Onko jokin erityinen syy miksi kanavien ristiinkuuluminen olisi ongelma? Jos ajatellaan kanavaerotusta niin jollain LP-toistoketjulla se voi heikoimmillaan taajuudesta riippuen olla luokkaa 20-30dB ilman että toisto kuulostaisi sen vuoksi mitenkään rajoitetulta.
Raskas akustointi, sikäli kun se on tehty oikein, auttaa äänikuvan suhteen siten että mahdollisuuksia epäonnistumiselle on vähemmän.
Yksi mielenkiintoinen ilmiö on pieni jalustakaiutin. Sellainen kuulostaa "kokoistaan suuremmalta" ja voi tehdä laajaa äänikuvaa. Tuollainen kaiutin on rakenteensa vuoksi "hallitustipaskova". Pienen kokonsa ja pienten elementtiensä ansiosta kaiutin on lähes pistemäinen säteilijä jolla ei juurikaan ole taajuusriippuvaista suuntaavuutta tai ainakin se on hyvin lineaarinen. Toisaalta tuollainen on haasteellinen kuuntelutilan suhteen kun kaiutin ei itse tee mitään asiaa auttaakseen. Hyvin toisenlaista lähestymistä edustaa suurikokoinen dipolimainen paneelikaiutin, se on myös omillaan tietynlaisessa akustisessa ympäristössä joka on parhaimmillaan kaikkea muuta kuin voimakkaasti vaimennettu, etenkin takasäteily on merkittävä äänikuvan luojana. Itsestään selvää lienee että kaiuttimien sijoittelu ja suuntaus ovat äärimmäisen kriittisiä.
En varmasti ole ainoa jolla on toisinaan mennyt kuukausia tai jopa vuosia ennen kuin "lopulliset" säädöt ovat alkaneet löytyä. Lähes aina kaiuttimien vaihtuessa menee koko säätöprosessi uusiksi ja alkaa hakeminen ja kaiuttimen toimintaan perehtymien pitkälti yrityksen ja erehdyksen kautta mutta se vaan on tehtävä jos haluaa laitteistaan irti sen mikä niistä on siinä ympäristössä saatavilla.
Tämän ketjun alussa on muuten lukemisen arvoisia viestejä vuosien takaa.
Viimeksi muokattu:
