Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Esim. JJ E88C putkella katodi saa olla +120V tai -60V hehkuun nähden ... saattaa tässä kytkennässä riittää ainakin silloin kun toimintapiste on saavutettu.
Onko muutes jokin erityinen syy miksi tehdä triodeilla ja passiivi RIAA:lla?
Itelle tulisi mieleen rikkoa perinteitä ja käyttää pentodeja ja pistää taajuuskorjaus pääosin takaisinkytkentään. Tarvittava viimeinen silaus passiivialipäästöllä tuon korjausasteen perään jolloin diskantialueen suurempi takaisinkytkentä myös minimoi asteen lähtöimpedanssin mikä helpottaisi passiivialipäästön mitoitusta ja tekisi sen riippumattomaksi putkien yksilöeroista.
Niin, hurinaahan tuo vahvistin ottaa, mutta se jää selvästi "kuuloalueen" alapuolelle eli se ei edes isoillakaan äänenvoimakkuuksilla tule kuuluviin kappaleiden välissä. Koen sen kuitenkin ongelmaksi. Putkien varjostaminen kädellä ei siihen vaikuta, vaikka aiheuttaa kyllä sitten muunlaista taustamelua. Signaalien maadoituksissa ei pitäisi olla vikaa, ne hoituvat ground planen välityksellä. Hehkumuuntajakaan ei voi olla syyllinen, sen nappaaminen verkosta ei vaikuta mitenkään. Pikkumuuntajan kädellä koskettaminen kyllä aiheuttaa lievän muutoksen ko. hurinaan eli pitäisikö pikkumuuntajat eristää jotenkin? Niiden läheisyys ei ehkä kuitenkaan ole syynä, koska hurinan taso on sama molemmissa kanavissa.
Alkuperäisestä ideasta poiketen olen jakanut putket puoliksi kanavien kesken. Niinpä kanavista saadut vahvistukset kilohertsin taajuudella poikkeavat toisistaan vain runsaan desibelin kymmenyksen verran eli ovat molemmat lähemmäs 43dB. Hyvää mielestäni on myös se, että vahvistusasteita on vain kaksi (signaalitie on lyhyt), vaikka sen seurauksena, bufferi kun puuttuu, antoimpedanssi on suhteellisen suuri.
katso liitettä 147160
katso liitettä 147161
Ulkonen virtalähde tai jos se ei natsaa, niin muuntajien pottaus teräskoteloon, joka maadoitetaan ja viel jotain paksuhkoa alsa/kupari-seinämää signaalipuolen ja psu väliin ja sen pintaan vois liimata mu-metal foilia (saa itseliimautuvana) niin on sähkömagn. kenttiä imevä+heijastava+imevä kerros, eli ferrometallit imee, ei-ferrot heijastaa ja yhdistelmänä ne toimii kaikista tehokkaimmin. Ja toi suojaseinä maadoitetaan kans koteloon. Edelleen SiC Schottkyt tasasuuntausdiodeiksi jos siellä on nyt joku perus silta. SiC:iellä joutuu erillisdiodeista raksaamaan sillan, muutama ege tsipale mouserilta Cree/Wolfspeedeja vaikka ja ottaa sellasen mallin minkä hetkellinen virtaspeksi riittää starttia ajatellen + mahdollisimman pieni junktiokapasitanssi. SiC:it mölyää kaikista vähinten. Laittasin myös 0,1uf suotokonkan heti verkkovirtaliittimen sisääntuloon vaihe/neutraali välille ja muuntajan toision kanssa rinnan 10r+0,1uf toision soimista demppaavan zobelin heti tasasuuntausdiodien jalkoihin niin lyhyillä jaloilla kuin mahdollista (noi molemmat demppaa sitä sekä ensiön c että toision rc).
Ulkosella virtalähteellä voi skipata yksityiskohtia enemmän, ei tarvii esim. potata rautoja jos virtalähteen pitää sopivan kaukana. Ja muutenki kannattaa testailla mikä määrä em. tweakkausta riittää.
Yleisen käsityksen mukaan passiivi-RIAA on äänellisesti parempi, ehkä siksi laitoin sen projektin lähtökohdaksi. Ja eikös takaisinkytketyn putkivahvistusasteen mitoittamisessa ole omat hankaluutensa? Ja vaikka ensimmäisen asteen dynaaminen antoresistanssi takaisinkytkentää käytettessä olisikin pienempi, täytyisi se kuitenkin selvittää tarkkuuden takaamiseksi. Sen laskeminen linearisoidusta piirimallista olisi mielestäni ylivoimainen tehtävä. Tässä avoimen asteen tapauksessa tuo resistanssi sentään selvisi kohtuullisella pyörityksellä. Ja mittausten perusteella tuloskin (37k) tuntui osuneen kohilleen.
Mitä hyötyä pentodien käytöstä olisi?