surkeita uusia vinyyliprässäyksiä

kronos

Hifiharrastaja
Liittynyt
3.8.2007
Viestejä
7 280
Tällä palstalla on useasti monenkin kirjoittajan toimesta esitetty väite että nykyään ei enää osata prässätä vinyyleitä, että nykyiset prässäykset ovat huonoja laadultaan. Onko väite totta? Ja jos on niin kuinka pahasta ongelmasta on kyse? Paljonko huonoja prässäyksiä on? Listatkaapas tähän ketjuun (prässäys)laadultaan surkeita lättyjä niin saadaan asiasta jonkinmoinen kokonaiskuva. Ja siis vain nykyisiä, sanokaamme max 5 vuotta vanhoja levyjä kiitos - sekä ihka uusia että repressejä. Aloitan mainitsemalla kaksi:

Kings of Leon: Because of the times
Ohuet ja tunkkaiset soundit, pohjakohina liian iso.

Neil Young: Chrome Dreams II
Mä en vain tykkää tästä, tää ei oikein soi, ainakaan kokonaisuudessaan. Jotenkin ihmeen kireä soundi, olis kiva kuulla onko CD:lläkin samanlainen vai onko tosiaan prässäyksen vika kuten ainakin kuvittelen.
 
Vs: surkeita uusi vinyyliprässäyksiä

Viimeksi omistanu ja soittanu vinyyliä 80-luvulla, joten ei oo hirveesti kokemuksia, mutta eikös Metallican uutta vinyyliä hakuttu?
 
Vs: surkeita uusi vinyyliprässäyksiä

Tätä älkää menkö ostamaan vinyylinä:

AUNI-7468344.jpg


On aivan susiprässi.

Ja joku väittää:

The pressings are excellent, with ten songs spread over four very quiet sides. The photography and cover layout are classic. Sound is pristine yet organic and alive. This shows that major labels can still put together a great package when they put their minds to it.

...eipä käynyt itsellä onni arvonnassa.
 
Itsellä kävi p@ska tuuri Mars Voltan tuoreimman kanssa, todella luokaton tekele. Varsinkin kakkoslevy kuuntelukelvoton.
Vidutti suunnattomasti.. tod. hyvä levy musiikillisesti mutta pakko oli palauttaa.
 
Kovasti on noissa uusissa edullissa jatsireissuiessa ollut rutisevia yksilöitä. Mua ei ritinät yms. yleensä pahemmin haittaa, mutta kun näissä uusissa tulee vastaan sellaista, että toisesta kanavasta tulee ulos suht kovaääninen rutina. Vähän samanlainen ääni kuin vetäisee tuollaisella puhdistusliuskalla neulaa.
 
Onneksi ei ole itselle tullut vastaan kuin hyviä yksilöitä.

Btw, kesällä ostin sen Ayreonin uutukaisen 010101010101, vai mikä se nyt oli, vinyylimuodossa ja A-puoli oli ihan kelvoton ritinöiden ja rutinoidensa kanssa. Samaa hieman oli havaittavissa C ja D puolella jos oikein muistan. Tsekattiin X:ssä kaikki paikalla olevat 2kpl vastavia ja samat elkeet. Meni siis palautukseen..
 
Mika K sanoi:
Onneksi ei ole itselle tullut vastaan kuin hyviä yksilöitä.

Btw, kesällä ostin sen Ayreonin uutukaisen 010101010101, vai mikä se nyt oli, vinyylimuodossa ja A-puoli oli ihan kelvoton ritinöiden ja rutinoidensa kanssa. Samaa hieman oli havaittavissa C ja D puolella jos oikein muistan. Tsekattiin X:ssä kaikki paikalla olevat 2kpl vastavia ja samat elkeet. Meni siis palautukseen..

Tuosta tulee mieleen omista kokemuksista tämä:

elmichelsaf_soundingo_101b.jpg


El Michels Affair - Sounding Out The City

Olikohan A-puolen puolesta välistä soundi todella surkea, hyvä kun suhinan seasta erottaa mitään. Pikaisen tsekkauksen perusteella kaikissa yksilöissä oli sama vika, on ihan silmillä nähtävissä pinnasta.
 
Uusi mars volta: Rutinoita ja kummallinen pohja kihina.
Opeth: Watrshed: Rutinoita ja ritinöitä.
Joy Division:Closer, Still, Unknown plesures reissuet: Täysin kuuntelukelvottomia. Kuulostaa kun urissa olisi hiekkaa.
Back on Blackin Burzum reissuet. Rutinoita ja ritinöitä.
Charles Minguksen Atlantic halppis reissuet. Ritisee ja rutisee on kieroja ja etiketit liimattu leadout grooven päälle/reikä ei keskellä.

Listaa voisi jatkaa pitkään mutta tuossa huonoimmat näin pikasesti.
 
akiskonen sanoi:
Back on Blackin Burzum reissuet. Rutinoita ja ritinöitä.

Ilmeisesti ne ekat uusintapainokset. Omani ovat ainakin aikas kuraa. Onko tietoa 180g painoksista miltä ne soundaa? Kannet ovat ainakin vielä huonompaa painojälkeä kuin ekat. Typerästi skaalattu kuvat jälleen.
 
Vynil sanoi:
Ilmeisesti ne ekat uusintapainokset. Omani ovat ainakin aikas kuraa. Onko tietoa 180g painoksista miltä ne soundaa? Kannet ovat ainakin vielä huonompaa painojälkeä kuin ekat. Typerästi skaalattu kuvat jälleen.
Juu ekat. Uusista ei tietoa.
 
Mun uusin Mars Volta oli valmistuksen jäljiltä likainen ja rasvainen sekä jäi yhdessä kohtaa paikoilleen - pesin sen kahdesti Matrixillä ja nyt toimii ja soundaa moitteettomasti, toki itse vinyylin laatu ei ole paras mahdollinen.
 
Herbie Hancockin Maiden Voyagen uusintapainos, kummallakin puolella tietyssä kohtaa biisiä puhallinsoittimet ikäänkuin jäävät vahvistamatta, kuuluvat siis alle puolisekuntia hyvin hiljaisella, mutta säännöllisesti jokaisessa teeman kertsissä *hmmm* Kuuluuko sen olla tuollainen??
 
Toi on kyllä kohtalaisen karua meininkiä. Stamperista otettu viimeisetkin mehut irti - ja vähän enemmänkin. Eipä ihme ettei kuulosta hyvältä...taloudellista hyötyajattelua pahimmillaan ja musafani kärsii...
 
Voiko tässä olla kyse siitä että lyödään ylikompuroitua miksausta vinyyleille? Niissähän moinen ei mitenkään tule toimimaan, jos ylitetään se tietty raja.. vinyylien valmistusmenetelmät tuskin on vuosien saatossa heikentyneet, joten jos se prässilevy kaiverretaan yli kaiverrusneulan liikekyvyn niin seuraus lienee varmasti hirveä.

Itse lisään listaan Viikatteen Unholan Urut. Ei nuo viikatteen levyt ole ennekään mitään hienoa äänenlaadultaan olleet, ei cdllä eikä vissiin vinyylilläkään (ainoa viikatteen vinyyli.. muita olen karttanut tuon takia), mutta aika moista puuromössöä tuon levyn ääni on.. varmaan monelta savikiekoltakin on aikoinaan saanu parempia soundeja ulos.
 
Jostain muusta on oltava kyse. Tai sanotaan niin että jos tuo ylipäänsä selittää yhdenkään tapauksen niin ei ainakaan kaikkia. Tuskinpa nimittäin noita uusia Joy Divisioneja on mitenkään erityisesti kompuroitu kun ei ole ihan semmoista radiohittikamaa. Ja silti uudet repressit ovat näköjään huonoja. Orkkikset eivät olleet. Selitys on siis ainakin tässä tapauksessa jossain muualla. Eikä esim. tuon mainitsemani Kings of Leonin prässäyksen huonous selvästikään kompuroinnista johdu.

Mutta laillasi uskon että kaiverrustaidot eivät ole mihinkään kadonneet. Halu tehdä laatua sen sijaan on voinut kadota tai ainakin heiketä.
 
Ikäväkseni täytyy lisätä Led Zeppelinin nelonen samaan listaan. Ei minkäänlaista dynamiikkaa, tunkkanen soundi, ihan ku tynnyrin pohjalta. Vai kuuluuko näiden olla tälläsiä? :D

"Led Zeppelin: IV

180 gram deluxe edition, gatefold-sleeve, reissue from original master tapes."

Tuo julkaisu siis oli kyseessä. Tais olla aika heikot masterit :p
 
Tawe sanoi:
Mun uusin Mars Volta oli valmistuksen jäljiltä likainen ja rasvainen sekä jäi yhdessä kohtaa paikoilleen - pesin sen kahdesti Matrixillä ja nyt toimii ja soundaa moitteettomasti, toki itse vinyylin laatu ei ole paras mahdollinen.

No selvisit melko helpolla.
Mun kakkoslevy oli niin skrubua täynnä että vinyylissä oli varmaan seassa soraa, ja siltä se kieltämättä näyttikin.
Ei siis mitään napseita vaan jatkuvaa ritinää ja rätinää.

Sain kuitenkin rahat takaisin. Ehkä tuon voisi ostaa uudestaan sitten...
 
premier sanoi:
Ikäväkseni täytyy lisätä Led Zeppelinin nelonen samaan listaan. Ei minkäänlaista dynamiikkaa, tunkkanen soundi, ihan ku tynnyrin pohjalta. Vai kuuluuko näiden olla tälläsiä? :D

Mä kun luulin, että näiden kuuluu olla tällasia, koska en ole Zepukkaa aikaisemmin mistään kovin analyyttisistä laitteista kuullut. :-\ Eli tääki on kuraa...
 
Semmottii vaan olen muualtakin lukenut että ainakin tuon nelosen uudet prässit eivät kuulemma olisi vanhojen veroisia. Itse en osaa sanoa kun tuo lätty sattuu olemaan omassa hyllyssä vain hopeana...
 
Back
Ylös