäinkin aktiivisesti, vaikkei laitteet hetkeen ole vaihtuneet, ei ole ollut tarvis. Mutta kun lapset ovat tässä tehneet lähtöä maailmalle ja ovat (onneksi) tottuneet tietyntasoiseen äänentoistoon, niin heidän omaa laitteistoaan kootessa asia ikään kuin alkoi palaa uudestaan vanhassakin pesässä.
Ikäähän mulla nyt ei oo kuin 52 vuotta, mutta äänentoisto on kiinnostanut ainakin sen 40 vuotta ensimmäisesta stereomankasta alkaen. Se kun kuulosti parhaalta otsa mankassa kiinni: eka kokemus stereokuvasta. Vuonna 1981 sain ensimmäiset stereot: Pioneerin erillisetti. Ehkä pärädyttävin äänikokemus oli ELO:n Time -levyn ensi tahdit omista laitteista. Tästä matka jatkui pian azimuth-kulman säädöillä ja bias-trimmerin säätämisellä puhtaasti fiiliksellä. Loudness pohjassa, samoin bass ja molemmilla kanavilla omat ekvalisaattorit, alataajuus +12 dB. Vuonna 86 tuli CD-soitin ja taas uusi maailma aukes. Piti saada paremmat kaapit. Maalaispoikana ite piti tehdä: Hifi 50:3 komealla valkoosella karmimaalilla viimeisteltynä. Tämän jälkeen jostain ilmaantui taloon Priboi. Karu vanja, jossa jyhkeä alarekisteri, mutta myös komeat liekit pääteputken sytyttyä palamaan (puhalsin sammuksiin, kumma kyllä). Meni opiskellessa joku vuosi, jona aikana hyllyyn istui Pioneerin M73-pääte, C90a etunen, Sony CDP-X55es setti, joka Harrin Kaiuttimien kautta kuultuna palveli pitkään. Loudnessit ja säätimet pysyi jo tässä vaiheessa nollilla. Kunnes. Kuulin paneelikaiutinta eka kerran. Ja piti saada Apogeet. Hain Tampereelta nuo saunanovet kokeille himaan. Pioneer ei jaksanut. Television värit vääntyi kummallisesti, vaimon esteettinen silmä nyki. Ääni oli upea, mutta palautukseen meni. Hyppään tähän päivään, kun ei koko tarinaa jaksa kukaan lukea (josko tähänkään astista). Nyt vinyylisoittimena on Stabi, jossa Dynavector DV 507 varsi ja Shure V äänirasia. CD-soittimena Audio Aero Prima. Vahvistimena on pelkkiä putkia syövä Glim Audion erillissetti: M08 monoblokit KT 88 putkilla, näille erillinen virtalähde, etuvahvistin ja RIAA-aste MM-rasialle. Johdot enimmäkseen van den Hulia. Kaappeina Harrin Kaiuttimen koaksiaali-aktiivisubbari prototyyppi. Kakkosasuntoon tuli laitettua Linn LP 12 Heedin virralla ja Linnin phonoasteella, Sonyn 55es jatkaa palvelua, joku Marantz integroitu vahvistin ja Dalin Epicon 2 plus Martin Logan sub toistimina. Anteeksi vuodatus, mutta näistä telineistä siis takaisin radalle!
 
Hei, esittäydytäänpä sitten, olen 36v musiikin kuuntelia ja välillä liiankin innokas rämmäleiden vaihtelija...tällä hetkellä käytössä gradient 1.1, Pioneer A-757mk2, sl-1210mk2+at95 b&o cd50 ja dt48 kuulokkeet, kuuntelu tila on aika hankala perinteinen kerrostalokoppero. Levyjä tulee hankittua muutama kuukaudessa välillä enemmän yt JLi
 
  • Tykkää
Reaktiot: ase
Harrastanna tuolta 70 luvulta on ollu kaikenlaista himmeliä vuosien saatos mut tuol alla on jotain mitä tulee mieleen.
Itseasiassa mietin tänään mitä laitteet on säväyttäny 70 luvulta asti milloin aloin läträän näitten himmelien kera.Nämä tul mieleen---DUNLAVY-MAGNEPAN 3.7i-1.7i-PA SETTI-CERWIN VEGAT 21" SUBILLA-STEIN MUSIK HARMONIZER-GAUDER CASSIANO TIMANTTIDISULLA-ARCONA 40-ML MONTIS-MONOLITH-NAD C 658-PROJECT MONOT LISÄVIRROILLA-DEVIALET-SOLTANUS VIRTUOSO-ACAPELLA PLASMATWEETERILLÄ-SPINX JOHTO-GOLDEN EAR ONE-KIMBER HERO JOHTO olsko jossain tässä.Parempia on tok ollu mut hintalaatu ei kohillaan .Jos hintalaatu ei ratkase sit tulis jokunen merkki lisää esim MAKIKO-SOUNDLAB-WILSON-BURMESTER-AR-DYNAUDIO.MUT JOS KÄYETTY YM SILLOIN YLEENSÄ HINTALAATU KOHTAA VRT UUTEEN.KÄYTETYT KUN ON NIIN ETULLISIA VRT UUTEEN HINTAAN.T TL


 
Iltaa,
Nyt noin kuukauden päivät ollut foorumin jäsenenä, joten varmaan aika esittäytyä. Oma harrastuksen alkanut pikkupoikana isän kiinnostuksen myötä. Oma tietotaito aika suppea ja laitteistohankinnat menee hyvin pitkälti oman korvan mukaan. Musiikin kuuntelulaitteet olleet tähän mennessä aika pitkälti 70-80luvun taitteen vehkeitä, kuulostavat vaan yksinkertaisesti omaan korvaan paremmalta kuin nykypäivän laitteet. Lähti alunperin isäni tapaan Pioneerista, sen jälkeen siirryin Yamahaan ja nykyisin oikeastaan ainoastaan Optonica kiinnostaa. Toki Yamahan NS-344 käytössä vielä. Niiden kanssa Optonican CP-5000 (toinen diskantti puuttuu, Yamahat toimii yllättävänkin hyvin parina näiden kanssa ”paikkaamassa puuttuvaa diskanttia). Vahvistin SM-3636 ja viritin ST-3636. Pääsääntöisesti tulee kuitenkin Spotifyn kautta kuunneltua. Tarkoitus löytää dekki ja levari sekä se puuttuva diskantti, niin olisi täydellinen (ainakin itselleni) setti.

Kotiteatteri puolella vähän kevyempää settiä. Yamaha BD-S673-soitin ja RX-V673 vahvistin. Kaiuttimina Audiopro Level 03 pääkaiuttimina, subbareina Audiopron Avanti SW-150 x2 ja satelliitti- ja keskikaiuttimina Audiopro Avanti A.1. 7.2-järjestelmänä toimii. Tähän ollut hyvin tyytyväinen, varsinkin kun tilat on mitä on. Ja 95% käytöstä on tv/Netflix-sarjojen katsomista. Lisäksi emännän mielipiteet ja kaksi koiraa rajaavat hieman...

Lisäksi löytyy löytyy Optonican SM-5100 vahvistin ja ylinmääräinen pari Avanti A.1:iä kytkettynä, jotta paremman puoliskon on kivempi kuunnella etäluentoa, kuin tietokoneen kaiuttimista.
 
^
Éikun lisää kokemia ja tarinoita foorumille!

Sharpin kärkimallistossa Optonica aikoinaan oli aivan harkinnanarvoisia kapineita. Noista joskus pitäisi Optonica-sarjan levaria päästä koestamaan.

Mulla on nurkissani vain ollut rapiat 40 vuotta sitten viritinvahvari Optonica SA-3131, joka ei omaan tuolloiseen Marantz...Pioneer -soundimieltymykseeni istunut. Kasettidekin Optonica RT-3838 kuriositeettina hommasin kymmenisen vuotta sitten, ja epäilen tuleeko päivää jotta saan kunnostuksensa valmiiksi. RT-3838 Sharpin väittämänä oli maailman ensimmäinen "tietokoneohjattu" dekkimalli.

-ilkka
 
  • Tykkää
Reaktiot: ase
Musiikin kuuntelulaitteet olleet tähän mennessä aika pitkälti 70-80luvun taitteen vehkeitä, kuulostavat vaan yksinkertaisesti omaan korvaan paremmalta kuin nykypäivän laitteet.
Et varmaan ole ainoa, joka näin kokee, ja joka tapauksessa se oma kokemus on ainakin tärkein, jos ei ainoa, määräävä asia. Itsellänikin on vahvistin 80-luvun alusta. Tämän hetken laitteissa on parempaa jotkin käyttöominaisuudet, kuten esim. että halutessaan on mahdollisuus kuunnella musiikkia suoratoistona (esim. Tidal). Suhteellisen edulisesti saa tuohon tarvittavia da-muuntimia tai verkkosoittimia yms. Toinen rintama, mihin ehkä kiinnittäisin huomiota, on nykyinen kaiutintarjonta siinä hintaluokassa, mikä ehkä kiinnostaa uutena tai käytettynä. Mutta hyvin voi harrastaa vintagelaitteillakin, ja täällä on useita siihen liittyviä ketjujakin. :)
 
Viimeksi muokattu:
Päivää kaikille. Palstaa oon lueskellu satunnaisesti varmaan ihan alusta saakka mutta rekisteröidyin vasta nyt kun tuli tarve lähettää foorumilaiselle yksityisviestiä vahvistimen korjaukseen liittyen.

Oon helsinkiläinen tätä kirjoittaessa 43-vuotias henkilö. Musiikki- ja soittohommat on ollu itselläni elämässä pääosassa mutta hifitouhuja on tullu fiilisteltyä ja kevyehkösti harrastettuakin varmaan 1990-luvun alusta saakka. Tätä nykyä vähemmän, harmi kyllä.

Harrastukseni ”huippu”aikoina joskus 1990-luvun lopulla laitteistonani toimi Pioneer PD-S503 joka ajoi suoraan Harman/Kardonin integroidun styrkkarin pääteastetta (oliskohan ollu joku PM665 tms.) ja kajareina oli Missionin kirsikkaviiluiset 751:t. Jalustoina oli tukevat DIY-viritykset. Tuolloisessa kuunteluhuoneessani (isolla kirjahyllyllä akustoitu pienehkö huone puurakenteisessa talossa) koin ensimmäistä kertaa hämmästyttävän kolmiulotteisen ja stabiilin äänikuvan ihmeen. Se jätti lähtemättömän vaikutuksen ja sellaista kolmiulotteisuutta ja erityisesti syvyyttä oon hakenut siitä saakka.

Sittemmin ainainen tila- ja rahapula on ollut (ja on edelleen) harrastuksen esteenä ja haittana mutta semmoista se on. Musiikki ja soittaminen on ollut myös niin suuressa osassa elämääni että sekin on osaltaan vähentänyt keskittymistä tähän kotihifiin.

Tätä nykyä kunnollista laitteistoa ei mulla ole, oon siirtyny erinäisistä syistä johtuen lähinnä kämäseen kuulokeoperointiin. Luureina on Sennheiser HD650:t (en tykkää), Audio-Technica ATH-908:t (hyvä tilantoisto mutta aika alapäävoittoset) sekä Bosen QC25:t (aika kihisevät mutta yllättäen oon jotenki tottunu näihin). Satunnaista sosiaalista musankuuntelua varten tuolla nurkassa kököttää yks Genelec 8020A johon signaali ajetaan 3,5mm:n Neutrikin kuulokeliittimellä varustettua piuhaa pitkin, oikea ja vasen kanava summattuna. Hah.

Laadukkaiden äänentoistolaitteiden lumo ei ole kuitenkaan koskaan mun mielestä lähtenyt. Jos olis rahaa ja tilaa niin panostaisin harrastukseen täysillä, se on varma homma. Omat esteettiset, filosofiset ja designilliset preferenssit on aika vahvasti siellä 1990-luvun puolella: parempi japskikama, Primaret, Coplandit, ranskalainen hi-end, brittikaiuttimet. Sillä linjalla, luulisin.

Palstaa lueskelen kuitenkin mielelläni ja esim. jengin omia laitteistoja ja kuuntelutiloja sitä huomaa katselevansa todella kiinnostuneena ja innostuneenakin.

Kiitos siis kaikille joita pitää kiittää siitä että tämäkin palsta on olemassa!
 
Viimeksi muokattu:
"En minä mikään hifisti ole" lienee se fraasi, jolla tullaan tästä ovesta sisään. Enkä olekaan. Aina on menty musiikki edellä ja edelleen uskon vakaasti, että hyvä musiikki toimii vaikka bakeliittipuhelimesta nauhoitettuna (tuo tuli mieleen jostain muinaisesta jutusta, jossa oli Hurriganesia kopsattu lankapuhelimen välityksellä - ja kyllähän sitä itsekin nauhoitteli mankalla Jules Verne-tunnaria suoraan television kaiuttimesta).

Mutta onhan se myös niin, että kyllähän se musiikki kuulostaa kuitenkin paremmalta, jos laitteet ovat edes piirunkin verran laadukkaammista legoista kasattu. Itse en omaa juurikaan kädentaitoja tai ymmärrystä tekniikan suhteen joten rakentelut ovat jääneet muille suosiolla. Jokin tässä maailmassa kuitenkin kiehtoo. Ehdottomasti olen kuitenkin vintagen ystävä, pidän laitteista, jotka tuntuvat kertovan jonkinlaista tarinaa, historiaa. Vaihdan laitteita yleensä lähinnä siinä kohtaa kun korjaaminen ei ole enää mielekästä. Nyt on ollut jo jokusen vuoden yhdistelmä Pioneer SA-9800 ja Yamaha NS-1000M, ääntä niihin päätyy Technicsin SL-1210MK2-levarista tai parinkympin Philipsin cd-soittimesta (kierrätyskeskuksesta). Yamahan kassudekki, varmaan jostain ysäriltä, myös kytkettynä. (Enpä olisi uskonut että tulee päivä jolloin luettelen stereolaitteitani julkisilla foorumeilla.....kikkelinsä kullakin =D).

Olen vähän päälle 50v. ja kuluttanut elämäni lähinnä äänitteiden parissa (eli levykauppiaana - en enää). Musiikki on siis ollut aina hengitysilmaa. Innostus iski 70/80-luvun taitteessa, Levyraadissa nähty Stray Catsin Runaway Boys asetti kompassin uuteen suuntaan. Sitten on mentykin vähän joka suuntaan ja kaikkea on kuunneltu. Ensin mankkoja, sitten vanhempien pakettistereot, lopulta ekat kesätyörahoilla ostetut omat (Technicsiä olivat, halvemmasta päästä toki - mutta OMAT). Walkman, Discman, iPod - kaikki se vapaus. Spotify toimittaa nykyään noiden virkaa, en osaa sitä oikein kotosalla hyödyntää (fyysistä äänitettä sen verran hyllyssä että tulee syyllinen olo jos ei niitä käytä).

Levykauppiaana oppi vierastamaan 'hifistelijöitä', jotka tulivat ostamaan levyjä 'jotka kuulostavat hyvältä', siis äänitteitä, joiden merkitys perustui lähinnä tekniseen virheettömyyteen, musiikilla itsessään ei ollut merkitystä. Itselle tuli fiilis, että nyt on kadonnut metsä puilta. Iän myötä olen oppinut armollisemmaksi, nykysellään olen lähinnä utelias tämän 'sairauden' suhteen (joka ei toki poikkea esim. levynkeräilystä juurikaan). Talous ei anna juuri nyt myöten ruveta 'harrastelemaan' sen kummemmin mutta mielenkiinnolla tulen foorumia seuraamaan jatkossa. (Ja on tulossa yksi projekti, johon uskon täältä löytyvän apua ja osviittaa - palataan siihen kun on selkeämpi suunnitelma valmiina).

Ei kai tässä muuta.

- Petri
 
Pitäisiköhän minunkin hieman esitellä itseni, kun täällä on tapana? Pidän kaikesta musiikista klassisesta jatsin kautta rokkiin. Kaikki käy mikä hyvältä kuulostaa. Eikä pieni särökään aina haittaa. Soittokalusto on ollut aina enemmän budjettiluokan tasoista ja tätä puutetta olen koettanut tasata rakentelemalla itse kaikenlaisia vekottimia. Ensimmäisen viritinvahvistimen rakentelin Raahen ammattikoululla 70-luvun lopulla. Puolet siitä oli omaa suunnittelua ja loput YE:n ja Radiomikron laareista kaivettuja rakennussarjoja.

Olimme silloin ammattikoululla viimeinen vuosiluokka, jolle opetettiin putkitekniikkaa, mutta vaikuttaa siltä, että putket ovat kokemassa renesanssia, kuten vinyylilevytkin.

Ensimmäisen radion olin jo toki tehnyt legendaarisen Osmo A Wiion Elektroniikkaa sinulle -kirjan innoittamana yläaste-ikäisenä.

Elektroniikka on aina kiinnostanut ja siksipä opinnot jatkuivat tehoelektroniikan ja tietotekniikan parissa. Vuosien varrella on tullutkin rassattua eräskin sen ajan Vintage-laite kuntoon ja kiertoon. Se pieni budjetti nääs! Kaiuttimia on rakennettu myös jonkin verran. Koska konepellin alla olevat asiat ovat olleet aina kiinnostavia, niin kehitystä ollut mukava seurata putkitekniikasta germanium- ja piitransistoreihin. Nyt sitten jo äänenentoistossa hyödynnetään tietotekniikkaa ja pääteasteetkin ajavat D-luokassa ja DAC -muuntimessa voi olla eräskin bitti. Huh!

Innostuin uudelleen näistä DIY jutuista kun tekaisimme viime vuonna juniorin kanssa Marsun JTM45 kloonin by Uraltone. Nyt sitten äsken väsäilin Mikko Kutvosen suunnitteleman Brachychera Single End putkivahvistimen. Siihen olen ollut enemmän kuin tyytyväinen ja sen tekeminen oli kaiken lisäksi hauskaa!

Kiinnostuneena olen lueskellut eri keskusteluketjuja sekä muutamia blogeja. Musiikiin kuuleminen on enemmän subjektiivinen kokemus ja laitteiden kanssa värkkääminen vaatii välillä objektiivista otetta. Parasta HiFi:ä taitaa olla kuitenkin paikan päälle meneminen ja livenä kuuleminen?

Niin, ja asuinpaikka on Pyhäjoki Raahen kupeessa.

 

Liitteet

  • IMG_20210306_105130~2.jpg
    IMG_20210306_105130~2.jpg
    144,4 KB · Katsottu: 50
Levykauppiaana oppi vierastamaan 'hifistelijöitä', jotka tulivat ostamaan levyjä 'jotka kuulostavat hyvältä', siis äänitteitä, joiden merkitys perustui lähinnä tekniseen virheettömyyteen, musiikilla itsessään ei ollut merkitystä. Itselle tuli fiilis, että nyt on kadonnut metsä puilta. Iän myötä olen oppinut armollisemmaksi, nykysellään olen lähinnä utelias tämän 'sairauden' suhteen (joka ei toki poikkea esim. levynkeräilystä juurikaan).
Tervetuloa vaan monenkirjavaan joukkoomme! Hifiharrastajillakin on käsitteitä "ne messujen hifilevyt", "ärsyttävät tingen-tangeli-biisit" tai "pakollinen Dire Straits". Eli mekään emme välttämättä aina halua kuulla hifimusiikkia. Ne on ne muut, jotka kuuntelevat sellaista. ;)
 
Ilmeisesti minunkin olisi pitänyt aloittaa täältä, vaikka omasta mielestäni en ole uusi harrastaja, kun hifiä on tullut harrastettua liki 40 vuotta ja musiikkia vielä pidempään. Foorumilla olen kuitenkin aika tuore tapaus ja sainkin jo ns. kurinpalautusta tuolla cd-soitinkeskustelussa, kun menin epäilemään foorumin vanhojen Mestareiden näkemyksiä todellisista äänenlaadun eroista mm. digikaapeleissa ja cd-pyörittimissä.

Onkohan foorumilla jossain säännöissä kerrottu tarkemmin missä vaiheessa ei enää luokitella tuoreeksi harrastajaksi ja osaaminen/kokemus voidaan katsoa niin merkittäväksi, että myös omia näkemyksiä ja epäilyjä saa esittää näillä herkillä ja perustavanlaatuisilla äänentoiston alueilla..?

Tervetuloa vaan tuoreet harrrastajat ja muistakaa, että pysytte foorumin viralllisesssa linjassa ja kunnioitatte Mestareiden näkemyksiä ja osaamista!
 
Tervetuloa kaikille, uutta verta kaivataan aina, ei kannata pelästyä meitä poteroihin kaivautuneita wanhoja jääriä. Jos on jotain asiaa niin rohkeasti sanomaan, väärässäkin saa olla, tietääkseni joku joskus olikin mutta sekin painettiin villaisella :D
 
Ilmeisesti minunkin olisi pitänyt aloittaa täältä, vaikka omasta mielestäni en ole uusi harrastaja, kun hifiä on tullut harrastettua liki 40 vuotta ja musiikkia vielä pidempään. Foorumilla olen kuitenkin aika tuore tapaus ja sainkin jo ns. kurinpalautusta tuolla cd-soitinkeskustelussa, kun menin epäilemään foorumin vanhojen Mestareiden näkemyksiä todellisista äänenlaadun eroista mm. digikaapeleissa ja cd-pyörittimissä.

Onkohan foorumilla jossain säännöissä kerrottu tarkemmin missä vaiheessa ei enää luokitella tuoreeksi harrastajaksi ja osaaminen/kokemus voidaan katsoa niin merkittäväksi, että myös omia näkemyksiä ja epäilyjä saa esittää näillä herkillä ja perustavanlaatuisilla äänentoiston alueilla..?

Tervetuloa vaan tuoreet harrrastajat ja muistakaa, että pysytte foorumin viralllisesssa linjassa ja kunnioitatte Mestareiden näkemyksiä ja osaamista!
Eiköhän se ole tärkeintä minä itse ajattelet itsestäsi, enkä usko että täällä ketään leimata jonkun taulukon mukaan onko hifiharrastaja, hifisti, audiofiili, kermaviili sofisti tai audionisti. tykkään kovasti myös sun kirjoituksia lukea siinä missä muidenkin, mutta kunhan nyt ei aleta vähättelemään tai piikittelemään toisen harrastajan kokemusta omista laitteistansa taikka musiikista ihan siis yleisesti.

Kunhan kaikki ymmärretään se että jokainen harrastaa omalla tavallaan tätä ja kuulee sen minkä kuulee, oli eroja tai ei. Täällä monella on mielipiteitä laidasta laitaan ja itselleni se on kovin mielenkiintoista lukea muitten mietteitä, näkemyksiä laitteista ja musiikista. Jos joku nyt kuulee eron piuhassa, kajarissa, cd soittimessa yms niin antaa kuulla. Tämä harrastus on siinä missä muutkin harrastukset - jokainen tyylillään ja tekee just siltä miltä tuntuu ja kuulee sen minkä kuulee. Placebo tai ei, niin kauan kun siitä nauttii ja tykkää :)

Ei nyt kuitenkaan aleta vähättelemään muitten kokemuksia omista laitteistansa ja musiikista. Asioista voidaan aina olla eri mieltä ja kysymyksiä herää vaikka mistä, koitetaas vaan kaikki tulla toimeen.
 
Ehkäpä minäkin sitten esittäydyn lyhyesti. Eli olen aika vanha hifiharrastaja, ikää lähes 50v ja musaharrastusta ainakin 40v takana. Musaharrastus alkoi kouluikäisenä, kun ostin ekan oman äänilevyn. Se oli Rainbown Difficult to cure. Siitä oli vaikea parantaa tai parantua. Musiikkia toki kuuntelin jo nassikkana radiosta tai c-kaseteilta, mutta tämä ns. hevihomma iski todella vahvasti jo alle 10 vuotiaana. Kavereiden kautta tutustuin vanhoihin klassikoihin, kuten Black Sabbath, Deep Purple ja Led Zeppelin. Ne ovatkin suosikkejani ikuisesti, mukaan lukien Dio-Rainbow.

Nuorna poikana alkoi kitaransoitto, jonka ansiosta murkkuikäisenä diggailin lähinnä kitarasankareita. Yngwien löysin jo hänen ekan Rising force -levyn myötä ja yritin soittaa perässä vähintään yhtä nopeasti. Van Halen, Randy Rhoads ja toki vanhat mestarit Blackmore, Iommi ja Page ovat aina olleet lähellä sydäntä. Steve Vai teki todella suuren vaikutuksen aikanaan David Lee Rothin kitaristina ja tutustuin myös miehen muihin tuotoksiin, myös Zappaan. Vain soololevyn Attitude songia treenattiin ahkerasti. Musan kuuntelu tapahtui lähinnä vinyyleiltä ja c-kaseteilta. Ostin itse usein lp-levyjä ja sain äänittää niitä kavereille c-kasetille...

Sitten tulikin lähtö vanhempien nurkista omaan kämppään vuonna 1990 ja pian sen jälkeen hankin ekat omat stereot. Siihen asti oli vedetty isukin 70-luvun Technicsillä ja OR-pöntöillä, mutta nyt sain hankittua Celestionin kajarit, Luxmanin vahvarin, Dualin levarin, Sonyn cd-soittimen ja Akai GX95-dekin. Siitä se hifiharratus sitten lähti. Ratkaiseva seuraava vaihe oli aikanaan hifi-messut Jyväskylässä, jossa kuulin ekan kerran Magnepanin SMGb-paneelikaiuttimia. Kerroin Hifi-Gurulle messuilla, että olisin kiinnostunut paremmasta vinyylisoittimesta ja myös maggiet kiinnostaisi testata kotona. Niinpä vähän ajan kuluttua Guru ilmoitti, että nyt olisi tarjolla Gyrodeck-vinyyli ja Magnepanit testiin. Nehän tekivät lähtemättömän vaikutuksen ja jäivät meidän yksiön olkkariin. Gyrodeck on räkissä vieläkin, eikä siitä luovuta luultavasti ikinä. Maggiet ovat kasvaneet asuntojen vaihtojen myötä, eli SMG:t vaihtuivat isompaan kämppään muuton myötä MG10 + Velodyne ULD15 -settiin ja vahvarit päivitettiin Classe Audion etuseen ja päätteeseen. CD-soittimena oli pitkään Teac VRDS10. Maggiet vaihtuivat jo viime vuosituhannen lopulla MG1.6:iin, jotka ovat nykyisessä omakotitalon olkkarissa edelleen.

Hifihommat olivatkin välillä tauolla muiden kiireiden takia, mutta kamoja ei hävitetty. Joskus noin pari vuotta sitten piti hieman päivittää laitteita, kun classen pääte alkoi polttamaan sulakkeita ja cd-levykään ei enää pyörinyt soittimessa. Nykyinen kattaus löytyy nimimerkin tiedoista ja Musical Fidelityllä on nyt aika vahva edustus ja sen merkin musikaalinen "filosofia" sopiikin tähän nykyiseen harrastukseen, eli olen ensisijaisesti musiikin harrastaja. Levyvalkoima on myös kasvanut matkan varrella melkoisesti, mutta nykyään merkittävimmät jutut ovat neo-progen suunnalla ja erityisesti Steven Wilson ja Devin Townsend ovat nykyisistä muusikoista tärkeimmät.

Tässäpä tämä oma esittely tiivistettynä. Kiitos ja anteeksi, jos jaksoit lukea tänne asti 🤪
 
Moro! ilmoittaudun seuraan minäkin!! En tiedä voiko minusta puhua harrastajana se on aika sesonki painotettua. keväällä ja kesällä tulee kuunneltua vähemmän kuin syksyllä ja talvella. lämmin vuoden aika menee ehkä enemmän uuden matskun hankintaan kuin sisällä istumiseen. Musiikkia olen kuunnellut aina jo nuoresta asti. Matka levysoitin oli ensimmäinen. Sitten sain käsiini oikean stereolevysoittimen ja putkiradion kun sain toisen radion niin se soi stereona. Seuraava soitin oli tandberg tr220 ja dual levysoitin, kaijuttimet oli jotain halpoja experttejä. Sitten on ollut kaikenlaista soitinta. Nykyisin soittelen hegel h300 vahvistimella ja hegel cd soittimella kaijuttimet on diy tosin ei minun rakentamat. Yks kaveri osti ne netistä ja sano että hyvin soi voit saada ne samaan hintaan. No kuuntelin niitä jonkun aikaa ja olin samaa mieltä. Kaijutinpari soi tosi hyvin. Mutta ne pitäs ainakin lakata uudestaan. Huone jossa räkki tarvitsi jonkun verran akustikan korjausta, sekin on diy siinä meni jousimaalitaustat ja teippiä jossa on liima molemmin puolin ja kokolattiamatto. Olen juuri koplannut yamaha np303s verkkosoittimen hegeliin. Musiikkimaultani olen kaikkiruokainen blues rb rock jazz ja jonkun verran klassista musiikkia tulee kuunneltua. No vaatimaton kun olen niin se minusta!
 
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa ari_o! Kiinnostaisi kuulla enemmän noista DIY-kaiuttimista, josko niiden historiasta löytyisi lisää tietoa jopa tämän palstan kautta.
 
^ Pistetääs heti tähän perään toinen rockabillymies, niin palstan taso kohenee. Tai sitten ei.

No joo, ikää 41v, sukupuoli se rumempi ja karvaisempi. Kuopiossa asustelen, mutta savolainen en ole. Intohimoinen musiikin kuuntelija jo yli neljännesvuosisadan ajan, mutta kuunteluun käytetyt laitteet ovat olleet vähän sitä ja tätä.

Ensimmäiset "oikeat stereot" - jos nyt unohdetaan kokonaan kannettavat radiomankat jne. joilla pentuna aloiteltiin - ostin 80-luvun puolivälissä käytettynä 2500mk:lla. Mitähän ne nyt olivat, jotain Pioneerin halpasarjaa kuitenkin. Mutta kaksi kanavaa kuului loistavasti :D verrattuna aikaisempiin mankanrotiskoihin. 90-luvun alussa vaihdoin laitteet yksi kerrallaan opintotuilla (!) ja muilla pikkupennosilla. Usein kävi niin, että levyihin ja laitteisiin meni kaikki minun rahani, ja sitten elettiin loppukuu vaimon palkalla näkkileipää ja makaroonia syöden. Sopu kuitenkin säilyi, joten ilmeisesti musiikkiharrastus pysyi siedettävissä rajoissa? Erillislaitteiden kätevyys tuli jo tuolloin todistettua, kun ei tarvinnut uusia koko laitekaapillista kerralla.

90-luvun stereovikineet tuli ostettua erinäisistä kodinkoneliikkeistä, paikalliseen "hifiliikkeeseen" eksyin vasta paljon myöhemmin. Pysyin tutussa Pioneerissa, kun en ymmärtänyt mistään paremmasta. Siihen aikaan oli sentään vielä asiallisia kodinkoneliikkeitä, joista sai suht laadukkaita kaksikanavalaitteita. Ainakin kestäviä, jos nyt äänen laadussa ei paljon ollutkaan hurraamista. Tuolta ajalta jäi tällainen "keskiraskas kodinkoneliikkeen kokoonpano": Pioneer A-656 MKII "Reference Stereo Amplifier" vahvistin, Pioneer MKII CT-737 kasettidekki, Pioneer automaattilevysoitin (en muista mallia, vaihtui myöhemmin käytettyyn Dualiin), Pioneer cd-soitin (en muista mallia, mutta hajosi jo neljässä vuodessa), Mission 763 lattiakaiuttimet.

Ostinpa minkä tahansa noista laitteista, ääni parani aina himpun verran edellisestä, mutta oli koko ajan epätyydyttävä. Jotain siitä puuttui, mutta en tiennyt mitä. Tuttavilla ei ollut tuon parempia laitteita kellään - useimmilla ei edes tuon veroisia - joten en kuullut missään parempaa ääntä. Mutta harmitti, ei musiikin tältä pitäisi kuulostaa?

Pioneerin kenkkuileva cd-soitin vaihtui myöhemmin Harman Kardoniin (se on kestänyt soittokunnossa jo 10 vuotta), mutta ei voinut sanoa että äänenlaatu olisi muuttunut miksikään. Jos totta puhutaan, en edes osannut ajatella, että "täydellisessä" cd-formaatissa voisi olla laadullisia eroja. No joo, mutta jos kysyt nykyään keskivertokodinkonekauppiaalta, vastauksena saat että osta tästä kotiteatterisetti, saat sata kanavaa, maksat vasta tammikuussa.

Hifi-lehden tilasin kolme vuotta sitten, arvelin että jospa sieltä alkaisi löytyä vastauksia äänenlaatuongelmiin? Oli siitä jotain hyötyä, erinäisten vaiheiden jälkeen olenkin päätynyt nykyisiin laitteisiin: Arcam FMJ A32 vahvistin, Arcam FMJ CD36 soitin, Sonus Faber Grand Piano Home kaiuttimet. Dualin levysoitin keikkuu edelleen telineen päällä, mutta se saa kyytiä seuraavana. Välijohtona on Transparent Music Link, kaiutinpiuhoina Supran metrilakua, ne olisi tarkoitus vaihtaa Transparentiin kunhan nyt sopivat sattuu käytettynä kohdalle. Juu asiasta kolmanteen, käytetty laatuhifi on jees! Nykyisistä laitteistani ainoastaan cd-soitin on ostettu uutena.

Näiistä uusimmista laitteistani kommentoisin sen verran, että vahvistimen vaihto Pioneerista Arcamiin toi selkeän parannuksen ääneen, cd-soittimen vaihto HK:sta Arcamiin toi pienen lisäparannuksen (ei kuitenkaan mitään dramaattista eroa), mutta kaiuttimien vaihto Missionista Sonus Faberiin todella räjäytti potin! Aloin kuulla ääniä, joita en ole koskaan ennen omilta levyiltäni kuullut. Nyt olenkin ollut n. kuukauden verran melkoisessa ekstaasissa, ja unohtunut KUUNTELEMAAN musiikkia tuntikausiksi, kun se ennen vain soi taustalla... ja se musiikki joka soi on tällaista: jo edellä mainittu rockabilly ja 50's rock'n'roll, kevyt italialainen ooppera (Donizetti, Puccini,...) ja barokkimusiikki, josta erityinen suosikkini on Vivaldi.

t. Jussi

PS. Ne vanhemmat Pioneerit, Missionit jne. saavat viettää eläkepäiviään kakkoslaitteina, kuten on ollut tapana tähänkin asti. Voi olla, että josssain vaiheessa vaimokin saa käyttöönsä kunnollisen äänentoistolaitteiston :D

PS2. Anteeksi töksähtelevä ja epäyhtenäinen tarina, mutta muu perhe kärkkyy selän takana koneelle pääsyä.

Morjens kaikille. Itse itseäni lainaten totean, että vuonna 2006 - 15 vuotta sitten - eksyin tälle palstalle ja siihen aikaan olinkin varsin aktiivinen ja taisin olla myös Hifiharrastaja isolla alkukirjaimella. Muiden harrastajien luona vierailin ihmettelemässä erilaisia laitteistoja ja jokunen vieraili meilläkin. Sitten homma tasaantui, kun sain hommattua sopivat laitteet (vai oliko se niin, että rahat loppuivat?) ja lopahti, kun kyllästyin vänkäämään omien valintojeni oikeellisuudesta ns. viisaampien kanssa. 2010-luku toi mukanaan bändiharrastuksen, jolloin hifistely jäi autotallissa kolistelun alle, keikoillakin toki käytiin ja pari omakustannetta väsättiin; avioeron; uuden avioliiton ja perheenlisäystä. Turbulenssia riitti ja hifiharrastus jäi johonkin taustalle, musiikin kuunteluunkaan ei enää ollut aikaa. Nyt on bändihomma loppunut jo toista vuotta sitten, tenava alkaa olla siinä iässä, ettei isin seura ei enää niin hirveästi kiinnnosta, joten isille jää taas enemmän aikaa turhuuksiin. Musiikin kuuntelu onkin lisääntynyt taas, lähes aina soi jotain, kun valveilla olen.

Laitteistona minulla on 2000-luvun lopulla hankitut:
- Unison Research Preludio integroitu A-luokan SE-putkivahvistin, 14W, 2 x KT88, 2 x ECC82
- Unison Research Unico CD
- Unison Research Simply Phono levysoitinesivahvistin
- Linn LP12 levysoitin (1983 vuosimallin Pre Cirkus subchassis, Hercules II power, Ekos I äänivarsi, Adikt äänirasia)
- Naim FraimLite laiteteline
- johdotukset pääasiassa Schulzia
- Sonus faber Grand Piano Home lattiakaiuttimet


Kuzman soittimia minulla ei ole koskaan ollut, tuon lempinimen keksi 2000-luvun tapaamisissa muistaakseni harrastaja Tawe, syykin sille on ilmiselvä, mutta sitä en tässä julkisesti kerro.

Enemmittä höpinöittä totean, että elossa edelleen, ikää 50++ ja musiikkia kuuntelen aina kun voin. Vinyyliä noin kolme hyllymetriä, ceedee-levyjä siellä täällä. Mielimusiikkiani ovat rokki ja klassinen, tarkemmin sanottuna rockabilly eri variaatioineen, barokki ja ooppera, barokista verismoon.

Tällä hetkellä hifeissä status quo, toki setin parantaminen aina kiinnostaisi, muttei jokapäiväisen näkkileivän saannin kustannuksella!
 
Viimeksi muokattu:
^ Eikös se ollut BJ joka kävi sun luona kuuntelemassa Maria Callasta nimittäen sitä "oopperakiljunnaksi"? :D
 
Back
Ylös