Käydessäni viime viikonloppuna vanhempieni luona Turengissa kohtasin monen vuoden jälkeen ensimmäisen koskaan käyttämäni vinyylisoittimen, isäni Saksasta 50-luvun lopulla tuoman täysautomaattisen Telefunken levynvaihtajan.
Laitetaan aluksi muutama kuva:
Isompi kuva
Isompi kuva
Isompi kuva
Isompi kuva
Vehje on välipyörävetoinen ja sen mekaniikka tunnistaa automaattisesti kaikki levykoot ja osaa myös erottaa 10- ja 12-tuumaiset lp:t toisistaan samoin kuin erikokoiset savikiekot (niitäkin siis on ainakin kahta kokoa). Perusvalinta tapahtuu pyörimisnopeuden valinnalla ja isommat lp:t ja savikiekot tunnistuvat niiden osuessa levypitimestä pudotessaan levylautasen ja äänivarren välissä olevaan koskettimeen tai mahdollisesti äänivarren tyvestä ulostyöntyvään vipuun (näin ainakin olen päätellyt, en ole vielä ollut tilaisuudessa tutkiskelemaan tarkemmin). Levyn loppuessa äänivarsi palautuu lepoasentoonsa ja jos levynpitimessä (vai mikä sen nimi on?) on vielä levyjä, seuraava putoaa ja soitto jatkuu. Todellinen saksalaisen insinööritaidon mestarinäyte siis.
Olin reissussa koiran kanssa julkisilla kulkuneuvoilla joten en voinut tuoda soitinta mukanani mutta vanhempani tai veljeni toimittavat sen kun seuraavan kerran täällä Tampereella käyvät. Ajattelin kunnostaa sen staattiseksi mutta toimintakuntoiseksi näyttelyesineeksi. Ei tuolla tietenkään mitään tosimielessä enää uskalla soittaa mutta muutaman erityyppisen ei niin arvokkaan kiekon voin tietenkin hankkia esittelytarkoituksiin.
Juhani
Laitetaan aluksi muutama kuva:
Isompi kuva
Isompi kuva
Isompi kuva
Isompi kuva
Vehje on välipyörävetoinen ja sen mekaniikka tunnistaa automaattisesti kaikki levykoot ja osaa myös erottaa 10- ja 12-tuumaiset lp:t toisistaan samoin kuin erikokoiset savikiekot (niitäkin siis on ainakin kahta kokoa). Perusvalinta tapahtuu pyörimisnopeuden valinnalla ja isommat lp:t ja savikiekot tunnistuvat niiden osuessa levypitimestä pudotessaan levylautasen ja äänivarren välissä olevaan koskettimeen tai mahdollisesti äänivarren tyvestä ulostyöntyvään vipuun (näin ainakin olen päätellyt, en ole vielä ollut tilaisuudessa tutkiskelemaan tarkemmin). Levyn loppuessa äänivarsi palautuu lepoasentoonsa ja jos levynpitimessä (vai mikä sen nimi on?) on vielä levyjä, seuraava putoaa ja soitto jatkuu. Todellinen saksalaisen insinööritaidon mestarinäyte siis.
Olin reissussa koiran kanssa julkisilla kulkuneuvoilla joten en voinut tuoda soitinta mukanani mutta vanhempani tai veljeni toimittavat sen kun seuraavan kerran täällä Tampereella käyvät. Ajattelin kunnostaa sen staattiseksi mutta toimintakuntoiseksi näyttelyesineeksi. Ei tuolla tietenkään mitään tosimielessä enää uskalla soittaa mutta muutaman erityyppisen ei niin arvokkaan kiekon voin tietenkin hankkia esittelytarkoituksiin.
Juhani
