Suomessako ei ole hifikulttuuria?

[Littunatelkkari]

Eihän sitä harrastuksen vakavuus ole hintalappuun merkitty.
Jokainen harrastaa kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.

Tokko meistä kukaan on kovin korkealta harrastustaan aloittanut. Ei minua ainakaan hävetä tunnustaa, että oma harrastukseni sai kipinän kannettavasta JVC:n mononauhurista. Vuonna -75 se oli pienen hetken likimain maailman hienoin hifilaite Siitä lähin ylöspäin on menty. Eiköhän sitä ole tuntenut ylpeyttä uudesta lelusta likimain joka kerta - ainakin hetken aikaa.
Jokainen, joka täällä esittää nimimerkissään laitteita tai näyttää threadissa laitteistojensa kuvia, tuntee taatusti ylpeyttä harrastuksensa vakavuudesta.

Täällä foorumeilla on niin eri-ikäisiä ja taloudellisesti niin eri asemassa olevia ihmisiä, ettei mielestäni ole missään tapauksessa mielekästä rinnastaa harrastuksen vakavuutta laitteiden hintaan. Oma poikani on nyt suunnilleen saman ikäinen kuin (arvaten) nuorimmat kirjoittelijat tälläkin foorumilla. Minusta on mukava seurata vierestä kuinka hänen harrastuksensa jalostuu. Tokko se Ossinkaan kipinä hyvään ääneen ihan Linn-Naim kombinaatosta alkoi.

Tiedä häntä - olisiko se sitten ollut kivaa, jos pari vuosikymmentä sitten minulla olisi ollut varaa ja osaamista ostaa oikeaa High-Endiä. Ajatus siitä, että olisi heti tullut hankittua pankkilainan turvin laitteisto joka olisi palvellut kolmekymmentä vuotta - olisiko se sitten ollut kivaa? Tänään siihen on varaa (ja tavallaan haluakin).
Mutta ajatelkaapa kaikkea sitä mitä on saanut kokea näinä vuosikymmeninä - useita upeita ahaa-elämyksiä!
Taakse on jäänyt heikkona hetkenä laitteita mitkä ottaisi mielihyvin takaisinkin. Oliko se Einstein kun sanoi, että jos ei ole koskaan tehnyt virheitä - ei ole tehnyt mitään.

Hifi on välinelaji. Se on sitä myös paatuneille musiikinkuuntelijoille. Toiset vaan vaihtaa useammin ja toiset harvemmin - toiset ehtivät siinä välissä kuunnellakin jotain

Se on sitä hifikultuuria - että kaipaa aina vielä vähän enemmän.

-128-

 

[silmaauki]

Eikös harrastaminen ole sitä vakavampaa mitä kalliimpi laitteisto kotoa löytyy?!

Tätä on jo moni kommentoinut, mutta hämmennetään lisää. Laitteiden markkinahinnalla ei ole minusta suoraan mitään tekemistä harrastuksen vakavuuden kanssa. Vakavaksi harrastus menee siinä vaiheessa, kun pystyy jokaisen oman laitteensa hyvät ja huonot puolet luettelemaan pyydettäessä - ja tietysti pystyy perustelemaan myös miksi se komponentti on omassa setissä mukana. Ja erittäin vakavaksi harrastus on mennyt jos lisäksi pystyy kuvaamaan niitä epäonnistuneita yrityksia oman matkansa varrella.

Vakava harrastaminen on mielestäni siis sitä kun on omaa aikaa ja vaivaa käytetty enemmän kuin mihinkään muuhun vapaa-ajan asiaan.

Vakava harrastaja voi siis ihan yhtä hyvin roikkua täällä netissä hakemassa lisää tietoa, kontakteja tai mitä tahansa, jonka kokee omalta osaltaan johdattavan häntä eteenpäin valitsemallaan polulla.

Toki rahaakin yleensä harrastukseen kulutetaan niin paljon kuin vain on varaa - tai vähän enemmän.

Tämä ei tarkoita etteikö vakavia harrastajia olisi meidän forumimme ulkopuolella. Siellähän niitä on taatusti. Heille ei vain sovi tämä tapa. Harrastaa kun voi niin monella tavalla. Yksi tapa ei sovi kaikille.

'Harrastamisen' varjopuolia ovat sitten nämä tapaukset, jotka osallistuvat keskusteluun vain mollatakseen jotakuta muuta. Siinä voisi miettiä mitä oikeastaan harrastaakaan. :-\

 

[reskator]

...

Tiedän yhden omasta mielestään harrastukseensa erittäin vakavasti/kiivaasti suhtautuvan harrastajan...

Varmasti erittäin mukava kaveri ja innostava keskustelukumppani?

 

[A. E. Neuman]

Vakava laiteharrastaja => ei ole ihme että vakavaksi vetää!
Vakava musiikinharrastaja => Respect

 

[punssi]

Varmasti erittäin mukava kaveri ja innostava keskustelukumppani?

Korjausta sen verran että omasta mielestään hän ottaa harrastuksensa vakavasti minun mielestäni turhankin kiivaasti.Vanha sanonta ei näe metsää puilta on hyvin kuvaava.
Kyllähän harrastajan kuin harrastajan kanssa juttuun tulee, kunhan pystyy "vastaanottamaan" jos kerta pystyy "lähettämäänkin".Ainahan se ei tietenkään onnistu.Mutta kukin tavallaan.

 

[Petethebassman]

Hifi on välinelaji. Se on sitä myös paatuneille musiikinkuuntelijoille. Toiset vaan vaihtaa useammin ja toiset harvemmin - toiset ehtivät siinä välissä kuunnellakin jotain

Se on sitä hifikultuuria - että kaipaa aina vielä vähän enemmän.

Hmm, itseni lasken tuohon "paatuneet musiikinkuuntelijat"-kastiin, mutta ei se silti ole ihan samantekevää millä laitteilla niitä levyjä kuuntelen, siksi olen tässäkin keskustelukerhossa mukana. Hifilaitteilla on itselleni lähinnä välillinen - tai välineellinen arvo - siinä että ilman laitteita ei kuuluisi mitään. Kukin harrastakoon tavallaan, mielestäni toisten harrastamisen vakavuuden tai tason arvostelu hintalapun perusteella on kotoisin sieltä minne aurinko ei paista.

 

[reskator]

...
Tämä palsta on niille joille mikään ei saisi maksaa mitään ja viisi tähteäkin joka laitteesta pitäisi testeissä saada jne. Itselleni tämä palsta ei anna yhtään mitään, lähinnä välillä huvittaa...

Minulle kyllä riittää neljä ja puoli tähteä ja 'Best buy' -maininta.

 

[reskator]

Korjausta sen verran että omasta mielestään hän ottaa harrastuksensa vakavasti minun mielestäni turhankin kiivaasti.Vanha sanonta ei näe metsää puilta on hyvin kuvaava.
Kyllähän harrastajan kuin harrastajan kanssa juttuun tulee, kunhan pystyy "vastaanottamaan" jos kerta pystyy "lähettämäänkin".Ainahan se ei tietenkään onnistu.Mutta kukin tavallaan.

Toki useimpien ihmisten kanssa tulee juttuun tai toimeen, mutta onneksi kaikkien kanssa ei tarvitse.

 

[moukkunen]

Miksi hifikauppiaat tai me harrastajat emme järjestä "näytöksiä" jossa pääosaa esittäisi musiikki, eikä aina pelkkä laitteisto?

Laitteisto mainittaisiin kuin orkesteri ja esitys listalla olisi joku yksittäinen levy kokonaisuudessaan, tai kenties pari levyä?

Väliajalla mukavaa keskustelua ja kahvia ja pullaa. Kenties tietoa kyseisistä levyistä ja esittäjistä.

 

[jahvetti]

Tuollaiset tilaisuudet kyllä kiinnostaisivat. Taisivat ne saundipoliisikierrokset ollakin tuohon tyyliin järjestettyjä.

 

[jkh]

Tuollaiset tilaisuudet kyllä kiinnostaisivat. Taisivat ne saundipoliisikierrokset ollakin tuohon tyyliin järjestettyjä.

Olihan ne kierrokset osittain tuohon tyylliin.Erimielisyyksiä tuli eniten settien bassoista.Eräät kuulivat joidenkin laitteistojen bassot korostuneina,vaikka isäntien mielestä toisto oli riittävän tasaista.Eräillä poliiseilla oli väärä äänen vertailukohta,kun vain omaan settiin toisten ääntä verrattiin.Aito vertailukohta olisi ollut todelinen konserttitilanne myös volyymien kannalta.

 

[jiisimula]

Tuollaiset tilaisuudet kyllä kiinnostaisivat. Taisivat ne soundipoliisikierrokset ollakin tuohon tyyliin järjestettyjä.

Mikään ei estä taas kerran tuon suuntaista toimintaa järjestämästä. Halukkaita varmasti löytyy puolin sun toisinkin. - Ainakin itse aina välillä kaipailen toimintaa tähänkin harrastukseen.

En ainakaan montaa kertaa muista, jolloin kaupassa olisin päässyn jonkun kaiuttimen äänesta kovinkaan selville. (Jos ei Tapsan tai Gurun settejä lasketa.)

Soundipoliisijutuissa ehkä se paras anti olikin siinä, kun lähes kaikilla jossain määrin erilainen musiikkimaku, ja jokainen etsi setistä erijuttuja.. Ei tässä kuitenkaan oltu mitään tähtivertailua tekemässä, niinkuin ei raskaamman hifin osalta kuuluisikaan.

 

[kkoskela]

Oulun tapaamiset on minusta aina ollut vähintään yhtä paljon musiikki- kuin soundipainotteisia.
Mahtaa useimmat tehneen ainakin levy, jopa musiikkityyli löytöjä.
Tosin ei ne saakaan olla ihan pelkästään musiikkitapahtuma, kyseessähän on kuitenkin hifiharrastus, luonnollisen (mitä se sitten ikinä kellekin tarkoittaa) äänen perässä kulkeminen. Ja erilaisia musiikkimakuja ja henkilöitä yhdistävä juttu on tuo laiteharrastus.
Minusta täällä on kritiikki äänestä tullut varsin sievästi, ja ymmärtäen että jokaisella on omat rajansa harrastaa.
Väkeä saisi rohkaistua vaan enemmän tulemaan mukaan. Ei sillä että tässä nykyisessä porukassa vikaa olisi

 

[Toisinkuulija]

Ymmärrän kyllä soundien ja sävyjen olemuksen ja merkityksenkin jossain määrin.

Saisin kuitenkin henk. koht. näppylöitä jos settiä arvioitaisiin joltain muulta pohjalta, kuin melodian ja rytmiikan osalta. No, ei tämä ihan näin tarkasti tietenkään rajoitu, ei ollenkaan. Mutta silti erilaiset hifi-arvioinnit, jotka eivät perustu objektiiviseen referenssiin, ovat minulle kauhistus.

Konserttitilanteeseen vertaaminen ei ole relevanssia. Elävä musiikki tietenkin on referenssi musikaaliselle arvioimisellekin. Mutta volyymien ja sävyjen konserttiin vertaaminen on loputtoman subjektiivinen suo. IMHO.

"Bassoja" ei tulisi kovastikaan arvioida voiman perusteella. Jos basso on rytmisesti ja melodisesti ookoo, se on sitten ookoo. Riippumatta siitä, tuleeko jonkun omassa huoneessa omista vehkeistä matalat taajuudet enemmän tai vähemmän voimakkaasti. Sellaisesta arvioimisesta tulisi päästä eroon. Ja objektiivisen musikaalisen arvioinnin kautta siitä pääsee eroon varsin hyvin.

Okay - arvaan kyllä, ettei tätä moni täysin ymmärrä, mitä taas puhun, mutta.. Okay, I'll get me coat...

Ossi

 

[Ibanez]

..Mutta silti erilaiset hifi-arvioinnit, jotka eivät perustu objektiiviseen referenssiin, ovat minulle kauhistus.

Okay - arvaan kyllä, ettei tätä moni täysin ymmärrä, mitä taas puhun, mutta.. Okay, I'll get me coat...

Objektiivisuus tarkoittaa henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää.[1] Objektiivisuus on eräs tieteen tunnusmerkki. Ajatus objektiivisuudesta nojaa siihen, että on olemassa yksi, ihmisten henkilökohtaisista näkemyksistä vapaa todellisuus. Varmuus totuudesta lähenee, kun tutkijoiden mielipide-erot vähimmäistetään.

Objektiivisuusperiaatteen tavoitteena on varmistaa se, että tutkija ei vaikuta tutkimuksen kohteeseen, vaan lopputulos perustuu ”tutkijan ja tutkittavan aitoon vuorovaikutukseen”. Tämä varmistetaan sillä, että:

* Objektiivisuudessa samankaltaisissa tilanteissa vertailuun käytetään samoja tunnusmerkkejä.
* Eksaktilla kielenkäytöllä varmistetaan se, että esitettävä asia voidaan ymmärtää vain yhdellä tavalla.
* Tulokset ovat toistettavissa, jolloin toiset tutkijat saavat samoilla koejärjestelyillä samoja tuloksia.
* Tulokset yhtäpitäviä muiden teorioiden antamien tulosten kanssa.
* Lopputulos ei ole itsensä kanssa ristiriidassa.

Niin, siis mikä tämä objektiivinen määritelmä on, sen perusteet, teoriat, taustat, aineistot, ja ennenkaikkea dokumentaatiot? Nettilinkkikin kelpaa, mutta mieluiten joku "oikea" julkaisu, väitös tms monografia, sarjajulkaisu...

 

[jkh]

Ymmärrän kyllä soundien ja sävyjen olemuksen ja merkityksenkin jossain määrin.

Saisin kuitenkin henk. koht. näppylöitä jos settiä arvioitaisiin joltain muulta pohjalta, kuin melodian ja rytmiikan osalta. No, ei tämä ihan näin tarkasti tietenkään rajoitu, ei ollenkaan. Mutta silti erilaiset hifi-arvioinnit, jotka eivät perustu objektiiviseen referenssiin, ovat minulle kauhistus.

Konserttitilanteeseen vertaaminen ei ole relevanssia. Elävä musiikki tietenkin on referenssi musikaaliselle arvioimisellekin. Mutta volyymien ja sävyjen konserttiin vertaaminen on loputtoman subjektiivinen suo. IMHO.

Silloin ei monikaan sanonut paljon siitä,mikä setti oli musikaallinen ,mikä taas ei.
Erilaiset lähtökohdat äänen arvioinneille tietenkin kaikilla kuulijoilla.
Mielestäni on vähän hassua,jos kotiääni ei saisi muistuttaa yhtään konserttiääntä konsertin hyvien puolien osalta,kuten luonnolliset desibelit.Näitä jotkut konserteista hakevat.Samoin soittimien todellista dynamiikkaa.

 

[Toisinkuulija]

Valaistakseni omaa näkökulmaani:

Kyllä kyllä, eihän siinä mitään. Mutta yritän aktiivisesti väistellä näitä liian pinnallisia ja ilmeisiä tekijöitä, joilla tehdään vaikutus moneen kuulijaan oli setti sitten hyvä tai huono. Volyymi on se kaikkein yleisin keino. Korostettu ja laajennettu matalaosasto on se toinen..

En tarkoita, etteikö volyymia voi käyttää, mutta arvioida setti pitää muilla keinoin. Volyymillä peitetään/liehakoidaan/sumutetaan enemmän, kuin paljastatetaan olennaisia setin ominaisuuksia. Sorry.

Yleensä musikaalisesti toimivien settien piirissä vallitsee empiirisesti havaittu huomio, että jos on soitettava kovaa, jotakin on vialla. Tämä perustuu siihen, että jos setti on hyvä, musiikki tehoaa kuulijaan itse musiikin eväin, eikä tule tarvetta vääntää nuppia.

Ts. on hyvin selkeä ero, pyritäänkö kokemaan "being there" elämys (high end style) vai kokemaan itse musiikki ja sen sisältö. Being there on selkeästi toissijainen itse musiikkiin nähden. En kuitenkaan sinänsä poissulje tai tuomitse läsnäolofiilistelyjä. Mutta musiikki on ensin oltava kunnossa. Sen jälkeen pakkaa käymään niin, ettei niin kovasti enää vaadita hurjia volyymejä.

Kuuntelemme pienissä tiloissa. En niissä ole mikään suuri haaste saada aikaan konserttivolyymejä edes pienillä stereoilla. Dynamiikka ei milloinkaan ole elävää tasoa ja tästä seuraa myös se, että väännettäessä volyymia huipputasoille, soi koko ajan pirun kovaa. Kun taas konsertissa ei. Siellä hiljenee välillä. Tämäkään ei puolla volyymien ajamista huipputasoille.

Laatu signaalissa käy selkeästi volyymin edellä ja poistaa tarpeen huudatukselta. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö minä ja useat muut joskus vedä nuppeja kovempaa ja anna hiukan palaa. Muttei siihen usein tule tarvetta.

Silti on sanottava, että kuuntelen yleensäkin kovempaa, kuin monet ihmiset ovat tottuneet. Tämä johtuu siitä, että useimmille ihmisille hifit ovat taustaäänisysteemi, jonka pitää sallia keskustelu normaalilla voimalla. Minulle hifi on kuitenkin musiikinkuuntelusysteemi ja haluan silloin yleensä kuulla, mitä sieltä tulee. On ikävää, jos jonkun on sitten pakko höpöttää jotakin koko ajan soittaessani levyä, jonka toivoin toisen/toistenkin kuulevan ja kuuntelevan.

Ossi

 

[jiisimula]

Kyllä kyllä, eihän siinä mitään. Mutta yritän aktiivisesti väistellä näitä liian pinnallisia ja ilmeisiä tekijöitä, joilla tehdään vaikutus moneen kuulijaan oli setti sitten hyvä tai huono. Volyymi on se kaikkein yleisin keino. Korostettu ja laajennettu matalaosasto on se toinen..

Toi on muuten Ossi totta!

 

[Toisinkuulija]

Puhun aina totta.

Aivan kuten parjattu yrjomakikin toisella forumilla.
Hänkin puhuu totta. Mutta harva tajuaa sitä.

Kuten ei minunkaan puheitani.

Sanotaan, etteivät Uuden-Seelannin alkuasukkaat edes
NÄHNEET kapteeni Cookin laivoja, kun ne purjehtivat heidän
silmiensä edessä. Koska laiva oli heille niin toisesta maailmasta,
ettei sille ollut realitettia edes näkemisen siemeneksi.

Musikaalisuuden ei pitäisi olla yhtä out of reality, mutta kyllä
se oikeastaan on niin ja se on nähty forumeilla meilläkin.
Se tarvitsee kuuntelukokemuksia, eikä nekään aukea heti
ilman, että joku antaa apua realiteettiin.

Yrjomaki ja minä (emme tunne toisiamme) olemme käsittääkseni
molemmat tienneet, mihin olemme tulleet, valmiina jatkamaan vaikka
kuinka kauan selvittämistämme ja ottamaan vastaan mitä tahansa.
Koska tiesimme, miten kaukana hifin realiteetti on musikaalisesta
toistosta.

Tästä nyt ei kannata ottaa hernettä nenään, mutta "valo on nähtävä". Vasta sitten voi ymmärtää, mitä objektiivisuus on korvin kuultuna. Siihen saakka koko juttumme on vain hepreaa, joka aukeaa parille asiaa kokeneelle, ja hiukan raottuu muutamalle muulle, mutta lopulle todellakin sitä hepreaa.. Ja saamamme vastaukset ovat sen mukaisia.

Ossi

 

[jkh]

On pienimuotoisempia laitteistoja,jotka toistavat hillityllä volyymilla äänet jopa erittäin kuuunneltavasti.
On isompia laitteistoja,joiden omistajat hakevat myös suurempaa,luonnollista äänenvoimakkuutta.
Eivät nämä kaksi eri lähtökohtaa äänen toistolle sulje pois toisiaan.
Suomessa jo liian pienet huoneet pakottavat hankkimaan hillityin äänenpainoin soivat laitteet.
Joillakin on isompi tila ja mahdollisuus laittaa nappulat kaakkoon.
Pitäisi vain hyväksyä kyynisemmänkin nämä eri lähtökohdat.Eikä kovaa kuuntelu kadota hyvän setin musikaalisuutta ,jos laitteet on oikein valittu ja huone osallistuu ääneen ilman pahoja korostumia.