LaJazz
Hifiharrastaja
- Liittynyt
- 12.9.2006
- Viestejä
- 7 329
Oletko verrannut tuota johonkin Linnin streameriin?
-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Sonus Faber demopäivä 28.10
- Keskustelun aloittaja Hifimesta
- Aloituspäivämäärä
Oletko verrannut tuota johonkin Linnin streameriin?
hifiguru284
Käyttäjä
- Liittynyt
- 2.4.2008
- Viestejä
- 902
veikkaan ettei nalle riimeri immeisii
Tässäpä luvatut kokemukset Sonus Faber demo-päivältä.
Kuunneltu laitteisto:
Sonus Faber Olympica II, 8990€/pari
ASR Emitter I erillisellä virtalähteellä
McIntosh MCD-301 SACD
Tellurium väli- ja kaiutinkaapelit
Soitetut levyt:
{1} Pink Floyd / Wish You Were Here, Shine on You Crazy Diamond Pt.I-V, Immersion Box CD 2011
{2} Kingston Wall/II, Shine on Me - kahdesti
{3} Dave Holland Big Band / What Goes Around, What Goes Around
{4} Freddie Hubbard/ First Light, kappale 1
{5} J.J. Cale/jokin tuplakokoelma, muutama kappale
{6} Beethoven/ 9.sinfonia, kappaleet 4 ja 1, BIS SACD
{7} Neville Brothers/Yellow Moon, kappaleet 2, 7 ja 8
{8} Louis Vierne/ Messe Solennelle, kappale 1, Leguay, Cathedrale Notre Dame de Paris, Hortus 2007
{9} Pavarotti Forever, levyt 1&2, Nessun Dorma, Panis Angelicus, Caruso, Decca CD
{10} Diane Jarvi/ Foreign Winds, Satumaa
{11} Jonas Hellborg/ Time Is the Enemy, kappale 2
{12} Banco Del Mutuo Soccorso / Darwin, kappale 5
{13} Miles Davis - Kind of Blue, kappale 1, väärällä nopeudella masteroitu vanha CD
{14} Keith Jarrett/ The Köln Concert, alusta 20-30min
{15} DiMeola, McLaughlin, De Lucia/ Friday Night in San Francisco, kappale 1, CD
{16} Melody Gardot/ uusimmalta levyltä
{17} Ravel/ Piano Trio (1914), osa 3
{18} Montserrat Caballe/Romanzas de Zarzuela - De España Vengo, Ariola 1989
{19} Respighi/ Roman Trilogy, Pini di Roma Finale, BIS SACD
{20} Samuel Barber, Adagio for Strings, Saint Louis Symphony Orchestra, Slatkin, Telarc SACD
{21} Prokofiev - 1. Violin Concerto, 1. osaa alusta ja 2. Violin Concerto 3. osa, Arabella Steinbacher, hybridi-SACD, Pentatone 2012
{22...} Muitakin levyjä soitettiin päivän aikana. Jos joku muistaa mitä, niin voi kertoa.
Turkulainen Hifimesta tarjosi tilaisuuden kuulla maineikkaita Sonus Faberin kaiuttimia maahantuojan asiantuntijan esityksillä höystettynä. Varasin tilaisuuteen koko päivän ja riittävästi evästä vireystilan ylläpitämiseksi.
Olin kuullut aiemmin rauhallisissa olosuhteissa vain Cremona Auditor M:iä. Odotukset olivat korkealla. Auditor M:ien äänessä oli ollut paljon hyvää. Sen jälkeen Sonus Faber on ilmeisesti muuttanut hiukan suunnittelu-filosofiaansa, ja ainakin Olympica-sarja on soinniltaan paikkalla olleen Hifihuoneen Ari Niemen mukaan aiempaa avoimempi, ei varsinaisesti kirkkaampi, vaan avoimempi. Samaa kerrotaan muistakin nykymalleista.
Aloitin kuuntelut Pink Floydilla. Shine On You Crazy Diamond on soundeiltaan varsin vaativa. Sähkökitaralla ja lopun saksofonisoololla on taipumusta kiristyä. Nyt ei käynyt niin. Ääni oli miellyttävä, mutta samaan aikaan erotteleva. Vastaavat havainnot tein myös Kingston Wallin II:sta. Rupesin epäilemään jonkinasteista kiltteyttä. Toisaalta vaskipuhaltimet soivat uskottavan räimeästi, eli ääni ei ollut kuitenkaan tumma.
Olympicat toimivat erinomaisesti Mestan huoneessa. Tilan leveys ja pituus ovat aika lähellä toisiaan, mikä synnyttää kaksi lähekkäistä perusmoodia. Nyt moodit kuitenkin sattuivat sellaiseen kohtaan, että ne kuuluivat vain harvoin, eivätkä silloinkaan nautintoa pilaavina. Esimerkiksi Dave Hollandin haastava kontrabassottelu ja Daniel Lanoisin tuottama jykevä-soundinen Neville Brothersin Yellow Moon toimivat oikein hyvin. Bassojen osalta SF:t soivat paremmin kuin siellä viimeksi kuulemani Audiovector SR6 Avantgarde Arretét, tasapainoisesti ja sävyt erotellen.
Beethovenin 9:ttä soitettiin kohtalaisen kovalla, 92 dBZmax tasolla, mutta kuitenkin selvästi konserttisalitason alapuolella (~100dBZmax). Tason säätö oikeaksi on hiukan hankalaa, koska huiput saavutetaan finaaliosan viimeisen kahden minuutin aikana. Edestakaisin kelailuun ei ryhdytty. Olympicoissa oli riittävän uskottava alarekisteri orkesterin uskottavaan toistamiseen kuoron kanssa. Noilla tasoilla ei vielä ilmennyt kiristymistä tai dynamiikan latistumista.
Alussa askarruttanut lievä ylimääräinen kohteliaisuus tuntui kadonneen äänestä päivän edetessä ja laitteiston lämmetessä. Keith Jarrettin piano soi jo riittävän iskevästi, vaikkei setti miksikään äärimmilleen viritetyksi alukeaivastajaksi muuttunutkaan. Minusta iskevyydessäkin olisi pysyteltävä kohtuudessa, jotteivät harmoniat ja sävyt kärsisi.
Viernen messulla voi tarkistaa tilavaikutelmaa sekä kuoron ja urkujen tasapainoa. Levyn urut eivät ole korostetun jyhkeät, mutta Olympicat löysivät jalkioäänet melko hyvin. Kuoro soi rinnalla tasapainoisesti. Parhaaseen realismiin ei kuitenkaan päästy, mutta kuulija seisoi sentään katedraalin sisällä, eikä oviaukossa. Yleisesti Olympicojen stereokuva jakautui hieman vasemmalle, keskelle ja oikealle parhaiden settien pystyessä jakamaan äänen portaattomammin etualalle.
Vaimoni saapui paikalle noin viiden tunnin kuuntelun jälkeen. Silloin ruvettiin kuuntelemaan listan neljää viimeistä klassista kappaletta. Heti aluksi hän huomasi, että oikea ja vasen kanava olivat ristissä. Sen jälkeen volume nostettiin konserttisalitasolle. Viimeistään tässä vaiheessa minäkin havaitsin, että äänen lievä kohteliaisuus oli kadonnut ja tilalle oli tullut koukuttava realismi. Realismin arvioinnille oli jopa hiukan perusteitakin, koska olimme kuulleet Ravelin Piano Trion edellisenä iltana livenä. Tuossa kappaleessa pianon matalien nuottien sävyt erottuivat yhtä hyvin kuin konsertissa, mutta vaimon mukaan voimakkaissa kohdissa trion soittaessa yhdessä äänen selkeys kärsi hieman. Profievin toisen viulukonserton soittimen rääkkäys soi uskottavasti kaikkine sävyineen kääntymättä kuitenkaan räikeän puolelle.
Minusta kokonaisuus oli erittäin tasapainoinen syrjimättä liikaa keskinkertaisia äänityksiä. Parhaat fiilikset tulivat Neville Brothersista ja Barberin Adagio for Stringsistä. Telacin Barber-levytyksestä kuultiin minusta paras näkemys ikinä. Viulu ei ollut tällä kerralla vaikea soitin. Sonus Faber on kotoisin Italian maineikkaalta viulunviljelyalueelta. Naapureiden ovikelloja on selvästi soiteltu ja kutsuttu kuunteluvierailuille. Pidin Sonus Fabereista kokonaisuutenakin selvästi enemmän kuin samassa tilassa aiemmin kuulemistani Audiovectoreista. Olympicojen äänessä oli jokin pieni juttu, joka herätti heti kiinnostuksen. Vaimon mielestä demo oli hänen kuulemistaan kauppa- tai messukokemuksista äänenlaadultaan paras.
Ottaisinko Olympicat itselle? Kysymys on erittäin vaikea, koska nykyiset settimme perustuvat monikanavakuunteluun ja oma settini lisäksi myös konserttivideoiden ja elokuvien katseluun. Ainakin valitsisin varmuuden vuoksi pykälää järeämmän mallin Olympica III:t. Amati Futura taas olisi jo liian kallis. Olympicat olisivat aika hyvä yhdistelmä iskevyyttä ja harmoniaa ja siinä mielessä ne asettuisivat kotoa löytyvien Gradientin aktiivi-Revojen ja Harrin Kaiuttimen Hehkujen välimaastoon. Tilavaikutelmassa ne häviävät Revoille, mutta niin häviävät useimmat muutkin tavanomaiset kaiuttimet. Sävyjen kauneudessa ja yleispätevyydessä puolestaan menisivät edelle. Monikanavaisen ratkaisun säilyttäminen vaatisi kustannussyistä yhteen settiin siirtymisen. Silloin Harrin Kaiuttimen Liekit kustomoituine keskikaiuttimineen olisivat myös kova kilpailija.
Heräsi kysymys, että kuinka suuri osuus ASR/Mäkkäri-kombolla oli hienoon ääneen - luultavasti aika iso. Ajatusleikkinä olisi kiinnostavaa roudata Arcam/Primare/Gamut-yhdistelmä tilalle.
Suurkiitokset Hifimestalle ja Hifihuoneelle tapahtuman järjestämisestä. Nämä tilaisuudet ovat aina kiinnostavia. Väkeä oli päässyt paikalle kohtalaisesti, vaikka tilaisuus oli keskiviikkona ja pääosin virastoaikaan. Esittelijän lisäksi kuuntelemassa taisi olla kokoajan 1-4 ihmistä. Jokaiselle liikeni vuoronsa.
Palautteesta ja omista havainnoista on jo otettu opiksi. Lisäsin seuraavia demo-päiviä varten levy-arsenaaliin bluesia, countrya, poppia, perusrokkia ja monipuolista laulettua ihmisääntä.
Kuunneltu laitteisto:
Sonus Faber Olympica II, 8990€/pari
ASR Emitter I erillisellä virtalähteellä
McIntosh MCD-301 SACD
Tellurium väli- ja kaiutinkaapelit
Soitetut levyt:
{1} Pink Floyd / Wish You Were Here, Shine on You Crazy Diamond Pt.I-V, Immersion Box CD 2011
{2} Kingston Wall/II, Shine on Me - kahdesti
{3} Dave Holland Big Band / What Goes Around, What Goes Around
{4} Freddie Hubbard/ First Light, kappale 1
{5} J.J. Cale/jokin tuplakokoelma, muutama kappale
{6} Beethoven/ 9.sinfonia, kappaleet 4 ja 1, BIS SACD
{7} Neville Brothers/Yellow Moon, kappaleet 2, 7 ja 8
{8} Louis Vierne/ Messe Solennelle, kappale 1, Leguay, Cathedrale Notre Dame de Paris, Hortus 2007
{9} Pavarotti Forever, levyt 1&2, Nessun Dorma, Panis Angelicus, Caruso, Decca CD
{10} Diane Jarvi/ Foreign Winds, Satumaa
{11} Jonas Hellborg/ Time Is the Enemy, kappale 2
{12} Banco Del Mutuo Soccorso / Darwin, kappale 5
{13} Miles Davis - Kind of Blue, kappale 1, väärällä nopeudella masteroitu vanha CD
{14} Keith Jarrett/ The Köln Concert, alusta 20-30min
{15} DiMeola, McLaughlin, De Lucia/ Friday Night in San Francisco, kappale 1, CD
{16} Melody Gardot/ uusimmalta levyltä
{17} Ravel/ Piano Trio (1914), osa 3
{18} Montserrat Caballe/Romanzas de Zarzuela - De España Vengo, Ariola 1989
{19} Respighi/ Roman Trilogy, Pini di Roma Finale, BIS SACD
{20} Samuel Barber, Adagio for Strings, Saint Louis Symphony Orchestra, Slatkin, Telarc SACD
{21} Prokofiev - 1. Violin Concerto, 1. osaa alusta ja 2. Violin Concerto 3. osa, Arabella Steinbacher, hybridi-SACD, Pentatone 2012
{22...} Muitakin levyjä soitettiin päivän aikana. Jos joku muistaa mitä, niin voi kertoa.
Turkulainen Hifimesta tarjosi tilaisuuden kuulla maineikkaita Sonus Faberin kaiuttimia maahantuojan asiantuntijan esityksillä höystettynä. Varasin tilaisuuteen koko päivän ja riittävästi evästä vireystilan ylläpitämiseksi.
Olin kuullut aiemmin rauhallisissa olosuhteissa vain Cremona Auditor M:iä. Odotukset olivat korkealla. Auditor M:ien äänessä oli ollut paljon hyvää. Sen jälkeen Sonus Faber on ilmeisesti muuttanut hiukan suunnittelu-filosofiaansa, ja ainakin Olympica-sarja on soinniltaan paikkalla olleen Hifihuoneen Ari Niemen mukaan aiempaa avoimempi, ei varsinaisesti kirkkaampi, vaan avoimempi. Samaa kerrotaan muistakin nykymalleista.
Aloitin kuuntelut Pink Floydilla. Shine On You Crazy Diamond on soundeiltaan varsin vaativa. Sähkökitaralla ja lopun saksofonisoololla on taipumusta kiristyä. Nyt ei käynyt niin. Ääni oli miellyttävä, mutta samaan aikaan erotteleva. Vastaavat havainnot tein myös Kingston Wallin II:sta. Rupesin epäilemään jonkinasteista kiltteyttä. Toisaalta vaskipuhaltimet soivat uskottavan räimeästi, eli ääni ei ollut kuitenkaan tumma.
Olympicat toimivat erinomaisesti Mestan huoneessa. Tilan leveys ja pituus ovat aika lähellä toisiaan, mikä synnyttää kaksi lähekkäistä perusmoodia. Nyt moodit kuitenkin sattuivat sellaiseen kohtaan, että ne kuuluivat vain harvoin, eivätkä silloinkaan nautintoa pilaavina. Esimerkiksi Dave Hollandin haastava kontrabassottelu ja Daniel Lanoisin tuottama jykevä-soundinen Neville Brothersin Yellow Moon toimivat oikein hyvin. Bassojen osalta SF:t soivat paremmin kuin siellä viimeksi kuulemani Audiovector SR6 Avantgarde Arretét, tasapainoisesti ja sävyt erotellen.
Beethovenin 9:ttä soitettiin kohtalaisen kovalla, 92 dBZmax tasolla, mutta kuitenkin selvästi konserttisalitason alapuolella (~100dBZmax). Tason säätö oikeaksi on hiukan hankalaa, koska huiput saavutetaan finaaliosan viimeisen kahden minuutin aikana. Edestakaisin kelailuun ei ryhdytty. Olympicoissa oli riittävän uskottava alarekisteri orkesterin uskottavaan toistamiseen kuoron kanssa. Noilla tasoilla ei vielä ilmennyt kiristymistä tai dynamiikan latistumista.
Alussa askarruttanut lievä ylimääräinen kohteliaisuus tuntui kadonneen äänestä päivän edetessä ja laitteiston lämmetessä. Keith Jarrettin piano soi jo riittävän iskevästi, vaikkei setti miksikään äärimmilleen viritetyksi alukeaivastajaksi muuttunutkaan. Minusta iskevyydessäkin olisi pysyteltävä kohtuudessa, jotteivät harmoniat ja sävyt kärsisi.
Viernen messulla voi tarkistaa tilavaikutelmaa sekä kuoron ja urkujen tasapainoa. Levyn urut eivät ole korostetun jyhkeät, mutta Olympicat löysivät jalkioäänet melko hyvin. Kuoro soi rinnalla tasapainoisesti. Parhaaseen realismiin ei kuitenkaan päästy, mutta kuulija seisoi sentään katedraalin sisällä, eikä oviaukossa. Yleisesti Olympicojen stereokuva jakautui hieman vasemmalle, keskelle ja oikealle parhaiden settien pystyessä jakamaan äänen portaattomammin etualalle.
Vaimoni saapui paikalle noin viiden tunnin kuuntelun jälkeen. Silloin ruvettiin kuuntelemaan listan neljää viimeistä klassista kappaletta. Heti aluksi hän huomasi, että oikea ja vasen kanava olivat ristissä. Sen jälkeen volume nostettiin konserttisalitasolle.
Viimeistään tässä vaiheessa minäkin havaitsin, että äänen lievä kohteliaisuus oli kadonnut ja tilalle oli tullut koukuttava realismi. Realismin arvioinnille oli jopa hiukan perusteitakin, koska olimme kuulleet Ravelin Piano Trion edellisenä iltana livenä. Tuossa kappaleessa pianon matalien nuottien sävyt erottuivat yhtä hyvin kuin konsertissa, mutta vaimon mukaan voimakkaissa kohdissa trion soittaessa yhdessä äänen selkeys kärsi hieman. Profievin toisen viulukonserton soittimen rääkkäys soi uskottavasti kaikkine sävyineen kääntymättä kuitenkaan räikeän puolelle.Minusta kokonaisuus oli erittäin tasapainoinen syrjimättä liikaa keskinkertaisia äänityksiä. Parhaat fiilikset tulivat Neville Brothersista ja Barberin Adagio for Stringsistä. Telacin Barber-levytyksestä kuultiin minusta paras näkemys ikinä. Viulu ei ollut tällä kerralla vaikea soitin. Sonus Faber on kotoisin Italian maineikkaalta viulunviljelyalueelta. Naapureiden ovikelloja on selvästi soiteltu ja kutsuttu kuunteluvierailuille. Pidin Sonus Fabereista kokonaisuutenakin selvästi enemmän kuin samassa tilassa aiemmin kuulemistani Audiovectoreista. Olympicojen äänessä oli jokin pieni juttu, joka herätti heti kiinnostuksen. Vaimon mielestä demo oli hänen kuulemistaan kauppa- tai messukokemuksista äänenlaadultaan paras.
Ottaisinko Olympicat itselle? Kysymys on erittäin vaikea, koska nykyiset settimme perustuvat monikanavakuunteluun ja oma settini lisäksi myös konserttivideoiden ja elokuvien katseluun. Ainakin valitsisin varmuuden vuoksi pykälää järeämmän mallin Olympica III:t. Amati Futura taas olisi jo liian kallis. Olympicat olisivat aika hyvä yhdistelmä iskevyyttä ja harmoniaa ja siinä mielessä ne asettuisivat kotoa löytyvien Gradientin aktiivi-Revojen ja Harrin Kaiuttimen Hehkujen välimaastoon. Tilavaikutelmassa ne häviävät Revoille, mutta niin häviävät useimmat muutkin tavanomaiset kaiuttimet. Sävyjen kauneudessa ja yleispätevyydessä puolestaan menisivät edelle. Monikanavaisen ratkaisun säilyttäminen vaatisi kustannussyistä yhteen settiin siirtymisen. Silloin Harrin Kaiuttimen Liekit kustomoituine keskikaiuttimineen olisivat myös kova kilpailija.
Heräsi kysymys, että kuinka suuri osuus ASR/Mäkkäri-kombolla oli hienoon ääneen - luultavasti aika iso. Ajatusleikkinä olisi kiinnostavaa roudata Arcam/Primare/Gamut-yhdistelmä tilalle.
Suurkiitokset Hifimestalle ja Hifihuoneelle tapahtuman järjestämisestä. Nämä tilaisuudet ovat aina kiinnostavia. Väkeä oli päässyt paikalle kohtalaisesti, vaikka tilaisuus oli keskiviikkona ja pääosin virastoaikaan. Esittelijän lisäksi kuuntelemassa taisi olla kokoajan 1-4 ihmistä. Jokaiselle liikeni vuoronsa.
Palautteesta ja omista havainnoista on jo otettu opiksi. Lisäsin seuraavia demo-päiviä varten levy-arsenaaliin bluesia, countrya, poppia, perusrokkia ja monipuolista laulettua ihmisääntä.
Mihin me jouduttaiskaan ilman naisia!
medit
Hifiharrastaja
- Liittynyt
- 1.1.2009
- Viestejä
- 516
Vaimo on puurokorva, joka ei yleensä hoksaa mitään. Nyt vain sattui semmoinen levy, josta sitä ei oikein voi olla huomaamatta, jos istuu spotissa. Ravelin pianotrio-levyllä viulisti soittaa kuulijan kulmasta katsottuna vasemmalla ja sellisti oikealla. Samassa asetelmassa (joka taitaakin olla vakiintunut pianotriojen esittämiseen) teos esitettiin myös edeltävän illan konsertissa, joten siihen oli helppo kiinnittää huomiota.
Viimeksi muokattu:
Unohdin sitten kokonaan tämän demopäivän johtuen ehkäpä jo liian aikaisesta tiedotuksesta mutta näemmä ei siellä olisi ollut tarvetta enää meikäläiselle. SF:t on kyllä sellaiset että ne on nähtävä ja kuultava. Iso peukku järjestäjille.
jparvio
Hifiharrastaja
Olisiko ollut muutakin..? Kävin paikalla ja fokus ei ollut ihan kondiksessa. Epäilin vaihevirhettä tai alkavaa flunssaa ja kaapeleitakin pyynnöstäni jinksattiin. Tosin esittelijä palautti ne lopuksi alkuasetelmiin.
Saundi muuten oli lupaava.
Saundi muuten oli lupaava.
jparvio
Hifiharrastaja
Varsinaista demopäivää seuraavana. Ei tuossa tehty muuta kuin lähteen ja vahvarin välissä väännettiin piuhalla. Ja kaakattimia käänneltiin. Joku juttu siinä oli, joka jäi mietityttämään. Kun ei se flunssakaan sitten alkanut (tällöin joskus kuulee kummia).
Oli mikä oli, saundi itsessään, kuten todettiin, oli lupaava. Poikkesi esim. tuolla kuulluista Audiovectoreista. Molempi parempi.
Oli mikä oli, saundi itsessään, kuten todettiin, oli lupaava. Poikkesi esim. tuolla kuulluista Audiovectoreista. Molempi parempi.
