Kirjoittelenpa oman näkemyksen pallon pelastamisen tekosyyllä. Olen tykännyt aina siitä, että äänitteet/taltiot on omassa omistuksessa, hallinnassa ja hyllyssä fyysisesti. LP, C-kasetti, kovalevy, USB-tikku, CD-levy, SACD-levy, MD-levy, savikiekko, Hi-Res tiedosto, mikä vain. Olen pitkään ollut CD uskovainen ja vinyyliä vastaan, mutta nykyinen markkinatilanne ajaa ajatteluun, etten häviä mitään, jos käytän sekä CD että LP formaatteja, koska CD saatavuus on jo todistetusti rajoitettu. Tein päätöksen, että vinyyliin voi mennä, jos se on halvempi kuin CD hyllyssä. Näin näyttää tulevan käymään, koska CD on käytettynä halpa ja tullee kuolemaan, koska suuri kuluttajamassa on tyytyväinen vaikka maksaa kiinteää kuukausimaksua tai kuuntelee mainoksia. Hifimaailman MQA artikkeli oli naula arkkuun.
Striimauspuolella ehdin kokeilemaan Mac Mini-Audirvana-Matrix Audio X-SPDIF2-Tidal kombinaatiota pienten googlausten jälkeen. Lopputulos oli mainio, en erottanut CD-levyä ja striimausta toisistaan, kun käytin CD-soittimen DA-muunninta, paitsi käytettävyydessä. Omistuksessa ero on yhtä iso. Ostan mieluummin levyjä kuin maksan kuukausimaksua. Jääräpäinen dinosaurusasenne kantaa varmasti tovin eteenpäin.
Näen, että Nightwish-basisti Marco Hietalan ”irtisanoutuminen” oli puhutteleva: striimauspalvelut ja yleensä musiikkiala näyttää menevän pikaruokasuuntaukseen, jossa taiteelliselle teokselle ei ole enää samalla tavalla sijaa ja maksajaa kuin ”vanhoina hyvinä aikoina”. Uusia vuosikymmeniä kestäviä nimiä ei tunnu tulevan samalla tavalla.
Nyt kun tutkimustietoa on, että striimaus syö paljon sähköä eli antaa paljon hiilijalanjälkeä, niin mikä on sinun kantasi striimaukseen ja musiikin taiteen taltioinnin tulevaisuuteen?
Edit: periaatteellisesti kysymys on iso kuluttajavalinta, maksatko mieluummin 20eur kuussa yksittäisestä levystä artistin toimitusketjulle, josta artistille jää ehkä euro, vai maksatko 20eur kuussa striimauspalvelulle, josta artistille jää ehkä
sentti?
