Stereokuva kohdilleen

sihvis

sihvis

Hallituksen jäsen
Hifiharrastaja
Liittynyt
16.8.2006
Viestejä
12 684
Kaupunki
Kouvola
Nyt on alkanut kaiuttimien (Preludet) kääntely ja jottei kaikkea tarvitsisi itse kokeilla niin millä keinoin minkäkinlaisia virheitä äänessä tulisi kaiuttimen sijoituksella korjata?

Ainakin olen havainnut, että jos ääni tuntuu paikallistuvan kaiuttimeen/musiikki tuntuu hajoavan rakenteellisesti/menee levottomaksi/keskellä on aukko niin kaiuttimet ovat liian kaukana toisistaan.
Sitten jos keskiosa tuntuu vielä vetävän toiseen reunaan on ko. kaiutinta tuotava lähemmäs.

Vaan mitenkä vaikuttavat kaiuttimien kulmat toisiinsa nähden, eli niiden äänen "risteämispiste" ja sen etäisyys kuulijasta yms. ?
 
Minuakin ärsyttää jos ääni paikallistuu kaiuttimiin ja tässä omia pohdintojanii asiasta. Jos ajattelee stereona äänitettyä konserttia niin ääniähän tulee kaikista suunnista eikä sen kuulu painottua erityisesti siihen 30 asteeseen keskilinjalta missä kaiutin sattumoisin sijaitsee. Tällöin äänite itsessään ei ole syy siihen että ääni painottuu kaiuttimiin. Jos kaiuttimet silti paikallistuvat tämä tarkoittanee, että korvaan kantautuu jotain muuta kuin levylle tallennettua ääntä. Tällaisia ääniä voi olla esim. koteloresonanssit. Jos niitä esiintyy niin ne on varmaan aistittavissa kaiuttimen suunasta. Toinen mahdollisuus on diffraktio, eli etulevyn reunoista heijastuvat äänet. Nämä korostavat etulevyn mitoista riippuen tiettyjä taajuuksia ja ehkä nämä korostumat on aistittavissa kaiuttimen suunnasta. En tiedä onko näin, mutta korva on aika herkkä laite ja suunta-aistumukset ovat aika hienovaraiseen informaatioon perustuvaa. Diffraktio on pahimmillaan jos elementti on keskellä etulevyä ja osoittaa suoraan kohti kuuliaa. Kun kaiutinta vähän kääntää diffraktion aiheuttamat mutkat vasteeseen jakautuu tasaisemmin.

Tuohon voisin vielä lisätä että itse en ole kyllä äänestä koskaan erottanut että "tuo on koteloresonanssi", tai että onpa pahaa difftaktiota. Mutta olen toisaalta monesti kuullut ääntä, joka paikallistuu kaiuttimiin. Minusta tuntuu että diffraktio ja koteloresonanssit selittäisi ainakin osan niistä tapauksista.

Kannattaa varmaan kokeilla kaiuttimen kääntämistä sekä sisään- että ulospäin. Jos huone on kapea kuvittelisin että sisäänpäin kääntäminen toimisi hyvin, koska se vähän vähentäisi sivuseinästä tulevan ensimmäisen heijastuksen vaikutusta. Jos taas takaseinä on lähellä voi asia olla toisinpäin. Tämä pätee ainakin meillä. Minulla on lyhyt mutta leveä kuuntelutila ja kaiuttimet ovat aina olleet niin että näen osan niiden sisäsyrjästä kuuntelupaikalta.

Itse olen kuunnellut Preludeja jossain liikkeessä ja niistä jäi mieleen poikkeuksellisen ehjä ja hyvä stereokuva. Huone ja etenkin ensimmäiset heijastukset ovat myös oleellisia tässä yhteydessä.
 
Nyt kun on kohtalainen selvyys mitä aiheutuu kun kaiuttimet ovat liian kaukana toisistaan, niin mihin ongelmiin törmää jos kaiuttimet ovat liian lähellä toisiaan?
Äänikuva menee sumppuun ja soittajat tuntuvat olevan yhdessä kasassa, vaiko ei mitään?
 
Ajattele jos kaiuttimet olisi vierekkäin, stereokuva oli vähän valjun kapea.
Stereokuvan aukkoon ja siihen miten se leviää taakse pystyy vaikuttamaan paljon myös kaiuttimen paikallaan kääntelyllä.
 
Omista kokemuksista kirjoittelen. Ja omista vaikeuksistani saada stereokuva kohdilleen.

Vääränlainen asettelu ainakin itselläni vie ääntä kaiuttimeen. Toisin sanoen vasta pitkään paikan hakeminen "irroittaa" äänen kaiuttimesta ja on oikealla tavalla kolmiulotteinen tai siis kaksiulotteinen sillä kolmatta ulottuvuutta ei oikein ole. Siis sitä syvyyttä, mutten sitä niin kaipaakaan.

Tasakylkinen kolmio on hyvä alkuasetelma aloittaa. Päästä kaiuttimeen on yhtä pitkä matka kuin kaiuttimien välillä on. Laajakaistoilla tunnutaan suosivan sisäänpäin kääntämistä eli kaiuttimien linja leikkaa kuuntelijan edessä. Paneleilla ja suuntaavammilla tunnutaan harrastavan suoraan päähän suuntaamista ja pöntöillä, kuten minun tapauksessani, lievästi aukisuuntaamista. Itse olen kokenut häiritseväksi omassa huoneessa kaiuttimien suuntaamisen suoraan kuulijaan. Pikkuisen auki, että näen kaiuttimien sisäkylkeä on minulla paras. Sisäänpäin kääntäminen taas tuntuu pullistavan ääntä suppuun ja kaiutinlinjan taakse. Riippuu taas kuulijasta, laitteista ja huoneesta kaikki.

Muutoksia olen yleensä tehnyt harvoin ja harkitusti. Koko illan äheltäminen ja välillä kuuntelu on tuskaista ja tuo huonoja tuloksia. Itse teen siirron ja kuuntelen muutaman päivän ennen uutta siirtoa. Hiljaa hyvä tulee.

Rullamitta ja venymätöntä siimaa apuna käyttäen saa melko hyvän symmetrisen asetelman jota kuuntelemalla parannellaan. Pahoja bassolevyjä soittimeen ja heti havaitsee pahimmat korostumat. Nopeasti siirto parempaan paikkaan. Itse takkusin korostuvan basson kanssa ja siirsin kaiken aikaa kaiuttimia seinistä kauemmaksi, kunnes kokeilin viedä lähemmäs nurkkaa, joka on osoittautunut hyväksi. Joskus pidin omia laitteitani liian heppoisin luomaan hyvää stereokuvaa, mutta on sitä työllä saatu paremmaksi. Eihän se parhaimmille kuulemilleni pärjää, mutta olen huonompiakin kuullut hintavemmillakin laitteilla.

Pikkuisen on olevinaan kahta leiriä sen suhteen halutaanko olla äänen sisällä vaiko ei. Toiset pitää siitä, että ääni on kokonaisuudessaan kuuntelijan etupuolella, kun taas toiset haluavat sen sisään. Tämä selviää kuuntelijalle itselleen kokeilemalla ja kaiuttimia siirtelemällä. Testilevyiksi pitää valita hyvän stereokuvan omaavia levyjä. Joillakin levyillä on kanavatasapaino jo pikkuisen kallellaan. Näitä ei ole hyvä käyttää.
 
Kukaan tässä ketjussa ei ole ottanut kantaa muuhun kuin kaiutinten sijoitteluun stereokuvan aikaansaamisessa. Sen merkitystä väheksymättä toisin mukaan yhden tärkeän tekijän: välijohdot. Nythän en tiedä minkälaiset kullakin on mutta aikoinaan kun itse koin suuria ahaa elämyksiä stereokuvan eli tilantunnun saralla aiheutui suurimmat muutokset nimenomaan äänilähteen ja vahvistimen välisten piuhojen parantamisesta. Itseasiassa jos vaihtaa perus RCA:t lähes mihin vain audiofiili johtoon niin äänikuva muuttuu dramaattisesti. Siis parhaimmillaan asettuu luonnollisesti kohdalleen. Leviää jopa kaiutinten ulkopuolelle ja syvyyttäkin kyllä syntyy. Mitkä on hyvät piuhat, se onkin sitten eri juttu... siihen kun vaikuttaa niin moni seikka, mieltymykset, muut komponentit, akustiikka... mutta vaikutus siis on merkittävä.
 
Luonnollisesti laitteet ja kaapelointi vaikuttavat stereokuvaan (vai pitäisikö sanoa äänikuvaan) aika lailla, lähinnä luovat edellytykset sen muodostumiselle. Jos ei kalusto kykene, niin millään viilaamisella ei äänikuvaa saa aukeamaan. Jos tämä osasto on kunnossa, niin pienetkin asiat tilan akustiikassa voivat vaikuttaa hyvin dramaattisesti.

Edellisessä talossani stereokalusto oli olohuoneessa, joka suht. isona ja epäsäännöllisen muotoisena oli sekä hyvä että huono. Basso-ongelmia ei ollut, mutta äänikuvaa oli lähes mahdotonta saada toimimaan hyvin. Kaiuttimia ei vain saanut mitenkään sijoitettua tilaan symmetrisesti, toinen oli aina väkisinkin sivuseinän lähellä ja toisesta matkaa sivuseinään oli metrikaupalla. Tämän lisäksi kuuntelupaikan lähellä oli takka/leivinuuni, joka aiheutti mielenkiintoisia ilmiöitä. Viimeisin, toimivimmaksi havaittu sijoittelu oli senttipeliä. Jos kuuntelupaikkaa ja vasenta kaiutinta siirsi 20 senttiä vasemmalle, äänikuva hajosi täysin ja ääni kaatui kaiuttimiin, etenkin vasempaan kaiuttimeen. Tämä aiheutui viistosti kuuntelupaikan takana olleesta takasta tulleista heijastuksista.

Pelkästään äänikuvan kannalta ajateltuna sekä kaiuttimet että kuuntelupaikka pitäisi saada mahdollisimman kauas rajapinnoista (seinät, kalusteet yms.) ja symmetrisesti tilaan. Toimivin suuntaus riippuu kaiuttimista, tilasta yms. ja selviää parhaiten kokeilemalla. Muiden asioiden (kuten bassotoiston) optimointi taas voi asettaa muita preferenssejä.

t. Olli
 
Minulla kaiuttimet ei ole likikään symmetrisesti ja stereokuva on ihan hyvä.
Minä käsitän stereokuvan enimmin niin että esitystilan tilantuntu aukeaa kuulijalle, esitystilan täytyy "soida" kotona. Studiossa äänitettyjä levyjä en omista montaa kymmentä.
Symmetriaa on niin että kaiuttimien takana on molemmissa seinä, noilla seinillä akustiikkalevyt verhojen takana piilossa.
Vasemman kaiuttimen vasemmalla puolella n. metri seinään, vasemmalla seinällä metrin korkea hyllykkö jossa stereot ja levyjä.
Oikeaa seinää on pieni pätkä joka aukeaa molemmista reunoista. Ja tähän seinän pätkään on matkaa reilu metri, ja seinällä on koko seinän peittävä kirjahylly.
Sitä olen itse järkeillyt että miksi stereokuva on niinkin hyvä; Etäisyys rajapintoihin ihan kohtalainen, kuuntelupaikalta takaseinäänkin on matkaa...

Kävinpä mielenkiinnosta mittaamassa etäisyyksiä:
Eihän tuo toivottoman symmetriatonkaan ole, tässäpä karkea piirustus.
Huone.PNG
 
Itsellä oli aikoinaan entisessä kämpässä hieman samanlanen kattaus olohuoneessa ja ihan hyvin se toimi stereokuvan osalta.Bassotaajuuksilla oli muistaakseni vaan sellaista eroa josta tietyillä levyillä piti ja toisilla ei.Ilmeisesti bassoalueella tuollainen ei ole niin helposti ennustettavissa jos vertaa suorakaiteen muotoiseen huoneeseen.Moodit jakautuvat joko sopivasti tai sitten vituralleen.Ja vielä seinämateriaalitkin vaikuttavat siihen.
Mitenkäs kkoskelalla tuo beissipuoli.Onko pahoja ongelmia vai tuntuuko olevan kuosissaan?
 
Ei minulla paljoa ole bassoja :D Siis levyt joita kuuntelen eivät ole mitään bassolevyjä.
Seisovat aallot jyllää kyllä aika vahvana, pienillä siirtymillä varsin suuria heittoja bassotasossa.
Tämän kanssa täytyy elää, tosin minulla on tuolla kaiuttimien takaisella seinällä tilaa sen verran että siihen menisi kätevästi noin 10-15cm paksu raskasmattovaimennin, usein tulee mietiskeltyä että jos moisen rakentaisi. saisin tuolle kokoa 130 x 210 x 15 cm, ja se olisi "huomaamaton".

[ylläpito on poistanut liitteen]
 
omilla kaiuttimilla olen huomannut, että niiden täytyy olla kohtuullisen etäällä sivuseinistä, vähintään n. 1m. stereokuva ulottuu laajalle sivusuunnassa, joten kaiuttimien lähekkäin sijainti ei aiheuta ongelmia, päinvastoin.
 
Nostanpas hyvän topicin, kun on hieman aiheeseen liittyvää pohdintaa...

Ensiksikin, tuolla kuvia huoneesta: http://www.nbl.fi/~nbl2854/home/Huone/

Itselläni vaivaa oikealle kaatuva stereokuva. Mittauksilla olen eliminoinut mahdollisuuden vahmistimen kanavatasapainon vaihteluun, molemmat kanavat soivat yhtä kovaa. Myöskin kuuntelupaikalle kanavien taajuusvasteet ovat suht samanlaiset. Sivuseinät ovat molemmilla puolilla lähes yhtä lähelle kaiuttimia, mutta eivät täysin symmetrisiä. Kaiuttimien tuominen etäämmäs etuseinästä ei vaikuta kuin basso-osastoon ja kaiuttimien siirtäminen lähemmäs tai etäämmäs toisistaan vain muuttaa ongelmaa hieman.
Ongelma taitaakin olla tuo laskeva katto ja siinä epäsymmetrisesti olevat ikkunat. Tuon takaosan vasen puoli on siis auki, ja sieltä löytyy datanurkkaus ja wc. Mutta tosiaan epäilen, että ongelmien lähteenä on tuo katto. Mutta mitä ihmettä tuolle nyt voisi tehdä, muuta kuin rakentaa tuon umpeen? :D Itse en ainakaan tunnu keksivän mitään muuta, kuin tuon laskevan katon vaimentaminen jollakin keinolla...

Ajatuksia, ehdotuksia, haukkuja?
 
Testattu useammilla kuuntelijoilla? Eli onko kuulokäyrän heitto korvien välillä mahdollinen?
 
Juuh, jopa tuo parempi puoliskoni myönsi kuulevansa eron. Samaten jiisimulan kanssa kanssa tuossa kesällä pohdittiin asiaa, kun hänkin eron kuuli.

Kuulokäyrät otettiin viimeksi pari viikkoa sitten, ja ihan normaali kuulo oli edelleen. Ja ennen kaikkea molemmissa yhtä normaali.
 
Aikoinaan minulla oli Dali Ikon 6 kaiuttimet ja tykästyin niiden soinnissa siihen, että kun laittoi kuunnellessa silmät kiinni ei pystynyt paikallistamaan kaiuttimia (sama ilmiö oli havaittavissa myös silmät auki) vaan musiikki tuntui tulevan koko etuseinästä. Nimitetäänköhän tätä stereokuvaksi? Äänessä ei ollut niinkään kolmiuloitteisuutta vaan seinä soi tasaisena levynä. Tuo muisto on piirtynyt mielikuviin melko vahvasti. Nyt olisi tarkoitus tavoitella tuota samaa efektiä budjettisettiin. Minua kiinnostaisi kuulla millaisilla jalustakaiuttimilla tuota kannattaisi lähteä tavoittelemaan? Olisiko Linnin Katanissa tai Kanissa potentiaalia tällaiseksi koko seinän toistimeksi? Hintaa ämyreillä saisi olla <500€ ja käytetytkin kaiuttimet huomioidaan siis.
 
Kyllähän tuota stereokuvaksi sanotaan. Soittajat pitäisi asettua kohdilleen olettaen että äänite on tehty niin. Jos syvyttä löytyy niin aina parempi.
 
kianto sanoi:
Aikoinaan minulla oli Dali Ikon 6 kaiuttimet ja tykästyin niiden soinnissa siihen, että kun laittoi kuunnellessa silmät kiinni ei pystynyt paikallistamaan kaiuttimia (sama ilmiö oli havaittavissa myös silmät auki) vaan musiikki tuntui tulevan koko etuseinästä. Nimitetäänköhän tätä stereokuvaksi? Äänessä ei ollut niinkään kolmiuloitteisuutta vaan seinä soi tasaisena levynä. Tuo muisto on piirtynyt mielikuviin melko vahvasti
Napsauta laajentaaksesi...

Sain yhdessä tilassa Revolutionit soimaan noin yläpään osalta, itse tykkään myös tuosta ja se soi hienosti. Se oli pieni betonipunkkeri ja bassoja en saanut lyhyen kokeilun aikana mitenkään hyväksi. Yhdellä asetuksella bassot jyräsi todella pahasti, toisella ne katosi lähes kokonaan ja kolmannella tuli kohtuullista, mutta korostusta yläbassolle jäi selvästi alimpien puuttuessa. Aika oli rajallinen, mutta niin oli tilakin aika pieni.

Tuota ongelmaa on nyt ratkottu toistakymmentä vuotta ja nyt sain sen tässä asunnossa ratkaistua kohtuu hyvin kun vihdoin sain Revollutionit hankittua. Ihan samanlaista takaseinän soimaan lähtemistä en ole saanut (siellä se mielikuva oli todella vahva, koko seinä) mutta kuitenkin niin että kajarit häviävät kokonaan äänikuvasta. Osittain ja parhaimmillaan ääni tuntuu menevän kajarilinjan ulkopuolellekin, mutta korkeussuunnassa voisi olla vielä enemmänkin.

Alun perin kajarit oli pitkään liian lähellä toisiaan ja äänikuva oli kasassa. Jossain vaiheessa puolivahingossa tuli kokeiltua selvästi leveämpää sijoittelua kuin mihin olin tottunut aikaisemmin toisilla kajareilla. Niillä jäi aina aukko keskelle jos etäisyyttä oli lähellekkään tuota samaa mitä nyt on. Nyt leveyttä on reilusti, taitaa olla enemmän kuin tasasivuinen kolmio ja kajarit on käännetty risteämään hieman kuuntelupisteen edessä. Eteen päin nojaamalla (risteyskohtaan) tuntuu että jotain tulee tarkemmin, mutta vastaavasti ääni tuntuu vähän leviävän ja keskelle jää aukkoa.

Sivuseiniin on kummallakin kajarilla matkaa noin 90 senttiä, jotenkin tuntuu että ääni aukesi kun niitä vietiin tuonne lähemmäs sivuseinä. Nämähän suuntaavat selvästi enemmän kuin peruskotelossa olevat 2 tai 3 tieratkaisu. Olen messuilla kuullut Revoja myös todella isossa tilassa ja seillä ääni oli aika mitäänsanomaton. Oliskohan tila vaan ollut liian iso vai voisko nämä hyötyä tilantunnun osalta kuitenkin huoneheijastuksista. Bassollahan niitä ainakin tulee väkisinkin. Jonkin verranhan käsittääkseni heijastuksia olisi hyvä tulla, toisin sanoen käsittääkseni täysin kaiuton huone ei ole ideaali stereotoistoon.
 
kianto sanoi:
Aikoinaan minulla oli Dali Ikon 6 kaiuttimet ja tykästyin niiden soinnissa siihen, että kun laittoi kuunnellessa silmät kiinni ei pystynyt paikallistamaan kaiuttimia (sama ilmiö oli havaittavissa myös silmät auki) vaan musiikki tuntui tulevan koko etuseinästä. Nimitetäänköhän tätä stereokuvaksi? Äänessä ei ollut niinkään kolmiuloitteisuutta vaan seinä soi tasaisena levynä. Tuo muisto on piirtynyt mielikuviin melko vahvasti. Nyt olisi tarkoitus tavoitella tuota samaa efektiä budjettisettiin. Minua kiinnostaisi kuulla millaisilla jalustakaiuttimilla tuota kannattaisi lähteä tavoittelemaan? Olisiko Linnin Katanissa tai Kanissa potentiaalia tällaiseksi koko seinän toistimeksi? Hintaa ämyreillä saisi olla <500€ ja käytetytkin kaiuttimet huomioidaan siis.
Napsauta laajentaaksesi...
Luulisin, että stereokuvaan vaikuttaa luonnollisesti ensinnäkin se, miten äänite on tuotettu, millainen äänikuva syntyy äänityksen, miksauksen, masteroinnin ym. tuloksena. Kotona vaikuttaa esim. kaiutimien sijoittelu suhteessa kuuntelupaikkaan, toisiinsa ja rajapintoihin. Yksi vaikuttava tekijä on kaiuttimien toimintaperiaate ja ominaisuudet, esim. suuntaavuus. Osittain on kyse tilassa syntyvien heijastusten hallinnasta. Tähän vaikuttavat myös sisustus ja rajapintojen ominaisuudet, mitä voi säädellä myös akustoinnilla. Käytetyltä elketroniikalta voisi toivoa kohtuullista taajuustasapainoa, erottelukukykyä, dynamiikkaa, kohinattomuutta yms. Kaiken kaikkiaan kyse on kai ihan stereotoiston yleisistä perusjutuista.

On vaikea sanoa, minkä merkkisiä esim. kaiuttimien olisi hyvä olla. Asiasta voi olla myös erilaisia mielipidenäkemyksiä tai koulukuntiakin. Yksi ajatus voisi olla, että jalustakaiuttimet olisivat suhteellisen suuntaavia ja ne olisi mahdollista sijoittaa suht etäälle rajapinnoista. Tällöin kuuntelun yleensä ajatellaan tapahtuvan pääasiassa nk. spotista. Tällaisia jalustakaiuttimia on useita ja monenhintaisia, myös kotimaisia, esim. Gradient, Amphion, Aurelia, Penaudio jne., ja tietenkin aktiivikaiutin Genelec. Jotkut kaiuttimet puolestaan on suunniteltu toimimaan lähellä seinää, mistä on omat käytännön etunsa.
Tällöin stereokuva saattaa olla hienman erilainen ja yleisesti otaen spotti väljempi, tapauskohtaisesti lienee kuitenkin suuriakin eroja. Jotkut kaiuttimet toimivat kohtuullisesti sekä lähellä seinää että etäämpänä rajapinnoista. Joissakin kaiuttimissa on asiaan liittyviä omia säätömahdollisuuksia, ja nk. huonekorjauksen käyttö lisää sijoittelumahdollisuuksia.
Asettamallasi budjetilla itsekin katselisin nimenomaan jalustakaiuttimia, myös käytettyjä, esim. https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php/146481-Gradient-Prelude-(Oulu)-400€.
Yksi oma suosikki tuolla budjetilla olisi käytetty Aurelia Magenta, jos sellaista löytyisi.
Jos haluaa harkita vähän budjetin venyttämistä, niin esim.
https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php/146658-Genelec-1030a-(Hyvinkää)-650
https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php/146774-Gradient-5-0-(Espoo)-800
Erilaisia mahdollisuksia on kuitenkin niin monia. Linn-kaiuttimista antaisin mieluummin puheenvuoron niitä omistaneille.
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aihe. Stereokuva. Ensireaktioni aiheesta kun lukaisin läpi, oli se, että ymmärränköhän asian eri tavalla. Itselläni ei ole kokemuksia stereokuvattomasta soinnista missään vaiheessa harrastusta. Opiskeluaikojenkin parin tuhannen markan kaiuttimet sai aseteltua siten, ettei ääni paikallistu kaiuttimiin, äänitteellä joka sen mahdollistaa. Haetaanko tässä jotain tarkempaa..
 
Grazy Horse sanoi:
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aihe. Stereokuva. Ensireaktioni aiheesta kun lukaisin läpi, oli se, että ymmärränköhän asian eri tavalla. Itselläni ei ole kokemuksia stereokuvattomasta soinnista missään vaiheessa harrastusta. Opiskeluaikojenkin parin tuhannen markan kaiuttimet sai aseteltua siten, ettei ääni paikallistu kaiuttimiin, äänitteellä joka sen mahdollistaa. Haetaanko tässä jotain tarkempaa..
Napsauta laajentaaksesi...



MInä veikkaan että kyse taitaa olla enemmänkin tilaan sopivasta kajarista kuin hinnasta. Kunhan jätetään en markettikamat pois laskuista ja haetaan jotain, joka on oikeasti tarkoitettu hifilaitteeksi. Siihen missä se hintaraja menee, en ota kantaa. Aika harvoin itse asiassa olen päässyt kuulemaan settejä, joissa kajarit oikeasti katoaa ja ääni tuntuu soivan kuin itsestään huoneessa. Oulun messuilla ei montaa kertaa ole sellaista vau-efektiä tullut, Amphionin krypton oli ekan kerran kuultuna jäätävä kokemus. Esittelijäkin huomasi mun naamasta että nyt on tykkään äänestä. Olin jo kohteliaisuudesta lähdössä pois ja antamassa muillekin tilaa kun se haki lähes hihasta taluttamalla vielä kuuntelemaan seuraavan kappaleen.

Myöhemmin samat kajarit eri tilassa oli totaalinen lässähdys ja sen aisti jotenkin esittelijästäkin. En kiinnittänyt etupäähän kummallakaan kertaa sen vertaa huomiota että olis mieleen jäänyt. Uskoisin kuitenkin että tuskin se toisella kertaa raudasta ennen kajareita jäi kiinni. Tuolta pohjalta veikkaisin että homman suurin juju on löytää kysessä olevaan tilaan sopivat kajarit.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös