Tekniikan Maailman levysoitinvertailu

mkutvonen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
4 198
Kaupunki
Orimattila
Olinpas yllättynyt, ja lukemisen jälkeen vieläpä positiivisesti, kun huomasin Tekniikan Maailman suorittaneen levysoittimien (siis vinyylisellaisten) vertailun uudessa numerossaan. Eivätkä kyseessä edes olleet mitkään halvimman pään räppänät, vaan Regan P5, Clearaudio Emotion ja Pro-Ject Xperience Superpack! Yllättävintä oli koko testin suhteellisen ennakkoluuloton olemus; alussa tosin myönsivät, että nykyisissä olosuhteissa olivat miltei pakotettuja siihen. Homma kun on ottanut aivan uutta tuulta alleen, tuskinpa keneltäkään on jäänyt huomaamatta keskustelun vinyylistyminen täällä meidänkään palstallamme viimeisen vuoden aikana. Mutta kovin odottamattomasti TM:ltä, he eivät löytäneet "mitään järkevää syytä" ostaa 150 euron Sonyn halpisräppänää, mutta pitivät sen sijaan kunnollisen soittimen ääntä suorastaan "vaivattomana". Rasia-varsi-runko -yhdistelmät olivat maahantuojan valitsemia tietyssä hintahaarukassa, tosin Rega-setin hinta nousi tarkoitettua ylemmäs, koska maahantuoja oli tilannut Lyra Dorianin siihen hieman "halvempana" kuin se tosiasiassa olikaan. Siitä huolimatta se ei saanut merkittävää pistejohtoa kalliimmalla rasiallaan. Kannattaa lukea tuo juttu, yllättävän hyvää audiojournalismia ollakseen TM:ssä.

Noin tosielämässä, jo neljäs ihminen on lähtenyt täältä demosta vinyyli vs. CD sanoilla "Pitää miettiä tää juttu kyllä uusiks...". Neljä neljästä täysin äänentoistoon paneutumattomasta on hämmästynyt kun olen soittanut Egotripin Varovasti nyt -kappaleen ensin vinyyliltä, sitten CD:ltä ja taas vinyyliltä. Poistuvat yleensä hämmentyneesti naureskellen. Viimeinen totesi minulla olevan paha tapa olla oikeassa. Arvaattekohan kumpi formaatti on siis saanut tuen taakseen?
 
Huono puoli hommassa on se, että innostus tuo lisää kilpailijoita mustan kullan metsästykseen ;) Mutta pitääpä katsastaa tuo juttu lähimmässä kirjastossa.
 
Luvaton lainaus artikkelista :

"Levysoittimen kiehtova ja miellyttävä ääni ei edusta mitään ehdotonta ja ainutta totuutta,
vaan pikemminkin yhdenlaista näkemystä äänestä, joka syntyy soittimen eri osien summana."

Ihan kiva että 'valtamediakin' otti kohteekseen tämän rakkaan harrastuksemme.

Tekniikan Maailman kirjoitustyylikin on minulle mieleinen.
Toki niin tässä kuin muissakin testeissä tuloksia tulee tarkastella kriittisesti.
Tässä ko. testissä tekstiosuuksissa pohjustetaan havainnot ja mittaukset varsin kattavasti.
Hyvä niin. Jättää sopivasti spekuloitavaa omille tulkinnoille ja liikkumavaraa omien mieltymyksien toteuttamiselle.

Kiitosta vaan Yhtyneet kuvalehdet.
 
Tästä melkein kannattaisi antaa palautetta ihan suoraan Yhtyneille kuvalehdille, jospa se rohkaisisi tekemään vastaavia juttuja enemmänkin.
 
Liszt sanoi:
Huono puoli hommassa on se, että innostus tuo lisää kilpailijoita mustan kullan metsästykseen ;) Mutta pitääpä katsastaa tuo juttu lähimmässä kirjastossa.
Toisinkuulija sanoi:
Mutta se juuri tulee synnyttämään uutta mustaa kultaa!! ;)

Juu, tuo on vähän riistiriitainen juttu.

Täten ehdotankin, että pidetään tuo vinyylin paremmuus näin suomen oloissa vain pienen piirin tiedossa, niin tuo mustakulta on paremmin vain sisäpiirin jaossa. Sitten varsinaista hypetystä tulisi nostattaa kaikilla ulkolaisilla foorumeilla ja tätä kautta saada uuden mustankullan tuotantoon vähän vauhtia... ;)

Jyri
 
Jyri sanoi:
Täten ehdotankin, että pidetään tuo vinyylin paremmuus näin suomen oloissa vain pienen piirin tiedossa, niin tuo mustakulta on paremmin vain sisäpiirin jaossa. Sitten varsinaista hypetystä tulisi nostattaa kaikilla ulkolaisilla foorumeilla ja tätä kautta saada uuden mustankullan tuotantoon vähän vauhtia... ;)

Juuri näin tämä asia tulee hoitaa.
 
Minä kyllä ehdottomasti kannatan vinyyliharrastuksen levittämistä, sillä se lisää uusien vinyylipainosten tuotantoa, vähentäen täten tarvetta ostaa hopeisia kiekkoja kun kaiken hyvän saa mustanakin, ja ehkä jopa hieman laskee uusien vinyylilevyjen hintoja. Näin siis ainakin toivon. Tottakai soittimien taas yleistyessä käytettyjen kiekkojen hinnat saattavat kohisten nousta, mikä on ikävää. Mars kauppaan, siis. Lähtölaskenta on käynnistynyt.

Tuosta "yhdestä näkemyksestä" vielä sen verran, että jostain kumman syystä akustinen kitara kuulostaa huomattavasti aidommalta ja uskottavammalta tuolla Sumiko Blue Point No2 - Pro-Ject 1Xpression -yhdistelmällä CD:hen verrattuna. Tiedä häntä sitten... Mutta kun referenssi roikkuu seinällä, ei voi kiistää korviensa antamaa vaikutelmaa.

Pitänee ryhtyä siis viljelemään uskomusta, että vain uusia vinyylejä kannattaa ostaa, niin saamme lisäaikaa noiden käytettyjen rohmuamiseen? Ja monilla taitaa olla niitä vanhojakin levyjä kotonaan vielä divariin viemättä, joten voipi olla, että vaikka soittimet yleistyisivät, ei se näy ihan heti sentään käytettyjen hinnoissa.
 
Älkää nyt liikaa intoilko sen vinyylin kanssa. On täysin äänitekohtaista kumpi formaatti on parempi. Muutaman nykyvinyylin ostaneena huomaan taitojen ruostuneen. Vinyyleille ja cd:lle täytyy tehdä ihan eri masterit. Tuntuu, että ylemmän keskialueen perusteella monetkin uudet vinyylit on tehty päin persettä.
Ässävikaa ja tiettyä karheutta on havaittavissa monessakin nykytuotoksessa, halutaanko nyt sitten cd tyyppistä ääntä, vai onko syy siinä ettei yksinkertaisesti osata.
Monet, jopa audiofiililevyt napsuu jo uutena, eikä tuota voida perustella sillä että äänite napsuu vähemmän, tai ei ollenkaan kymmenen soittokerran jälkeen. On nääs haluttu saada "täysi dynamiikka", ja pah.

Se nyt on ihan sama kumpi formaatti on kyseessä, paskaa kaikki. Ei näillä nykyisillä, eikä vielä pitkään aikaan päästä lähellekkään aitoa ääntä.

Joo, luin testin-ihan kivaa tarinaa.
 
seppo kaksonen sanoi:
Ässävikaa ja tiettyä karheutta on havaittavissa monessakin nykytuotoksessa,

Kerros Seppo hieman tarkemmin, että millä levyillä olet tuohon assävikaisuuteen törmännyt. Itse en ole tuohon törmännyt uusien enkä vanhojen prässien kanssa, paitsi sen kerran kun levysoittimen paikka muuttunut rulla-alustaisella tasolla ja soitin oli pois vatupassista. Silloinkin isompi ongelma oli lyvyjen sisäraidoilla kuuluva ylimääräinen kolahtelu.

Ihan mielenkiinnosta voisin noita assävikoja kans yrittää bongata. Tiiä sitten onko ne enempi soitin vai prässi kohtaisia...

JEK
 
Paljon on tullut vastaan uusissa LP-levyissä vikoja. Varmaan tietotaito ehti lähteä firmoista ennen vinyylin renessanssia. Ja toiseksi masteroinnit on mitä on - sehän koskee kaikkea.

Niin nuo viat ovat olleet paikoin epäonnistuneita prässejä säröineen, mutta hyvin useasti uran mutkittelua, keskireiän väärää paikkaa ja painaumia pinnassa. Mitäpä pienistä, mutta kun neula ei pysy uralla, on se jo kelvotonta. Sellaistakin olen kohdannut.

Tai no niin, osa noista on ollut käyttämättömiä, vanhaa varastoa jostain 80-90 vaihteen tienoilta.
 
seppo kaksonen sanoi:
Tuntuu, että ylemmän keskialueen perusteella monetkin uudet vinyylit on tehty päin persettä.

Ja kyllä vanhoissakin löytyy vastavuoroisesti korviasärkevää korostusta sinne. 70-luvun levyissä monissa. Tai nyt ajattelen joitain Bob Dylanin ja Joni Mitchellin kiekkoja. Liekö syynä alkuperäinen masterointi, painos vai onko nykyään niin erilaista että pitäisi niitä kuunnella vintagesetillä. En ymmärrä.

Tai sitten vain settini ei tykkää olla enää kasassa, kun nyt jo kaikki osat suorastaan loistavat ylemmällä keskialueellaan. Sitten taas jokin uusi levy kuten M.A.Numminen & DJ Sane ja The Five Corners Quintet soivat lumoavasti.

Kyse on myös kuunteluvoimakkuudesta. Tahtoo tietenkin kulloinkin sopivan pohjan tason. Ehkäpä tietyllä tapaa sovitettu subbari voisi ratkaista erilaisten levyjen soiton ongelmaa joissain tapauksissa ja sen saisi mukaan tarvittaessa. Tosin se ei käsittele itse sanottua ongelmaa, missä on kyse liiasta pulleudesta ylemmällä keskialueella. Lisää akustointia. Taikka sitten tyytyy demppaamaan äänenvärisäädöllä: on sentään vahvistin vintagea. ;)

Millä tavalla ylempi keskialue mättää, Seppo?
 
Liszt sanoi:
Huono puoli hommassa on se, että innostus tuo lisää kilpailijoita mustan kullan metsästykseen

Ainakin itsellä semmoinen pieni uteliasuus on tuohon mustaan magiaan, lähinnä siitä syystä että kaupassa levyt maksavat kympistä kahteen ja kiinnostavaa uutta kiinnostavaa tuotantoa tulee vain muutama levy vuodessa. Sitten kirppiksellä on muutama kuutio LP-levyjä 1-5e kpl ja siellä on seassa muutakin kuin suomihumppaa 80-luvulta.

Niin, että jos ostais vaikka debutin ja sit dyykkais kirppikset läpi ja ja ja...
Vastapainona on se että hamsteriluonteeni saattaisi repsahtaa hallitsevaksi piirteeksi ja se että se LP-soitin ei ole kuitenkaan ihan vaivaton käyttää/säätää, mitä täällä on näitä juttuja neulakulman vastapainon sähköjohdon klampin rasvauksesta lukenu.

Tällä hetkellä saan rapse-kiintiön täyteen kun kuuntelen kotonta löytyviä muutamaa älppäriä sonyn stereosetin pyörittimellä (on sonyn rasia jos jotain kiinnostaa :D ).
 
sihvis sanoi:
Ainakin itsellä semmoinen pieni uteliasuus on tuohon mustaan magiaan, lähinnä siitä syystä että kaupassa levyt maksavat kympistä kahteen ja kiinnostavaa uutta kiinnostavaa tuotantoa tulee vain muutama levy vuodessa. Sitten kirppiksellä on muutama kuutio LP-levyjä 1-5e kpl ja siellä on seassa muutakin kuin suomihumppaa 80-luvulta.

Niin, että jos ostais vaikka debutin ja sit dyykkais kirppikset läpi ja ja ja...
Vastapainona on se että hamsteriluonteeni saattaisi repsahtaa hallitsevaksi piirteeksi ja se että se LP-soitin ei ole kuitenkaan ihan vaivaton käyttää/säätää, mitä täällä on näitä juttuja neulakulman vastapainon sähköjohdon klampin rasvauksesta lukenu.

Tällä hetkellä saan rapse-kiintiön täyteen kun kuuntelen kotonta löytyviä muutamaa älppäriä sonyn stereosetin pyörittimellä (on sonyn rasia jos jotain kiinnostaa :D ).


Kirppiksiä ja divareita kiertäneenä, on sitten melkoista hakuammuntaa. Jos ostat kunnon rockvinyylin esim. 70-80 luvulta, niin saat varautua puhkikuluneeseen ja pizzantahraiseen levyyn ( hinta 1-5 e). Vähänkin parempikuntoinen on heti toisissa hinnoissa. Toki minäkin maksan hyväkuntoisesta vinyylista, mielelläni 10-20 e. Tuntuu siltä, että jazzvinyylit ovat yleensä parempikuntoisia. Ehä tuo nuoruusvuosina harrastettu musiikin kuuntelu. Potti Four Rosesia lauantai ehtoolla ja vinyylin pyöritys, eivät sovi yhteen. Sunnuntaina tuli huokaillen katsottua tuhoa. Oli Juice melkoista kuunneltavaa. Nykyisin kun on pääasiassa viccyä niin uskaltaa taas soitella, etenkin noita jazzvinyyleitä.
 
Oli kyllä vaihteeksi mukavaa luettavaa. Olisivat vaan saaneet testata saman hintaisia soittimia niin olisi saanut hieman enemmän perspektiiviä itse soittimista.
 
Mielenkiintoista olisi myös ollut lukea saman rasian menestymistä eri rungoissa. Tulihan tuossa tietenkin laajempi kirjo esille.

Uusia vinyylejä on muuten päästä päähän. On todella hyviä, ja aivan surkeita. Paras omistamistani uusista taitaa olla Björkin Telegram. Se on todella hyvin tehty vinyyli. Paskin taitaakin olla Amorphiksen Eclipse tai Mokoman Kuoleman laulukunnaat. Niissä on käytetty turhan paskaa masteria, eli edes vinyyliversiosta ei saa erottelua irti... Egotripin Matkustaja ja Jarkko Martikaisen Rakkaus taitavat päätyä referensseiksi...
 
K J Manner sanoi:
Ja kyllä vanhoissakin löytyy vastavuoroisesti korviasärkevää korostusta sinne. 70-luvun levyissä monissa. Tai nyt ajattelen joitain Bob Dylanin ja Joni Mitchellin kiekkoja. Liekö syynä alkuperäinen masterointi, painos vai onko nykyään niin erilaista että pitäisi niitä kuunnella vintagesetillä. En ymmärrä.

Tai sitten vain settini ei tykkää olla enää kasassa, kun nyt jo kaikki osat suorastaan loistavat ylemmällä keskialueellaan. Sitten taas jokin uusi levy kuten M.A.Numminen & DJ Sane ja The Five Corners Quintet soivat lumoavasti.

Kyse on myös kuunteluvoimakkuudesta.

Lisää akustointia.

Nyt täytyy todeta että mainitut huonosti soineet levyt ovatkin tänään mitä parhaita. Viimeinen oli lähinnä totuutta: Kuunnellen parikymmentä senttiä alempana ja hieman lähempänä, kaiutin-huone alkaa vasta toimimaan ja korviasärkevyys vaihtuu täyteläiseen keskialueeseen kauttaaltaan. En ole näin nautittavaa toistoa missään muualla kuullut!

Täytyy hiukan nostaa kaiuttimia. Minulla oli ne aiemmin 20cm nostettuna, mutta bassopuoli uupui silloin. Nyt ne ovat olleet lattialla. Tai oikeastaan kallistaminen voisi olla se oikea ratkaisu, jotta bassot eivät heikenny. Kyseessä on pikkuruiset 2-tie lattiakaiuttimet. Täytyypä jatkaa harjoituksia. :)
 
Tulipas ostettua ko. aviis ja ihan asiallinen testi, paljon perustietoa niille, jotka ei asiaan ole sen enempää vihkiytyneet..
 
Back
Ylös