Sonus Faber

Osta siitä Ruotsin gubbenilta mustat faberit (nuo on siis väriä lukuunottamatta identtiset minun linnunpönttöjeni kanssa), pääset kotonasi vanhaan kunnon kuzma-tunnelmaan. Voin tosin veikata, että saat siihen takuumusikaaliset röhönaurut kaupan päälle :-\.

Huom. sähköputkimies :D.
 
Itse kun olin hankkimassa Sonus fabereita, vaihtoehtona oli Grand Piano, päädyin kuitenkin Electa Amator II. GP olen kuullut paljon kaverin setissä ja joskus fredalla Silvennoisen liikkeessä. Hyvät kaiuttimet. Yllättävän paljon lähtee hönkää vaikka ovat aika pienet lattiamalliksi.

Voisiko joku ystävällisesti kertoa mitä materiaalia alkuperäiset puslat kivitason alla ovat? Grand Pianossahan on "erillinen" kivitaso ja omissa tuo kiinteä.
 
tarmo ojanen sanoi:
Itse kun olin hankkimassa Sonus fabereita, vaihtoehtona oli Grand Piano, päädyin kuitenkin Electa Amator II. GP olen kuullut paljon kaverin setissä ja joskus fredalla Silvennoisen liikkeessä. Hyvät kaiuttimet. Yllättävän paljon lähtee hönkää vaikka ovat aika pienet lattiamalliksi.

Voisiko joku ystävällisesti kertoa mitä materiaalia alkuperäiset puslat kivitason alla ovat? Grand Pianossahan on "erillinen" kivitaso ja omissa tuo kiinteä.

Alkuperäiset puslat on nylonista. Ne sun Silvennoisella kuulemat GP:t oli mun vanhat. Niitä ei nimittäin tuotu virallisia teitä maahan kun tuo yksi pari :)
GP Homea kai tuli sitten useampi pari.
 
natas sanoi:
Alkuperäiset puslat on nylonista. Ne sun Silvennoisella kuulemat GP:t oli mun vanhat. Niitä ei nimittäin tuotu virallisia teitä maahan kun tuo yksi pari :)
GP Homea kai tuli sitten useampi pari.

Ok. Kaverilla on sitten ruottista hankkimat GP Homet ja fredan kauittimet olivat uudempaa mallla. Voitko hieman tarkentaa noita puslia, nylonista? Onko sellaiset alle sentin halkaisijaltaan ja hieman "joustavat"
 
natas sanoi:
GP Homea kai tuli sitten useampi pari.

Useampi pari ei sekään kuulosta kovin monelta.

Ostin oman Grand Piano Home -parini käytettynä Tampereen Hifihuoneelta 11/2006 (onhan tuo tullut jo aiemminkin mainittua, anteeksi että olen tällainen vanha grammari). Pönttöjen ensimmäinen omistaja, vanhempi herrasmies, oli vaihtanut Hifihuoneella "parempiin Sonuksiin", mutta en valitettavasti muista mihin malliin. Jos kyseinen herrasmies seuraa tätä palstaa, voisitko ystävällisesti laittaa yv:tä tai sähköpostia kuzma (ät) wippies.fi, ja kertoa mihin vaihdoit ja miten sointi muuttui? Kiitos!
 
tarmo ojanen sanoi:
Voitko hieman tarkentaa noita puslia, nylonista? Onko sellaiset alle sentin halkaisijaltaan ja hieman "joustavat"

Joo, halkaisija oli jotain tuollaista. Materiaali oli mielestäni valkoista/vaaleaa nylonia, joissa oli jyrsitty urat pituussuuntaan. Nylon on materiaalina hivenen elastista, eli olivat hieman joustavat. Puslien vaikutuksesta ääneen en osaa sanoa mitään. Veikkaan että kivimateriaali on se merkittävin tekijä. Luulen että laatat ovat jonkinlaista synteettistä kiveä, ainakin pinta tuntui (jos oikein muistan) tietyllä tavalla huokoiselta, vähän vuolukiven tapaan.
 
Robert Holmberg sanoi:
Voisi ollakkin, tosin vanhoilla kaiuttimilla ongelmaa ei esiintynyt - samalla vahvistimella. Äänenvoimakkuudella on loppujen lopuksi varsin vähäinen merkitys. Tietenkin luukuttamalla tilanne hieman paranee, mutta ei kuitenkaan tyydyttävästi enkä edes luukuttamisesta oikein muutenkaan pidä. Aion lähteä ensin tutkimaan asiaa akustiikkaa, sijoitusta ja jalustojenkin vaikutusta tutkimalla.

Aika kauan kesti ennen kun tajusin että läheltä kaiutinta pitäisi bassot kuulua paremmin jos ongelmana on huonevaimentuma. Eteenkin koska refleksiaukko on etulevyssä. Ei auttanut, mutta tämä ei tietenkään tarkoita etteikö sijoituksella voisi vaikuttaa asiaan.
 
SF International Clubin sivuilla hehkutetaan kovasti Yter-kaiutinkaapeleita, jota on käytetty materiaalina joidenkin parempien SF-mallien sisäisessä johdotuksessa. Näiden kohdalla synergia lienee selviö.

Onko kukaan suomalainen harrastaja kuullut noita kaapeleita, ei niitä taida olla tässä maassa myynnissä?

http://www.laboratorium-yter.com/en/introduzione.html
 
kuzma sanoi:
SF International Clubin sivuilla hehkutetaan kovasti Yter-kaiutinkaapeleita, jota on käytetty materiaalina joidenkin parempien SF-mallien sisäisessä johdotuksessa. Näiden kohdalla synergia lienee selviö.

Onko kukaan suomalainen harrastaja kuullut noita kaapeleita, ei niitä taida olla tässä maassa myynnissä?

http://www.laboratorium-yter.com/en/introduzione.html


Yteriä edullisempaa van den hul windiä on käytetty myös fabereiden sisäiseen johdotukseen. Muistaakseni nyt ainakin Amati Homagessa jos ei nyt muissakin tuon ajan malleissa. Omassa setissä the wind toimii erinomaisesti, paljon kalliimpiakin on kokeiltu. Transparent MW+ oli myös bueno.
 
Sonus fabereiden kanssa käytetyistä ja hyvin natsaavisti vahvistimista olisi mukava kuulla jotain. Varsinkin Serblinin aikaisten kaiuttimien kanssa kokeilliusta. Nykyiset mallit kun taitavat olla saundeiltaan hieman eri linjaa kuin nuo vanhemmat.
 
Mastersound compact 845 toimii kivasti Cremona Auditor setissä , Serblinin malli.Trigon ja musicalfidelity(a300integroitu) myös toimii hyvin.
Onko jollain kokemusta tästä Sonuksen omasta Musica vahvarista?
 
nipa.t sanoi:
Mastersound compact 845 toimii kivasti Cremona Auditor setissä , Serblinin malli.Trigon ja musicalfidelity(a300integroitu) myös toimii hyvin.
Onko jollain kokemusta tästä Sonuksen omasta Musica vahvarista?

Nelisen vuotta on tullut ajeltua musicalla electa amator II, tyytyväinen olen ollut. Testipenkissä on tuon rinnalla käynyt ainakin kymmen muuta vahvistinta, vaihtamaan en ole kuitenkaan lähtenyt. Aina kun on jostain tökkinyt testattavan saundi.
Tietenkään musicasta ei lähde hönkää niinkuin jostain krellin 400 tai Goldmunin SRM combosta. Enkä sitä toisaalta tarvitsekaan, koska kuuntelen akustipainoitteisempaa änkyräjazzia.
Musicassa on yksi hyvä ominaisuus, - voi kuunnella hiljaa ja silti kuulee hyvin. Varsinkin kontrabasso tulee hyvin esille pienilläkin voluumeilla. Tämän kanssa kun on ollut ongelmia noiden testattavien kanssa. Electron integroitu oli tosi surkea noilta osin.
Pisteitä kotiinpäin tulee myös siitä, että musicaa tehtaalla viilatessa, testipenkissä oli todennäköisesti sonuksen kaiuttimia, - joten synergiat pitäisi olla kohdallaan. Ja ovathan ne kyllä sen kuulee vanhakin.
 
musica ei ole maahantuojan listoilla,mikähän lie syy,selviää tietenkin kysymällä.
mistä (Tarmo)olet hankkinut omasi?
 
nipa.t sanoi:
musica ei ole maahantuojan listoilla,mikähän lie syy,selviää tietenkin kysymällä.
mistä (Tarmo)olet hankkinut omasi?

Täältä, http://www.applied-acoustics.de/ Täälläkin on välillä muutama myynnissä, http://www.audio-markt.de/_markt/

Oman hankin syksyllä -03. Muistaakseni musican valmistus lopetettiin -04 ja taidettiin aloittaa uudestaan myöhemmin. Maahantuojan kautta niitä ei ole varmaan myyty ensimmäistäkään? Ilmoittakoon joku jos olen väärässä ja on sellaisen täältä hankkinut. Sama pätee electa amator II ei ole niitäkään tainnut maahantuojan hyllyssä lojua. Kumpainenkaan kun ei ole oikein kova testivoittajakaan ollut, kun testaajat eivät ymmärrä musiikin päälle mitään, näköjään. Potkua kun pitää olla niin se on bueno. Enkä nyt tällä tarkoita "meikäläisiä" testaajia.
Musican saundi onkin enemmän putkipelien suuntaan taipuvainen, parempi kuitenkin bassopäästään kuin mitä kuulemissani putkivahvareissa.

Joku Accuphacen interoitu, täälläkin lehdistön testivoittaja, vielä kalliimpi, musica pesi 4-0. Ei ollut ainakaan minun makuuni. Krell 400 ja Goldmund SRM2 hyvin kaukana musican saundista. Eli jos noista pitää ei kannata ajatellakaan SF. Joku Gurun myymä halpa (1200€?) testivoittaja putki-integroitu oli aika sukulaissieluinen SF kanssa. Mutta ei parempi, bassopää tökki hieman.
Sanoisin, että musica on hintaisekseen h.elvetin hyvä peli.
 
Ok,pitää tarkkailla,joskus tulee mieleen,että vois noita Auditoreja kuunnella kunnon trankkuvahvarillakin.
 
Herättelen tämän ketjun henkiin laittamalle tänne omat viimeaikaiset kokemukseni Sonus Faber:n kaiuttimista. Nämä samat asiat ovat blogissani, mutta laitan tännekin jotta myös muutkin kuin yhdistyksen jäsenet pääsevät jakamaan kokemuksiaan ja kommentoimaan. Kaikki kuuntelut on tehty kotona tutussa tilassa ja tutuilla levyillä.

Sonus Faber Concertino Domus

Olin aiemmin kuullut tämän kaiuttimen isoveljeä, Concerto Domusta, ja siitä kuuntelusta jääneiden positiivisten muistikuvien johdosta päätin kokeilla miten pikkuveli suoriutuu. Mainio äänikuva, ei kovinkaan spottaava kaiutin. Yläpää tummahko ja kaiuttimen pienestä koosta johtuen bassopää on hivenen vajaa. Hyvä suoriutuja kuitenkin sillä alueella, jonka toistaa. Vaatii kuitenkin vähän enemmän äänenvoikkuutta ennen kuin avautuu. Kokeilin näitä myös olohuoneessani, joka on huonemoodien osalta haastava tila. Laskennallinen pitkittäisuuntainen moodi on 38Hz tienoilla ja etu- ja takaseinä ovat betonia. Concertino Domukset eivät herätä tuota moodia, vaan tilan bassokorostus on omiaan näiden korkealla alarajataaduudelle. Cyrukset loihtivat myös yläpään esiin näistä kaiuttimista. Cyrukset ovat yläpäästään erottelevat ja kirkkaan oloiset ja sopivat näin ollen hyvin yhteen hieman tummasoundisten ja yläpäästään rollaavien kaiuttimien kanssa.

Mielestäni kuitenkin kohtuullisen yleispätevä kaiutin, huomioiden pienen kaiuttimen ominaispiirteet. Ihan lopulliseksi ratkaisuksi näistä ei olisi minulle, tila johon olen kaiuttimia etsimässä on hieman liian suuri näille. Mutta pienempään tilaan tai esim. tv-settiin tai vastaavaan näistä saisi varsin hyvät toistimet.

+ äänikuva
+ soundin tasapaino ja sävykkyys
+ kaunis ja laadukas viimeistely
- matala alarajataajuus
- pieni koko, pieni soundi
- vaatii hieman enemmän äänenvoimakkuutta avautuakseen

Sonus Faber Toy Tower

Kuulemieni Sonus Faberien tapaan Toy Tower on hieman tummasoundinen, napakkabassoinen ja kontrolloidun oloinen. Äänikuva avautuu realistisena ja mikään osa-alue ei dominoi. Yläpää on jonkin verran tukkoisen oloinen, mutta toisaalta riipivimmätkään äänitteet eivät soi rasittavasti. Pienillä kuunteluvoimakkuuksilla esiintyy tiettyä pidättyvyyttä etenkin keskialueella. Jotta laulajan saisi Laulamaan, pitää kuunnella kovemmalla voimakkuudella. Bassopään ulottuvuus on hyvä, ellei jopa erittäin sopiva minun tilaani. Ihan lähellä seinää alkavat kumisemaan, mutta jo 40cm irti takaseinästä soivat hyvin tasapainoisesti. Bassopää on erittäin napakka ja erotteleva. Siinä on "grunttia" ja "grippiä", en keksi noille mitään järkevää suomennosta. "Ote" ja "runttaus" eivät tavoita samaa mielikuvaa, minun mielestäni. Kaiutin pysyy perässä kovemmassakin menossa ja ruuhkaisella materiaalilla. Toy Tower:n soundissa on hyvin paljon ominaisuuksia, jotka istuvat omaan "Tällaisen soundin haluan" -kehykseen.

+ Äänikuva realistinen ja yhtenäinen
+ kohtuullisen laaja kuuntelualue
+ hyvin viimeistelty kaiutin
+ sietää myös seinän läheisyyttä
- vaatii enemmän äänenvoimakkuutta avautuakseen kunnolla
- aavistuksen tukkoinen ja verhoutunut saundi

Sonus Faber Liuto

Hyvät kokemukset tämän valmistajan muista malleista, etenkin Toy Towerien ja Concerto Domuksien bassopään auktoriteetista, saivat minut ajattelemaan ja miettimään budjettiani uusiksi. Tämähän ei ole mitenkään epätavallista, aloitat jonkin hintahaarukan välistä ja käytyäsi läpi kokelaita alat oppimaan mitä olet hakemassa oikeasti. Oivallusten myötä joskus tavoite ja tahtotila löytyy sieltä aidan toiselta puolelta. Pienen vatuloinnin jälkeen uskaltauduin ottamaan Liutot koekuunteluun.

Kotiin kantaminen oli oma projektinsa sekin. Nämä "pienokaiset" kun painavat sen kolmisenkymmentä kiloa kappale. Kokoa ja näköä näillä riittää. Vähän pelotti miten näin iso kaiutin sopii niinkin ahtaisiin tiloihin, kuin olen niitä sijoittamassa. Kaiuttimet paikoilleen, piuhat kiinni ja musiikkia soimaan. Taisi feng shuit osua kohdalleen, sillä en pystynyt lähtemään puoleen tuntiin sohvalta mihinkään. Bassopäältään nämä eivät ole aivan niin "tiukat" kuin Toy Towerit, mutta auktoriteettia ja ulottuvuutta on enemmän. Reserviä löytyy, päätin soitella reiluilla voimakkuuksilla eikä soundissa ollut merkkiäkään kompressoinnista tai kovuudesta. Aivan kuin kattoa ei olisikaan. Toimivat kohtuu tasapainoisesti myös hiljaisilla voimakkuuksilla ja avautuvat huomattavasti helpommin kuin esim. Toy Towerit.

Sijoittelu oli loppujen lopuksi helppoa. Päätyivät noin 30cm irti seinästä, alin ja keskimmäinen refleksiputki tukittuna. Soundi on aavistuksen tummahko ja aivan matalimmilla bassoilla aavistuksen runsas. Tätä tosin esiintyy vain harvoilla levyillä. Esitys on erittäin läsnäoleva ja ilmava. Aivan samaan helppouteen ei päästä kuin Harbetheilla, mutta grip'n'grunt-mittarilla ollaan huomattavasti paremmilla lukemilla. Luultavasti sijoittamalla nämä avarammin, kauemmas rajapinnoista soundi avautuisi vielä enemmän ja laajemmalle. Mutta tila asettaa rajoitteita, sille en toistaiseksi voi mitään. Erilaisia suuntauksia kokeiltuani kaiuttimet päätyivät lähes kohti "spottia". Suoralla suuntauksella äänikuva ei ollut kovinkaan yhtenäinen. Kuuntelupaikan eteen risteävä suuntaus taas kavensi äänikuvaa ja toi jopa hieman ahtaan fiilikseen.

Testiotoksen kalliimpana kaiuttimena myös odotukset olivat korkealla. Enkä tarkoita hintalaatua. Ulkoisilta ominaisuuksiltaa kaiutin on huippuluokkaa. Viimeistely taattua Sonus Faberia ja luutun muotoiset kotelot lisäävät tämän parivaljakon arvokkuutta. Äänellisesti nämä pystyivät ylittämään odotukseni eikä edes rimaa hipoen. Säätömahdollisuuksia riittää, putket tulpattavissa, eikä tulppaus vaikuta soundiin kuin matalien ulotuvuuden osalta. Nämä soivat yhtä hyvin hiljaisella kuin kovemmilla voimakkuuksilla. Luonnollisesti kovaa soitettaessa dynamiikka ja kaiuttimien potentiaali tulee selkeämmin esille. Mutta näillä voi myös fiilistellä illan hiljaisina tunteina ilman tunnetta, että koko ajan pitäisi olla vääntämässä lisää volaa.

+ auktoriteetti
+ jäsentynyt äänikuva
+ erittäin sivistynyt ja sävykäs soundi
+ laajahko kuuntelualue
+ helppo kuorma vahvistimelle
+ helpohko sijoiteltavuus
+ soundin säätömahdollisuudet
- hinta
 
Nostetaampas ketjua ja kysellään et onko täällä muita Elipsan omistajia :) ois kiva kuulla mitä ootte parittanu niiden kanssa?
 
Olis ehkä Stradivarit tiedossa tässä lähiaikoina mut mikään ei oo varmaa viä. Onkos kukaan päässy vertaileen Elipsaan niitä ihan sillain samanpäivän aikana? Et onko ne sit niin paljon paremmat. Testiin varmaan otan jokatapauksessa joa vaan saa itteni suostuteltua irtottaan rahat niihin.

Tää tullu tieto niistä aiheuttaa epätoivosta miettimistä :/
 
Olis ehkä Stradivarit tiedossa tässä lähiaikoina mut mikään ei oo varmaa viä. Onkos kukaan päässy vertaileen Elipsaan niitä ihan sillain samanpäivän aikana? Et onko ne sit niin paljon paremmat. Testiin varmaan otan jokatapauksessa joa vaan saa itteni suostuteltua irtottaan rahat niihin.

Tää tullu tieto niistä aiheuttaa epätoivosta miettimistä :/

Ei kait vaan järvenpääläiset ole myynnissä? Valmistajan nykyversioissa Elipsaan nähden näyttäisi olevan eri keskari, eri diskantti ja bassotkin tuplaten. Ehkei kantsi päästää tilaisuutta ohitse.

Loppukevennys, eikös seuraavat ole jo n. 20v. ikäiset, kankaat puuttuu ja toisesta diskantin suojuskin. Liekö sen disukin lytätty. Jos ne tänne klikkaa niin hinta on jo huutomaksuineen ja rahteineen tonnissa (669€ vasarah.).

https://www.bukowskis.com/fi/lots/778830-hogtalare-ett-par-electa-amator-ii-sonus-faber-italien
 
Olis ehkä Stradivarit tiedossa tässä lähiaikoina mut mikään ei oo varmaa viä. Onkos kukaan päässy vertaileen Elipsaan niitä ihan sillain samanpäivän aikana? Et onko ne sit niin paljon paremmat. Testiin varmaan otan jokatapauksessa joa vaan saa itteni suostuteltua irtottaan rahat niihin.

Tää tullu tieto niistä aiheuttaa epätoivosta miettimistä :/

Siinä sitä on pähkäilemistä. Stradivarit olisivat kyllä melkoiset unelmatoistimet...huh huh...
 
Back
Ylös