Swedish Analog Technologies äänivarsi - s/n 066

idealehifi

Yhteistyökumppani
Liittynyt
11.2.2009
Viestejä
239
Heip..

Mulla on jo ketju jostain "Long and Winding Roadista".
Se on eeppinen tuskatarina miehestä, joka jahtaa tuulimyllyjä. Tai äänivarsia.


Laitetaan siis nyt tällaisen uusi ja positiivinen julkaisu siitä, mitä todella tapahtui, kun tuo äänivarsi pääsi tositoimiin, Hieno tarina ;)

Yst terv.. Kari
 
Ja tässä siis se stoori.. siitä puuttuu vielä "tulevaisuus", mutta ei hätää. Eikähän sekin pian löydy.
SAT s/n 066 on aivan uskomaton ;)

EDIT: Ja tää foorumi ei tue lässytystä yli 10000 merkin. Jaetaan siis kahtia?


PART ONE.


Niin…


Kirjoittelin tässä Marcille sitä 30 sivun esseetä – asia, joka on vähän hölmö, koska mitä minä voisin hänelle kertoa äänivarresta, jonka hän on suunnitellut ja valmistanut?

No, ehkä kyseessä olikin omien ajatusten selkeyttäminen, koska vaikutus on ollut varsin syvällinen. Edelleen, miksi pitäisi analysoida, jos fiilis on hyvä?

Niin tai näin, laitetaan tähän referaatti kirjeestäni Marcille, ehkä tämän foorumin lukijoille tässä on jotain uuttakin. Jätän väliin historiakatsauksen eli Sondekin, Talvikin, Ateenan ja SYDin, joten siirrytään suoraan erään äänivarren, sarjanumeroltaan 066, tuomaan nautintoon.

Jos pitäisi nimetä merkittäviä hifikokemuksia mulle, niin kai niitä riittäisi. Kuten LP12, Roksan ”Söund Örganisationilla”, IRS Beta, Well Tempered, Klyne, Isem, Spendor, Jan Allaerts, Concert Fidelity, ESP, Tom Evans, Audiogram…. onhan näitä. Mutta niitä todellisia järistyksiä – juttuja, jotka mullistavat kaiken – on vain kaksi. 1997 Durham, Englanti ja Simon Yorken S7 ja 2022 Helsinki, Swedish Analog Technologies äänivarsi s/n 066.

Molemmat liittyvät LP-levyn soittoon ja lunastavat niitä lupauksia, mitä eräs kaupallinen skottifirma julisti, ilman kovinkaan relevanttia toteutusta. Sori tästä, mutta ajatus oli tärkeä.

Aiemmin on jo kerrottu, että jo vuosia sitten aloitimme Marc Gomezin (SAT) kanssa kirjeenvaihdoin, joka lopulta johti siihen, että hain ensimmäisen sarjan äänivarren Pariisista. Nouto siksi, että varressa ei ollut kuljetuslaakeri kiinni, eikä silla ollut ulkoisia kuljetuslaatikoita tallella. Siksi siis käsimatkatavarana, joka sekin aiheutti sydämentykytyksiä lentokentällä.

Mutta keppi saatiin ehjänä kotiin ja sitten piti enää saada se soittimeen eli Simon S10:een kiinni. Tässäkin oli vähän seikkailuja ja pohdittavaa, mutta Eero tuli apuun ja teki mulle matalaprofiilisen kiinnityksen, korotuksen levylautaseen ja uuden keskitapin. Vähän kerettiläistä Simon Yorken kokonaisuuden suhteen, mutta älkää kertoko hänelle, pidetään juttu pienessä piirissä ;)

Näin siis sain varren soimaan ja sehän onkin ollut melkoinen tarina. Siitä seuraavassa.



Ruuvailin setin kasaan ruokapöydällä, ensimmäiset soundit perusluureilla ja halvalla äänirasialla. Aski oli – ja on vieläkin – Audio-Technican AT-VM95ML ja ajatuksena oli vertailla helposti Marcin ja Simonin äänivarsia. Askin runko kiinni, äänivarsilaudan vaihto ja sama neula vaihtoon. Mutta, kun ensimmäinen levy luureista lähti pyörimään – Samantha Sang: Emotion – ja pyöri loppuun asti, tajusin että ei tässä paljoa tarvitse vertailla.

Jotain pientä kuitenkin eli kaiuttimiin laitoin verrokiksi suosikkini SYD S9fv:n ja vaikka se on edelleenkin loistava ja ”hauska” soitin, SAT/S10 on jotain muuta. Vertaiskokemukset kuitenkin kertovat, että noin viikon jälkeen SAT/S10 kokemus häipyy muistijäljistä ja S9fv soi taas entisen nautittavasti.



Eli siis, mitä tapahtui ja miten koin tuon äänivarren?
Siirrytään heikoille jäille, koska en ole varsinaisesti audiokriitikko, mutta koetetaan silti.

Kun peli lähti soimaan, ensiksi tuli mieleen…

PUHTAUS

Purity? Puhtaus? Clarity? Läpinäkyvyys?
No, mikä vaan. Mutta fakta oli, että ekasta nuotista eteenpäin ääni oli jotain aivan muuta, kuin mihin olin tottunut. Kaikki audioalan kliseet vilahti silmieni editse, mutta lopputulos säilyi – tämä on äärimmäisen neutraali laite ja informaation määrä on lähes ääretön. Tuttuihin levyihin tuli aivan uusi sointi, edelleen vanhat kliseet tuli esille – pysyit kuulemaan kaiken ja kovaa ja korkealta.
Ilman tätä kokemusta en olisi voinut kuvitella, mistä on yleensä kysymys, mutta nyt sen tiedän. Ja tietää tämän soittimen ympärillä myös viisi muuta ihmistä.
Resoluutio? Hi-Fi? Juupa juu, kaikenlaista myydään tarkkoina laitteina, mutta se mitä s/n 066 teki, lähestyy magiikkaa. Vaikka älppärin ura osoittautui lähes äärettömän riittoisaksi lähteeksi, koskaan ei SAT ole kuulostanut ”analyyttiseltä”, ”kylmältä” tai ”tekniseltä”. Olisiko nyt noin 100 älppärin joukosta löytynyt pari, jotka vähän naurattivat, kun tuotannon kömpelyys tuli esiin, 98% taas aiheutti lähes aina ”wau-efektin”. Eli siististi soi.

Marc on muuten kirjoittanut esseen nimellä ”Vibrations and resonances”, jossa käydään läpi eri teorioita liittyen varren suunnitteluun. Vaikka tekstistä on matka kokemuksiin, kaikki todentuu, kun SAT soi.



Mitäs sitten. DYNAMIIKKA? NOPEUS?
Ensimmäiset kaksi viikkoa meni kaukosäädin kädessä ja äänenvoimakkuutta alas säädellessä. Homma alkoi tuntua jo vähän oudolta. Tässä sitä hifisti kiroaa, ettei äänitettä ole kompressoitu tarpeeksi! ;)
No, ei sentään. Nyt homma alkaa olla hallinnassa ja dynamiikan koko kirjo käytettävissä. Digimiehille ja naisille olisi kiva soitella muutamaa älppäriä – melkoiset jytinät tiedossa:)

Hyvä ison kuvan ”dynamiikka” on tietty hieno juttu, mutta yhtä hienoa on pienet vivahteet, jotka nyt tulevat esille. Otetaan vaikka Belafonten kuuluisa Garnegie konsertin taltiointi. Ehkä loppuun kulutettu, mutta edelleen yksi stereoäänitysten huipputeos.
Kuinka huikeaa on kuulla Belafonten äänen kaikki sävyt – äänen, joka on minun korville yksi kauneimmista. Lisätään tähän tila – kirjaimellisesti voit ”katsoa”, miten hän liikkuu – tunnelma ja yleisö ja tuloksena on huikea aikamatka vuoteen 1959. Valitettavasti pelkään, että meidän digitaalisesta perinnöstä ei löydy vastaavaa vuonna 2085…

Nollasta sataan valonnopeudella?
Sekin tapahtuu ja liittyy tuohon dynamiikkaan. Eipä jää tämä setti empimään, jos joku nero kolauttaa peltiä. Sieltä tulee, vaikka The Reddingsien Awakening. Levy, jonka Roksanin Touraj meille aikanaan Walesissa soitti ja jonka nyt ekaa kertaa kuulin ”paremmin”, kuin tuolloin Roksanin demossa – oli Dariukset yms. Erona siis tietty myös, että SAT ei ole ihan niin ”värittynyt”, kuin tuo tuolle biisille ”räätälöity” setti. Siellä ei varmaan koskaan kuunneltu Mozartia.

TBC
 
jatkoa siis tästä..


SOUNDSTAGE?
No, se tuli osin tuossa edellisessä.
Jokainen levy, myös ne ”oudot” 2%, huikaisee stereokuvalla. Sillä 3D illuusiolla, jota varten koko formaatti on keksitty.
Olen ollut lähinnä hypnotisoitu, istunut kuin tatti pienten stereoiden ääressä ja halunnut hyökätä soittajien ja soittimien keskelle. No, siinä on jotain laitetelinettä yms. edessä eli lähinnä olen vain kuvitellut läsnäolon. Mutta istu nyt siinä. Kuuntele haluamaasi instrumenttia ja nauti. Vaikka sitten sitä Jacon Japanin konserttia. Wau!
SAT siis soi ”pikkusetissä” vierashuoneessa, Audiogramin kanssa, josta pitääkin kirjoittaa oma tarina, sen verran laadukkaan jutun kanssa ollaan tekemisissä.
Mutta siis, odotan innolla, miten s/n 066 ”pärjää” isossa huoneessa ja Seanin ESP:den kanssa, jotka jo sinänsä ovat stereokuvan mestarit potenssiin kaksi. Oisko nyt siitten jo aika potenssiin kolme?
No, pian nähdään.

SEURATAKYKY JA LEVYVIRHEET
Hmmm… Mulla on skeptinen suhtautuminen mm. mm-askeihin. mm ;)
Siis oletukseen hyvästä seurantakyvystä jne.
En vieläkään peruuta, mutta todetaan sen verran, että se halpa AT-VM95ML on aivan uskomaton rasia ja Audiogramin PRPH yhtä huikea riaa. Ja se taitaa olla äänivarren numero 066 ansiota.
Aikomus oli laittaa levypesuri(t) toimimaan, mutta en taida viitsiä. No, ehkä pian… Mutta fakta on, että sitten S7/Allaerts/Klyne kauden jälkeen kuuntelen jälleen lähes virheetöntä käytettyjen levyjen soundia. Ja makeinta on se, että taas mahdolliset virheet ovat täysin irti äänikuvasta. Jotain harmitonta rapinaa kaiuttimien ulkopuolelta. Jos tuo aiemmin oli huikea synergia ja Klynen etevyys, nyt olen varma, että kyseessä on äänivarsi. SAT käytännössä eliminoi ongelmat, ennen kuin niitä edes syntyy.
Hmm… jos ne levyt sitten kuitenkin pesisi, niin nehän soisi vieläkin paremmin….

PRAT
Ja sitten yhteen mystiseen juttuun. Tuo legendaarinen PRAT, joka mun mielestä taisi osin perustua yksinkertaistettuun klangiin – unohda osa harmonioista, niin alkaa perussävelien rytmi tarkentua.
Niin tai näin, nyt alkoi soida varsin rytmikkäästi, enkä oikein tiedä, mikä iski. Kysyin jo Marcilta, katsotaan, mitä hän vastaa. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että SAT antaa äänirasialle niin hyvän toiminta-alustan, että siinä ei uran kitkat enää jarruta normaalisti eli ”vauhti” toimii.
Siltä se kuitenkin kuulostaa. SYD on aina ollut ”vakaa” soitin, mutta nyt se soi kuin höyhenen kevyt höyryjuna. Pitääkin etsiä Queenin junabiisi ”Breakthru” jostain. Kuuntelin eilen suosikkini, Queenin ”A Night At The Operan” ja omg… se on siis tuollainen ;)
Eli ei jää tästäkään puutteita, pahus. Jotenkin olisin toivonut, jotain kritiikkiä, mutta nyt ei pysty. Ainoa, mitä voi ihmetellä, että millä ihmeellä tästä voi parantaa??!!??
Olkoonkin, että tämä on vanhaa sarjaa ja käytetty, on myös s/n 066 seitsemänkymmenen sarjasta eli tiettyjä ideoita on tuotu jo tähän. Mutta kai se sitten on niin, että tästäkin voi petrata.
Kuka tietää, jos vaikka joskus uusi LM…. Tai sitten kaverille.

'
LOPUKSI - KÄYTTÖ, STABIILISUUS
Oikeastaan tämä on kaikki ylläoleva. SAT s/n 066 on äärimmäisen hieno operoitava. Jokainen liike on johdonmukainen, mitään ”sekoilua” ei ole. Jos lasket neulan uraan, sinne se menee. Kaikki säädöt on toistettavia ja esim. äänirasian asennus on maailman helpoin. Azimuth? Peace of cake.
Mutta tuohon ”stabiilisuuteen” tulle huomio, joka korostaa SYDin vahvuuksia – toi soi joka päivä samalla tavalla. Voittona entiseen on vielä se, että nyt toi perkuleen peli soi joka päivä ja joka levyllä ihan sairaan hienosti!

JATKOT?
Mitäs nyt sitten?
Luulisin, että voisin eläköityä ja unohtaa tän hölmöilyn ja kuunnella niitä mun levyjä.
Laskin, että jos SAT laittaa ne kaikki uuteen uskoon, noin +15000 lätyn kuunteluun, konservatiivisella arviolla eli 36 minuuttia per LP, menee 540000 minuuttia eli 9000 tuntia tai 375 täyttä päivää. Jos nyt tekisi vain työpäivää ja lomaa voisi ehkä neljä vuotta riittää. Ei se ihan tekemättömissä olisi ;)

LOPUKSI, part 2
Hyvä pelihän toi on. En voisi olla iloisempi. Vielä kun tietäisi, mitä toi maksaa käytettynäkin.
Uusi LM lienee +30k€, CF1 noin +55k€, titaani sitten 50% lisää. Eihän tossa ole mitään järkeä, ennen kuin kuulet.
Ehkä hienointa on kuitenkin sillä – niin kuin aina mulle – että pääset juttelemaan suoraan tekijän kanssa. Marc on äärimmäisen sympaattinen ihminen; en ole vielä tavannut häntä face2face, mutta sekin päivä koittaa. Silti kaikki ne lukuisat viestit, joita olemme vaihtaneet ovat luoneet aika vankan pohjan sille, mitä nyt kuuntelen.
Uskaltaisin sanoa, että tämä ei ”jää tähän”. Tehdään Marcin kanssa jotain, että näitä löytyisi kaikille. Ehkä jopa sitä pyörittäjääkin.. Mutta se on sitten oman tarinan arvoinen.

Kiitos, kun luit tämän, tulkaa käymään!

Kari
0405590551

PS.
Soitin on siis Simonin S10, jota on vähän modattu.
Ystäväni Eero teki uuden matalaprofiilisen kiinnityksen SAT äänivarrelle. Lisäksi tehtiin korotettu väliosa levylautaseen, jotta oltaisiin lähempänä 50 millin levylautaista. Kaiken kruunasi tietenkin uusi ja korotettu keskitappi.
Moottori on myös lähes uniikki. Siitä taitaakin olla tarina. On siis S10:hen alkuperäinen moottori, huikea muotoilu. No, se pitää vähän ääntä, jos laittaa korvan viereen. Sakemannit ei digannut ja Simon otti kaikki kuusi takaisin ja teki ihan uuden. Näitä lienee jäljellä kaksi, mulla yksi ja Simonilla toinen. Soi sairaan hienosti ja v…tuako sitä korvaa pitää laittaa moottoriin kiinni… :)
 
Ja tässä kuvia...
 

Liitteet

  • Installation-circles.jpg
    Installation-circles.jpg
    217,9 KB · Katsottu: 82
  • Installation-spot-on.jpg
    Installation-spot-on.jpg
    291,5 KB · Katsottu: 78
  • Playing_v1.jpg
    Playing_v1.jpg
    168,4 KB · Katsottu: 83
  • Playing_v2.jpg
    Playing_v2.jpg
    312,3 KB · Katsottu: 81
  • SAT_and_Audiogram.jpg
    SAT_and_Audiogram.jpg
    302,9 KB · Katsottu: 85
  • SAT_in_Helsinki_v1.jpg
    SAT_in_Helsinki_v1.jpg
    206,9 KB · Katsottu: 81
  • SAT_in_Helsinki_v2.jpg
    SAT_in_Helsinki_v2.jpg
    192 KB · Katsottu: 79
  • SAT_in_Helsinki_v3.jpg
    SAT_in_Helsinki_v3.jpg
    208,3 KB · Katsottu: 82
Ja muutama vielä...
 

Liitteet

  • SAT_in_Helsinki_v9.jpg
    SAT_in_Helsinki_v9.jpg
    212,5 KB · Katsottu: 48
  • SAT_in_Helsinki_v6.jpg
    SAT_in_Helsinki_v6.jpg
    295,6 KB · Katsottu: 49
  • SAT_in_Helsinki_v5.jpg
    SAT_in_Helsinki_v5.jpg
    219,1 KB · Katsottu: 53
  • SAT_in_Helsinki_v7.jpg
    SAT_in_Helsinki_v7.jpg
    193,8 KB · Katsottu: 47
  • SAT_in_Helsinki_v82.jpg
    SAT_in_Helsinki_v82.jpg
    200,4 KB · Katsottu: 47
  • SAT_in_Helsinki_v91.jpg
    SAT_in_Helsinki_v91.jpg
    254,6 KB · Katsottu: 49
  • SAT_playing_in_Finland.jpg
    SAT_playing_in_Finland.jpg
    168,4 KB · Katsottu: 57
Aivan oikein!!
Magnum Dynalab löytyy jo ja kaiken maailman kaapeleita ja antenniliittimiä. Jopa MD-205 ja ST-2 lainassa.
Hyvä tulee!
 
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
No niin,

Taas on vettä virrannut Vantaanjoessa, mutta ei tätä oikein voi nopeuttaakaan.
Jos oikein kliseisesti todettaisiin, niin – kaikella on aikansa ja paikkansa.

Hmmm… paikka taitaa olla iso kuunteluhuone alhaalla ja aika about nyt eli pari viikkoa sitten ja tästä ikuisuuteen.

Flirttailu 179 euron askilla on nyt ohi, loistava pikkusetti jää taakse ja muotoutuu uudelleen ja fokus on nyt korkealla. Tai alhaalla, kun paremmat(?) kamat ovat alakerrassa eli soitin lähti sinne.

No, tuo (?) voidaan unohtaa, kyllä rahalla saa vastinetta. Nyt alkakoon seuraava päivittelyn vaihe siitä, mitä ”jumalattoman paljon enemmän” SAT osaa.

Rakensin kaksi ”linjaa” etusia ja kolmaskin voisi olla mahdollinen, mutta mennään nyt näillä.
Tästä voisi kirjoittaa taas esseen ja sellainen taitaa ollakin tulossa, mutta ollaan lyhyitä ja todetaan, että Concert Fidelityn riaa ja Audiogramin PR200 toimii hienosti Audiogramin PW200 päätteen kanssa. Kuten myös Tomin Groove+ SRX ja Vibe. Tuo PW200 on maaginen…

Mutta vielä maagisempi on SAT ja soitin sen alla.

Istuin liimattuna tänäänkin ja kuuntelin – ihan mitä vaan… ei voinut liikkua, niin hypnoottista on. Viimeisimpänä Oldfieldin ”Amarok” ja Belafonten ”Carnegie…”.

Sanat eivät riitä kertomaan… Hmm… mistähän kohtaa hyllyä Pasin levyn löytäisi…

Mutta, mutta, nyt alkaa se ”säätö”. Vaikka kuuntelen parasta ääntä, mitä mulla on kotona koskaan ollut, tiedän, että nyt on vasta raapaistu pintaa. Oon varma, että esim. Cello/Bassoon kaiuttimien senttisäädöt palkitaan ja Archideen laitetelineet ovat vasta aihio.

Kunhan vaan malttaisi toimia, eikä vaan istua paikallaan ja kuunnella…
Malttaa toimia… :) mut niin se vaan on.

Tähän palataan! Ja superkiitokset Vaasaan!!

Terveisin,

K
 

Liitteet

  • New_frontier.jpg
    New_frontier.jpg
    220,4 KB · Katsottu: 94
Back
Ylös