Harmi ettei Apparatin eikä Modeselektorin soolotuotannot ihan yllä heidän yhteisprojekti Moderatin tasolle. Joskin Modeselektorin keikka flowssa 2019 oli festareiden parasta antia. Moderatilta taitaa ig-tilin perusteella olla ensi vuonna tulossa uutta materiaalia ja kiertue.
-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Yhdistyksen nettikauppa on avattu! Ostoksille!.
Täällä haetaan hyvää elektroonista musiikkia.
Harmi ettei Apparatin eikä Modeselektorin soolotuotannot ihan yllä heidän yhteisprojekti Moderatin tasolle. Joskin Modeselektorin keikka flowssa 2019 oli festareiden parasta antia. Moderatilta taitaa ig-tilin perusteella olla ensi vuonna tulossa uutta materiaalia ja kiertue.
super-panda
Käyttäjä
Sitä odotellessa.
Eikö Moderat ollut Flowssa 2017?
Eikö Moderat ollut Flowssa 2017?
Joo taisi kahteenkin kertaan olla. 2013 muistan kuulleeni Flowssa ja sieltä itseasiassa bongasin kyseisen bändin. Viime vuosien parasta elektronista ehdottomasti.
Mainio lista! Pitääkin tsekata Heckerin viimeisin!
PJK
Käyttäjä
- Liittynyt
- 28.2.2011
- Viestejä
- 2 511
The Midnight (2)
Explore the discography of The Midnight (2). Shop for vinyl, CDs, and more from The Midnight (2) on Discogs.
www.discogs.com
Synthwaveduo The Midnight ansaitsee tulla mainituksi. Nostalgisoi 80-luvun syntetisaattorimaailmassa erittäin onnistuneesti - itse asiassa paras tietämäni tyylin edustaja vaikkakin vain yhden levyn ("Endless Summer") pohjalta. Kannattaa tutustua jos tämä äänimaisema kiinnostaa.
No pitihän se kokeilla, kirjotan tätä kommenttia ennen ku Greenland biisi on puolessa välissä. Aattelin kuunnella loputkin.
Routa
Hifiharrastaja
Ny ku talviolympialaiset on päällä niin laitetaan tänne yksiä mieleenjääneitä albumeita viimevuodelta eli Betamaxx - Sarajevo.
Kunnon tunnelmanluoja teos. Jollekkin ehkä liian "pappasynaa".
Kunnon tunnelmanluoja teos. Jollekkin ehkä liian "pappasynaa".
aphex_tatu
Hifiharrastaja
Skotlannin veljesduo Boards of Canada julkaisi hiljattain uuden levyn nimeltään Inferno. Tänään aamulla sitä vähän aikaa kuuntelin enkä ollut kovin mielissäni. En arvannut että vielä jotain julkaisevat kun 2013 on viimeksi tullut kokopitkä. Hyvä etteivät liian tiuhaan pukkaa julkaisuja mutta sitten kun jotain tulee ulos niin kaipa ne odotukset kasvaa turhan korkealle.
Ristiriitainen olo jäi, en ainakaan suosittelisi tätä uutta kuuntelemaan jos ei artisti entuudestaan ole tuttu. Pitää vielä kuunnella rauhassa loppuun asti kuitenkin.
Sen sijaan Music Has the Right to Children (1998) on ihan eri maata, on minulle todella tärkeä levy. En osaa selittää, sillä levyllä on täysin oma outo tunnelmansa jollaista ei muualta löydy. Enkä tarkoita ettei samankaltaisia artisteja olisi, on kait BoCin tyyliä kopioitu ihan riittävästi. Jos konemusiikki, ambient, kokeellinen, idm, hiphop kiinnostaa niin ehdottomasti kannattaa kokeilla. Tosin eiköhän tämä melkoisen hyvin tunnettu levy ole elektronisen puolella mutta ei kait se haittaa mainostaa.
Inferno kuulosti alkuun tavallaan siltä kuin joku olisi tehnyt BoCilta kuulostavaa musiikkia. Artisti nimeltänsä Tycho on ainakin kappaleiden nimien tyyliä myöten tehnyt samantyylistä enkä pysty kuuntelemaan moista ollenkaan.
BoCilta kokopitkä Geogaddi on mainitsemisen arvoinen myös, samoin EP:t Hi Scores, Twoism ja In a Beautiful Place in the Country. Siinä omat suosikit.
Kokopitkät Campfire Headphase ja Tomorrow’s Harvest ei ole huonoja mutta ei oikein yllä muun tuotannon tasolle. Joku niissä tökkii, Headphasea on kyllä paljon tullut kuunneltua muttei se oikein ole hyvin kestänyt aikaa (2006). Harvestiin (2013) oli vaikea päästä sisälle ja vähän ontolta se edelleen tuntuu sisällöltään.
Toivotaan että Inferno alkaa kuulostamaan paremmalta jatkossa, @igoroy ilmeisesti ainakin oli sitä kuunnellut kun artistista mainintoja hain foorumilta. Kertokaa mielipiteenne ketkä olette kuunnelleet. Arvosteluja on aika laidasta laitaan tuosta eri sivustoilla. Ja kertokaa toki muutenkin omat mielipiteenne BoCista, herättääkö mitään tuntemuksia.
en.wikipedia.org
Ristiriitainen olo jäi, en ainakaan suosittelisi tätä uutta kuuntelemaan jos ei artisti entuudestaan ole tuttu. Pitää vielä kuunnella rauhassa loppuun asti kuitenkin.
Sen sijaan Music Has the Right to Children (1998) on ihan eri maata, on minulle todella tärkeä levy. En osaa selittää, sillä levyllä on täysin oma outo tunnelmansa jollaista ei muualta löydy. Enkä tarkoita ettei samankaltaisia artisteja olisi, on kait BoCin tyyliä kopioitu ihan riittävästi. Jos konemusiikki, ambient, kokeellinen, idm, hiphop kiinnostaa niin ehdottomasti kannattaa kokeilla. Tosin eiköhän tämä melkoisen hyvin tunnettu levy ole elektronisen puolella mutta ei kait se haittaa mainostaa.
Inferno kuulosti alkuun tavallaan siltä kuin joku olisi tehnyt BoCilta kuulostavaa musiikkia. Artisti nimeltänsä Tycho on ainakin kappaleiden nimien tyyliä myöten tehnyt samantyylistä enkä pysty kuuntelemaan moista ollenkaan.
BoCilta kokopitkä Geogaddi on mainitsemisen arvoinen myös, samoin EP:t Hi Scores, Twoism ja In a Beautiful Place in the Country. Siinä omat suosikit.
Kokopitkät Campfire Headphase ja Tomorrow’s Harvest ei ole huonoja mutta ei oikein yllä muun tuotannon tasolle. Joku niissä tökkii, Headphasea on kyllä paljon tullut kuunneltua muttei se oikein ole hyvin kestänyt aikaa (2006). Harvestiin (2013) oli vaikea päästä sisälle ja vähän ontolta se edelleen tuntuu sisällöltään.
Toivotaan että Inferno alkaa kuulostamaan paremmalta jatkossa, @igoroy ilmeisesti ainakin oli sitä kuunnellut kun artistista mainintoja hain foorumilta. Kertokaa mielipiteenne ketkä olette kuunnelleet. Arvosteluja on aika laidasta laitaan tuosta eri sivustoilla. Ja kertokaa toki muutenkin omat mielipiteenne BoCista, herättääkö mitään tuntemuksia.
Inferno (Boards of Canada album) - Wikipedia
Kuunnelkaapas Mallan tämän vuoden albumia "Pieni exit". Varmaan parasta mitä hän on koskaan tehnyt. Kai se jotain housen suuntaan olevaa on. Harmi vain kun ei saa cd:nä albumia. Voi olla, että joutuu vinyylin sitten hankkimaan.
Sitten olis saksalainen Beyond Border. Sinne jonnekin future/synth pop/EBM/synth wave suuntaan menee. Laulaja on kyllä aika Dave Gahan -pastissi, mutta musiikki ei. Awakening -albumi on ehkä näiden parasta antia, paitsi albumin aloituskappale. Yleensä tällaisissa bändeissä on se vika, että laulaja on usein bändin heikoin lenkki, mutta tässä ei ole niin.
Sitten olis saksalainen Beyond Border. Sinne jonnekin future/synth pop/EBM/synth wave suuntaan menee. Laulaja on kyllä aika Dave Gahan -pastissi, mutta musiikki ei. Awakening -albumi on ehkä näiden parasta antia, paitsi albumin aloituskappale. Yleensä tällaisissa bändeissä on se vika, että laulaja on usein bändin heikoin lenkki, mutta tässä ei ole niin.
aphex_tatu
Hifiharrastaja
Jos kasarityylinen synthpop on se juttu, niin ottakaapa kuunteluun Daily Planet: Play Rewind Repeat. Johan Baeckströmin ääni on aivan täydellinen tällaiseen musaan. Ja melodiat ovat hyviä.
Toinen kova ruotsalainen synthpop/new wave -akti on Kite. Tässä duossa on jo aika persoonallista otetta musiikissa ja laulussa. Kovimmat julkaisut ovat kaikki EPeitä: IV, V ja VI.
Ja jos jatketaan vielä ruotsalaisella linjalla, niin sitten tulee vielä Xenturion Prime, jossa on mukana entisiä Code 64 -miehiä. Prisma on kova albumi. Synthpop/EBM/(industrial) tms. on tyylinä. Vanhemmassa kamassa enemmän tuota industrial-vaikutetta. Mainitsemisen arvoinen on myös Signals From The Abyss -albumi jossa mennään vähän enemmän soundtrack-tyyliseen scifi- ja Bladerunner -maalailuun.
Code 64: Trialogue on myös hyvä albumi.
Toinen kova ruotsalainen synthpop/new wave -akti on Kite. Tässä duossa on jo aika persoonallista otetta musiikissa ja laulussa. Kovimmat julkaisut ovat kaikki EPeitä: IV, V ja VI.
Ja jos jatketaan vielä ruotsalaisella linjalla, niin sitten tulee vielä Xenturion Prime, jossa on mukana entisiä Code 64 -miehiä. Prisma on kova albumi. Synthpop/EBM/(industrial) tms. on tyylinä. Vanhemmassa kamassa enemmän tuota industrial-vaikutetta. Mainitsemisen arvoinen on myös Signals From The Abyss -albumi jossa mennään vähän enemmän soundtrack-tyyliseen scifi- ja Bladerunner -maalailuun.
Code 64: Trialogue on myös hyvä albumi.
Viimeksi muokattu: