Svart records

Kävin eilen omia Svartteja vähän tarkemmin läpi kun niitä ei ihan mahdottomasti ole. Kaikki vanhemmat painokset ovat laadultaan täyttä priimaa ja suoria. Vähän uudemmissa, Aknepop (2018) Maximum Jee & Jee (2019) on pientä kieroutta mutta hyvin soivat. Kaikki siis mustaa. Suunta ei ole hyvä jos kiihtyvä vinyylibuumi tosiaan heikentää laatua. Saa nähdä koska omalle kohdalle sattuu epäkurantti levy. Ostohaluja tälläinen ainakin hillitsee.
 
No nyt sininen Wigujen Being kotitui. Levyt viivasuoria. Pahuuttani vielä myöhemmin kuuntelen mikä ero on alkuperäisellä ja ja tässä olevalla orkkis miksauksella. han vaan mielenkiinnosta :)
 
Viimeksi muokattu:
Niin, kysyn ensimmäisenä, että kuka hullu ostaa tämän Wigwamin Beingin Svartilta:) Kyllä täytyy olla aivan seonnut, että tätä minun mielilevyä ostaa joku 2021.
Mutta asiaan, ymmärrän hyvin, että ns. orkkis on samanlainen kuin se oikea orkkis. No ei se vain sillai mene. Eli ei kannata hävittää sitä orkkista tämän julkaisun myötä, mutta tosi on, että tuo 2001 mixaus on tosi hyvä. Laitan tähän tosi nysväreille vanhan arvostelun, joita olen aikoinaan leikannut lehdistä.
 

Liitteet

  • A26B4BF0-F9AA-43D4-A5B7-4E983435BD9F.jpeg
    A26B4BF0-F9AA-43D4-A5B7-4E983435BD9F.jpeg
    279,2 KB · Katsottu: 67
^Kenties se paras suomalainen levy, jos meikäläiseltä kysytään. Kiitos tuosta lehtileikkeestä.
No minähän en voi sille mitään, että makuusi on noin rajoittunut, mutta otan osaa joka tapauksessa. Suosittelen laajempaa tutumista suomalaiseen musiikkiin. No toki taas mennään huulella. Loisto levy. Niin ja kiitos kiitoksista.
 
Niin, kysyn ensimmäisenä, että kuka hullu ostaa tämän Wigwamin Beingin Svartilta:) Kyllä täytyy olla aivan seonnut, että tätä minun mielilevyä ostaa joku 2021.
Mutta asiaan, ymmärrän hyvin, että ns. orkkis on samanlainen kuin se oikea orkkis. No ei se vain sillai mene. Eli ei kannata hävittää sitä orkkista tämän julkaisun myötä, mutta tosi on, että tuo 2001 mixaus on tosi hyvä. Laitan tähän tosi nysväreille vanhan arvostelun, joita olen aikoinaan leikannut lehdistä.
Kyllä on "nysvätty väärässä paikassa", eli lehti on rikottu. ;) Onneksi se löytyy täältä hyllystä. Kyse on Musan numerosta 2/1974. Lehdessä on useamman "tutun levyn arviointi". Tuon Beingin arvostelun "takapuolella" on The Doorsin diskografia. Sivulla 25 on arvostelu Bob Dylanin levystä Planet Waves (viisi tähteä). Aukeamalla 28 - 29 on arvostelut mm. levyistä Manfred Mann's Earth Band: Solar Fire (viisi tähteä), Fripp & Eno: No Pussyfooting (viisi tähteä), Back Door: 8th Street Nites (viisi tähteä), Electric Light Orchestra: On the Third Day (neljä ja puoli tähteä), Man: Back into the Future (neljä ja puoli tähteä) ja Yes: Tales from Topographic Oceans (neljä ja puoli tähteä) :)(y)

Minulla on kaksi Beingiä (LRLP 92) vuodelta 1974 (suoria ja painavia) ja kaksi CD:tä vuodelta 2001 (sekä kopiosuojattu että suojaamaton). Kaikki soivat hyvin! Muistelisin, että minulla on ollut myös CD vuodelta 1991, mutta olen antanut sen kenties isälleni tai sisarelleni.
 
Kun oikein nysvätään ja miksei...niin, onko teitin korvalle 1991 CD aikailailla identtinen alkuperäisen älppärin kanssa? Tästä oli joskus kesällä Loimolan ja kumppaneiden kanssa puhetta ja jäin siihen uskoon, mutten nyt muista tarkemmin. Mulla CD versiot vain. Tosiaan vasta 2001 tutustuin levyyn ja sitä uudempaa lähinnä kuunnellut. Vanha toki hieman mutainen, mutta mukavaa vaihtelua.
 
Tänään oli postista haettavissa Wigujen Fairyport Svartin vinyylinä. Nopealla kuuntelulla soi hyvin, ei virheitä tai naarmuja, tosin sinisellä läpikuultavalla levyllä vaikea nähdä. Hienoon kansioon vihkoineen on pakattu. Toinen levy on melkoisen kiero, pystysuuntaista heittoa levyn alussa n. 1/2 senttiä ainakin, ei vaikuta soittoon, mutta neula on kovilla jos osuu juuri heiton kohdalle laskettaessa.

Musiikillisesti soi hienosti, mutta ei ole alkuperäistä vertailukohtaa eikä cd:tä löydy tuosta.

Aikaisemmin olin hankkinut Wigujen Hard n' Horny vinyylin myös Svartin painoksena, mikä on täysin virheetön.
 
Tänään oli postista haettavissa Wigujen Fairyport Svartin vinyylinä. Nopealla kuuntelulla soi hyvin, ei virheitä tai naarmuja, tosin sinisellä läpikuultavalla levyllä vaikea nähdä. Hienoon kansioon vihkoineen on pakattu. Toinen levy on melkoisen kiero, pystysuuntaista heittoa levyn alussa n. 1/2 senttiä ainakin, ei vaikuta soittoon, mutta neula on kovilla jos osuu juuri heiton kohdalle laskettaessa.

Musiikillisesti soi hienosti, mutta ei ole alkuperäistä vertailukohtaa eikä cd:tä löydy tuosta.

Aikaisemmin olin hankkinut Wigujen Hard n' Horny vinyylin myös Svartin painoksena, mikä on täysin virheetön.
Itte laittaisin vaihtoon. Kyllä. Tuo huolellinen läpikuuntelu vähä isommalla volyymillä paljastaa virheet. Kaikki näkyvä naarmutkaan ei kuulu äänessä.
 
Tänään oli postista haettavissa Wigujen Fairyport Svartin vinyylinä. Nopealla kuuntelulla soi hyvin, ei virheitä tai naarmuja, tosin sinisellä läpikuultavalla levyllä vaikea nähdä. Hienoon kansioon vihkoineen on pakattu.
Jos Fairyport soi hyvin niin olen kummissani. Fairyportilla on kaikkein karuimmat soundit Wigwameista. Siihen aikaan ei Suomessa ollut vielä sellaista studiota millä tuommoista polyfonista musiikkia olisi voinut tallentaa kunnolla. Voi vain kuvitella miltä tuo kuullostaisi, jos olisi tuotettu Abbey Roadilla. On tuo uusin vinyyliversio parempi kuin se 90-luvun CD, mikä itselläni oli aiemmin. Musiikissa ei toki ole mitään vikaa mutta erityisesti sessioiden alkupäässä äänitetyt Österbergin rummut kärsivät pahasti monista välimiksauksista.
 
Lähinnä tarkoitin virheiden ja mahdollisten naarmujen suhteen soi hyvin, eli on kunnossa, kun noita Svartin levyjä olen joutunut muutamia vaihtamaan ihan epäkeskeisyyden ja vikojen takia.

Karuahan sen ajan proge musiikillisesti oli, eikä tuo D puolen livesessio äänityksellisesti mikään huippu ole, levyn vihkosessa noita välimiksauksia vähän ruoditaan ja on myös mainittu että yli 20 minuuttia ei yhdelle levypuolelle laitettu, mutta eipä ainakaan sisäraitojen särö haittaa.

Jos ei nyt ihan Abbey Roadiin vertaa, niin kyllä Love Recordsilta ihan laadukasta äänitettä on tullut alusta asti, itselläkin muutamia alkuperäisiä esim. Juice, Albert Järvinen, Kaseva, Royals, ja mainitsemani Wigujen Hard n' Horny vaikka onkin Svartin painos, ihan hyvät soundit.
 
Jos Fairyport soi hyvin niin olen kummissani. Fairyportilla on kaikkein karuimmat soundit Wigwameista. Siihen aikaan ei Suomessa ollut vielä sellaista studiota millä tuommoista polyfonista musiikkia olisi voinut tallentaa kunnolla. Voi vain kuvitella miltä tuo kuullostaisi, jos olisi tuotettu Abbey Roadilla. On tuo uusin vinyyliversio parempi kuin se 90-luvun CD, mikä itselläni oli aiemmin. Musiikissa ei toki ole mitään vikaa mutta erityisesti sessioiden alkupäässä äänitetyt Österbergin rummut kärsivät pahasti monista välimiksauksista.

No eipä tuon levyn soundeissa kyllä mitään isompaa ongelmaa. Tuotannollisesti ja soundillisesti parempaa kuin suurin osa nykytuotannoista. Mukavan analogista ja soittamisen riemu välittyy hienosti.
 
Vähän off topiciksi menee, mutta kun svart näitä LR:n levyjä on paljon tehnyt niin varmaan hyväksytään.

Mainitsemani Royals joka itseltä löytyy: Spring 76 LRLP 159 on äänitetty Marcus Music studiolla Tukholmassa kuten myös Hurriganesin Roadrunner vaikka ovatkin LR:n levymerkille tehtyjä. Bassothan on Roadrunnerilla varsin muhkeat, oli vissiin tuplasti äänitetty, kuten Remu jossain mainitsi ja melko samalta kuulostaa Royals, vaan onpa hienoa kuunnella Pave Maijasen basson käsittelyä.

Kuuntelin vielä Fairyportia ja onhan se livepläjäys melkoisen karua kuunneltavaa, alussa menee selkeästi yliäänitykseksi, sitten joku hiffaa tsekata mittareita ja feidaa tasoa alemmas kovalla kädellä minkä jälkeen tasoa nostetaan maltillisesti kun musiikki tasaantuu.
 
No eipä tuon levyn soundeissa kyllä mitään isompaa ongelmaa. Tuotannollisesti ja soundillisesti parempaa kuin suurin osa nykytuotannoista. Mukavan analogista ja soittamisen riemu välittyy hienosti.
Jännä kyllä miten eri tavalla ihmiset asiat kuulevat. Olen ensikuulemasta (mikä tapahtui 1990-luvulla) pitänyt Fairyportin äänitystä teknisesti täysin epäonnistuneena. Vertailukohtana tässä ei ole toki nykyaikaiset äänitteet vaan vaikkapa Wigwamin ensimmäiset singlet Must Be The Devil / Greasy Kids' Stuff sekä Luulosairas tai myös ekat LP:t Hard 'n Horny ja Tombstone Valentine. Wigwamin 60-luvun sinkuilla on minusta sitä analogista mehevyyttä ja soittamisen riemua. Niillä ei ole kuitenkaan vielä mukana Fairyportin monimutkaisia orkestraatioita niin silloin semmoinen rock-musiikin perusasia kuin bassorumpu ylipäätään erottuu. Fairyport oli taas ihan vaan raitojen määrän suhteen liian kunnianhimoinen suhteessa silloiseen suomalaiseen studioteknologiaan, mikä johti päällekkäisiin miksauksiin missä äänestä katosi paljon tärkeää analogista informaatiota. Myös bändi itse oli pettynyt Fairyportin soundeihin ja tästä on kirjoitettu pitkästi Svartin uusintapainoksen kannessa. Sikäli siis liittyy ketjun aiheeseen minusta varsin paljon. On se Svartin uudelleenpainos Fairyportista kuitenkin parempi kuin alkuperäinen LP mutta kun asiat on aikoinaan äänitetty vääränlaisin häviöllisin analogisin menetelmin niin paljoa ei ole enää tehtävissä. Uuden Beingin soundit on omasta mielestäni varsin ok tasoa ja Nuclear Nightclub on jo alkuperäispainoksenakin referenssitasoinen levy, mutta siinä taas sävellysten kunnianhimoisuus laskee paikoin kitaravetoisempaan ränttä-tänttä-osastoon. Kotilaisen kosketinosuuksia kuitenkin kuuntelee mielellään, mutta jos progea hakee niin sitä se ei enää ole.
 
^Piti tosiaan eilen tuo kuunnella oikein uudelleen. Ymmärrän kyllä pointtisi asian suhteen eikä tuotannollisesti tosiaan mikään täydellinen tosiaankaan ole. Mutta en siis mitään sellaista isompaa ongelmaa tuossa huomannut soundillisesti kuitenkin. Ehkä sitä on vaan niin tottunut siihen ettei osaa asiaa edes ajatella, että olisihan se voitu jollain toisellakin tapaa tehdä.
 
^Piti tosiaan eilen tuo kuunnella oikein uudelleen. Ymmärrän kyllä pointtisi asian suhteen eikä tuotannollisesti tosiaan mikään täydellinen tosiaankaan ole. Mutta en siis mitään sellaista isompaa ongelmaa tuossa huomannut soundillisesti kuitenkin. Ehkä sitä on vaan niin tottunut siihen ettei osaa asiaa edes ajatella, että olisihan se voitu jollain toisellakin tapaa tehdä.
Laitoinkin itse nyt Fairyportin soimaan ja ihan kuunneltava levyhän se edelleen on. Varmaan itselläni ensivaikutelma Svart-painoksesta oli sen pettymyksen vaikuttama, kun digitaalinen remasterointi ei tehnytkään ihmeitä tässä tapauksessa. Mutta nyt kun sen on hyväksynyt niin voi nauttia aivan mahtavasta musiikista mikä on se syy miksi tästä levystä alkujani innostuin. Ainoa mitä on tehtävissä on etsiä täydellisessä kunnossa olevaa alkuperäistä prässiä alkupään tuotantonumerolla :)
 
Lukeeko siinä uudessa Fairyport LPssä tarkempaa tietoa milloin tuo on masteroitu (tai peräti miksattu uudelleen ?) 2000 luvun alun CD saundaa omaan korvaan paljon paremmalta kuin 1990 CD versio. En muista/tiedä mahtaako näissä olla myös miksauseroja kuten Beign levyssä. Todennäköisesti ei.
 
Lukeeko siinä uudessa Fairyport LPssä tarkempaa tietoa milloin tuo on masteroitu (tai peräti miksattu uudelleen ?) 2000 luvun alun CD saundaa omaan korvaan paljon paremmalta kuin 1990 CD versio. En muista/tiedä mahtaako näissä olla myös miksauseroja kuten Beign levyssä. Todennäköisesti ei.
Levyn kannessa lukee ”mastered for vinyl by Joona Lukala / Noise for Fiction (2014). Gutsin kommentaari on myös vuodelta 2014: ”Fairyport-albumiakin jouduttiin siis välimiksaamaan paljon. Siinä on aina ongelmia.“ Ostakaa levy ja lukekaa loput :)
 
Viime aikoina on tullut monta kieroa levyä Svartilta vastaan. Viimeisimmät Kairon IRSE! - Polysomn ja Wigwam - Being. Kairon IRSEN palautin kahdesti kun vaappuminen vastasi merenkäyntiä. Wigussa oli toinen levy niin kiero, ettei uskaltanut edes kokeilla soittaa. Harmittaa ravata jatkuvasti levykaupassa palauttamassa levyjä. Onko minulla vaan jatkuva huono tuuri, vai onko muilla vastaavia kokemuksia viime ajoilta?
Tarina jatkuu. Sain Svartilta uudet levyt kieron kakkoslevyn tilalle. Harmikseni jouduin toteamaan, että kyseinen levy vielä pahemmin käyrä. Myös levyn reikä on liian pieni. Levyn joutuisi työntämään voimalla lautaselle, että se siinä istuisi. Svartilla ovat tiedostaneet ongelman ja syy kuulema tosiaan puristamoiden kiireessä. Eihän tuo hyvältä kuulosta, jos kiire tekee sen että levyjä saa olla jatkuvasti palauttelemassa.
 
Tarina jatkuu. Sain Svartilta uudet levyt kieron kakkoslevyn tilalle. Harmikseni jouduin toteamaan, että kyseinen levy vielä pahemmin käyrä. Myös levyn reikä on liian pieni. Levyn joutuisi työntämään voimalla lautaselle, että se siinä istuisi. Svartilla ovat tiedostaneet ongelman ja syy kuulema tosiaan puristamoiden kiireessä. Eihän tuo hyvältä kuulosta, jos kiire tekee sen että levyjä saa olla jatkuvasti palauttelemassa.
Tää on vähä samanlainen ongelma ku entisessä neuvostoliitossa. Määrä korvaa laadun. Esimerkki osoittaa että ko. puristamossa ei ole laaduntarkastusta ollenkaan tai sitten siitä pääsee mikä vaan läpi.
 
Back
Ylös