Sonus Faber

Tehdään niin. Äänilähteinä Oracle Paris lp ja Sonneteer cd, vahvistin kiinalainen Nobsound, kaapelit Tara Labs Air
Lumina III päästi ekat äänet. Kaiuttimet toimii. Perhe on kotona ja volume pienellä. Erottelua ja tilantuntua tuli lisää. Dalin (Ikon 2) kunniaksi sanottava että sen äänessä taitaa olla enemmän "rokkia"
 
Onkohan diskantti mahdollisesti sama ring radiator kuin mun Tempo 3i:ssä?
Tykkään kovin Tempojen yläpäästä.

Sonus Faberit aina ajoittain kiinnostelee vienosti kyllä. Juurikin tämä SF Cremona Auditor M.
Mutta en mä kyllä näistä Tempoista voi luopua. :unsure:

katso liitettä 233803
Tämmöinen naama näissä Cremona Auditor M:ssä on eli äkkiainakin lähelle sama
8F864790-1743-432A-8171-1C5F615008DE.jpeg
 
Laitanpa tosiaan tänne Lumina III kuuntelukokemuksia kun @Vinylist niitä kaipaili. Verrokkina entiset Dali Ikon 2. Hifihuoneen Arin lupaus piti paikkansa: on helppo kaiutin sijoittaa lähellekin seiniä. Kuuntelutila ei ole mikään ihanteellinen, ihan normaali puurakenteisen paritalon olohuone. Kaiuttimien takareunan ja seinän väliin jää noin 40 cm ja toinen kaiutin joutuu olemaan vielä kohtuullisen lähellä sivuseinää, noin 35 cm. Diskanttielementtien etäisyys toisistaan vähän alle kaksi ja puoli metriä, kaiuttimet ihan suorassa (ei siis ollenkaan toe-in). Tila välittyy hyvin näinkin lähellä seiniä, varsinkin leveys- ja korkeussuunnassa. Paras syvyys jää tietysti uupumaan tällä sijoituksella. Bassopää on hyvällä tavalla eleetön, ei jumpsuta (kuten Nautilus 804 tällä sijoituksella teki) eikä oireile mitenkään. Hirveän alas rekisteri ei tietysti yllä, sitä tuskin kukaan odottikaan.

Dalien jälkeen levyiltä löytyy "uusia asioita", pienten yksityiskohtien erottuminen tekee vaikutuksen. Erityisesti miellyttää korkeiden äänien "jälkisointi". Silloin kun joku kello tai tiuku sanoo "klinnnngggggggggg" niin se soi pitkään, se "jälkisointi" on komea. Tätä olen yleensä pitänyt merkkinä siitä, että liikutaan jo jossain aika lähellä high endiä. Saattaa olla että diskantti on pikkuisen korostunut, mutta ei se missään tapauksessa ota korvaan. Esim. Tracy Chapmanin eka levy on aika riipivän kuuloinen joillain kaiuttimilla, näillä kuuntelee ihan mielellään. Saattaa olla että lempeäsoundinen signaalitie vaikuttaa asiaan (Sonneteer Byron ja Nobsound).

Purnasin aiemmin, että Daleissa oli enemmän "rokkia". Sitä on vähän vaikea määritellä tarkemmin, mutta sanotaan nyt vaikka näin: kun jollain punkrock-levyllä laulaja karjaisee, niin säikähtääkö kuuntelija sitä että "ohoh perhana kun karjuu". Kyllä Sonus fabereissa dynamiikkaakin löytyy, mutta ehkä semmoinen yleinen sivistyneisyys soundissa vie parasta terää rokkiosastolta.

Kerrottakoon tähän lopuksi, että nämä ovat tietysti omia mielipiteitäni soundista. Musiikkielämyksen kuvaileminen on älyttömän vaikeaa hommaa suomen kielellä. Ei ole maksettu mainos, vaikka Aria kehunkin. Tekniikan maailmassa oli ennen semmoinen termi kuin "suosittelemme varauksin". Minäkin voin suositella, jos musiikkimakusi ei painotu kovimpaan räimeeseen.
 
Kiva juttu lukea! Ainakin itse sain tuosta irti, mitä olit kuullut. Ymmärrän hyvin tuon pienten yksityiskohtien havainnoinnin ja sen, kuinka se vie mennessään levy levyn jälkeen. Ja tuotahan riittää! Onnittelut!
 
Mietiskellyt Sonus Faberin "house soundia".

Toimisiko Sonuksien kanssa (Olympica II taso ~noin) kanssa esim Denafrips etunen + 2 x Hypex Nilai 500 ? Soittimena esim Okto / RME / vastaava.

Eli ns "hyvin mittautuva/toimiva" etuosasto + hyvät Sonukset ? Vai tykkäävätkö enemmän putkisoundista ?
 
Mietiskellyt Sonus Faberin "house soundia".

Toimisiko Sonuksien kanssa (Olympica II taso ~noin) kanssa esim Denafrips etunen + 2 x Hypex Nilai 500 ? Soittimena esim Okto / RME / vastaava.

Eli ns "hyvin mittautuva/toimiva" etuosasto + hyvät Sonukset ? Vai tykkäävätkö enemmän putkisoundista ?
Tällä oman Lumina III vähäisellä kuuntelukokemuksella sanoisin että älä hommaa mitään älyttömän analyyttista kalustoa, vaan mieluummin leppoisaa "putkisoundia" tai "brittisoundia". Diskantin kirkas soundi saattaa mennä yliannostuksen puolelle. Mulla tämä lp-voittoinen musiikkivalikoima ja putki hybridi Nobsound tuntuu aika sopivalta omaan korvaan
 
Tämmöinen naama näissä Cremona Auditor M:ssä on eli äkkiainakin lähelle sama
katso liitettä 234028

Oliko sulla jossain näistä enemmälti jupinaa? Kiinnostais vähän sijottelun vaativuus, soundibalanssit ym. Ja on(ko) ilmeisen ronkeli vahvistuksesta?
Jos nyt oikein olen ymmärtänyt niin nimenomaan M omaa tämän ring radiatorin ja bassoelementtikin taitaa olla päivitetty?

Mulla sinänsä omituinen tila että Tempojen basso on just sopiva, jopa tukevahko "arkisijoituksella" vaikka niiden vaste laskee jo ylhäältä loivasti.
Bassoa silmälläpitäen siis saa olla tarkkana mikä kaiutin tonne passaa.

Tämä vaste siis vähintäänkin oikenee mun huoneessa. Kun tempot on hyvin lähellä takaseinää.
Basso on just hyvän muhkean napakka, jos niin voi sanoa. 😁 Minkäänlaista kumua tai höttöä ei kyllä ole.
Siirto metrin etäisyydelle seinästä ei silti tee bassosta ohutta tai ponnetonta.
IMG_12651.jpeg
Suoran vasteen omaava saattaa siis olla melkoinen jyrä. :unsure:

EDIT: tiedä mistä olen poiminut mieleeni kuvan että Sonukset omaavat bassoenergiaa jonkin verran. Luulottelen siis. Saa oikaista. 😁
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Oliko sulla jossain näistä enemmälti jupinaa? Kiinnostais vähän sijottelun vaativuus, soundibalanssit ym. Ja on(ko) ilmeisen ronkeli vahvistuksesta?
Jos nyt oikein olen ymmärtänyt niin nimenomaan M omaa tämän ring radiatorin ja bassoelementtikin taitaa olla päivitetty?
Joo, kyllähän minä jonnekin näistä kirjoittelin, mutta en nyt muista, minne.
Paanpa tähän uudestaan sen, mitä muistan.
Sonuksia ajoin kahdella eri vahvistimella.
MuFi A5:ssa kyllä voimaa riitti, olikohan 250W 8 ohmiin ja 400W 4 ohmiin tai jotain tähän suuntaan kumminkin. Sen toimesta ääni oli kuitenkin jotenkin persoonaton ja sanoisinko yksinuottinen. Musiikki ei ”soinut”. Jollekin varmasti jopa tavoitetila, mutta ei mulle: tunnesidettä ei syntynyt.
Vaihdoin sen vanhaan Accuphase E206:een ja se oli heti laakista selvä! Lämpö ja muhkeus tuli ääneen, voisi kuvata jopa putkivahvistin-tyyppiseksi, jos nyt semmoista edes on tai lupa sanoa. Joka tapauksessa Sonus soi aivan toisella tapaa, äänestä tuli kolmiulotteinen, sävykäs ja stereokuva oli parempi. Jotenkin vain hymyilytti koko ajan, kun kuunteli esim Fleetwood Macin Rumours -levyä.

Sijoittelu oli sitten oma ruljanssinsa. Huone on kerrostalo-osakkeen olohuone, betonia kaikki ja semmoinen kopiseva laminaattilattia. Isot ikkunat toisella seinällä, vastakkaisella seinällä on oviaukko eteiseen ja keittiöön. Korkeutta huoneella on muistaakseni 275cm, lattiapintaa 5x3m noin karkeasti. On mattoa, sohvaa, seinävaatetta yms, jolla yritetty heijastuksia syödä. Niistä huolimatta huone on bassotaajuuksille vaikea.
Aluksi Sonukset oli noin 50cm takaseinästä, kaiuttimien väli noin 2m. Bassot väheni liikaa, ylätaajuudet ja keskiäänet ok, mutta liian ohkainen ääni. Sitten siirsin kaiuttimet noin 20cm takaseinästä. Nyt bassoa tuli selvästi lisää, mutta äänestä tuli muhjuinen/sotkuinen, vähän kuminaan taipuvainen. Ei hyvä.
Lopulta etäisyydeksi jäi 40cm, jossa kaikki balanssissa. Pieni toe out niin, että juuri ja juuri sivuseinä näkyy spotista katsoen. Näin paras/laajin äänikuva.
Jotenkin näin se meni!
Tuossa kuva viime tilanteesta.
E3A0CA87-D0D2-47D2-B218-1E0153CCDEA3.jpeg
 
On ne kyllä nätit.
Kiitokset hyvästä rapsasta, ehkä joskus tulevaisuudessa voisi harkita. Jopa joku lattiamalli saattais kiinnostaa jos vaurastuu.
Muotoilu kyllä puhuttelee itseä, paraatipaikalla olohuoneessa kuitenkin nököttävät. Kantti kertaa kantti musta Tempo on vähän askeettinen. Vino sentäs kuitenkin.
Tempon ääntä vaan on vaikea haastaa, mun mieltymyksillä. Kokeillaan joskus. Ehkä. :)

EDIT: esim Cremona M herättää kyllä omistamisen halua jo pelkällä ulkonäöllään.

131719_1.jpg

131719_2.jpg
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Cremona ilman M-kirjainta ei muuten ole ihan helpoin kuorma, vaikka herkkyyttä onkin Stereophilen mukaan 91db.

CREmoFIG1.jpg


-it drops to 2.8 ohms through the upper bass, with a cruel combination of 4.5 ohms and a -53 degrees electrical phase angle evident at 73Hz-
 
Cremona M olis kyllä kiva kokeilla omassa olkkarissa. On tullut vaan vähän kynnystä kokeilla SF:ää tuon Venere 3 seikkailun jälkeen 😬

Niissä kun oli korostumaa siellä 100hz:n kieppeillä ja huoneessa vielä korostu…
 
Cremona ilman M-kirjainta ei muuten ole ihan helpoin kuorma, vaikka herkkyyttä onkin Stereophilen mukaan 91db.

CREmoFIG1.jpg


-it drops to 2.8 ohms through the upper bass, with a cruel combination of 4.5 ohms and a -53 degrees electrical phase angle evident at 73Hz-

SF:t on perinteisesti vaatineet hyvää virranantokykyä ja lieneaarista käytöstä vahvistimelta. Jos katsoo vanhaa SF:n Musica -vahvistinta, niin sehän on varsin väkevä ja lineaarinen vehje, vaikka tehot ei sinänsä ole hirveitä.
Herkkyyshän ei vielä kerro kaiuttimen kuormasta oikein mitään – katsot siis ihan oikeita asioita.
 
Viimeksi muokattu:
Cremona M olis kyllä kiva kokeilla omassa olkkarissa. On tullut vaan vähän kynnystä kokeilla SF:ää tuon Venere 3 seikkailun jälkeen 😬

Niissä kun oli korostumaa siellä 100hz:n kieppeillä ja huoneessa vielä korostu…
Tämä ei kyllä sovi mun tottumuksiin, ei sitten yhtään.
 
Tämä ei kyllä sovi mun tottumuksiin, ei sitten yhtään.
Saattaa mennä vähän aihetta sivuten mutta menköön. Jos Sonus faber kiinnostaa mutta 100 Hz korostus ei niin kannattaa suunnata katse uusimpiin malleihin. Hifihuone Arin kanssa juttelimme että näiden uusimpien Sonuksien soundi on bassopään osalta neutraali. Oma Lumina III bassopää jopa aavistuksen varovainen (= sietää seinien läheisyyttä), Lumina V sitten vähän isompiin huoneisiin tarkoitettu soundiltaan. Kuormana kohtuullisen vaativia edelleen kuten vanhatkin. Kannattaisiko sun pohtia Lumina tai Sonetto sarjaa?
 
Saattaa mennä vähän aihetta sivuten mutta menköön. Jos Sonus faber kiinnostaa mutta 100 Hz korostus ei niin kannattaa suunnata katse uusimpiin malleihin. Hifihuone Arin kanssa juttelimme että näiden uusimpien Sonuksien soundi on bassopään osalta neutraali. Oma Lumina III bassopää jopa aavistuksen varovainen (= sietää seinien läheisyyttä), Lumina V sitten vähän isompiin huoneisiin tarkoitettu soundiltaan. Kuormana kohtuullisen vaativia edelleen kuten vanhatkin. Kannattaisiko sun pohtia Lumina tai Sonetto sarjaa?
Itselläni oli jonkin aikaa pääkaiuttimina Sonus Faber Sonerto 8:t. Erinomainen ääni, bassoa on riittävästi, basso on tarkka ja alas ulottuva. Omassa laitteistossani kaiuttimet olivat hieman kirkkaat, tuosta mahdollisuudesta, joku taisikin threadissa mainita. Tuo kirkkaus on vahvustin kysymys tidennäköisesti.

Kaiuttimet olivat lopulta liian suuret kuunteluhuoneeseeni, joten ne ovat nyt myynnissä. Eli, jos on kiinnostusta, laittele viestiä.
 
Itsellä Sonus Faber Cremonat ilman M kirjainta. Koitin niitä aluksi ajaa Pathos Logos vahvaimella, melko onneton esitys vaikka 200w/4ohm lupasi mutta virtaa ei ollut tarjolla riittävästi. Ratkaisu ongelmaan oli Mastersound 845 monokiukaat ja pirullinen johtosäätö. Nyt en voi olla muuta kuin tyytyväinen👍

En voisi kuvitellakkaan Sonus Faberille mitään muuta vahvistinta kuin putkilla varustetut. Varsinkin nämä alkupään Cremonat, keskialue on hunajaa kun isoilla putkilla ajaa. Ääni on valtava ja samettinen, tuntuu kuin musiikki ei edes tulisi kaiuttimista, ei voi oikei sanoiksi pukea, se tarvii kokea!
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös