Ajattelinpas polkaista näillekkin makaroonivärkeille oman thredin.
Elikkäs mullahan on tommoset Sonus Faber Concertino Domukset. Kyseessä on pieni rafleksiviritteinen hintaluokassaan (ovh 1.2ke tjsp) harvinaisen hienosti viimeistelty jalustakajari. Linkki valmistajan sivuille: http://www.sonusfaber.com/eng/collections_domus_concertino.html
Oma solukoppi on rahtusen vajaa 13 m2 bunkkeri ja oon tässä jo hetken miettiny miten pahasti toi tila oikeen rajottaa kajarien sointia. Purkit saa kyllä sijoitettua kohtuullisen väljästi, eli semmoiset 50 cm sivuseinistä ja 70 cm etuseinästä, mutta kuunteluetäisyys on tuntunu jäävän aavistuksen naftiks. Kajarien väliksi on erinäisten kokeilujen perusteella asettunut n. 190cm mikä tuntuu olevan jonkulainen minimi äänen levittäytymisen kannalta. Kuunteluetäisyyttä tuossa tilassa pystyy venyttämään hieman yli kahteen metriin, mutta jokainen sentti tuo toisaalta takaseinää lähemmös takaraivoa. Homma kyllä toimii suht hyvin, mutta entisenä Elac-miehenä äänikuvan hienoinen epätarkkuus ja äänen paikallistuminen kaiuttimiin ärsyttää ajoittain. Myöskään volan avaaminen ei tuota toivottua elämystä, vaan vissiinki seinin läheisyys ym. hämminki tuovat epämiellyttäviä elementtejä ääneen ja revittelyt jäävät siten lyhkäisiksi kokeiluiksi.
Hieman tilanteeseen turhautuneena päätin pakata rojut mukaan kotopuoleen viikonlopun lomitusnakin ajaksi. Tarkoituksena oli kokeilla millaista ääntä niistä irtoaa hieman suotuisammassa tilassa. Kaivoin vanhan puhelinpöydän laitetasoksi, kääntelin vähän sohvaa ja sain viriteltyä tohon vintin olkkariin kohtuullisen mukavat asetelmat testailuja varten. Tila sijaitsee tämmösessä vanhassa hirsirakenteisessa puutalossa toisessa kerroksessa ikäänku poikittain. Talossa on harjakatto, joten huonekorkeus laskee vain hieman reiluun metriin kuuntelutilan etu- ja takaseinillä. Tila on kooltaan n. 4*8 m ja sen seinissä ja katossa on puupanelointi. Kaiuttimet sijoitin 2 m etäisyydelle toisitaan, vajaan metrin sivuseinistä ja reilun metrin etuseinästä. Kuuntelupaikalta on kaiuttimien väliseen keskipisteeseen hieman yli kolme metriä ja takaseinään reilut 3.5 m.
Näillä eväillä läksin kokeilemaan piisaako pienissä purkeissa ensinnäkään puhti tähän tilaan, rupeaako rojut rokkaamaan reilummasti soitettuna ja asettuuko äänikuvalliset asiat kohdilleen kun kuunteluetäisyyttä on mahdollista hieman venyttää. Kohtuullisen pian huomasin että ihan samat omasta kopista tutut lainalaisuudet pätevät myös väljemmässä tilassa. Palaset loksahtavat parhaiten paikoilleen melko jyrkällä suuntauksella, eli purkkien sojottaessa vain hieman ohi hartioista. Myös kaiuttimien hienoinen takakeno, eli ylisuuntaus tuntuu nostavan äänen ainakin omaan makuun suoraa asettelua sopivammalle korkeudelle. Jalusta&piikkausosastolla parhaiten tuntuisi toimivan jonkinasteinen lattiasta eristäminen. Bassopää kun heittäytyy hieman läskiseksi ja epämääräiseksi mikäli kaiutin on pultattu kiinteästi jalustaan ja jalusta istuu suoraan piikkien varassa lattiaa vasten. Huopatassu piikkien alla, kajari irrallaan jalustalla tai kajari sinitarralla kiinnitettynä vaikuttavat kaikki suht toimivilta ratkaisuilta. Omaan käyttöön kajarien kiinni pulttaaminen ja tassujen käyttö tuntuu luontevimmalta, koska muussa tapauksessa taklaan purkit ennemmin tai myöhemmin alas tolpan nokasta.
Niin että mitenkö ne nyt sitten soi? Ihan kivasti. Soittelin äippälle vähän Loiria ja se tuumas että kuuluu niin hyvin että melkeen näkyy. Aika hyvin kuvailtu mun mielestä, otin kohteliaisuutena. Oon koittanu tavoitella semmosta läsnäolevaa esitystä joka saa huojuun messissä ja melkeen koilottaan mukana. Elacmaiseen melkeinpä pistemäiseen tarkkuuteen (edelliset purkit oli Elac Elegant 305 II) Sonukset eivät kuitenkaan taivu, vaan maisema piirtyy hieman suurpiirteisen maalailevasti. Laulaja ei myöskään hyppää syliin vaikka miten purkkeja suuntailee, vaan ääni levittyy paremminki kaiutinlinjan takapuolelle. Pieni kaiutin ei luonnollisesti ihan mahdotonta muulinpotkua pysty bassopäässä tuottamaan (kevyttä kontrastia ku muutamaa päivää aiemmin tuli kuultua Usher be-10 jj:llä), mutta ainakin kevyemmällä tavaralla bodyä riittää ihan mukavasti reippaammastikkin päästeltäessä.
Taidanpa suorittaa pienen pelimuuvin saunditaantuman ehkäisemiseksi ja siirtyä näiden makustelujen jälkeen kämpille päästyäni hetkeksi luurikuuntelijaksi. Onse sen verran turhauttavaa muka hifistellä siinä kopissa ja yrittää samalla olla häiritsemättä about paperista tehtyjen seinien takana väijyviä naapureita.
Romaanin päätteeksi lienee hyvä listata kajarien edessä pyörineet rojut:
soitin Nad S500i -> välikaapeli Goertz TQ 2 -> vahvistin Nad S300 -> kajarikaapelit Goertz MI 2 (virtakaapeleina Supra LoRad 1.5)
Elikkäs mullahan on tommoset Sonus Faber Concertino Domukset. Kyseessä on pieni rafleksiviritteinen hintaluokassaan (ovh 1.2ke tjsp) harvinaisen hienosti viimeistelty jalustakajari. Linkki valmistajan sivuille: http://www.sonusfaber.com/eng/collections_domus_concertino.html
Oma solukoppi on rahtusen vajaa 13 m2 bunkkeri ja oon tässä jo hetken miettiny miten pahasti toi tila oikeen rajottaa kajarien sointia. Purkit saa kyllä sijoitettua kohtuullisen väljästi, eli semmoiset 50 cm sivuseinistä ja 70 cm etuseinästä, mutta kuunteluetäisyys on tuntunu jäävän aavistuksen naftiks. Kajarien väliksi on erinäisten kokeilujen perusteella asettunut n. 190cm mikä tuntuu olevan jonkulainen minimi äänen levittäytymisen kannalta. Kuunteluetäisyyttä tuossa tilassa pystyy venyttämään hieman yli kahteen metriin, mutta jokainen sentti tuo toisaalta takaseinää lähemmös takaraivoa. Homma kyllä toimii suht hyvin, mutta entisenä Elac-miehenä äänikuvan hienoinen epätarkkuus ja äänen paikallistuminen kaiuttimiin ärsyttää ajoittain. Myöskään volan avaaminen ei tuota toivottua elämystä, vaan vissiinki seinin läheisyys ym. hämminki tuovat epämiellyttäviä elementtejä ääneen ja revittelyt jäävät siten lyhkäisiksi kokeiluiksi.
Hieman tilanteeseen turhautuneena päätin pakata rojut mukaan kotopuoleen viikonlopun lomitusnakin ajaksi. Tarkoituksena oli kokeilla millaista ääntä niistä irtoaa hieman suotuisammassa tilassa. Kaivoin vanhan puhelinpöydän laitetasoksi, kääntelin vähän sohvaa ja sain viriteltyä tohon vintin olkkariin kohtuullisen mukavat asetelmat testailuja varten. Tila sijaitsee tämmösessä vanhassa hirsirakenteisessa puutalossa toisessa kerroksessa ikäänku poikittain. Talossa on harjakatto, joten huonekorkeus laskee vain hieman reiluun metriin kuuntelutilan etu- ja takaseinillä. Tila on kooltaan n. 4*8 m ja sen seinissä ja katossa on puupanelointi. Kaiuttimet sijoitin 2 m etäisyydelle toisitaan, vajaan metrin sivuseinistä ja reilun metrin etuseinästä. Kuuntelupaikalta on kaiuttimien väliseen keskipisteeseen hieman yli kolme metriä ja takaseinään reilut 3.5 m.
Näillä eväillä läksin kokeilemaan piisaako pienissä purkeissa ensinnäkään puhti tähän tilaan, rupeaako rojut rokkaamaan reilummasti soitettuna ja asettuuko äänikuvalliset asiat kohdilleen kun kuunteluetäisyyttä on mahdollista hieman venyttää. Kohtuullisen pian huomasin että ihan samat omasta kopista tutut lainalaisuudet pätevät myös väljemmässä tilassa. Palaset loksahtavat parhaiten paikoilleen melko jyrkällä suuntauksella, eli purkkien sojottaessa vain hieman ohi hartioista. Myös kaiuttimien hienoinen takakeno, eli ylisuuntaus tuntuu nostavan äänen ainakin omaan makuun suoraa asettelua sopivammalle korkeudelle. Jalusta&piikkausosastolla parhaiten tuntuisi toimivan jonkinasteinen lattiasta eristäminen. Bassopää kun heittäytyy hieman läskiseksi ja epämääräiseksi mikäli kaiutin on pultattu kiinteästi jalustaan ja jalusta istuu suoraan piikkien varassa lattiaa vasten. Huopatassu piikkien alla, kajari irrallaan jalustalla tai kajari sinitarralla kiinnitettynä vaikuttavat kaikki suht toimivilta ratkaisuilta. Omaan käyttöön kajarien kiinni pulttaaminen ja tassujen käyttö tuntuu luontevimmalta, koska muussa tapauksessa taklaan purkit ennemmin tai myöhemmin alas tolpan nokasta.
Niin että mitenkö ne nyt sitten soi? Ihan kivasti. Soittelin äippälle vähän Loiria ja se tuumas että kuuluu niin hyvin että melkeen näkyy. Aika hyvin kuvailtu mun mielestä, otin kohteliaisuutena. Oon koittanu tavoitella semmosta läsnäolevaa esitystä joka saa huojuun messissä ja melkeen koilottaan mukana. Elacmaiseen melkeinpä pistemäiseen tarkkuuteen (edelliset purkit oli Elac Elegant 305 II) Sonukset eivät kuitenkaan taivu, vaan maisema piirtyy hieman suurpiirteisen maalailevasti. Laulaja ei myöskään hyppää syliin vaikka miten purkkeja suuntailee, vaan ääni levittyy paremminki kaiutinlinjan takapuolelle. Pieni kaiutin ei luonnollisesti ihan mahdotonta muulinpotkua pysty bassopäässä tuottamaan (kevyttä kontrastia ku muutamaa päivää aiemmin tuli kuultua Usher be-10 jj:llä), mutta ainakin kevyemmällä tavaralla bodyä riittää ihan mukavasti reippaammastikkin päästeltäessä.
Taidanpa suorittaa pienen pelimuuvin saunditaantuman ehkäisemiseksi ja siirtyä näiden makustelujen jälkeen kämpille päästyäni hetkeksi luurikuuntelijaksi. Onse sen verran turhauttavaa muka hifistellä siinä kopissa ja yrittää samalla olla häiritsemättä about paperista tehtyjen seinien takana väijyviä naapureita.
Romaanin päätteeksi lienee hyvä listata kajarien edessä pyörineet rojut:
soitin Nad S500i -> välikaapeli Goertz TQ 2 -> vahvistin Nad S300 -> kajarikaapelit Goertz MI 2 (virtakaapeleina Supra LoRad 1.5)