Suuntaavuuden hallintaa vastuksilla, pohdiskelua

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Analog
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Analog

Käyttäjä
Liittynyt
1.9.2006
Viestejä
3 199
Kaupunki
Pirkanmaa
Hienon hieno (hallitus pitää parhaana tähän asti) uutukaiseni missä keskiääniä varten 2x4 kpl HiVi B3N ja yläpäälle 25cm suuntain on ajautumassa suuntakriisiin ???
Keskiääni suuntaa sivusuuntaan enemmän kuin diskantti. Ilmeisesti tuli pistettyä vierekkäin (2kpl) keskiäänet sittenkin liian kauas toisistaan vaikka proto vaikutta mittauksissa hyvältä. Olen mittinyt miten asian ratkaisisi. Uusi suuntain (menee vaikeaksi löytää malli) vai kokonaan uusi kotelo (nyt 4cm kovapuuta vahattuna antiikki tammeksi).
Ensin tulee tietysi mieleen vaimentaa toisen pystyrivin yläpäätä rinnalla olevalla konkalla mutta tuo johtaa vaihe-eroon eri "pilarien" kesken jolloin suuntaavuus eri puolille on täysin erilainen. mutta miten olisi jos vaimentaisi toisen puolen vastuksella. Muistaakseni "Harrin Kaiutimen" korkeassa pilarissa oli vastuksilla vaimennettu osa elementeistä.
Teoriassa vastusvaimennusta säätämällä suuntaavuuden voisi viritellä vastaamaan sivusuuntiin täysin diskanttia. Käytännössä kai joutuis ensin kompensoimaan pilarien impedanssit koska muuten pelkkä vastuskin muokkaisi vastetta ja sitä kautta vaihetta.
Mutta olisiko suuntaavuus eri suuntiin siltikin erilainen? Minusta sen pitäisi olla sama...vaikka ei pieni ero maata kaada.

Herättääkö ajatuksia/ideoita?

Nuo keskiäänet on "keksijäätelö" mutta ilman puristusta, eli kaippa me silloin puhutaan takaa vaimennetusta ;)
 
Analog sanoi:
Mutta olisiko suuntaavuus eri suuntiin siltikin erilainen? Minusta sen pitäisi olla sama...vaikka ei pieni ero maata kaada.

Kyllä pieni ero sivusuuntiin syntyy. Ensinnäkin reunaheijastusten vaikutus muuttuu sivusuuntiin epäsymmetriseksi kun toista riviä vaimennetaan. Toinen eroa aiheuttava tekijä on pieni matkaero, joka tekee epäsymmetriaa keskaripinon ja diskantin väliseen vaihe-eroon, sekä hyvin pienen eron keskariosan voimakkuuteen ja taajuusvasteeseen. Käytännössä edut saattavat olla tällaisia pieniä teoreettisia haittoja suuremmat.

Analog sanoi:
Nuo keskiäänet on "keksijäätelö" mutta ilman puristusta, eli kaippa me silloin puhutaan takaa vaimennetusta ;)

Niin, viimeksi keskustelu tästä aiheesta päättyi asemasotaan Markon kanssa. Ero on ainakin omasta mielestäni selvä. Takaa vaimennetussa dipolissa on takana paksu kerros vaimennusainetta, joka imee takakeilan itseensä (estämättä kuitenkaan täyttä sivuvaimennusta), jolloin lopputulos on likimain dipolin etukeila. Keksissä taas kartion taka-aalto johdetaan kapean ja vaimennetun siirtolinjan (1. asteen akustisen alipäästön) läpi suoraan sivuille.
Käytännössä takaa vaimennettu dipoli kuseksii sekä kaistan ala- että yläpäässä, joten osa toteutuksista voi olla "ajautunut" kokeilujen ja virityksen tuloksena kohti keksiä; sivuille on lisätty vaimennusta, joka vähentää dipolimaista piikittämistä yläpäässä ja vakioi suuntakuviota eri taajuuksilla. Tällaisissa toteutuksissa elementin takapuoli ei näy sivuille.
 
Sain vähän mittailtua pitkästä aikaa.

8 keskiääntä on nyt kytketty seuraavasti:
Ylimmistä ryhmästä (2x2) kaksi toisen reunan päällekkäistä on saanut rinnalleen 12 ohmin vastuksen per elementti. Tämä ei ole aivan puhdas vastusvaimennus koska elementtien impedanssivaste suurentaa vaikutusta taajuuden kasvaessa.
2x2 alinta muodostavat oman ryhmän jolta suodattuu rinnakkaiskonkalla yli 2k äänet jotka samalla ohjautuu ylemmälle ryhmälle.

Nyt suuntaavuus sivuille on jakotaajuusalueella diskantin kanssa identtinen, eli tavoite on saavutettu.
Mittasin vasteet TrueRTAlla eli jatkuvalla kohinalla jotta sain selville miten todelliset tasot eri suuntiin menee. Ikävä kyllä jatkuvassa signaalissa huone vääristää mittausta niin, että todellinen vaimentuminen eri suuntii näyttää ruudulla heikommalta kuin mitä se oikeasti on. Tällaise tulokset kutienkin sain alueella 200-2000Hz (tästä ylös on diskantti joka suuntaa yli 45 asteen kulmiin enemmän.
Vaste on hyvin tasainen keskialueella eri suuntiin verrattuna suoraan ääneen vaimentuen seuraavasti:
45 astetta -2db
90 astetta -6db
135 astetta -8db
180 asetatta -10db

100Hz oktaavi vaimenee muuten samankaltaisesti mutta 180 astetta sen vaimeneminen on vain -5db luokkaa. Tämä voisi johtua takasäteilyn vaimennustekniikasta tai sitten huoneen vaikutuskesta tai sitten molemmista. Tuo kuitenkin tasoittuu kun 200Hz kieppeiltä jaetaan bassolle joka on periteinen takaa hengittävä resistanssikotelo jonka taka vaimennus on suuri jotta kaiuttimien takana olevan seinän heijastus ei tekisi monttua tuolle 200Hz alueelle.

Ai niin, vaimentava superloni ei ole oikeastaa puristettuna ollenkaan.

Homma siis toimii ja nyt kun keskiäänien suuntaavuus jakotaajuusalueella on sama kuin diskantilla, ei diskantin tasoa tarvitse pudottaa alle keskiäänten... ainakaan paljoa. Voi olla että alimman ryhmän vaimennuskonkkaa pitää kasvattaa jotta tehovaste olisi vielä tasaisempi.
 
Takaisin
Ylös