Subjektiivinen vs objektiivinen hifikeskustelu

[soundwave]

Mielenkiintoinen kirjoitus joka kiinnostanee porukkaa täälläkin: http://nwavguy.blogspot.com/2011/05/subjective-vs-objective-debate.html

Samaisen kirjoittajan blogia kannattaa silmäillä läpi muutenkin, jos kiinnostaa hyvin tarkat ja objektiiviset mittaukset hifilaitteista. Halvalla voi saada hyvää, ellei jopa upeaa hifikamaa, tulee todistetuksi täällä ainakin "objektivisteille".

Itse pidän tällaista audiofiilimaailman haastamista erittäin tervetulleena, joka toivottavasti "demystifoi" äänentoistoa jolloin kaikki voittavat. Tunnustaudun itse kallistuneeni objektivistin suuntaan enemmän, mutta olen myös kiusallisen tietoinen omasta mielestäni ja aivojeni toiminnasta, jotka esim haluavat nähdä, omistaa ja kuunnella hienon ja kalliin näköisiä laitteita.

 

[Jyrki_H]

^Ihan hyvä ja asiallinen kirjoitus. Tällä palstalla objektivistit käyttävät itsestään usein termiä puukorva.

Tunnustaudun itse kallistuneeni objektivistin suuntaan enemmän, mutta olen myös kiusallisen tietoinen omasta mielestäni ja aivojeni toiminnasta, jotka esim haluavat nähdä, omistaa ja kuunnella hienon ja kalliin näköisiä laitteita.

Tuohon listaan voisin omalta kohdaltani lisätä myös palavan halun sille, että hifimystiikassa olisi takana myös todellisia laitteista johtuvia äänellisiä ilmiöitä.

 

[juurikinniin]

Itse olen objektivisti, mutta tietyssä mielessä myö subjektivisti. Tosin kaikki -ismit on lopulta turhia ja yleistäviä, mut asiaan.

Elikkäs: Jos Linn merkkisen cd-soittimen verrattuna philipsin vastaavaan olisi äänisignaali ihan sama. Niin kuunteluKOKEMUS ei ole sama.
Vaikka tiedänkin, että äänellisiä eroja ei ole kuin korvieni välissä, niin ei se minua haittaa.

Enkä nyt ole väittämässä, että kaikki äänelliset erot johtuisivat psykoakustiikasta. Mutta osa johtuu, enkä anna sen häiritä.

Mutta joissakin asioissa terve skeptisyys voittaa kyllä siltä kannalta, että en tule ostamaan ikinä esim. "musikaalista laitetelinettä", jos joskus ostan ihan oikean laitetelineen, niin ostan sen sisustuksen ja käyttäjäystävällisyyden kannalta. Ihan vaan siitä syystä, että minun järkeeni ei mahdu kuinka laiteteline voisi vaikuttaa esim. vahvistimen toimintaan millään tavalla.

Toki tiedän esim. putkareiden mikähän "mikrofoni -ilmiön" vai mikä se nyt oli. Mutta se on eri asia, tuommoisen asian ollessa tiedossa ja se on myös paikkaansa pitävä, niin toki moinen ilmiö pitää eliminoida. Mutta trankkuvahvistimissa laiteteline ei minun mielestäni voi vaikuttaa ääneen mitenkään muuten kuin akustiikan kannalta, ja akustiset ongelmat kannattaa hoitaa muilla keinoin.

Tämä siis minun mielipide!

Tietystikään en psykoakustisista eroista ala maksamaan valtavia summia. Kaiuttimet on ehdottomasti tärkein komponentti laitteistossa ja se asia on hyvällä tolalla, joten Cd-pyörittimeksi ja vahvistimeksi kelpuutan ihan täysin ns. entry level laitteet. Jos ja kun ostan näitä "hifimerkkejä".

^^Tilanne on eri rahatilanteen parantuessa. Mutta jos budjetti on pikkuhiljaa vaikkapa 2k€, niin tonnilla Diy kajauttimet onkin jo käytössä, ml. aktiivisubi ja laajikset torvissa. Joten 500 + 500€ jää tässä vaiheessa pyörittimeen ja vahvaimeen. Nämä tokikin käytettynä.

^^Tuon vaiheen jälkeen on parannus todella kallista ja siinä vaiheessa tulee mulla varmaan mukaan parempaa akustointia, mittaamista, jodotusta (lähinnä välijohdot, kaiutinjohdot on jo tähän settiin sopivat ja hyväksi tunnettua merkkiä) yms. ja sitten uudet joko vahvain tai kajauttimet. Subi riittää äänenlaadultaan vallan mainiosti, kuten myöskin äänenpaineeltaan vielä paljon pitemmälle, olen kuullut kaupallisiakin ja tuohon pääseminen edellyttäisi subiin pelkästään 2-3 k€.

Tulipahan hitosti Off-topiccia...

 

[soundwave]

Tuohon listaan voisin omalta kohdaltani lisätä myös palavan halun sille, että hifimystiikassa olisi takana myös todellisia laitteista johtuvia äänellisiä ilmiöitä.

Sama täällä, se olisi hienoa! Mutta otetaan esimerkiksi tuon kaverin testaama nuForcen DAC2 ja sen kaameat tulokset, joista hän oli yhteydessä nuForceen. Vastaavat sieltä että "within specs..." ja painottavat omia kuuntelutestejään kun esim kanavatasapaino heittää monta desibeliä, jonka kuulee jokainen. Herää aidosti kysymys että testaavatko laitevalmistajat omia laitteitaan muutenkin kuin subjektiivisesti kuuntelemalla?...

Samaa mieltä myös kuunteluKOKEMUKSESTA juurikinniin kanssa. Onhan se ihan eri asia kuunnella esim 10000€+ putkivahvistinlaitteistoa joka hohtaa hämärässä huoneessa kauniisti, kuin samaa setuppia kirkkaat valot katossa, jossa läppärissä foobar2000 ja siinä "tube sound filtter" päällä, joka vääristää taajuusvastetta 100% samalla tavalla kuin putkivahvistimet. (tällaista filtteriä ei liene olemassa, mutta sellainen voitaisiin periaatteessa tehdä

 

[Jyrki_H]

^Oma käsitykseni on, että laitevalmistajien testauspolitiikat vaihtelevat suuresti merkeittäin. Osa tekee kattavat mittaukset ja vanhennustestit, mutta osa vain varmistaa, että signaali kulkee joten kuten lävitse. Vikojen läpipääsemistä tuotantoprosessista voidaan tutkia myös laskennallisesti ja hyväksyä tietty prosentti epäkuranttia tavaraa säästäen samalla testausinvestoinneissa ja kapasiteetissa. Vialliset hoidetaan sitten takuuhuollon kautta tai luotetaan siihen, että kaikkia pörinöitä yms. virheitä ei edes keskiverto kuulija havaitse.

Usein massavalmistajilla on parhaat resurssit huolehtia kunnollisesta testauksesta, mutta he myös optimoivat tuotantoprosessiaan eniten. Pieniltä high-end -pajoilta saattaa puuttua valmistustoleransseihin, laatuun ja testaukseen liittyvää kompetenssia ja laatu saattaa heitellä suuresti. Toiset High-end -pajat taas pystyvät pyörittämään kattaavaa testausta, koska valmistusmäärät ovat pieniä ja katteet ovat riittävän suuria.

Yksi asia, joka jää usein testeissä huomiotta on laitteen kestävyys ja pitkäikäisyys. Vaikka kaksi erihintaista vahvistinta olisikin suorituskyvyltään samanlaisia, niin se kalliimpi voi mahdollisen laadukkaamman käyttötuntuman lisäksi olla myös pitkäikäisempi. Edellisessä kappaleessa mainitsemistani syistä johtuen tämäkin saattaa olla tietyissä tapauksissa päin vastoin ja massavalmistajilla myös tämä asia on paremmassa kunnossa.

Näitä asioita yksittäisen kuluttajan on erittäin vaikea selvittää. Nykyisin vanhat arvostetut bränditkin saattavat suoltaa sekundaa.

 

[juurikinniin]

Nykyisin vanhat arvostetut bränditkin saattavat suoltaa sekundaa.[/quote

Tämä on hyvin totta. Ja kolikon kääntöpuolella on sellainen seikka, että "massavalmistajien" paremman pään tuotteet voivat olla hyvinkin laadukkaita. Suorituskykyyn nähden näiden laitteiden hinta voi olla todella halpa verrattuna "arvobrändien", vastaavanlaatuiseen tuotteeseen.

 

[Gretch]

Mielenkiintoinen kirjoitus. Itsekin olen tänne linkannut aiemmin Audio criticin artikkeleita, Sean Oliven ntekstejä, audio myths videon, mcgurk efektin yms. Ei näillä paljoa saa keskustelua aikaiseksi, koska tällä palstalla on valtavasti henkilöitä, joita ei kiinnosta mittaukset eikä heitä kiinnosta ymmärtää miten ja miksi asioita kuullaan. Heille riittää, että he kuulevat (ja usein vain luulevat) ja ovat siihen tyytyväisiä. Itse en ole pitkiin aikoihin jaksanut näistä asioista kirjoittaa tai kinastella, koska lopputulos on aina sama. Et voi todistaa ettei eroja ole (Russelin teekannu) ja vastaavasti subjektivisti voi väittää mitä vain ilman todistustaakkaa (kyllä minä kuulen). Jos jonkin asian perustelet riittävän hyvin, keskustelu kuivuu kasaan ja uppoaa piiloon foorumin arkistoihin. Vaihtoehtoisesti syntyy loputon noidankehä, jota ei jaksa kukaan (ja joka parhaassa tapauksessa menee riitelyksi ja banaanien jaoksi - ja kenties vielä enemmän, että saat riitapukarin ja epämiellyttävän kyseenalaistajan leiman). Nykyiselläänhän foorumilla on erikseen oma alue, jossa saa esittää ihan mitä vaan päätöntä ilman, että kukaan uskaltaa kriittisesti esittää asiasta mielipidettä joka ehkä osaltaan on vähentänyt tätä keskustelua...

Elikkäs: Jos Linn merkkisen cd-soittimen verrattuna philipsin vastaavaan olisi äänisignaali ihan sama. Niin kuunteluKOKEMUS ei ole sama.
Vaikka tiedänkin, että äänellisiä eroja ei ole kuin korvieni välissä, niin ei se minua haittaa.

Minua ja monta muuta taas tuo haittaa äärettömästi. Jos minä ostan 10 000€ soittimen, joka on täsmälleen sama tuote kuin 300€ soitin niin kyse on k*setuksesta eikä mistään sen vähemmästä. Jos ihminen oppii välttämään aistiharhansa niin lompakko kiittää. Kaikkein haitallisinta tuo asenne on kun sen perusteella tehdään suosituksia muille. Toisia ei välttämättä kiinnosta kuin absoluuttinen äänenlaatu ja heidän ei ole mitään syytä kuunnella suositusta Linn soittimesta, jos he voivat saada täsmälleen 100% tarkkuudella saman lopputuloksen 10x halvemmasta soittimesta (ja näistähän on juuri näyttöä juurikin Lexicon, Theta, Wadia yms soittimien kohdalla jossa sisällä on geneerinen halpis oem-koneisto). Toisille suurempi nautinto. Toisille käärmeöljyä ja k*setusta.

ps. allekirjoituksessa on muutama hyvä linkki aiheesta.

 

[Hardsoft]

Halvalla voi saada hyvää, ellei jopa upeaa hifikamaa, tulee todistetuksi täällä ainakin "objektivisteille".

En tiedä mihin leiriin kuulun, mutta hankin mieluummin wanhaa järeää hifiä käytettynä, kuin että investoisin saman euromäärän uusiin laitteisiin.

Molemmat settini 1 ja 2 koostuvat ~15...20 vuotta vanhoista laitteista, paitsi kaiuttimet ovat uudehkoja. Yhtään laitetta nykyisistä en ole ostanut avaamattomassa tehtaan paketissa. Kaiuttimet ovat joko käytettyjä (Velo DD-15) tai vähintäänkin myymälöiden esittelykappaleita (Elacit ja Yamaha Soavo 2:t).

Koska en käytä uusimpia tekniikoita audiopuolella, streamausta, digitaaliliitäntöjä jne, vaan analogisia liitäntöjä, niin uskoisin saavani paremman hinta/laatusuhteen kuin mitä uudet laitteet voivat tarjota.

Laskeskelin taannoin paljonko olen maksanut nykyisistä 1 ja 2 audioseteistä. (Videolelut on erikseen)

1 - setti ~ 6.300,00 € sis. kaikki laitteet ja kaapelit

2 - setti ~ 1.500,00 € sis. kaikki laitteet ja kaapelit

Noilla summilla ei saa kovin kummoisia soittopelejä uutena. Jo asiallisiin kaiuttimiin menee ao. summa kevyesti.

Pyrin järjestämään syyskuussa kuunteluiltapäivän, jossa voimme arvioida myös hinta/soundi-suhdetta. Palaute on tärkeä osa kehitystä.

 

[LaJazz]

Parasta tallennettua ääntä mitä olen eläissäni kuullut on tuottanut Linn Klimax DS/1. Sen edeltäjän mittaustulokset ovat tässä.
Ihan kauniisti käsi kädessä nuo ainakin tässä tapauksessa menevät, subjektiivinen kuuntelukokemus ja mittaustuloksissa menestyminen.

Toisena esimerkkinä kaiuttimet, B&W 802D, jotka hankin täysin tietämättömänä mittaustuloksista.

Where's the problem?

 

[juurikinniin]

Minua ja monta muuta taas tuo haittaa äärettömästi. Jos minä ostan 10 000€ soittimen, joka on täsmälleen sama tuote kuin 300€ soitin niin kyse on k*setuksesta eikä mistään sen vähemmästä. Jos ihminen oppii välttämään aistiharhansa niin lompakko kiittää. Kaikkein haitallisinta tuo asenne on kun sen perusteella tehdään suosituksia muille. Toisia ei välttämättä kiinnosta kuin absoluuttinen äänenlaatu ja heidän ei ole mitään syytä kuunnella suositusta Linn soittimesta, jos he voivat saada täsmälleen 100% tarkkuudella saman lopputuloksen 10x halvemmasta soittimesta (ja näistähän on juuri näyttöä juurikin Lexicon, Theta, Wadia yms soittimien kohdalla jossa sisällä on geneerinen halpis oem-koneisto). Toisille suurempi nautinto. Toisille käärmeöljyä ja k*setusta.

ps. allekirjoituksessa on muutama hyvä linkki aiheesta.

Olen lukenut allekirjoituksesi aiheet ja tiedän, että asia on näin.
Esim. kaiutinjohtokeskusteluissa olen samaa mieltä kanssasi.
Eli olet ymmärtänyt väärin, minäpä selitän.

Sanoin toki turhan kärkkäästi, että ei ole joidenkin laitteiden välillä, kuin psyykkisistä syistä johtuvia.
Tarkoitin, että suurin osa on psyykkisistä syistä johtuvia, osa ei ole.
Hifi lehdenkin vuosikerrassa 97, muistaakseni oli vertailu, jossa sokkotestattiin 3000sonyä ja 20000audio research cd-soitinta.
75% sokkotestissä vastasi oikein. Senkin lähinnä kirkkaus-pehmeys metodilla.

Toisistaan riippumattomat kuulivat avovertailussa niitä, perusperiaate oli sama mutta audiokriitokot -kuten myös palstalaiset-, kertoessaan jostain laitteista käyttävät niin voimakasta ilmaisuatyyliä johon "tavallisen puukorvan" on hyvin vaikea samaistua. On ilmeistä, että käsitysten jakautumisen jyrkkyys johtuu ainakin osittain kielenkäytöstä. Viimeisin virke oli suoraan hifilehdestä.

Olen ihan samaa mieltä, monissa kaapelikeskustelussa käytetään voimakkaampaa kielenkäyttöä ja viljellään enemmän ylisanoja, kuin minä käytän vaihtaessani autokaiuttimista umpimähkään tehdyt suljetut diy-pömpelit -> Fostexin tehtaan mittojen mukaisiin torviin, ja modattuani vähän itse elementtiä ja koteloa, ohjeiden mukaan. Vaikka äänenlaadullinen ero oli valtava, en ole siitä käyttänyt sellaista kieltä, jota jotkut viljelee vaihtaessaan virtajohdon.

 

[Sissi]

Näkemykseni mukaan äänenlaatu on aina subjektiivinen kokonaisuus, joka koostuu laitteiston mitattavasta suorituskyvystä, laitteiston visuaalisesta ilmeestä ja jostakin paljon epämääräisemmästä kuten valmistajan laatumaineesta.

Ennen tarkempaa erittelyä termi psykoakustiikka. Psykoakustiikka on akustiikan osa-alue, joka tutkii sitä miten kuulemme. Psykoakustiikan tulokset ovat eksakteja mitattavissa olevia suureita. Eksaktisuus ei pienene siitä, että tulokset saadaan tilastollisin menetelmin (ei ole kahta samalla tavoin kuulevaa ihmistä). Tutkin asiaa aikanaan akateemista opinnäytetyötä varten ja löytyy tuolta

http://www.hovirinta.fi/audio/psykoakustiikka/psychoacoustics.htm

dokumentti täyttää tieteellisen kirjoituksen kriteerit.

Sitten siihen subjektiiviseen äänenlaatuun, jonka erottamaton osa on mielestäni tekninen äänenlaatu eli kaikki se mitä voimme mitata. Toinen osa-alue on visuaalinen äänenlaatu eli kaikki se mitä voimme silmin havaita. Hyvä esimerkki tuli edellä

Samaa mieltä myös kuunteluKOKEMUKSESTA juurikinniin kanssa. Onhan se ihan eri asia kuunnella esim 10000€+ putkivahvistinlaitteistoa joka hohtaa hämärässä huoneessa kauniisti, kuin samaa setuppia kirkkaat valot katossa, jossa läppärissä foobar2000 ja siinä "tube sound filtter" päällä, joka vääristää taajuusvastetta 100% samalla tavalla kuin putkivahvistimet. (tällaista filtteriä ei liene olemassa, mutta sellainen voitaisiin periaatteessa tehdä

Muusikoilla samasta asiasta puhutaan lavakarismana. Kolmannesta osa-alueesta olen käyttänyt nimitystä laatumaine, mutta tämä on mielestäni huono termi. Tähän alueeseen kuuluu kaikki se näkymätön, jonka tiedämme laitteistosta, esimerkiksi valmistajan, hinnan jne. Kuten sanottua mielestäni termi laatumaine on huono. Parempi ehkä olisi psykologinen äänenlaatu mutta se menee terminä lähelle psykoakustiikkaa joka käsittelee kokonaan toisenlaisia asioita. Onko ehdotuksia hyväksi termiksi?

Jos pitäisi määritellä oma filosofia niin se olisi subjektivisti koska en usko muunlaista lähestymistapaa olevankaan. Jopa mittaukset suggeroivat kuulemaan olemattomia. Tästä on riittävästi esimerkkejä edellisestä elämästäni audiosuunnittelijana (kun tiesin mittaustuloksen olevan hyvän niin pitihän äänenkin olla hyvä). Oman lähestymistapani katsoisin olevan tutkijan tieteellinen.

Edit
Noista ehdottomista mielipiteistä oli hyvä kirjoitus tämän päivän Helsingin sanomissa.

 

[Legis]

Muusikoilla samasta asiasta puhutaan lavakarismana. Kolmannesta osa-alueesta olen käyttänyt nimitystä laatumaine, mutta tämä on mielestäni huono termi. Tähän alueeseen kuuluu kaikki se näkymätön, jonka tiedämme laitteistosta, esimerkiksi valmistan, hinnan jne. Kuten sanottua mielestäni termi laatumaine on huono. Parempi ehkä olisi psykologinen äänenlaatu mutta se menee terminä lähelle psykoakustiikkaa joka käsittelee kokonaan toisenlaisia asioita. Onko ehdotuksia hyväksi termiksi?

Jos pitäisi määritellä oma filosofia niin se olisi subjektivisti koska en usko muunlaista lähestymistapaa olevankaan. Jopa mittaukset suggeroivat kuulemaan olemattomia. Tästä on riittävästi esimerkkejä edellisestä elämästäni audiosuunnittelijana (kun tiesin mittaustuloksen olevan hyvän niin pitihän äänenkin olla hyvä). Oman lähestymistapani katsoisin olevan tutkijan tieteellinen.

Ennakko-odotukset on liian perus? Aiemmin opitun tiedon aiheuttama aistiharha.

Huono äänenlaatu ei ole ikinä onnistunut huijaamaan, tosin en ole joutunut sellaisen koetuksen eteen, jossa ensiluokkaisesti mittautuva (vasteen ulottuvuus, kanttiaallot, särön määrä ja koostumus taajuuden, impedanssin ja tehon funktiona, keskeismodulaatiosärö, "19&20kHz-testi" maksimiteholla, pohjakohinan taso ja spektri jne.) laite soundaisi huonolta. Luulin sellaisten laitteiden olevan urbaanilegendaa. En keksi miten selkeä äänellinen ongelma voisi olla hautautunut ensiluokkaisiin mittaustuloksiin.

 

[silmaauki]

Huono äänenlaatu ei ole ikinä onnistunut huijaamaan, tosin en ole joutunut sellaisen koetuksen eteen, jossa ensiluokkaisesti mittautuva (vasteen ulottuvuus, kanttiaallot, särön määrä ja koostumus taajuuden, impedanssin ja tehon funktiona, keskeismodulaatiosärö, "19&20kHz-testi" maksimiteholla, pohjakohinan taso ja spektri jne.) laite soundaisi huonolta. Luulin sellaisten laitteiden olevan urbaanilegendaa. En keksi miten selkeä äänellinen ongelma voisi olla hautautunut ensiluokkaisiin mittaustuloksiin.

Oletko varma ettet huomaamattasi suggestoinut itseäsi kuvittelemaan äänen hyväksi? Kuulostaa ihan subjektivistin ajatuksilta tuo sun kommenttisi. Siitä kun menee edelleen siihen kirjoitukseen, jota itse lainasit viestissäsi niin ympyrä sulkeutuu ja voisi ehkä todetä että "I rest my case".

Se oli Sissiltä hyvä kommentti.

Minusta jopa tuntuu, että ne jotka innokkaimmin väittävät olevansa objektivistejä, ovat ehkä niitä pahimpia subjektivistejä. Tämä näin yleisenä kommenttina eikä liity mihinkään edelliseen kommenttiin tai kirjoittajaan.

 

[Mika]

Ratkesin itse aikanaan kolmeen kertaan : ensin tuli high-end levari (Rega P9), sitten DS-soitin (Akurate DS) ja lopulta kajarit (Linn Katan). Kaikille hankkeille oli yhteistä, että sain kamat puoleen hintaan . Näin jälkeenpäin ajatellen toi taisi olla ainoa kriteeri niiden hankinnalle. Mitä ilmeisimmin olin hetken markkinavoimien kieputuksessa, mutta hetken aikaa oli ihan kivaa. Nyt on pientä krapulaa päällä. Lohduttaudun tosin sillä, että aika monta sataa miljoonaa uskoon jumalaankin, vaikka objektiiviset mittaukset taitavat olla aika vähissä . Yritän pitäytyä nyt tässä lahkossa ja nauttia saarnasta eli musiikista.

 

[Legis]

Oletko varma ettet huomaamattasi suggestoinut itseäsi kuvittelemaan äänen hyväksi? Kuulostaa ihan subjektivistin ajatuksilta tuo sun kommenttisi. Siitä kun menee edelleen siihen kirjoitukseen, jota itse lainasit viestissäsi niin ympyrä sulkeutuu ja voisi ehkä todetä että "I rest my case".

Se oli Sissiltä hyvä kommentti.

Minusta jopa tuntuu, että ne jotka innokkaimmin väittävät olevansa objektivistejä, ovat ehkä niitä pahimpia subjektivistejä. Tämä näin yleisenä kommenttina eikä liity mihinkään edelliseen kommenttiin tai kirjoittajaan.

Mistäpä täällä maailmassa voi olla varma ? Hifissä niiden asioiden joukko pienenee entisestään.

Olen kattavista mittautuloksista sitä mieltä, että niihin luottamalla voi sokkonakin valita neutraalin laitteen, mutta jokainen osittain toistovirheellinen tai keskinkertaisesti mittautuva laite on kuunneltava erikseen. Värittämisen tai toistovirheen miellyttävyyttä ei mittauksista oikein näe. LaJazzin mainitsemalla "Klimax-tasoisilla" aka. ensiluokkaisilla mittaustuloksilla olevaa elektroniikkaa en ole koskaan nähnyt haukuttavan soundiltaan huonoksi. Onko joku muu nähnyt?

Mittautulokset korreloivan positiivisesti hinnan kanssa saman valmistajan sisällä; hinta kasvaa, mittaustulokset paranevat. Kalliimmat mallit saavat tavallisesti myös parempia subjektiivisia arvioita. Jo Aristoteleksen logiikalla (jos A = B ja B = C, niin ...) A = C. (tässä toki kärjistän vähän)

 

[silmaauki]

^Aivan. Tästä päästään siihen otsikon aihetta liippaavaan kysymykseen, että mikä ihmeen objektivisti? Onko joku muka joskus nähnyt sellaisen? Taitaa olla vaan yksi urbaani legenda muiden joukossa.

Eiköhän se ole parempi kun pysytään kaikki ihan subjektiivisessa hifikeskustelussa. Ei mene silloin valehteluksi.

 

[akk]

, kuin samaa setuppia kirkkaat valot katossa, jossa läppärissä foobar2000 ja siinä "tube sound filtter" päällä, joka vääristää taajuusvastetta 100% samalla tavalla kuin putkivahvistimet. (tällaista filtteriä ei liene olemassa, mutta sellainen voitaisiin periaatteessa tehdä

Tässä kai yksi urbaanilegenda ja subjektiivinen näkemys; putkilaitteet vääristävät taajuusvastetta, siksi ne kuullostavat hyviltä/huonoilta Joidenkin putkivehkeiden kanssa voi olla näin (niinkuin transistoripelienkin kanssa) mutta ei pidä yleistää Käsittääkseni tuo sävyero, johtuu putki vs. transistorilaitteissa että putkilaite tuottaa pääasiassa parillisia harmoonisia ja transistorilaite parittomia. Parilliset harmooniset ihminen kokee mielyttävämpänä. Ja onhan sitten myös säröarvoissa eroa näiden kahden toteutustavan välillä, mutta nekin voivat olla kyllä ihan laitekohtaisia.

 

[kaartovaara]

 

[Gretch]

Minusta jopa tuntuu, että ne jotka innokkaimmin väittävät olevansa objektivistejä, ovat ehkä niitä pahimpia subjektivistejä. Tämä näin yleisenä kommenttina eikä liity mihinkään edelliseen kommenttiin tai kirjoittajaan.

Aika kaukaa haettua. Objektivisti lähtökohtaisesti pyrkii välttämään subjektiivisen tarkastelun ongelmat. Jos Legisin aksioomat A=B, B=C johdetaan A=C niin kyse ei ole subjektiivisesta mielipiteestä vaan faktasta. Objektivisti pyrkii muodostamaan mielipiteensä riippumattomasti (pelkästään ennakkoon kriittinen asenne ja vaikuttimien tiedostaminen on jo suuri askel vs. lukea mainos, eikun artikkeli Stereophilestä). Objektivisti myös tukee mielipiteensä dataan siinä määrin kuin se vain on mahdollista ja järkevää vs. subjektivisti joka unohtaa datan mikäli se ei tue hänen näkemystä (kun taas tukee niin sitä käytetään toki argumenttina). Suurin vaara objektivismissa on imho liian suuri luottamus omiin aisteihin. Omin korvin kuuntelemalla ei voi saada luotettavaa dataa M.O.T. Silti tätä pidetään monen mielestä ainoana oikeana tapana tehdä päätökset.

Pidän itseäni objektivistina, mutta on syytä huomata ettei se kerro kaikkea tavastani muodostaa käsitys laitteesta. Pyrin itse huomioimaan äänenlaadun objektiivisesti, mutta annan itselleni täyden vapauden muodostaa subjektiivisen mielipiteeni esim laitteen ulkonäöstä, kaukosäätimen käytettävyydestä yms. Kun mietitään ketjun aihetta niin mielestäni rajaus on ehdottomasti syytä tehdä vain ja ainoastaan äänenlaadun tarkasteluun.

Kun unohdetaan kriittinen tarkastelu ja muodostetaan vahvat ennakkomielipiteet merkistä, lehtien vuolaista arvosteluista ja foorumikavereiden hehkutuksesta (subjektiivisesti) tulee kuluttaja hankkineeksi laitteita tavalla, jota ei tietoisesti tekisi. Muutama esimerkki laitteista, joita on subjektivistien toimesta hehkutettu high-endiksi ja ylipäätään peruslaitteisiin nähden ylivertaisiksi. Objektivisti voisi olla asiasta eri mieltä...

 

[soundwave]

Muusikoilla samasta asiasta puhutaan lavakarismana.

Tämä on mielestäni erinomainen kommentti ja havainto! Jokainen ihminen, myös audiofiili subjektivistit, reagoivat live esiintyjien lavakarismaan, tai sen puutteeseen, niin konserteissa kuin teattereissa. Ehkä hifissä on siis kyse juuri tästä - kaipuusta hakea vastaavaa karismaa, luonnetta, tunnetta yms äänentoistoon?

Ihminen on tunteellinen olio. Tunteet ohjaavat KAIKKEA päätöksentekoamme, halusimme sitä tai emme. Musiikin kuuntelu on myös monelle hyvin tunteellinen aistikokemus. Tässä valossa on hyvin inhimillistä hakea karismaa ja luonnetta musiikinkuunteluhetkeen, jossa esiintyjä ei ole fyysisesti läsnä. Jos miettii millaisia adjektiiveja hifilaitteiden kuvailussa yleisesti käytetään, niin tästähän tuntuu juuri olevan kysymys.