Suomalaiset kaiuttimet / hifituotteet

Puutyön laatuu en ota kantaa (vaikkakin Sonus Faberin Stradivarit ovat omien kokemuksieni mukaan sieltä paremmasta päästä), mutta yleisesti ottaen Suomessa ei tehdä sen parempia kaiuttimia kuin missään muuallakaan. Poikkeuksena ehkä omalla sarallaan Genelec.

Miksi täällä tehtäsiin parempia kaiuttimia kuin muualla? En tiedä, enkä ole sellaisia kuullut. Pitäisi olla perinteitä, kuten esim. Tanskalla, jos aiotaan isojen poikien leikkiin lähteä.

Mukiinmeneviä kovaäänisiä täälläkin tehdään, mutta hintaluokasta riippumatta jostain toisesta maasta löytyy aina parempia minun makuuni :(
 
SaLe^ sanoi:
No kyllähän nuo puuntyöstöllisesti hienoimmat kaiuttimet tulevat muualta kuin Kiinasta. Marten, Sonus Faber, Avalon... Tietenkin jos haluaa tehdä paljon halvalla ja hyvillä katteilla, kannattaa teettää aasiassa. Sieltähän näitä tehtaita löytyy, joissa nälkäpalkalla väännetään suurina sarjoina halvempien kaiuttimien kotelot. Mutta laadun teettäminen myös siellä maksaa, vaikkakaan ei tietenkään siinä kuin Suomessa.

Ilmeisesti siellä suunnalla tiedetään myös Suomen puusepänteollisuudesta jotain mitä täällä ei. Harmi kyllä, en saanut juuri mitään selvää tuosta syväluotaavasta analyysista. Joten jospa kirjoittaisit jonkun kivan tiivistelmän sitten selvempänä hetkenä...

Pointtini:
1. Suomessa osataan tehdä laatua
2. Laadun tekeminen suomessa maksaa

Minusta suomalaisella kaiutinrakennuksella on pieni etulyöntiasema siinä, että Kuljetus ja Varastointi maksaa. Ts. Ulkomailta tuotuna pelkän kaiutinkotelon kuljettaminen tuo hintaan aika mukavasti lisää. Uskaltaisin väittää että pelkkä kotelon koko on aika merkittävä kustannustekijä käytetyistä materiaaleista riippumatta. Aurelia teki minusta aika erinomaisen oivalluksen tuon kaiutinkoteloratkaisunsa kanssa, hyvästä materiaalista tehty jäykkä rakenne joka samalla eliminoi niitä kalliita työvaiheita.

Mutta mutta, kyllä erityisesti Kiina-ilmiön takia näissäkin näkee monenlaista hinta/laatu-, hinta/koko- ja hinta/paino-suhdetta.

Entäs se suomalainen laatu? Kyllähän hyvää ääntä kotimaisista saa, mutta jotenkin ajan kanssa alkaa metallikalotti-suuntaimet ja muutenkin suuntaavuus, suuntavuus, suuntaavuus maistumaan hieman yksitoikkoiselta ratkaisulta.

Niin ja puutyöstä on pakko mainita Choruksen kokopuiset (on ajateltu elinikäistä käyttöä!) ja Penaudion ihan mukavan näköiset luomukset.
 
Janne sanoi:
Entäs se suomalainen laatu? Kyllähän hyvää ääntä kotimaisista saa, mutta jotenkin ajan kanssa alkaa metallikalotti-suuntaimet ja muutenkin suuntaavuus, suuntavuus, suuntaavuus maistumaan hieman yksitoikkoiselta ratkaisulta.

Tämä on juuri yksi syy miksi aloitin tämän keskustelun.
 
Kyllähän uuden luomiseen rohkeutta vaadittaisiin, mutta harvemmin yrittäjät viitsivät omalla rahallaan kovin rohkeita kokeiluja tehdä... useimmilla valmistajilla on se tietty linja jota sitten vain jauhetaan ja toistetaan (myös ulkomailla).
 
Kyllä siellä puutyöpuolella on kuulemma ongelmia Suomessa. Riittävän luotettavia ja laadukkaita runkojen/koteloiden toimittajia ei noin vain tästä maasta löydetä. Tämä ei tietenkään kerro yleisestä puuosaamisen tasosta mitään.

Suomalaiset kaiuttimet ovat hintaluokassaan erittäin hyviä, varsinkin ne kalliimmat jotka kuitenkin ovat suhteellisen halpoja. Ulkomaiset osaavat markinnoinnin ja bling-blingin paremmin, ja pääsevät myös rahastamaan sillä. Jos suomalaiset alkaisivat tehdä omakotitalon hintaisia kaiuttimia, ei ole mitään syytä etteivätkö ne olisi yhtä hienoja ja haluttavia kuin parhaat ulkomaiset. Markkinoita ei vaan täältä löydy tuollaisille.

Jos suomalaisia mieleenpainuvia huipputoistimia muistelee (lähinnä messukokemusten kautta), kyllä sieltä varmaan Aktiivi-Revot, Crevasse ja Krypton ekana mieleen tulevat. Ei mitään hävettävää äänenlaadun suhteen missään hintaryhmässä.

Suomalaisia ei voi syyttää mistään yksitoikkoisesta suuntaavuus-filosofiasta. Ajatelkaa vaikka Gradientin Helsinkiä. Mistä löydätte noin omaperäisiä ja ennennäkemättömiä ratkaisuja, jotka myös toimivat äänellisesti? Jos suomalaiset tuntuvat suuntaavuus-friikeiltä niin katsokaa vaikka brittien kaiutin-skeneä. Samanlaista BBC LS3/5-kopiota tunkee joka tuutista miljoonalta valmistajalta. Kaikki niitä lähes identtisiä laatikoita jossa on keskiääninen ja diskantti tasaisessa etulevyssä päällekkäin.
 
kre sanoi:
Suomalaiset kaiuttimet ovat hintaluokassaan erittäin hyviä, varsinkin ne kalliimmat jotka kuitenkin ovat suhteellisen halpoja. Ulkomaiset osaavat markinnoinnin ja bling-blingin paremmin, ja pääsevät myös rahastamaan sillä. Jos suomalaiset alkaisivat tehdä omakotitalon hintaisia kaiuttimia, ei ole mitään syytä etteivätkö ne olisi yhtä hienoja ja haluttavia kuin parhaat ulkomaiset. Markkinoita ei vaan täältä löydy tuollaisille.

Kyllä kyllä, mutta (ihan esimerkkina) tuntuu että (ainakin edullisemmat) Amphionit on optimoitu jollekin av-vahvistimelle ja 2-kanavaiset on unohdettu.

Se Aurelian iso tolppa pitää päästä kuulemaan paremmissa oloissa. Samoin Gradientin Laura.
 
rajani sanoi:
Tietääkö joku onko yksikään suomalainen kaiutin suunniteltu pelkästään kuuntelemalla ilman mittauksia?

Sandmark Audion kaiuttimet on/oli suunniteltu ilman mittauksia.

t: Pasi
 
Ostaako kukaan, jos on vimpanpäälle tehty hieno kotelo, ja kaiutin vastaa äänellisesti tonnin kaiuttimia? - Mut tää vaan maksaa 3ke kun on "hieno, suomessa tehty kotelo?"
 
Janne sanoi:
Entäs se suomalainen laatu? Kyllähän hyvää ääntä kotimaisista saa, mutta jotenkin ajan kanssa alkaa metallikalotti-suuntaimet ja muutenkin suuntaavuus, suuntavuus, suuntaavuus maistumaan hieman yksitoikkoiselta ratkaisulta.

Suomi on yhden totuuden maa. Pätee politiikkaan ja hifiin.

Gradient Helsinki on ehkä pitkästä aikaa sellainen kotimainen tuote, jossa luova hulluus on osattu taiten valjastaa. Muuten nämä kotimaiset voivat olla ihan hyviäkin, mutta armottoman tylsiä, toistimia. Niissä ei teknisesti, äänellisesti eikä muotoilullisesti ole useinkaan mitään huomiotaherättävää. Gradient Laura oli muotoilullisesti varmaan vuoden poikkeuksellisin - ja ehkäpä kaunein - kotimainen kaiutinuutuus. Okei, olihan Graphicatkin ihan miehekkäät. Äänellisesti suhteellisen saman linjan toistimia.
 
Suomi on yhden totuuden maa. Yhdyn tähän. Itsellä ollut kohtuullisen suuria vaikeuksia kotimaisten kotelovalmistajien kanssa, kun maalatut (kiiltomaalatut) kotelot ovat kovin kysyttyjä. Messuilla piti oleman meidän tavaraa kuultavana, mutta kotelosarja joka saatiin messujen kynnyksellä oli täyttä kuraa. Ei kehdannut messuille tuoda moisia sätöksiä. Eli, kyllä se vaan niin on, että laadukkaan viimeistelyn saaminen suomalaiselta valmistajalta on paitsi vaikeaa, myös kallista. Oikeastaan - molempia samanaikaisesti!

Ei auta, vaikka kaiutin olisi soundillisesti hyväkin jos se näyttää siltä, ettei sitä kehtaa kenellekkään esitellä. Kauppiaat ei sellaista myy eikä kukaan itseään kunnioittava yrittäjä sellaista valmista. Olen ollut havaitsevinani, että laatu menee koko ajan vain alaspäin. Kaikki haluavat tehdä vain isoja massoja - välttävää laatua. Kun kysyt pieniä eriä kunnon laadulla, ei se kiinnosta ketään.
 
Hyvät tekijät on muuten harvassa.Ja se maksaa.Kysyin kerran tarjouksen ihan tavanomaisesta kotelosta tarjouksen Bubingaviilulla.Hintaan kuului valikoidut,sävyltään sekä kuvioltaan toisiinsa sointuvat viilut,lakkaus (ei ihan pianopintaa)hyvät liitokset ja millintarkka toteutus.Hintaa 2000 nykyrahaa ja 3kk odotusaika.
Tähän hätään ei muista firman nimeä mutta pitkät perinteet puusepän hommista kavereilla oli.Sukupolvelta toiselle mentaliteetilla.
 
punssi sanoi:
Kysyin kerran tarjouksen ihan tavanomaisesta kotelosta tarjouksen Bubingaviilulla.Hintaan kuului valikoidut,sävyltään sekä kuvioltaan toisiinsa sointuvat viilut,lakkaus (ei ihan pianopintaa)hyvät liitokset ja millintarkka toteutus.Hintaa 2000 nykyrahaa ja 3kk odotusaika.

Koititkos kysyä tarjousta Harrin kaiuttimesta? Ymmärtääkseni yksilöllisiäkin kaappeja irtoaa.

Näyttää kyllä siltä, että loota maksaa helposti enemmän kuin elementit. Miksei jo muotiin tule takaisin -80 luvun tarraviiluteippi, OR & BBX-look :D
 
Kysyin joo monesta muustakin paikkaa.Tuo tarjouspaikka jäi vaan mieleen koska satuin näkemään eräässä työkohteessa k.o firman tekeleitä.Vakuuttihan se laatu todentotta. Perhana kun jäi vaivaamaan tuo firma... :mad:
 
WaveDynamics on kiva kotimainen. Tykkään enemmän kuin Matti Rick Astleystä
http://www.wd-speaker.com/tuotteet_HS_TL.html
Japanilainen/kotimainen.

Gradientin Helsinki ja Laura on jo mahtava harppaus aikaisempiin "koteloihin" verrattuna,
tarkoittan siis näitä pirkka-malleja(evit ja revo) sukka päälle vaan ja hyvä tulee :D

Penat ihan kivoja kanssa, kuten myös toi Graphica vaikkakin Aurelian skobeissa on vähän
ollut semmoista irvistystä saumoissa.

Genen pro-puolen Barbapapa http://www.barbapapa.fr/gb/barbapapa-family.html (toi mama)
oli ihan hieno eikä irvistellyt saumoista(ei ollut puuta).

Jotenkin jäänyt sellainen mielikuva että kotimaiset kaiuttimet on kyllä huippuluokkaa ääneltään
mutta ei kyllä koteloiltaan.
 
milesdavis sanoi:
Miksi täällä tehtäsiin parempia kaiuttimia kuin muualla? En tiedä, enkä ole sellaisia kuullut. Pitäisi olla perinteitä, kuten esim. Tanskalla, jos aiotaan isojen poikien leikkiin lähteä.

Ai, tehdäänkö Tanskassa hyviäkin kaiuttimia?

Kotimaisista kaiuttimista olen kuullut vain muutamia. Genen 8030 oli oikein mukava, ei mitenkään ihmeellinen, muttei myöskään ärsyttänyt millään lailla. Aurelia Magenta ja Amphion Ion L olivat kurjia minun korvaani, sillä jokin siinä yläpäässä häiritsi. Amphion Xenonia kuulin joskus vuosia sitten messuilla, ja ne kuulostivat oikein mukavilta, tosin musiikki oli jotain audiofiilijatsia, jota en normaalisti kuuntele. Forvoice 7.7 menee samaan kastiin kuin Gene, eli ärsyttämätön ja kaikin puolin toimiva.

Siihenpä se lista taitaakin loppua. Lisäksi kaikissa tapauksissa etupää on ollut eri, joten tuolla listalla ei oikeastaan ole mitään virkaa. Gradientit, PenAudiot, Harrit, Chorukset jne. on kuulematta. Näistä kiinnostaisi etenkin Penat ja Harrit.

Kuten monilla muillakin, tuo ainainen suuntaimellinen kaksitie alkaa kyllästyttää jo ajatuksenakin...
 
Hevimees sanoi:
Ai, tehdäänkö Tanskassa hyviäkin kaiuttimia?.
Vaikkei ny tähän kotimaisiin kaiuttimiin kuulukkaan.
Ni tehdään Tanskassa hyviä.
Parhaat mitä oon kuullu on AudioVector S3:set.
Hintaluokassa 4-8 k€ voisin sanoo.
Hankkisin jos lompsa kestäis. :D
 
moi
sepi1 kuunntelin niitä silloin messuilla,moni hehkutti niitä,mutta mun mielikuva on että niissä on vähän samanlaisia onkelmia kuin osalla martin loganeilla bassojen intekroituminen keskialueseen ja diskanttinauhaan. voihan olla että se johtu huoneestakin.mutta noilla systeemeillä on taipumus,ton tyyliseen onkelmaan.
ter.reiska
 
ikis60 sanoi:
moi
sepi1 kuunntelin niitä silloin messuilla,moni hehkutti niitä,mutta mun mielikuva on että niissä on vähän samanlaisia onkelmia kuin osalla martin loganeilla bassojen intekroituminen keskialueseen ja diskanttinauhaan. voihan olla että se johtu huoneestakin.mutta noilla systeemeillä on taipumus,ton tyyliseen onkelmaan.
ter.reiska

Luulis sen siirtymän olevan kohtuullinen kun jako varmaan on reilusti alta 1khz? Sama tosiaan ML:ssäkin. Mut tosiaan, jos ei Revo pääse pohjaan saakka kahdella 12":lla niin miten tuo sitten kymppituumaisilla? Mutta spekulaatiot sikseen, ne ei tosiaan tuu mulle vaikka kiinnostavat suomitarjonnasta eniten :D
 
Jos Crevasse dipolista puhutaan niin jako on 290Hz.Ja sehän oli koko dipoli.Bassoista urputti silloinen hifi raatikin.
 
Back
Ylös