Töpselinkäännöt ja yleismittaroinnit

Mun ymmärtääkseni missään nykylaitteissa rcacrunko ei ole suoraan maadoitettu laitten runkoon.

Koitas nyt mitata sen ohjeen mukaan ja mieti, että mitä voi tapahtua, kun signaalin maadoitus saa häiriötä.
 
  • Tykkää
Reaktiot: JHM
Mun ymmärtääkseni missään nykylaitteissa rcacrunko ei ole suoraan maadoitettu laitten runkoon.
Ei suoraan runkoon, mutta vahvistimen signaalimaahan, joka on samalla miinusmaa, joka on yhdestä pisteestä maadoitettu myös laitteen runkoon.

Koitas nyt mitata sen ohjeen mukaan ja mieti, että mitä voi tapahtua, kun signaalin maadoitus saa häiriötä.
Minä en nyt aio mittailla mitään, sillä olen mökillä lomalla. Enkä muutenkaan ala näitä nyt ohjeittesi mukaan tutkimaan, kun ei ole tarvetta. Kun signaalin maa saa häiriöitä, signaali häiriintyy. Enkä nyt jaksa väitellä ja jatkaa tätä keskustelua enempää. Selvitä ensin itsellesi asiat ennenkuin tulet neuvomaan ammattilaista.
 
Ei suoraan runkoon, mutta vahvistimen signaalimaahan, joka on samalla miinusmaa, joka on yhdestä pisteestä maadoitettu myös laitteen runkoon.


Minä en nyt aio mittailla mitään, sillä olen mökillä lomalla. Enkä muutenkaan ala näitä nyt ohjeittesi mukaan tutkimaan, kun ei ole tarvetta. Kun signaalin maa saa häiriöitä, signaali häiriintyy. Enkä nyt jaksa väitellä ja jatkaa tätä keskustelua enempää. Selvitä ensin itsellesi asiat ennenkuin tulet neuvomaan ammattilaista.
Asia selvä. Et halua selvittää asioita vaan heität mielipiteitä mututuntumalla. Uskosi on vahva.

Töpselinkääntö voi aiheuttaa signaalimaahan häiriöitä ja kuten toteat, niin silloin signaali häiriintyy.

Tässä ei ole mitään epäselvää.
 
Töpselinkääntö voi aiheuttaa signaalimaahan häiriöitä ja kuten toteat, niin silloin signaali häiriintyy.

Tässä ei ole mitään epäselvää.
No hyvä että olet samaa mieltä. Tästä on ollut koko ajan kyse.

Et halua selvittää asioita vaan heität mielipiteitä mututuntumalla. Uskosi on vahva.
Tämä ei ole asiallista keskustelua. En mutuile, vaan perustan tietoon.
 
Viimeksi muokattu:
Asia selvä. Et halua selvittää asioita vaan heität mielipiteitä mututuntumalla. Uskosi on vahva.
Jos et käyttäjä abacab1 kirjoituksista ymmärrä, että hän kirjoittaa tietoon ja työkokemukseen perustuen asiaa, ihmettelen suuresti. Ilman hänen uransa taustoitustakin asia oli minulle selvä, kokemus ja osaaminen on hallussa. :D
 
Viimeksi muokattu:
Mittailin verkkojännitteitä parilla omalla yleismittarilla. Aika tarkasti näyttivät samaa.

Jaennite.jpg
Tässä muutama päivä aiemmin aktiivikäyttö olevalla tarkkuusyleismittarilla.

2022-05-14-1200_web.jpg
 
Rca-liittimien vaipat ovat laitteen miinusmaassa, joka on yleensä jostain pisteestä kiinni laitteen rungossa, eli tässä mittaat juuri laitteiden runkojen välistä jännitettä. En tuossa mittauksessasi näe mitään kovin ihmeellistä, kuin että laitteiden väliset potentiaalierot pyritään minimoimaan, jotta niiden väliset häiriövirrat olisivat mahdollisimman pienet. Töpselin asennolla voi olla juuri tähän häiriövirtaan vaikutusta, kuten olen useampaan kertaan kuvaillut. Noin voi toimia minimoidakseen häiriöt, mutta ei tällä ole mitään tekemistä stereokuvaan tai sen avaruuteen.
Jos vaiheet väärin on stereokuva epämääräinen. Ääni on luonnottoman ilmava, bassot voi olla jumputtava ja voi tuntua että ne tulee yhdestä pisteestä. Ääni ei rullaa.
 
Tuolla toisaalla joku esitti, että maadoitettuakin liitäntää käyttävissä laitteissa on merkittäviä potentiaalieroja eli mitattavia jännite-eroja näiden maadoituksien eli esim. koteloiden välillä. Tässä kuitenkin pieni laskelma asiasta. Kyseessä on kaksi laatuluokan 840-sarjan Cambridge Audion laitetta, vahvistin ja CD-soitin. Nämä ovat yhteydessä sähköverkkoon 1,5 metrin pituisilla Supran LoRad 3G25 -verkkojohdoilla ja tällöin näiden laitteiden yhteinen (maadoitus)liitäntä on lähellä olevassa Supran jänniteblokissa. Supran suojattu LoRad-verkkojohto on 320 säikeistä, säikeittäin tinattua kuparia ja sen ohminen vastus on 6,8 ohmia kilometri. Tämä tarkoittaa metrin johdolle vastusta 0,0068 ohmia. Kahden laitteen maadoitusten ("runkojen") välillä on siis maadoitettujen pistorasioiden kautta 3 metrin "oikosulkujohdin", jonka ohminen vastus on tällöin 0,0204 ohmia. Siis lähes täydellinen "oikosulku". Käytännössä hyvin toteutetuilla liitännöillä (tässä: Supran kullatut liittimet) varustetuilla laitteilla ei voi olla kovin suuria potentiaalieroja, ainakaan ei tässä tapauksessa. Jotta tuohon saisi Ohmin lain mukaan jostain paljon sitä "häiriövirtaa", täytyisi jännite-eroa olla satojen volttien luokkaa ... jota se melko varmasti ei ole.

Kun liitän laitteet toisiinsa 60 cm pituisilla balansoiduilla XLR-johdoilla, runkojen välille tulee kaksi noin 0,004 ohmin "välijohtoa". Kun tämän summaa maadoitusliitännän oman yhteyden kanssa, vähenee liitäntöjen summa alle 0,002 ohmin. Mikään tavallinen jännitemittari ei tuossa tosin enää potentiaalieroa näytä, omassa mittarissani näyttötarkkuus esim. on neljä desimaalia. Ja eipä tuossa häiriövirta paljon vaikuta, ei. Kyllä se ääni tuossa rullaa, takaan sen! :)
 
Koska tämä ketju on edennyt näinkin pitkälle (55 sivua), liitteeksi kuvaselitys, joka auttaa ymmärtämään, mistä tässä on kysymys. Kaikki kun eivät näy tätä ymmärtävän. Y-kondensaattorien kautta laitteen rungossa on noin puolet verkkojännittestä (tehollinen arvo). Koska Y-kondensaattorit eivät aina ole täysin yhtäsuuria, johdon kääntäminen vaikuttaa ko. jännitteeseen. Ja voi myös vaikuttaa häiriöiden esiintymiseen itse laitteessa.

Miten maadoitetun liitännän käyttäminen vaikuttaa potentiaalieroihin, riippuu osaksi myös siitä, kuinka pitkä matka laitteista on siihen yhteiseen maadoituspisteeseen. Jos liitettävien laitteiden verkkojohdot ovat lyhyitä ja sähkö otetaan niille samasta pistorasiasta tai jakoblokista, yhteinen maadoituslinja löytyy siitä. Tämän kautta maadoitus liittää laitteet toisiinsa. Jos taas jännite otetaan esim. huoneen eri puolilta eri pistokkeista, yhteiseen maadoituslinjaan voi olla matkaa kymmeniä metrejä ... miten ne johdot siellä seinän sisällä kulkevat.

Eli yhteinen verkkojännitteen hyvänlaatuinen jakoblokki voi olla tältä kannalta oikea ratkaisu, jolla kaikkien laitteiden maadoituslinja toisiinsa saadaan sopivan lyhyeksi. Muutoinkin esim. laitteiden välijohdot pitäisi pitää mahdollisimman lyhyinä ... miksi kahden päällekkäin olevan laitteen välijohto pitäisi olla pituudeltaan esim. 1,5 metriä - kun 60 cm riittäisi hyvin. Lyhyempi johto vaikuttaa myös äänenlaatuun vähemmän kuin pitkä ... jos uskoo johtojen yleensäkään vaikuttavan äänenlaatuun. Maasilmukan vaikutus ainakin vähenee lyhyellä johdolla ... suosittelen myös balansoituja XLR-liitosjohtoja.
 

Liitteet

  • Kuva 5..jpg
    Kuva 5..jpg
    23,6 KB · Katsottu: 60
  • Kuva 6..jpg
    Kuva 6..jpg
    19,7 KB · Katsottu: 58
Koska tämä ketju on edennyt näinkin pitkälle (55 sivua), liitteeksi kuvaselitys, joka auttaa ymmärtämään, mistä tässä on kysymys. Kaikki kun eivät näy tätä ymmärtävän. Y-kondensaattorien kautta laitteen rungossa on noin puolet verkkojännittestä (tehollinen arvo). Koska Y-kondensaattorit eivät aina ole täysin yhtäsuuria, johdon kääntäminen vaikuttaa ko. jännitteeseen. Ja voi myös vaikuttaa häiriöiden esiintymiseen itse laitteessa.

Miten maadoitetun liitännän käyttäminen vaikuttaa potentiaalieroihin, riippuu osaksi myös siitä, kuinka pitkä matka laitteista on siihen yhteiseen maadoituspisteeseen. Jos liitettävien laitteiden verkkojohdot ovat lyhyitä ja sähkö otetaan niille samasta pistorasiasta tai jakoblokista, yhteinen maadoituslinja löytyy siitä. Tämän kautta maadoitus liittää laitteet toisiinsa. Jos taas jännite otetaan esim. huoneen eri puolilta eri pistokkeista, yhteiseen maadoituslinjaan voi olla matkaa kymmeniä metrejä ... miten ne johdot siellä seinän sisällä kulkevat.

Eli yhteinen verkkojännitteen hyvänlaatuinen jakoblokki voi olla tältä kannalta oikea ratkaisu, jolla kaikkien laitteiden maadoituslinja toisiinsa saadaan sopivan lyhyeksi. Muutoinkin esim. laitteiden välijohdot pitäisi pitää mahdollisimman lyhyinä ... miksi kahden päällekkäin olevan laitteen välijohto pitäisi olla pituudeltaan esim. 1,5 metriä - kun 60 cm riittäisi hyvin. Lyhyempi johto vaikuttaa myös äänenlaatuun vähemmän kuin pitkä ... jos uskoo johtojen yleensäkään vaikuttavan äänenlaatuun. Maasilmukan vaikutus ainakin vähenee lyhyellä johdolla ... suosittelen myös balansoituja XLR-liitosjohtoja.
Testit tehty. On aivan sama onko johto lyhyt vai pitkä. Kaapeli vaikuttaa laitteistoon vaikka se olisi niin lyhyt kun se voi olla. Lisäksi laitteistoon vaikuttaa käytettävät liittimet, tai siis liittimissä käytettävät metallit.
 
Testit tehty. On aivan sama onko johto lyhyt vai pitkä. Kaapeli vaikuttaa laitteistoon vaikka se olisi niin lyhyt kun se voi olla. Lisäksi laitteistoon vaikuttaa käytettävät liittimet, tai siis liittimissä käytettävät metallit.
Paras laite on siis yhdistelmälaite, jossa esim. CD:n ja vahvistimen välillä ei ole kaapelia lainkaan? Ja akkukäyttöinen vahvistin, jossa ei ole verkkokaapelia lainkaan? Huomaa, että "kaapeliksi" voidaan myös lukea ne monet metrit painokytkennän kuparifoliota, joille esim. vahvistin komponentteineen on rakennettu.

Faktahan on sitten näin: jos sinulla on 1 metrin välijohto A ja se vaikuttaa äänenlaatua heikentävästi kertoimella X, niin 10 metrin heikentävä vaikutus on 10-kertainen eli 10X. Ja 10 cm:n välijohdon vaikutus taas on 1/10 edellisestä eli X/10. Näin siis mitattaessa - kuulohan on logaritminen, joten ero ei toki ole "kuulotestissä" näin mittava. Ei ole sama, minkä pituisia välijohdot ovat - pituus on jopa merkittävämpi vaikuttaja kuin kaapelin muut ominaisuudet. Voinet vertailla esim. 20 metrin välijohtoa 1 metrin johtoon - eroja ???

On kuitenkin syytä muistaa, että esim. ne vahvistimen sadat erilaiset komponentit (joista se on rakennettu) vaikuttavat merkittävästi enemmän äänenlaatuun kuin mitkään välijohdot. Ehkä olisikin parempi alkaa tutkia niitä ja niiden vaikutusta äänenlaatuun ... Hyvässä äänenlaadussa on kuitenkin tärkein se alkuperäinen media, jolta sitä ääntä "imuroidaan", esim. äänilevy tai CD. Näistä ne suurimmat äänenlaadun erot erot johtuvat - eivät välijohdoista! :)
 
Jaaha, meidän mittarihifisti laajentaa kokeellisia mittauksiaan. :D

Yleismittarilla homma menee suurinpiirtein näin. Mittaus kuuluu suorittaa rca-liittimien vaippojen väliltä. Eli kaikki välikaapelit irti ja laitteet päälle. Sitten ensin mittaamaan etuvahvistimen ja pääasiallisen lähteen välistä potentiaalieroa. Käännät toisen laitteet töpselin ja mittaat. Käännät vielä sen toisenkin laitteen töpselin ja mittaat taas, jne. Sitten valitset sen vaihtoehdon (neljästä mahdollisesta) jossa on pienin potentiaaliero. Nyt tiedät mikä on oikea vaihe etuvahvistimelle. Älä vaihda sen töpseliä enää. Tämän jälkeen teet mittaukset etuvahvistimen ja seuraavan äänilähteen välillä ja valitset ko. laitteen töpselille sen asennon, jossa on pienempi potentiaali. Ja tätä rataa.

Vaihekynällä tuo johdon asento on tietysti helppo todeta. Kaikenlisäksi se on turvallista. Siitä sun naapurista löytyy varmaan vaihekynäkin, eikä sellainen montaa euroa maksa. Sillä ei ole merkitystä mitenpäin sen laitteen takana oleva rasia on. Johdotus pitäisi aina mennä samoinpäin. Eli kun katsot irrotettua johtoa, jossa on visteet ylöspäin, niin vaihe on oikealla.

Nyt on kyllä tunnustettava, etten tiedä voiko näillä kahdella eri menetelmällä päästä eri lopputulokseen. ???
Mutta eihän tuolla mittauksella saada selville, onko laite "oikeassa vaiheessa". Mittaus ilmoittaa varsinaisesti vain sen, kumpi Y-kondensaattori antaa maadoitukseen enemmän tai vähemmän vuotovirtaa. Näissä kun ei valitettavasti käytetä tarkkuuskondensaattoreita. Tästä erilaiset potentiaalierot laitteiden välillä johtuvat. Vaihekynä kyllä ilmoittaa, kumpi verkkojohdoista on se vaihejohto ... mutta entäpä laitteesta? Liitekuva esittää, mistä potentiaalierot johtuvat - jos ette ole tätä sattuneet tietämään!
 

Liitteet

  • Kuva 5..jpg
    Kuva 5..jpg
    23,6 KB · Katsottu: 50
Paras laite on siis yhdistelmälaite, jossa esim. CD:n ja vahvistimen välillä ei ole kaapelia lainkaan? Ja akkukäyttöinen vahvistin, jossa ei ole verkkokaapelia lainkaan? Huomaa, että "kaapeliksi" voidaan myös lukea ne monet metrit painokytkennän kuparifoliota, joille esim. vahvistin komponentteineen on rakennettu.

Faktahan on sitten näin: jos sinulla on 1 metrin välijohto A ja se vaikuttaa äänenlaatua heikentävästi kertoimella X, niin 10 metrin heikentävä vaikutus on 10-kertainen eli 10X. Ja 10 cm:n välijohdon vaikutus taas on 1/10 edellisestä eli X/10. Näin siis mitattaessa - kuulohan on logaritminen, joten ero ei toki ole "kuulotestissä" näin mittava. Ei ole sama, minkä pituisia välijohdot ovat - pituus on jopa merkittävämpi vaikuttaja kuin kaapelin muut ominaisuudet. Voinet vertailla esim. 20 metrin välijohtoa 1 metrin johtoon - eroja ???

On kuitenkin syytä muistaa, että esim. ne vahvistimen sadat erilaiset komponentit (joista se on rakennettu) vaikuttavat merkittävästi enemmän äänenlaatuun kuin mitkään välijohdot. Ehkä olisikin parempi alkaa tutkia niitä ja niiden vaikutusta äänenlaatuun ... Hyvässä äänenlaadussa on kuitenkin tärkein se alkuperäinen media, jolta sitä ääntä "imuroidaan", esim. äänilevy tai CD. Näistä ne suurimmat äänenlaadun erot erot johtuvat - eivät välijohdoista! :)
Fakta on se ettei 10m johtoon aiheuta metrin johtoon verrattuna 10 kertaista vaikutusta.
 
eihän y-kondensaattoreiden varsinaisen toiminnan kannalta ole ratkaisevaa se että olisivat tarkkuuskompoja.
 
eihän y-kondensaattoreiden varsinaisen toiminnan kannalta ole ratkaisevaa se että olisivat tarkkuuskompoja.
Toiminnan kannalta tarkkuutta ei tarvita - mutta jos ne olisivat esim. 0,1 % tarkkuuskondensaattoreita, niin ns. vuotovirta näiden kautta olisi silloin samaa tasoa jännitteenä. Tällöin verkkopistokkeen napojen vaihto ei vaikuttaisi kahden laitteen välillä olevaan potentiaalijännitteeseen millään lailla. Toki jännitettä olisi, mutta erot siis olisivat samat kummallakin pistokkeen asennolla. Tuolla miljoonalaatikossani olevat vastaavat kondensaattorit ovat yleensä 20 % tarkkuudella olevia. Potentiaalijännitteen pieniin eroihin voi vaikuttaa myös välimatka laitteiden yhteiseen maadoituspisteeseen ... siis jos laitteilla on eri pituisia maadoituslinjoja (ke-vi -johdin). Laitteiden rungothan ovat yhdistetty sähköverkon maadoitusjohdon kautta toisiinsa. X- ja Y -kondensaattorien varsinainen tehtävä on suojata laitetta sähköverkon häiriöiltä ja toisaalta suojata sähköverkkoa laitteen tuottamilta mahdollisilta häiriöiltä (esim. hakkurivirtalähteet). Tämän takia se ns. EMI-suodin siellä verkkoliitännässä yleensä on. Mitään muuta kautta se ns. potentiaalijännite ei laitteiden runkoon tule.
 
Fakta on se ettei 10m johtoon aiheuta metrin johtoon verrattuna 10 kertaista vaikutusta.
Lineaarisissa mittauksissa esittämäni asia pitää ehdottomasti paikkaansa. Koska kuulemisemme herkkyys kuitenkin on logaritminen, kuunneltaessa tai kuuntelutesteissä havaittavissa oleva ero on tietenkin myös logaritminen ... näinhän olen tekstissäni asian myös esittänyt. Eli ei suoraan verrannollinen. Ja koska kuulon herkkyys vaihtelee muutoinkin, äänen eroja havaitaan eri äänialueilla eri herkkyydellä. Tarpeeksi pientä eroa ei myöskään kukaan kuule - tässä vaikuttaa ns. kuulokynnys. Ja kuulon herkkyydet vaihtelevat esim. iän myötä ja usein myös henkilökohtaisesti. Kannattaa siis tutustua myös kuulemisen fysiologiaan ...

Oletko muuten nähnyt tätä - toki ainahan voi väittää "väärin mitattu", mutta voidaan myös vastaavasti väittää että "väärin kuultu". Kaikkihan on maailmassa suhteellista ja sen aidon totuuden löytäminen joskus melko vaikeaa.
 
Koska asiassa on jo kirjoitettu 55 sivua, yritän tehdä näistä jonkin pienen yhteenvedon.

1) Osa kuulee "töpselinkäännön" eroja, osa ei.
2) Ne, jotka kuulevat eroja - eivät ymmärrä tai halua ymmärtää, mistä erot johtuvat. Niitä vain on.
3) Ne, jotka eivät kuule eroja - eivät ymmärrä, mistä se havaittu ero voisi johtua. Niitä kun ei ole.
4) Töpselin kääntö vaikuttaa EMI-suotimien Y-kondensaattorien aikaansaamaan ns. vuotovirtaan ja sen suuruuteen.
5) Edellinen vaikutus johtuu Y-kondensaattorien erisuuruisuudesta, tarkkuus +- 20 %.
6) Y-kondensaattorit (2 kpl) ovat laitteen ainoa ei-sähkömagneettinen yhteys sähköverkosta laitteeseen (sen runkoon).
7) Sähköverkon liitännässä ja verkkojohdossa on helppo löytää vaihe- ja nollajohto esim. vaihekynällä.
8) Laitteen virtalähteessä tai verkkomuuntajassa ei ole mitään erillistä liitäntää vaihe- tai nollajohdolle - liitäntä on symmetrinen.
9) II-suojaluokan laitteissa ei ole Y-kondensaattoreita - eikä tällöin myöskään vuotovirtaa.
10) Jos poistaa laitteen EMI-suotimen tai Y-kondensaattorit, vuotovirtaa ei esiinny. En kuitenkaan tätä suosittele ...
11) Laitteiden välisten potentiaalierojen erot johtuvat Y-kondensaattorien suuresta hajonnasta (+- 20 %).
12) Pieni vaikutus potentiaalieroihin on myös verkkojohtojen tai sähkölinjan eri pituuksista yhteiseen maadoituspisteeseen.
13) Jos laitteiden Y-kondensaattorit ovat täysin samansuuruisia (0,1 %), laitteiden välillä ei esiinny potentiaalijännitteiden eroja.
14) Laitteiden liittäminen maadoitettuun pistorasiaan vähentää näiden välistä potentiaalieroa merkittävästi.
15) Laitteiden suuri potentiaaliero voi aiheuttaa ns. maasilmukan ja sen mukanaan tuomia häiriöitä.
16) Jos oletetaan, että "töpselin käännön" eroja on kuultavissa - nämä erot vaihtelevat laitteiden välillä merkittävästi.
17) Edelliseen vaikuttavat esim. Y-kondensaattorin erot (tarkkuus), laitteiden maadoituslinjojen pituus - ja välijohdot.
18) Balansoitu välijohto (esim. XLR) eliminoi maasilmukan häiriöt lähes kokonaan. Oletettavasti myös muutakin eroa "töpselinkäännössä".
19) Potentiaalierojen mittauksella ei voida saada selville, ovatko sähköverkko ja laitteet "samassa vaiheessa".
20) Laitteilla ei oikeastaan ole "oikeaa vaihetta" lainkaan, mittauksilla saadaan vain selville pienin tai suurin potentiaaliero, joka taas johtuu Y-kondensaattorien eroista. Voinette tarkistaa liitekuvasta ... mikä siinä on se "oikea vaihe" ??? Kertokaa minullekin.

Tässä ei oteta kantaa siihen, miten ja millä tavalla tuo töpselin kääntö "oikein" tai "väärin" sitten vaikuttaa laitteiden äänentoisto-ominaisuuksiin. Se on sitten oma juttunsa, se.

M.O.T. Toki eroavia, perusteltuja väitteitä otetaan mielenkiinnolla vastaan. Tautofoniaa kuitenkin on, että "kuulen eroja" tai "en kuule eroja". Nämähän ei ole perusteluja ...
 

Liitteet

  • Virtalähde.jpg
    Virtalähde.jpg
    20,6 KB · Katsottu: 43
katsoin muuten eilen joutessani, esms mouserilla kaikki y-konkat 20%...
 
katsoin muuten eilen joutessani, esms mouserilla kaikki y-konkat 20%...
Nämä ovat suurjännitekondensaattoreita ... jos Y-kondensaattori lyö läpi, 230 volttia on laitteen rungossa. Ja voi tehdä pahaa jälkeä - myös laitteille. Yleensäkin esim. 0,1 % tarkkuuskondensaattoreita on lähes mahdoton löytää - tarvittaisiin joskus RIAA-suotimessa. 1 % lienee lähinnä se, joita voi joskus löytää. Y1-luokan kondensaattorit testataan 8 kV transienteilla ja Y2-kondensaattorit 5 kV transienteilla - eli jännitekestoa pitää olla! Jos tässä haluaa "tasata" tuota vuotovirtaa - ainoa vaihtoehto on hankkia esim. 50-100 kondensaattoria ja etsiä niistä mittaamalla "sovitettu pari" tai useita tarkalleen samanlaisia. Ehkä ei kannata ...
 
Näinä kalliin sähkön aikoina silmukkavirrat pitäisi ehdottomasti saada hyötykäyttöön tai vähintään takaisin sähköverkkoon. Laittaisin heti hehkulampun maan ja laitteen rungon väliin, mutta kaapissa on pelkkiä ledejä, kuluttajalaitteet on suojaeristettyjä ja johdot XLR:ää 🙃
 
Back
Ylös