jni sanoi:
En rupea asiasta sen enempää vänkäämään, mutta omien kokemusten (=myös kalliiden) myötä vuosien varrella olen havainnut, että Köykkä oli jo 1980-livun alussa oikeassa väittäessään että kaikki kelat signaaliketjussa tappavat musiikin. Vaikka se imupiiri on käyttökaistan ulkopuolella, joutuu hyötykaista menemään siitä kuitenkin läpi. Mitä vähemmän komponentteja suotimessa, niin sen parempi.
Nykyisissä kaiuttimissani (DIY, 3-tie!) on 1. asteen suotimet (paitsi diskantin ylipäästö) ja elementit on valittu niin, ettei niissä ole mitään sarvia. Ja tykkään kovasti.
Myös aktiivinen, digitaalinen jakosuoto on hyvä vaihtoehto. Passiivinen suotimen aiheuttamasta säröstä huonontuneesta kaiuttimen herkyydestä pääsee samalla eroon.
Voisin nopeasti kertoa oman tulevaisuuden haave -settini:
Kaiuttimen toteutukseen liittyen; mielestäni 2-tie toteutuksessa on selkeitä puutteita. 2-tie -ratkaisuissa ongelmana on kovaa kuunneltaessa, että sekä bassoa että keskiääntä toistava elementti (nk. bassokeskiääninen) puuroutuu keskiäänillä kun bassot heiluttelevat elementtiä miten sattuu. Keskiäänien tarkkuus ja resoluutio laskee. Optimaalista tuo ei ole hiljaakaan kuunneltuna. Keskiäänisen tulee ehdottomasti olla erikoistunut omalle alalleen sillä yleensä juuri hyvä resoluutio ja vivahteikkuus keskialueella tekee musiikista erityisen nautinnollista.
Ratkaisu on, että kaiutin on jaettava useampaan digitaalisesti jakosuodettuun elementtiin. Tämä tarkoittaa vähintään 3-tiekaiutinta.
Bassopuolella riittäisi yksikin elementti, mutta bassoelementti joka toistaa tarpeeksi hyvällä laadulla 200Hz:n ja 300hz välille ja kykenee samalla tuottamaan riittävästi painetta aina kuulokynnyksen alarajalle saakka, tai miksei alikin, on yksinkertaisesti paljon vaikeampaa ja kalliimpaa rakentaa kuin systeemi jossa on ~ <20 - 70hz erikoistunut elemetti ja 70 -200/300hz erikoitunut yläbassoelementti. Tästä syystä tinkimätön 4-tie -ratkaisu on helpompi totuttaa kuin tinkimätön 3-tie -ratkaisu. Jos ei halua rakentaa kauhean kokoista yhtä lattiakaiutinta, voi alimmat bassokaiuttimet erottaa omiksi kaiuttimikseen, eli nk. stereo subbareiksi.
Diskanttipuolenkin voisi jakaa kahteen esim. kuten Dali ikoneissa on tehty. Ribboni voisi olla omiaan avartamaan äänikuvaa >10kHz taajuuksilla kartionsa keveyden ja toistonsa tarkkuuden ja ulottuvuuden ansiosta. Tällöin kyse olisi jo 5-tie -ratkaisusta.
Hyvillä päätteillä (joita menee 3-5kpl, eli tri-amp - penta-amp, jotta voidaan käyttää aktiivista jakosuotoa jokaisella elementillä) ajettuna ja oikein säädettynä, tuollaisella setillä pääsee varmasti audiohurmokseen. Setti on sinänsä vielä älyttömän yleispätevä sillä aktiivisella digitaalisella suotimella saa kaiuttimen sointia muutettua loputtomasti kun voi pelata 6dB - 48dB jakojyrkkyyksien (jotka eivät aiheuta ryhmäviivevirheitä) sekä jakotaajuuksien kanssa hertsin tarkkuudella. Kaiuttimet, jotka ovat rakennettu erittäin laadukkaista elementeistä, ovat kaiken kukkuraksi siis asetuksia muuttamalla miljoona erisoundista kaiutinta yksissä kuorissa. Kaikkien kurimusten äitiä eli huonevastettakin voi korjata ekulla noilla digisuotimilla usein.
Saattoi mennä vähän OT:n puolelle, mutta jotain liityntäkohtaa aiheeseen kuitenkin.