Suomalaisten CD levyjen saundeista

En haluaisi häiritä herroja mielenkiintoisen keskustelun tiimellyksessä mutta topicki taisi tarkoittaa levytysten soundien laatua, ei laulajien... back to topick gentlemen, please.
 
Okey Boss. Hmmm... kotimaisten levyjen äänenlaatu? Ainakin YUP:n levyt Normaalien maihinnoususta eteen päin ovat äänenlaadullisesti täyttä paskaa, kompressoitu pilalle. Harmi, sillä bändi on hyvä, erittäin hyvä.
 
stromte sanoi:
Oishan mun setissä parannettavaa ja akustiikassa ois vielä enemmän, mutta mutta. Hyvin moni ulkomainen tuotos vaan soi ihan erillailla kuin kotimaiset. Kotimaiset tuntuu kireämmiltä ja tilantunnottomilta, epäselvimmiltä.. Ehkä tässäkin asiassa raha puhuu. Sen olen myös huomannut että masteroijilla on hirveät erot, toiset vaan tekee mielestäni huonoa suttua ja esim Dan T.. (esimerkkinä)tuotokset ovat olleet hyviä.
Paljonkohan vaikutusta on sillä kun nykyään ostetaan tota verkkomusaa, poltetaan ite taikka imastaan mp3 soittimeen?

Voihan se vaikuttaa siten että keskiverto musiikinkuluttajan vaatimukset äänenlaadun suhteen vähenevät, ehkä vielä enemmän kun aikaa kuluu muutama vuosi ja meillä on nuori musiikinkuluttajasukupolvi jonka äänenlaadullinen standardi on mp3-formaatti (tai joku muu pakkaus/säästökoodaus) eikä niillä välttämättä ole vertailukohtaa. Voi katsos olla niin että niiden mielestä fyysisen esineen (CD, LP) hakeminen kaupasta kotiin musiikin saamiseksi on ihan kivikautinen vanhojen pierujen juttu. :D

Lisäksi kun musaa imuroidaan verkosta biisi kerrallaan niin albumin käsite taiteellisena kokonaisuutena saattaa hämärtyä, tavallaan palataan single-aikaan mutta ilman sitä fyysistä esinettä jolle esitys on tallennettu. Mutta tuo pointti menee offtopicin puolelle eli ei siitä sen enempää.

Totta on se että USA:ssa ym. isommilla markkina-alueilla on varaa laittaa enemmän pätäkkää kiinni tuotantoon kuin Suomessa, mutta ei se tarkoita etteikö sielläkin tehtäisi tappiin asti kompressoituja levyjä jotka on tasapaksuja dynaamisesti. Levytuotannossa kun mietitään kuitenkin jokaisen artistin kohdeyleisön kuunteluympäristöä ja laitteita; jos kohdeyleisö kuuntelee musansa Ipodista/ ghettoblasterista/ autoradiosta niin sen mukaan tuotos äänitetään, miksataan ja masteroidaan.

Mun mielestä aika mainion dynaamisesti soiva kotimainen levy on Pekka Pohjolan Pewit (Pohjola PELPCD 8, 1997), siinä aksentit tömähtää nätisti ja elävän tuntuisesti. Levyä ei ole juuri nyt käsillä joten en voi tsekata kuka sen on masteroinut.
 
Täytyy muistaa että musiikkia on muutakin kuin rock ja pop. Esim klassinen musiikki tullee elämään yhä pidempään kuin keskiverto single tavara. Toki markkinat mullistuvat ja volyymit siirtyy ämpäri alueelle ja perus ostospaikaksi vakiintuu verkkokauppa, josta musa imuroidaan tai ehkä paremminkin palvelu, jonka miljoonat piisit on käytössä kk maksulla.

Mutta! Onhan meillä yhä vinyylit joukossamme vaikkei kukaan sitä uskonut kun CD marssi esiin. Uskon että meillä on vinyylit ja CD levyt yhä vuosikymmeniä kunnes se kodin mediakeskus kehittyy vastaamaan myös ooppera ihmisten (istuvat johtokunnissa) tarpeita. Ja aina löytyy entusiastipajoja ja ostajia...
 
pirkka sanoi:
Uskon että mellä on vinyylit ja CD levyt yhä vuosikymmeniä kunne se kodin mediakeskus kehittyy vastaamaan myös ooppera ihmisten (istuvat johtokunnissa) tarpeita.

Kyllä, ainakin vinyylit!
 
Aivan Pirkka, olen samaa mieltä. Hahmottelinkin tuossa vain sitä suuntaa johon suuret myyntivolyymit ja massamarkkinat ehkä ovat menossa, mutta olet oikeassa siinä että musiikkimarkkinat tulevat jatkossa - kuten nykyisinkin - pitämään sisällään monenlaisia musiikinkuluttajaryhmiä. Ja musiikkiesityksen elinikä tosiaan vaikuttaa asiaan, esim. sitä pakollista jokavuotista Novan/Energyn/tms. puhkisoittamaa kesähittiä ei välttämättä kukaan enää muista viiden vuoden kuluttua, mutta klassikot (enkä tarkoita tällä pelkästään klassista musiikkia) ovat taiteellisesti täysipainoista tavaraa vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen kuluttuakin.
 
Vääjäämättä tuli mieleen ensiksi että joku tykkää, toiset ei.Erityisesti pisti silmään muutama kirjoitus josta mielestäni selvästi ilmenee ettei levy soundi miellytä korvaa vaikka Loiri oiva tulkitsija olisikin.Jotakin puristia näkyi myös rankasti ottavan kuulaan myös preesensalueen korostus kikka jolla ainakin naislaulajat saadaan sopivalla kaiulla aivan silmien eteen.No matala miesääni tuskin hyötyy varsinaisesta preesensalueen kikkailusta vaikka siellä vaikutusta onkin.Saahan sillä rapeutta aikaan soundiin. :D
Levyyn pahemmin tutustumatta(en omista mutta kuullut olen) sanoisin että Loirin paatos tulkinnasta sieltä mielestäni ennemmin pitäisi kuulua ja säestyksen jäädessä hiukan varjoon.Muutamiin täman tyylisiin levyihin (tai tällä tavalla äänitettynä)tutustuneena ,oma kantani on että näin sen pitäisi mennäkin.Todella raivostuttavaa kuulla levyä jossa tulkinta/laulu on tasa-arvoisessa asemassa soundin suhteen jos vielä oletetaan että pääpaino pitäisi juuri olla tuossa laulussa tai tuoda sitä tulkintaa esille.Fiilikset karkaa muulla tavoin.
 
Valtaosassa soundit on huonot. Olen aina ajatellut, että se johtuu ääni- ja tuotantotekniikan koulutuksen ultralyhyestä historiasta. Täällä alan peruskoulutusta saaneita on vähän, sen sijaan itseoppineita paljon. Ja onko koulutuksen laatukin ollut sitten heikkoa, sitä en tiedä.

Ikävä asia, mutta ero esim. Ruotsiin on selvä.
 
Matti Lehtinen sanoi:
Pistetäänpä hieman lukemisen arvoista asiaakin, koskien itse threadia, tuolta autosoundin foorumilta. Eräs herra ainakin haukkuu aika voimakkaasti tuota keskustelun esimerkkinä olevaa Veskun uutta Ivalo levyä.

Lukekaapa läpi:

http://www.autosound.fi/w-agora/download_thread.php?site=autosound&bn=autosound_autohifibbs&thread=1165092938

Piti tämän ja tuon toisen keskustelun takia ostaa tuo Loirin Ivalo -levy eilen...onhan siinä mahtava akustinen kitara ja Loirin ääni on umm...saanko sanoa wiskibasso...tuli ekana mieleen, eli ääni jossa on särmää...vaatii vielä soittokertoja pääsee tuohon sisään...

:D
 
Back
Ylös