Sonus Faber

Brix

Käyttäjä
Liittynyt
10.10.2007
Viestejä
710
Kaupunki
Kokkola
Ajattelinpas polkaista näillekkin makaroonivärkeille oman thredin.

Elikkäs mullahan on tommoset Sonus Faber Concertino Domukset. Kyseessä on pieni rafleksiviritteinen hintaluokassaan (ovh 1.2ke tjsp) harvinaisen hienosti viimeistelty jalustakajari. Linkki valmistajan sivuille: http://www.sonusfaber.com/eng/collections_domus_concertino.html

Oma solukoppi on rahtusen vajaa 13 m2 bunkkeri ja oon tässä jo hetken miettiny miten pahasti toi tila oikeen rajottaa kajarien sointia. Purkit saa kyllä sijoitettua kohtuullisen väljästi, eli semmoiset 50 cm sivuseinistä ja 70 cm etuseinästä, mutta kuunteluetäisyys on tuntunu jäävän aavistuksen naftiks. Kajarien väliksi on erinäisten kokeilujen perusteella asettunut n. 190cm mikä tuntuu olevan jonkulainen minimi äänen levittäytymisen kannalta. Kuunteluetäisyyttä tuossa tilassa pystyy venyttämään hieman yli kahteen metriin, mutta jokainen sentti tuo toisaalta takaseinää lähemmös takaraivoa. Homma kyllä toimii suht hyvin, mutta entisenä Elac-miehenä äänikuvan hienoinen epätarkkuus ja äänen paikallistuminen kaiuttimiin ärsyttää ajoittain. Myöskään volan avaaminen ei tuota toivottua elämystä, vaan vissiinki seinin läheisyys ym. hämminki tuovat epämiellyttäviä elementtejä ääneen ja revittelyt jäävät siten lyhkäisiksi kokeiluiksi.

Hieman tilanteeseen turhautuneena päätin pakata rojut mukaan kotopuoleen viikonlopun lomitusnakin ajaksi. Tarkoituksena oli kokeilla millaista ääntä niistä irtoaa hieman suotuisammassa tilassa. Kaivoin vanhan puhelinpöydän laitetasoksi, kääntelin vähän sohvaa ja sain viriteltyä tohon vintin olkkariin kohtuullisen mukavat asetelmat testailuja varten. Tila sijaitsee tämmösessä vanhassa hirsirakenteisessa puutalossa toisessa kerroksessa ikäänku poikittain. Talossa on harjakatto, joten huonekorkeus laskee vain hieman reiluun metriin kuuntelutilan etu- ja takaseinillä. Tila on kooltaan n. 4*8 m ja sen seinissä ja katossa on puupanelointi. Kaiuttimet sijoitin 2 m etäisyydelle toisitaan, vajaan metrin sivuseinistä ja reilun metrin etuseinästä. Kuuntelupaikalta on kaiuttimien väliseen keskipisteeseen hieman yli kolme metriä ja takaseinään reilut 3.5 m.

Näillä eväillä läksin kokeilemaan piisaako pienissä purkeissa ensinnäkään puhti tähän tilaan, rupeaako rojut rokkaamaan reilummasti soitettuna ja asettuuko äänikuvalliset asiat kohdilleen kun kuunteluetäisyyttä on mahdollista hieman venyttää. Kohtuullisen pian huomasin että ihan samat omasta kopista tutut lainalaisuudet pätevät myös väljemmässä tilassa. Palaset loksahtavat parhaiten paikoilleen melko jyrkällä suuntauksella, eli purkkien sojottaessa vain hieman ohi hartioista. Myös kaiuttimien hienoinen takakeno, eli ylisuuntaus tuntuu nostavan äänen ainakin omaan makuun suoraa asettelua sopivammalle korkeudelle. Jalusta&piikkausosastolla parhaiten tuntuisi toimivan jonkinasteinen lattiasta eristäminen. Bassopää kun heittäytyy hieman läskiseksi ja epämääräiseksi mikäli kaiutin on pultattu kiinteästi jalustaan ja jalusta istuu suoraan piikkien varassa lattiaa vasten. Huopatassu piikkien alla, kajari irrallaan jalustalla tai kajari sinitarralla kiinnitettynä vaikuttavat kaikki suht toimivilta ratkaisuilta. Omaan käyttöön kajarien kiinni pulttaaminen ja tassujen käyttö tuntuu luontevimmalta, koska muussa tapauksessa taklaan purkit ennemmin tai myöhemmin alas tolpan nokasta.

Niin että mitenkö ne nyt sitten soi? Ihan kivasti. Soittelin äippälle vähän Loiria ja se tuumas että kuuluu niin hyvin että melkeen näkyy. Aika hyvin kuvailtu mun mielestä, otin kohteliaisuutena. Oon koittanu tavoitella semmosta läsnäolevaa esitystä joka saa huojuun messissä ja melkeen koilottaan mukana. Elacmaiseen melkeinpä pistemäiseen tarkkuuteen (edelliset purkit oli Elac Elegant 305 II) Sonukset eivät kuitenkaan taivu, vaan maisema piirtyy hieman suurpiirteisen maalailevasti. Laulaja ei myöskään hyppää syliin vaikka miten purkkeja suuntailee, vaan ääni levittyy paremminki kaiutinlinjan takapuolelle. Pieni kaiutin ei luonnollisesti ihan mahdotonta muulinpotkua pysty bassopäässä tuottamaan (kevyttä kontrastia ku muutamaa päivää aiemmin tuli kuultua Usher be-10 jj:llä), mutta ainakin kevyemmällä tavaralla bodyä riittää ihan mukavasti reippaammastikkin päästeltäessä.

Taidanpa suorittaa pienen pelimuuvin saunditaantuman ehkäisemiseksi ja siirtyä näiden makustelujen jälkeen kämpille päästyäni hetkeksi luurikuuntelijaksi. Onse sen verran turhauttavaa muka hifistellä siinä kopissa ja yrittää samalla olla häiritsemättä about paperista tehtyjen seinien takana väijyviä naapureita.

Romaanin päätteeksi lienee hyvä listata kajarien edessä pyörineet rojut:
soitin Nad S500i -> välikaapeli Goertz TQ 2 -> vahvistin Nad S300 -> kajarikaapelit Goertz MI 2 (virtakaapeleina Supra LoRad 1.5)
 
Mukavaa tarinointia. Sonus Faber edustaa merkkinä italialaista mentaliteettia parhaimmillaan, muotoilu, viimeistely ja toimivuus ovat balanssissa. Oma lyhyt tutustumiskokemus Guarneri Mementon kanssa Mitro Koskiluoman tiloissa viime keväänä oli varsin miellyttävä. En kuunnellut kovin keskittyneesti tilanteen enämpi porukkahenkisen luonteen vuoksi, mutta kaiutin oli niin hieno, että sen arvon mukaista ei olisi kuunnella mitään autotalliräminää :D. Itse kaiutin sekä olemukseltaan että ääneltään siro kuin naisen kenkä, mutta omintakeisen jalustan olemus vaatisi totuttelua. Kokonaisuutena ottaen kuitenkin peukalot ylhäällä firmalle ja ainakin jalustan nokassa seisoville tuotteille.
 
Olisko Sonus Fabereista enempi juttua? Joku varmasti on tutustunut valmistajan historiaan niin voisi kertoilla eri malleista jotain.

Vanhemmat Sonukset ovat hälyttävästi Ushereiden näköisiä. Onko Usher kopioinut muutakin kuin ulkomuotoa?


Minkälainen tason hyppäys on Concertino Domus ---> Cremona Auditor ?
sf_concertino_d.jpg
-->
cremonaauditor.jpg
 
Uusi Toy Tower vaikuttaa mielenkiintoiselta, josko siinä yhdistyisi Concertino Domuksen sointi hieman alemmaksi ulottuvan bassotoiston kanssa? Hintaa näyttää olevan sellaiset 1600€.

http://www.sonusfaber.com/eng/collections_toy_tower.html

Itselläni käy jollain levyillä niin että bassokitara ikään kun hukkuu liian vaimeana muitten soittimien taakse ja seurattavuus kärsii tästä aika paljon. Toisilla äänitteillä ongelmaa ei ole ja kuulokkeilla ongelmaa ei esiinny lainkaan. Pitäisi suorittaa ihan huonevasteen mittaus josta selviäisi johtuuko ongelma akustiikasta vai kaiuttimista.
 
Mallistoon on näköjään tullut Concerton tilalle "Liuto".

Guarneri Mementolla luvataan bassoa 39 hertsiin kun Liuton lattiamallilla 9" bassolla 40 hertsiin. Pisti vaan silmään.
 
Robert Holmberg sanoi:
Uusi Toy Tower vaikuttaa mielenkiintoiselta, josko siinä yhdistyisi Concertino Domuksen sointi hieman alemmaksi ulottuvan bassotoiston kanssa? Hintaa näyttää olevan sellaiset 1600€.

http://www.sonusfaber.com/eng/collections_toy_tower.html

Itselläni käy jollain levyillä niin että bassokitara ikään kun hukkuu liian vaimeana muitten soittimien taakse ja seurattavuus kärsii tästä aika paljon. Toisilla äänitteillä ongelmaa ei ole ja kuulokkeilla ongelmaa ei esiinny lainkaan. Pitäisi suorittaa ihan huonevasteen mittaus josta selviäisi johtuuko ongelma akustiikasta vai kaiuttimista.

Ongelmasi voi johtua myös vahvistimesta. Ainakin omat kuuntelukokemukset eri vahvistimilla antavat tuonsuuntaisia viitteitä. Hyvä vahvistin pukkaa sen basson esille, - hiljaakin kuunneltaessa. Parasta bassoa mitä olen kuullut lähti Audioreserchin HD 220 päätteestä. Hiljaisilla voimakkkuuksilla kontrabasso oli erittäin selkeä ja erotteleva. Lisäksi se ei ollut pinnassa vaan soi siellä jossain "sisällä" mikä on jo harvinaista. Laatu ennen määrää, pätee ainakin omalta osaltani riesan vahvistimiin mitä olen kuullut tai omistanut (100.2)
Eipä ole juuri tuota ongelmaa SF EA II+ Musica 50w integroidullakaan. Ehkä se johtuu siitä, että kun Musicaa kehiteltiin, kuunneltiin sitä luonollisesti SF tuotteillla - näin synergiat on kohdallaan. Mielestäni tuo on aika oleellinen pointti, että voi kuunnella musiikkia hiljaakin sen (bass) siitä kärsimättä.
 
tarmo ojanen sanoi:
Ongelmasi voi johtua myös vahvistimesta. Ainakin omat kuuntelukokemukset eri vahvistimilla antavat tuonsuuntaisia viitteitä. Hyvä vahvistin pukkaa sen basson esille, - hiljaakin kuunneltaessa.
<snip>
Mielestäni tuo on aika oleellinen pointti, että voi kuunnella musiikkia hiljaakin sen (bass) siitä kärsimättä.

Voisi ollakkin, tosin vanhoilla kaiuttimilla ongelmaa ei esiintynyt - samalla vahvistimella. Äänenvoimakkuudella on loppujen lopuksi varsin vähäinen merkitys. Tietenkin luukuttamalla tilanne hieman paranee, mutta ei kuitenkaan tyydyttävästi enkä edes luukuttamisesta oikein muutenkaan pidä. Aion lähteä ensin tutkimaan asiaa akustiikkaa, sijoitusta ja jalustojenkin vaikutusta tutkimalla.
 
Robert Holmberg sanoi:
Aion lähteä ensin tutkimaan asiaa akustiikkaa, sijoitusta ja jalustojenkin vaikutusta tutkimalla.

Edelliset sonuksen jalat olivat ne hevit metalliversiot. Vaihdoin ne puu/kivi (EA;n alkuperäiset) ja voin sanoa, että suurin muutos tuli juuri tuohon bassoon. Kontrabasso ei niin tiukka ja särmikäs, - enemmäkin luontevampi tuolla puujalla. Lisätöitä teetti sopivien puslien haku kivitasojen alle. Nyt siellä BDR Cones joka nurkassa.
 
Robert Holmberg sanoi:
Voisi ollakkin, tosin vanhoilla kaiuttimilla ongelmaa ei esiintynyt - samalla vahvistimella. Äänenvoimakkuudella on loppujen lopuksi varsin vähäinen merkitys. Tietenkin luukuttamalla tilanne hieman paranee, mutta ei kuitenkaan tyydyttävästi enkä edes luukuttamisesta oikein muutenkaan pidä. Aion lähteä ensin tutkimaan asiaa akustiikkaa, sijoitusta ja jalustojenkin vaikutusta tutkimalla.

Mulla oli joskus 90-luvun lopussa Sonus Faberin Grand Pianot (se passiivisäteilijällä varustettu lattiamalli) useamman vuoden. Mun kokemuksella nuo olivat yhdet ehkä haastavimmat kaiuttimet sijoituksen suhteen. Samoin oheislaitteiden vaikutus oli erityisen suuri – ja nyt en puhu pelkästään vahvistintehosta.

Hölmöyksissäni menin sitten vaihtamaan ne paljon hintavampiin, isokokoisiin d'appolito-rakennetta hyödyntäviin pönttöihin... Tuo kyseinen vaihtokauppa on mun harrastushistoriassa ehkä eniten kaduttaneita tempauksia, mutta ei siitä sen enempää...
 
Minulla on Grand Piano Home lattiakaiuttimet, niiden kotelo on ihan saman näköinen kuin tuossa uudessa Toy lattiamallissa, mutta elementit ovat erilaiset. Ja hintaluokka oli (uutena aikoinaan) kai noin 3000€.

Ei suuntausongelmia. Kokeilin lyhyesti suunnata kohti, en tykännyt, tuli liikaa iholle. Toinen valmistajan suosittelema vaihtoehto, eli lievästi ohi, on paljon parempi. Nyt toimii olinpa spotissa tai sitten selin kuten nyt tietokonetta naputellesssa. Spotissakaan istuessa eli tarkemmin kuunneltaessa ääni ei paikannu juurikaan kaiuttimiin.

Bassoa tulee niin paljon kuin soitin/vahvistin/piuhat antavat läpi. Todella suuria eroja olen kokenut eri laitteilla, joten ei kannata epäillä pelkästään kaiutinta, jos tuntuu bassovajetta.

Concertino Domuksien demo ei minua aikoinaan oikein säväyttänyt. Ääni oli kyllä nätti, mutta hieman verhoutunut. Demolaitteisto oli minulle ennestään outoa merkkiä, joten en osaa sanoa mikä sen osuus oli lopputulokseen.
 
kuzma sanoi:
Minulla on Grand Piano Home lattiakaiuttimet, niiden kotelo on ihan saman näköinen kuin tuossa uudessa Toy lattiamallissa, ...

Eli onkos tuo se Grand Pianon seuraava kehitysversio jossa ei enää ole passiivisäteilijää?
 
kuzma sanoi:
Ilmeisesti on, minä en tosin tiedä mikä on passiivisäteilijä :-X. Tietääkseni tätä mallia valmistettiin noin 1995-2005 välisenä aikana, muutaman vuoden heitto suuntaan tai toiseen mahdollinen.


Joo-o. Itselläni oli tällaiset:
http://www.stereophile.com/floorloudspeakers/269/

Noihin sai lisämaksusta mukaan nuo kivilaatat, jotka vaikutti ihan positiivisella tavalla soundiin. Mulla on sellainen käsitys että Grand Piano tuli 1998 markkinoille ja n.2000 sen korvasi tuo Grand Piano Home. Passiivisäteilijät jätettiin samoihin aikoihin pois muistakin Sonus Faberin kaiuttimista ja rakenteet muuttui enemmän perinteisellä tavalla toteutetuiksi. Olisiko ollut vielä niin että Electa Amatorin valmistus loppui juuri osittain tämän takia – vai oliko jo ehtinyt loppua aiemmin. Vanhoilla Sonuksen sivuilla oli vielä jonkunlainen historiaosuus, mutta nyt en sitä äkkisältään löytänyt. Sääli.

Noissa vanhemmissa malleissa oli jollain tapaa hyvin omintakeinen ote, ihan positiivisessa mielessä. Hienoa että ovat ottaneet uudelleen tuotantoon Miniman. Vaikkakin nykyinen hinta on aika suolainen, kun muistaa että alkuperäinen Minima maksoi noin puolet nykyversion hinnasta...

Ai niin, passiivisäteilijä siis korvaa bassorefleksikotelossa olevan refleksiputken. Päällepäin näyttää yleensä elementiltä jossa ei ole pölykuppia.
 
natas sanoi:
Tuommoiset oli Hifimagasineti palstalla joku päivä (~viikko) sitten edullisesti eli tonnilla myynnissä. Hophop! :D

Luin tuossa muuten juuri sattumalta vuoden vanhaa IWA:a ja siellä oli Vremona auditor M-artikkeli. Siinä on kyllä varmasti todella maukas jalustapönttö hieman pienempään tilaan.
 
Mika K sanoi:
Luin tuossa muuten juuri sattumalta vuoden vanhaa IWA:a ja siellä oli Vremona auditor M-artikkeli. Siinä on kyllä varmasti todella maukas jalustapönttö hieman pienempään tilaan.

Eräs tuollaiset joskus omistanut henkilö kertoi, että vaativat tilaa runsaasti, että pienestä koostaan huolimatta ison tilan kaiutin!
 
Myyjä sanoi muistaakseni, että niitä "on valmistettu 90-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuvuosiin saakka". Ostin omani 2006, jolloin ne olivat olleet eka omistajalla "vain 3-4 vuotta". Mutta eipä tuolla mitään väliä ole, hyvin pidetty ja huippukuntoinen on huippukuntoinen, vaikka se olis 10v vanha.

Sonuksen sivujen historiaosuus, jos tarkoitat sitä joka oli käytössä vielä vuosi-pari sitten, ei ollut mitenkään kattava. Ei siellä ollut minunkaan kaiutinmallia, ilmeisesti siihen oli kerätty vain ne "arvostetuimmat" mallit.

Kiitos selityksestä, enpä ole moisia passiivisäteilijöitä koskaan luonnossa nähnyt, olen vielä niin nuori hifisti...
 
Mika K sanoi:
Tuommoiset oli Hifimagasineti palstalla joku päivä (~viikko) sitten edullisesti eli tonnilla myynnissä. Hophop! :D

Näkyy olevan vieläkin http://www.hifimagasinet.com/annonsDetalj.asp?annonsID=11658

Tällä hetkellä olen omiini enemmän kuin tyytyväinen, mutta mielessä on ollut että seuraavaksi voisi kokeilla jotain hinnakkaampaa jalustamallia. En tiedä vielä mitä, ja seuraava nousukausi pitää katsoa ensin loppusuoralle saakka :D.
 
Mika K sanoi:
Tuommoiset oli Hifimagasineti palstalla joku päivä (~viikko) sitten edullisesti eli tonnilla myynnissä. Hophop! :D

Luin tuossa muuten juuri sattumalta vuoden vanhaa IWA:a ja siellä oli Vremona auditor M-artikkeli. Siinä on kyllä varmasti todella maukas jalustapönttö hieman pienempään tilaan.

Joo, onhan noita... Extremat ostaisin, jos noista vanhoista Sonuksista jotkut pitäisi hankkia, ja jos hyväkuntoiset sellaiset jostain löytyis :)
...en tosin luopuis noista nykyisistä Dueveleista.

Mun kokemuksen mukaan mitkään Sonukset ei toimi ihan hirveän hyvin pienessä tilassa. Tai siis en mä noista uusista, pienemmistä malleista mitään tiedä... Noi Cremona Auditoritkin on ollut kotikuuntelussa. Niissä on parhaimmillaan aika hienosti aukeava ääni. Jotenkin ne kuitenkin on mun makuun vähän... innottomat. Ulkoiselta olemukseltaan hienot kyllä, varsinkin grafiitin värisenä.
 
Robert Holmberg sanoi:
Uusi Toy Tower vaikuttaa mielenkiintoiselta, josko siinä yhdistyisi Concertino Domuksen sointi hieman alemmaksi ulottuvan bassotoiston kanssa? Hintaa näyttää olevan sellaiset 1600€.

http://www.sonusfaber.com/eng/collections_toy_tower.html

Itselläni käy jollain levyillä niin että bassokitara ikään kun hukkuu liian vaimeana muitten soittimien taakse ja seurattavuus kärsii tästä aika paljon. Toisilla äänitteillä ongelmaa ei ole ja kuulokkeilla ongelmaa ei esiinny lainkaan. Pitäisi suorittaa ihan huonevasteen mittaus josta selviäisi johtuuko ongelma akustiikasta vai kaiuttimista.
Tyylikkäännäköiset tornit kyllä :). Kiva olisis Sonus Faapereitakin joskus omalla elekroniikalla testata vaikka ei ne ollenkaan huonosti Kuzmallakaan Expo-aikaan soineet. Kuzma ei vaan tajunnut ja siitä tuli sitten putkimies >:D :p ;)...
 
Back
Ylös