Suomen huonoin basisti?

Poikansa Verneri Pohjola teki 2017 levyn "Pekka" sisältäen tulkintoja isänsä kappaleista. Hyvä levy.
Pitäis varmaan ymmärtää hävetä….
Mullahan on juurikin tuo platta, vielä Vernerin signeeraamana!
Kannattais näköjään miettiä, mitä kirjoittaa, ennenkuin henkseleitä paukuttaa. Paan soimaan samantien!
Kiitos muistutuksesta!79027576-FF7E-4477-8CA2-80737181C3D9.jpeg
 
Lainasin kirjastosta Wigwamin Fairyport cd:n, koska se oli edellinen Wigujen platta ennen kuuluisaa Being albumia. Pari hyvää biisiä, Losing Hold, sekä Lost Without A Trace. Täysin yhdentekevä levy, kuten Soudin arvostelussakin sanotaan: äänitettä leimaa "ilmava päämäärättömyys". Se on kauniisti ja kohteliaasti sanottu.

Pekka Pohjolan basismi pitäisi olla Fairyport levyn aikoihin suunnilleen sitä, mihin Fank Fappa ihastui. Veikkaan että FZ ihastui Pohjolan soittotekniikkaan, koska vain hyvin harva basisti hallitsi 70-luvulla soittimensa yhtä suvereenisti kuin PP. Mutta hän olikin tahkonnut bassoaan kotona siihen aikaan poikkeuksellinen sinnikkäästi ja tekniikkaa hioen. Lisäksi hän tunsi musiikin teoriaa paljon paljon enemmän, mitä monikaan studio-muusikko siihen aikaan hallitsi. Siksi hän oli myös hyvin työllistetty, joka paikan höylä. Hän oli myös 70-luvulla varsin komea ilmestys, pitkine hiuksineen ja viiksineen, kuin suoraan Lennonin taustamuusikoista. Lisäksi hänellä on arvostusta herättävä sukutausta. Näillä kaikilla tekijöillä on oma merkityksensä. - Mutta...

Fairyport levy on pääosin hanurista. Intohimoinen basisti olisi tehnyt siitä vähän paremman.

 
Lainasin kirjastosta Wigwamin Fairyport cd:n, koska se oli edellinen Wigujen platta ennen kuuluisaa Being albumia. Pari hyvää biisiä, Losing Hold, sekä Lost Without A Trace. Täysin yhdentekevä levy, kuten Soudin arvostelussakin sanotaan: äänitettä leimaa "ilmava päämäärättömyys". Se on kauniisti ja kohteliaasti sanottu.
Being on mestariteos kuten tässäkin arvostelussa todetaan:


;)
 
^Hienoa tekstiä. Meriläisen Wigwam kirja löytyy hyllystä. Pitänee lukaista uudelleen jossain välissä.
 
Viimeksi muokattu:
Being on mestariteos kuten tässäkin arvostelussa todetaan:


;)
Lukaisn uudestaan tuon arvostelun ja huomasin että siinä ei mainita Pohjolan basismista oikeastaan mitään, paitsi "näppäryyttä" biisin Planetist alussa. Se kestää noin 40 sekuntia. - Siinä kaikki.

Levyn soundia kuvataan tunkkaiseksi. Se johtuu yksinomaan Pohjolan mumisevasta bassosoundista. Kaikki muut instrumentit kuuluvat selkesti, joten ne oikein korostuvat, saaden basson kuulostamaan vielä pahemmalta puurolta josta ei saa juuri mitään selvää. Se joka muuta väittää - valehtelee.

Pohjolan bassosoudi on ihan pe*seestä ja pilaa tämän levyn. Varsinaisesta basson soitosta en viitsi sanoa mitään, koska suurin osa siitä katoaa muminan joukkoon. Olen omistanut tämän vinyylinä ja cd-levynä sekä uudelleen masteroituna versiona ja kaikki ne on olleet samasta syystä pettymyksiä.
 
Erikoinen ketju kyllä! Ihan kuin kaikkien basistin tehtävä olisi vain pysyä omalla tontilla ja toimia pelkkänä komppaajana. Kun bassoa soitetaan vähän korkeammalta sooloinstrumenttina niin se ei toki aina soundaa kovin kummoiselta. Samalla tavalla esimerkiksi Metallican Cliff Burtonin soundi on myös välillä vähän suttuinen ja tunkkainen, kun bassoa soitetaan enemmän ehkä baritonikitaran äänialueelta. Mutta koen silti sekä Pohjolan että Burtonin basistin roolin uudistajina. Mutta että Suomen huonoin basisti? Jos et tykkää Wigwamista tai Pekka Pohjolasta niin kuuntele jotain muuta. Itse muuten koen että Rekku pilasi tilutuksillaan alkuperäisen Wigwamin omaperäisen soundin joka perustui useammille koskettimille eikä vaatinut kitaristia lainkaan. Sähkökitara on ehkä rockin turhin soitin.
 
Laitetaan vielä vähän lisää pökköä pesään - en tykkää yhtään Jim Pembroken lauluäänestä. :)
 
Levyn soundia kuvataan tunkkaiseksi. Se johtuu yksinomaan Pohjolan mumisevasta bassosoundista. Kaikki muut instrumentit kuuluvat selkesti, joten ne oikein korostuvat, saaden basson kuulostamaan vielä pahemmalta puurolta josta ei saa juuri mitään selvää. Se joka muuta väittää - valehtelee.
Sen verran täytyy vielä Fairyportin ja Beingin soundeja kuvata, että huonoitenhan niissä kuuluu rummut. Tämä johtuu kuulemma siitä että sen ajan studiotyöskentelyssä jos halusi paljon päällekkäisiä raitoja niin ensimmäisenä äänitetyt jutut kärsivät eniten tästä eli yleensä rummut ja basso. Jos Fairyportilta olisi jätetty ne puhaltimet ja muut kerrokset pois niin soundit eivät olisi niin huonot mitä ne ovat. Being on mielestäni soundeiltaan jo kuunneltava kuitenkin ja se Svartin uusintapainos onnistunut.

Jos Pembroken äänikin vielä ärsyttää niin sitten kannattaa jo suosiolla kokeilla jotain muuta bändiä :) Hänen lauluaan on varmaan jokaisella levyllä mukana vaikka ei joka biisissä sentään.
 
Being on mielestäni soundeiltaan jo kuunneltava kuitenkin ja se Svartin uusintapainos onnistunut.

Jos Pembroken äänikin vielä ärsyttää niin sitten kannattaa jo suosiolla kokeilla jotain muuta bändiä :) Hänen lauluaan on varmaan jokaisella levyllä mukana vaikka ei joka biisissä sentään.
Being on kuunneltava toki, en kai mä muuten olisi ostanut kolmea tallennetta siitä. Sanoisin että Gustavson on levyn tärkein hahmo.

Ja minähän kuuntelen kaikkea mahdollista musiikkia, punkista barokkiin. Tää PP:n bassosoundia koskeva kuurous tällä palstalla vaan tympii mua. Ja siitä pidetään vielä kynsin ja hampain kiinni. Jokainen basisti saa mun puolesta soittaa niin huonolla soundilla kuin haluaa. Mä ihmettelen vaan sitä, mikä mahtaa olla sen tunneviesti joka halutaan välittää kuulijalle. Vähän sama jos laulaja laittaisi perunamuusia suuhunsa kun levyttää tärkeintä levyään.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinenkin Being on täysin fine ja Jukka Gustavson on Mr. Wigwam. Pedagogue on parhaita biisejä ever. Pieni usvaisuus levyssä on just se juttu. Jos se kuulostais joltain porcupine treeltä, se olisi katastrofi. Niin, ja joka on toista mieltä, on yksinkertaisesti vain väärässä :cool:
 
Being on kuunneltava toki, en kai mä muuten olisi ostanut kolmea tallennetta siitä. Sanoisin että Gustafsson on levyn tärkein hahmo.

Ja minähän kuuntelen kaikkea mahdollista musiikkia, punkista barokkiin. Tää PP:n bassosoundia koskeva kuurous tällä palstalla vaan tympii mua. Ja siitä pidetään vielä kynsin ja hampain kiinni. Jokainen basisti saa mun puolesta soittaa niin huonolla soundilla kuin haluaa. Mä ihmettelen vaan sitä, mikä mahtaa olla sen tunneviesti joka halutaan välittää kuulijalle. Vähän sama jos laulaja laittaisi perunamuusia suuhunsa kun levyttää tärkeintä levyään.
Oletko kuunnellut Pekka Pohjolan sooloalbumeita? Niillä lähes poikkeuksetta bassosoundi on erinomainen.
 
Oletko kuunnellut Pekka Pohjolan sooloalbumeita? Niillä lähes poikkeuksetta bassosoundi on erinomainen.
hellraiser

"Kuuntelen Pekka Pohjolan soolotuotannon läpi vaikka inhoan hänen soittotyyliään."
 
Oletko kuunnellut Pekka Pohjolan sooloalbumeita? Niillä lähes poikkeuksetta bassosoundi on erinomainen.
Pihkasilmä Kaarnakorva ja Harakka Bialoibokku sekä Pewit löytyy cd-levyinä. Paremmat soundit on, varsinkin Pewitissä.
 
Pieni usvaisuus levyssä on just se juttu. Jos se kuulostais joltain porcupine treeltä, se olisi katastrofi. Niin, ja joka on toista mieltä, on yksinkertaisesti vain väärässä :cool:
Sä oot vaan tottunut siihen. Muistan kun Tuomari Nurmion paras vanhempi tuotanto ilmestyi uudelleen masteroituna cd-levynä, olin aika pettynyt, kun se baarien röökinsavun ja kaljan löyhkän tunkkainen fiilis oli pois pyyhkäisty selkeä kirkkaaksi ääneksi. Tuntui että jotain oleellista puuttuu.
 
Back
Ylös