Vaihteeksi luettavaa:
Steven Wilson - Limited Edition of One
Steven Wilson - Limited Edition of One
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Tämä pitäisi kyllä tsekata soundtrackmiehenä.Herra Wilsonin musiikkia vuosilta 2004-2016 sovitettu pelin ääniraidaksi. Hienoa tavaraa, ja vielä Music On Vinylin julkaisu.
Last Day Of June
Ei tuo soundtrack tosiaan kummoista kuultavaa ole.Tsekkasin viisi ekaa biisiä "Last Day of Junea" kiinnostuneena ja täällä ei kyllä toiminut oikein lainkaan. Voisi toimia pelin kanssa eri malliin muttei näin boksin ulkopuolelta.
Kyyninen sanoisi jopa laiskaksi kirjoittamiseksi.Ei tuo soundtrack tosiaan kummoista kuultavaa ole.
Mielestäni vuoden 2011 Grace For Drowning voisi olla hyvä aloituslevy. Monipuolisella levyllä on paljon viitteitä PT-soundiin, mutta sopivasti myös ihan uusia kujeita.Mistähän Wilsonin sooloura olisi hyvä aloittaa, suosituksia? Tunnen Porcupine Tree -kuviot.
Itse ihastuin Porcupine Treehen vuonna 1997 ja minusta tuli nopeasti suuri fani. Kovasti yritin sen ajan foorumeilla bändiä hypettää, mutta wanhat progeparrat lähinnä naureskelivat intoilulleni. No sittemmin Wilson on ylennetty Progejumalaksi, mutta pakko myöntää että oma kiinnostukseni on hieman hiipumaan päin enkä ole hänen viimeisimmistä levyistään saanut oikein mitään irti.Kiitos! PT oli yhteen aikaan minulle tosi kova bändi, 5 levyä löytyy. Nyt en ole soitellut, mutta voisi taas laittaa soimaan.
Pari uusinta onkin vähän erilaisia.Itse ihastuin Porcupine Treehen vuonna 1997 ja minusta tuli nopeasti suuri fani. Kovasti yritin sen ajan foorumeilla bändiä hypettää, mutta wanhat progeparrat lähinnä naureskelivat intoilulleni. No sittemmin Wilson on ylennetty Progejumalaksi, mutta pakko myöntää että oma kiinnostukseni on hieman hiipumaan päin enkä ole hänen viimeisimmistä levyistään saanut oikein mitään irti.
Tämä on mun suosikki. Monet hänen albuminsa sisältävät jonkin konseptin; minusta aika ehyitä kokonaisuuksia, "elokuvamaisia"; eikös hän kovasti haluasi tehdä johonkin isoon leffaan soundtrackiä.Mielestäni vuoden 2011 Grace For Drowning voisi olla hyvä aloituslevy. Monipuolisella levyllä on paljon viitteitä PT-soundiin, mutta sopivasti myös ihan uusia kujeita.
Lisää levystä täällä:
Levyarvio: Steven Wilson – Grace For Drowning (2011)
Arvostelussa aiemmin Porcupine Treetä johtaneen Steven Wilsonin toinen sooloalbumi Grace For Drowning.pienemmatpurot.com
Samaa mieltä tästä ja jos pitää aloittelijalle suositella levyä niin kannattaa nuo kaksi isojussin mainitsemaan ottaa ensin haltuun.Minusta ne Wilsonin soolouran huippukohdat osuu aika selkeästi levyille The Raven That Refused to Sing ja Hand.Cannot. Erase. Aika täydellisiä levyjä molemmat. Toki Grace For Drowning on hyvä myös muttei minusta kokonaisuutena lähellekkään samalla tasolla kuin kaksi edellistä.
Itsekin olen sitä mieltä että Raven on Wilsonin paras soololevy, mutta se on aika yksipuolisesti retro-progea joten ei anna kovin kattavaa kuvaa Wilsonin soolomusiikista. Hand. Cannot. on pääisin hyvä sekin, mutta kaukana täydellisestä. Siksi Grace For Drowning.Samaa mieltä tästä ja jos pitää aloittelijalle suositella levyä niin kannattaa nuo kaksi isojussin mainitsemaan ottaa ensin haltuun.
Mulla on se boksi jossa on ties kuinka monta levyjä ja kirja plus kaikenlaista sälää. Ihan hieno setti.Hand Cannot Erase on ylivoimaisesti herran paras soololevy (virheetön, täydellinen mestariteos) ja Raven tulee kakkosena. Mutta johan ne tuossa mainittiinkin. Näistä kannattaa aloittaa.
En omista vinyylisorvia mutta ostin aikoinaan Hand Cannot Erasen tuplavinyylin ja kehystin sen seinälle ja roikkuu edelleen nykyisenkin asunnon seinällä. Kansi ja musiikki ovat molemmat upeita taideteoksia.
Samaa mieltä. Mutta ihan avoimin mielin ja korvin uudemmat kannattaa kuunnella.Mielestäni Wilsonin soolot kannattaa kuunnella siinä järjestyksessä kun ne on julkaistu.