Kirjoittelen nyt tännekin mietteitäni näistä kahdesta eri järjestelmästä, kun ne kerran tuli testattua. Kiitoksia vaan kaikille laitteita lainanneille.
Olin hitusen kiinnostunut musiikin striimamisesta tietokoneelta ja erityisesti verkosta. Laitteita on tullut ja tulossakin markkinoille monilta eri valmistajilta ja koin että minunkin olisi hiljalleen aika testailla niitä. Kiinnostavia laitteita oli moneltakin valmistajalta, mutta tulin testanneeksi juurikin Sonoksen (ZP90) ja Squeezeboxit (Touch ja Duet) koska ne olivat lähinnä sitä mitä hain.
Koska striimaaminen verkon yli on periaatteessa kohtalaisen triviaalia, halusin laitteen joka ei ole valtavan kallis. Jos laite olisi ollut arvokas, olisin samalla halunnut saavani laitteen jota voi käyttää dacina muille laitteille. Muussa tapauksessa ostan mieluummin dacin erikseen ja striimaavan raudan halvalla.
Tämä sulki laskuista Linnin ja Naimin tuotteet, Yamaha ei speksien mukaan tue formaattina Oggia, joten Spotify ei voi toimia ja CA:n striimeri ei ole (tai ainakaan ollut) vielä markkinoilla.
Vaikka testaamani laitteet periaatteessa tekevätkin täsmälleen samaa asiaa, on niiden lähestymistapa käsillä olevaan tehtävään hyvin erilainen. Squeezeboxilla prosessi alkaa palvelinsovelluksen asentamisella siinä missä Sonoksen ostaja asentelee ensimmäisenä työpöytäsovellusta.
Squeezeboxit:
Squeezebox on hyvin palvelinkeskeinen järjestelmä. Koko systeemi perustuu siihen, että firman oma palvelinsofta SqueezeCenter, tarjoaa verkon yli palveluja joita Squeezebox osaa käyttää. Koska Squeezebox on alalla jo aika vaha tekijä, löytyy palvelinsoftalle tukea perus käyttöjärjestelmäsetin lisäksi myös monilta NAS:eilta ja muutamilta muiltakin laitteilta. Squeezebox toimii joko langallisessa tai normaalissa langattomassa verkossa ja sitä voi ohjata joko kaukosäätimellä, SqueezeCenterin webbikäyttöliittymällä, eri laitteisiin saatavilla olevilla kaukosäädinsoftilla tai aika rajoitetusti oman verkon ulkopuolisella webbipalvelulla.
Sonos:
Sonos on verkkokeskeisempi. Sonoksen laitteet voi kytkeä joko langallisesti tai ne voivat toimia langattomasti keskenään muodostamassa mesh-verkossa, kunhan yksi laitteista tai erillinen Bridge on kiinnitetty verkkoon langallisesti. Sonos-verkko ei tarvitsekaan kummempia konfigurointeja, vaan on sellaisenaan aika käyttövalmis järjestelmä. Musiikin jakamisen ei tarvitse erillistä softaa, vaan Sonos käyttää normaaleja Windows-jakoja (CIFS/SMB) jotka onnistuvat kaikilta valtajärjestelmiltä. Sonoksen ohjaaminen onnistuu dedikoidulla sovelluksella, kaukosäätimellä ja eri laitteisiin saatavilla olevilla kaukosäädinsoftilla.
Käyttö tietokoneelta:
Kuten sanottu Squeezeboxin käskyttäminen onnistuu SqueezeCenterin webbikäyttöliittymän kautta. Käyttö onnistuu mistä järjestelmästä tahansa, kunhan käytössä on suht moderni webbiselain. Käyttöliittymä on teemattavissa ja tarjoaa jotakuinkin kaiken tarvittavan, mutta kuten webbisovelluksilla usein on tapana, tuntuu se myös hetkittäin hieman kömpelöltä. Lisäksi käyttöliittymässä oli minulle muutamia totuttelemisen aiheita, kuten esimerkiksi mahdollisuus ylikirjoittaa vaivalla kerätty soittolista valitsemalla kappale ja valitsemalla 'Play now'.
Sonoksen käyttöön koneelta vaaditaan Sonoksen oma Sonos Desktop Controller. Sovellukseen on selvästi panostettu ja se on selvästi kannattanut. Desktop Controller on saatavila Windowsiin ja MacOsX:ään. Linux käyttäjänä natiivin Linux-clientin puute hieman häiritee, mutta Windows-versio toimii hienosti Winen päällä ajettuna. Kaikki tarpeellinen löytyy ja sovellus jopa opastaa jakojen tekemisessä.
Yllätyksekseni Sonoksen ZonePlayer näkyi UPnP-softalle rendererinä ja onnistuon soittamaan sillä musiikkiakin UPnP:llä käskyttäen. Tämä ei liene kuitenkaan vielä virallisesti tuettua ja tullut saataville vasta viimeisimmän softapäivityksen myötä. Sattumalta se näykyi softalle myös serverinä, luultavasti juurikin mesh-vekko-ominaisuutensa vuoksi.
Käyttökaukosäätimellä:
Squeezebox Duet pitää sisällään itse Squeezeboxin ja kaukosäätimen joka kulkee nimellä Squeezebox Controller. Controllerissa on näyttö, muutama nappi tärkeimpiä toimintoja varten ja ensimmäisen sukupolven iPodeista tuttu spinwheel. Näyttö on hitusen heikko, spinwheelin tuntuma on merkittävästi iPodeja huonompi ja kaiken kaikkiaan päädyin vihaamaan koko kapinetta. Sen käyttö oli hankalaa ja kömpelöä.
Squeezebox Touchin mukana tulee vain infrapunakaukosäädin jota en liiemmin tullut käyttäneeksi. Touch on kuitenkin joukosta ainoa jota voi käyttää suoraan laitteelta, etupanelissa olevan suht kookkaan kosketusnäytön kautta. Näytön tuntuma ei ole paras mahdollinen, mutta ihan kelpo silti. Käyttö kosketusnäytöltä on helppoa ja mukavaa.
Sonoksen oma kaukosäädin (C200) on naurettavan kallis. Se on hintaisekseen ja dedikoiduksi kaukosäätimeksi yllättävän paksu ja minunkin isoon käteeni aavistuksen turhan leveä. Lisäksi näytössä on ainoastaan VGA resoluutio. Tästä huolimatta säädintä on ilo käyttää, se reagoi kaikkeen hienosti ja sillä pystyy tekemään kaiken haluamansa.
Käyttö (Android) puhelimella:
Squeezeboxille on saatavilla useampiakin eri sovelluksia, oletettavasti protokollan avoimuudesta ja laitteen nörttivetovoimasta johtuen. Valitettavasti ainoa oikeasti käytettävä on SqueezeCommander joka on maksullinen (joskin vain pari euroa) ja josta ei ole saatavilla maksutonta kokeiluversiota. Sovellus kuitenkin toimii hyvin, osaa kaikki tarvitsemani temput ja ohjaapa se jopa Spotifyta.
Sonokselle on saatavilla viralliset, Sonoksen tekemät ja tukemat, sovellukset iPhonelle, iPod Touchille ja iPadille. Android-versio on mahdollisesti tulossa jossain vaiheessa, mutta mitään julkista tietoa aiheesta ei ole. Kuuleman mukaan Apple-softat ovat niin hyviä, että tuolle kalliille Sonoksen kaukosäätimelle ei ole lainkaan tarvetta. En ole itse päässyt asiaa toteamaan, mutta uskottava se kai on
Epävirallistenkin softien tarjonta on Androilla aika heikkoa, mutta softa nimeltä Andronos toimii melko kivasti. Käyttöliittymässä on hitusen viilaamisen varaa, mutta kun ohjelman omaa käyttöäni ajatellen suurin puute, Spotify tuki, korjaantui tänä aamuna päivityksellä, alaa softa vaikuttaa kaikkineen aika hyvältä. C200:aa en sillä kuitenkaan vielä yrittäisi korvata.
Spotify:
Squeezeboxille on saatavina Spotify-tuki kolmannen osapuolen tarjoamalla laajennoksella SqueezeCenterille. Laajennos toimii ainoastaan Intel-raudalla (ja yhteensopivalla, tietysti) ajettavalla severillä. Asentaminen on triviaali toimenpide jonka jälkeen Spotify näkyy internet-radiona ja toimii varsin mukavasti.
Sonoksella on virallinen ja Sonoksen itsensä tarjoama Spotify-tuki. Tunnarit sisään ja homma toimii. Käyttökokemuksena alkuvalmistelujen jälkeenkin Sonoksen Spotify-tuki on piirun verran Squeezeboxia edellä.
Huomionarvoista on myös se, että Squeezeboxin Spotify-tuki on riippuvainen SqueeceCenteristä. Kun serveri on tavoittamattomissa, ei Spotifykaan soi. Sonoksella ei tarvita kuin nettiyhteys ja Spotify pelaa. Sama toistuu nettiradioiden kanssa, joskin pieni osa tarjonnasta on saatavissa Squeezeboxille julkisen mysqueezebox-palvelun kautta.
Musiikkikirjastojen hallinta:
Squeezebox osaa olla yhteydessä ainoastaan yhteen musiikkikirjastoon kerrallaan. Tämä on rajoituksena aika ikävä mm. taloudessa jossa musiikkia on useammalla koneella ja niitä haluaisi soitella sekaisin.
Sonos osaa käsitellä useampaa jakoa samaan aikaan, mutta jos useassa jaossa on samoja, samalla tavalla tagitettuja, kappaleita, on tiedossa ärsyttäviä ongelmia. Käytännössä albumin alla kappaleet näkyvät kahteen kertaan, joten albumin lisääminen soittolistalle lisää albumin soittolistalle kahdesti peräkkäin, kerran kummaltakin palvelimelta.
Muuta huomioitavaa:
Liitäntöjensä puolesta laitteet olivat jotakuinkin identtisiä, joskin ainoastaan Squeezeboxeissa oli kuulokeliitäntä, Duetissa se oli kaukosäätimessä ja Touchissa se oli keskusyksikön takana. Duetissa oli myös muista poiketen USB-liitäntä johon voi kytkeä suoraan musiikkia ja kuvia sisältäviä USB-laitteita (toiminnassa jotain rajoituksia ja ongelmia). Squeezebox Touch eroaa joukosta edukseen myös siinä, että se tukee testatuista ainoana CD-laatua korkeampia näytteenottotaajuuksia 24bin/96kHz asti.
Sonos on panostanut siihen, että heidän laitteistonsa on helposti konfiguroitavissa ja että usean laitteen kokonaisuus toimii moitteetta monihuonejärjestelmänä. Useamman streamerin omistaja on oletettavasti hitusen onnellisempi Sonoksen kanssa.
Äänenlaatu:
Paha sanoa, sillä kiinnitin huomiota ainoastaan käytettävyyteen ja hifi-uskottavuus vaatisi muutenkin ulkoisen dac:n käyttämistä
Vertailun voittaja:
Paha tätäkään kyllä ehdottomana julistaa. Kaikki testaamani laitteet tekevät sen mitä niiden odotinkin tekevän, striimaavat musiikkia tietokoneelta ja netistä. Millään testaamistani laitteista ei ollut ongelmia perustoiminnallisuuden kanssa ja kaikki pystyi käyttämään koneelta ja puhelimelta, Touchia myös suoraan laitteen vierestä.
Squeezeboxeista valitsisin kyllä Touchin ihan vaan siksi, että vihasin Duetin kaukosäädintä. Lisäksi korkearesoluutiotuki olisi tavallaan ihan jees, mutta toisaalta ei minulla ole vielä yhtään korkearesoluutiotiedostoakaan.
Sonoksen minä jo tulin ostaneeksikin, lähinnä viimeistellymmän tuntuman ja paremman mäkki-integraation vuoksi. Meillä on viime aikoina soinut enemmän stereot kuin läppärin pikkukaiuttimet ja se on jo voitto sinänsä Uskon kuitenkin, että osaisin olla yhtä tyytyväinen myös Squeezebox touchiin.
Olin hitusen kiinnostunut musiikin striimamisesta tietokoneelta ja erityisesti verkosta. Laitteita on tullut ja tulossakin markkinoille monilta eri valmistajilta ja koin että minunkin olisi hiljalleen aika testailla niitä. Kiinnostavia laitteita oli moneltakin valmistajalta, mutta tulin testanneeksi juurikin Sonoksen (ZP90) ja Squeezeboxit (Touch ja Duet) koska ne olivat lähinnä sitä mitä hain.
Koska striimaaminen verkon yli on periaatteessa kohtalaisen triviaalia, halusin laitteen joka ei ole valtavan kallis. Jos laite olisi ollut arvokas, olisin samalla halunnut saavani laitteen jota voi käyttää dacina muille laitteille. Muussa tapauksessa ostan mieluummin dacin erikseen ja striimaavan raudan halvalla.
Tämä sulki laskuista Linnin ja Naimin tuotteet, Yamaha ei speksien mukaan tue formaattina Oggia, joten Spotify ei voi toimia ja CA:n striimeri ei ole (tai ainakaan ollut) vielä markkinoilla.
Vaikka testaamani laitteet periaatteessa tekevätkin täsmälleen samaa asiaa, on niiden lähestymistapa käsillä olevaan tehtävään hyvin erilainen. Squeezeboxilla prosessi alkaa palvelinsovelluksen asentamisella siinä missä Sonoksen ostaja asentelee ensimmäisenä työpöytäsovellusta.
Squeezeboxit:
Squeezebox on hyvin palvelinkeskeinen järjestelmä. Koko systeemi perustuu siihen, että firman oma palvelinsofta SqueezeCenter, tarjoaa verkon yli palveluja joita Squeezebox osaa käyttää. Koska Squeezebox on alalla jo aika vaha tekijä, löytyy palvelinsoftalle tukea perus käyttöjärjestelmäsetin lisäksi myös monilta NAS:eilta ja muutamilta muiltakin laitteilta. Squeezebox toimii joko langallisessa tai normaalissa langattomassa verkossa ja sitä voi ohjata joko kaukosäätimellä, SqueezeCenterin webbikäyttöliittymällä, eri laitteisiin saatavilla olevilla kaukosäädinsoftilla tai aika rajoitetusti oman verkon ulkopuolisella webbipalvelulla.
Sonos:
Sonos on verkkokeskeisempi. Sonoksen laitteet voi kytkeä joko langallisesti tai ne voivat toimia langattomasti keskenään muodostamassa mesh-verkossa, kunhan yksi laitteista tai erillinen Bridge on kiinnitetty verkkoon langallisesti. Sonos-verkko ei tarvitsekaan kummempia konfigurointeja, vaan on sellaisenaan aika käyttövalmis järjestelmä. Musiikin jakamisen ei tarvitse erillistä softaa, vaan Sonos käyttää normaaleja Windows-jakoja (CIFS/SMB) jotka onnistuvat kaikilta valtajärjestelmiltä. Sonoksen ohjaaminen onnistuu dedikoidulla sovelluksella, kaukosäätimellä ja eri laitteisiin saatavilla olevilla kaukosäädinsoftilla.
Käyttö tietokoneelta:
Kuten sanottu Squeezeboxin käskyttäminen onnistuu SqueezeCenterin webbikäyttöliittymän kautta. Käyttö onnistuu mistä järjestelmästä tahansa, kunhan käytössä on suht moderni webbiselain. Käyttöliittymä on teemattavissa ja tarjoaa jotakuinkin kaiken tarvittavan, mutta kuten webbisovelluksilla usein on tapana, tuntuu se myös hetkittäin hieman kömpelöltä. Lisäksi käyttöliittymässä oli minulle muutamia totuttelemisen aiheita, kuten esimerkiksi mahdollisuus ylikirjoittaa vaivalla kerätty soittolista valitsemalla kappale ja valitsemalla 'Play now'.
Sonoksen käyttöön koneelta vaaditaan Sonoksen oma Sonos Desktop Controller. Sovellukseen on selvästi panostettu ja se on selvästi kannattanut. Desktop Controller on saatavila Windowsiin ja MacOsX:ään. Linux käyttäjänä natiivin Linux-clientin puute hieman häiritee, mutta Windows-versio toimii hienosti Winen päällä ajettuna. Kaikki tarpeellinen löytyy ja sovellus jopa opastaa jakojen tekemisessä.
Yllätyksekseni Sonoksen ZonePlayer näkyi UPnP-softalle rendererinä ja onnistuon soittamaan sillä musiikkiakin UPnP:llä käskyttäen. Tämä ei liene kuitenkaan vielä virallisesti tuettua ja tullut saataville vasta viimeisimmän softapäivityksen myötä. Sattumalta se näykyi softalle myös serverinä, luultavasti juurikin mesh-vekko-ominaisuutensa vuoksi.
Käyttökaukosäätimellä:
Squeezebox Duet pitää sisällään itse Squeezeboxin ja kaukosäätimen joka kulkee nimellä Squeezebox Controller. Controllerissa on näyttö, muutama nappi tärkeimpiä toimintoja varten ja ensimmäisen sukupolven iPodeista tuttu spinwheel. Näyttö on hitusen heikko, spinwheelin tuntuma on merkittävästi iPodeja huonompi ja kaiken kaikkiaan päädyin vihaamaan koko kapinetta. Sen käyttö oli hankalaa ja kömpelöä.
Squeezebox Touchin mukana tulee vain infrapunakaukosäädin jota en liiemmin tullut käyttäneeksi. Touch on kuitenkin joukosta ainoa jota voi käyttää suoraan laitteelta, etupanelissa olevan suht kookkaan kosketusnäytön kautta. Näytön tuntuma ei ole paras mahdollinen, mutta ihan kelpo silti. Käyttö kosketusnäytöltä on helppoa ja mukavaa.
Sonoksen oma kaukosäädin (C200) on naurettavan kallis. Se on hintaisekseen ja dedikoiduksi kaukosäätimeksi yllättävän paksu ja minunkin isoon käteeni aavistuksen turhan leveä. Lisäksi näytössä on ainoastaan VGA resoluutio. Tästä huolimatta säädintä on ilo käyttää, se reagoi kaikkeen hienosti ja sillä pystyy tekemään kaiken haluamansa.
Käyttö (Android) puhelimella:
Squeezeboxille on saatavilla useampiakin eri sovelluksia, oletettavasti protokollan avoimuudesta ja laitteen nörttivetovoimasta johtuen. Valitettavasti ainoa oikeasti käytettävä on SqueezeCommander joka on maksullinen (joskin vain pari euroa) ja josta ei ole saatavilla maksutonta kokeiluversiota. Sovellus kuitenkin toimii hyvin, osaa kaikki tarvitsemani temput ja ohjaapa se jopa Spotifyta.
Sonokselle on saatavilla viralliset, Sonoksen tekemät ja tukemat, sovellukset iPhonelle, iPod Touchille ja iPadille. Android-versio on mahdollisesti tulossa jossain vaiheessa, mutta mitään julkista tietoa aiheesta ei ole. Kuuleman mukaan Apple-softat ovat niin hyviä, että tuolle kalliille Sonoksen kaukosäätimelle ei ole lainkaan tarvetta. En ole itse päässyt asiaa toteamaan, mutta uskottava se kai on
Epävirallistenkin softien tarjonta on Androilla aika heikkoa, mutta softa nimeltä Andronos toimii melko kivasti. Käyttöliittymässä on hitusen viilaamisen varaa, mutta kun ohjelman omaa käyttöäni ajatellen suurin puute, Spotify tuki, korjaantui tänä aamuna päivityksellä, alaa softa vaikuttaa kaikkineen aika hyvältä. C200:aa en sillä kuitenkaan vielä yrittäisi korvata.
Spotify:
Squeezeboxille on saatavina Spotify-tuki kolmannen osapuolen tarjoamalla laajennoksella SqueezeCenterille. Laajennos toimii ainoastaan Intel-raudalla (ja yhteensopivalla, tietysti) ajettavalla severillä. Asentaminen on triviaali toimenpide jonka jälkeen Spotify näkyy internet-radiona ja toimii varsin mukavasti.
Sonoksella on virallinen ja Sonoksen itsensä tarjoama Spotify-tuki. Tunnarit sisään ja homma toimii. Käyttökokemuksena alkuvalmistelujen jälkeenkin Sonoksen Spotify-tuki on piirun verran Squeezeboxia edellä.
Huomionarvoista on myös se, että Squeezeboxin Spotify-tuki on riippuvainen SqueeceCenteristä. Kun serveri on tavoittamattomissa, ei Spotifykaan soi. Sonoksella ei tarvita kuin nettiyhteys ja Spotify pelaa. Sama toistuu nettiradioiden kanssa, joskin pieni osa tarjonnasta on saatavissa Squeezeboxille julkisen mysqueezebox-palvelun kautta.
Musiikkikirjastojen hallinta:
Squeezebox osaa olla yhteydessä ainoastaan yhteen musiikkikirjastoon kerrallaan. Tämä on rajoituksena aika ikävä mm. taloudessa jossa musiikkia on useammalla koneella ja niitä haluaisi soitella sekaisin.
Sonos osaa käsitellä useampaa jakoa samaan aikaan, mutta jos useassa jaossa on samoja, samalla tavalla tagitettuja, kappaleita, on tiedossa ärsyttäviä ongelmia. Käytännössä albumin alla kappaleet näkyvät kahteen kertaan, joten albumin lisääminen soittolistalle lisää albumin soittolistalle kahdesti peräkkäin, kerran kummaltakin palvelimelta.
Muuta huomioitavaa:
Liitäntöjensä puolesta laitteet olivat jotakuinkin identtisiä, joskin ainoastaan Squeezeboxeissa oli kuulokeliitäntä, Duetissa se oli kaukosäätimessä ja Touchissa se oli keskusyksikön takana. Duetissa oli myös muista poiketen USB-liitäntä johon voi kytkeä suoraan musiikkia ja kuvia sisältäviä USB-laitteita (toiminnassa jotain rajoituksia ja ongelmia). Squeezebox Touch eroaa joukosta edukseen myös siinä, että se tukee testatuista ainoana CD-laatua korkeampia näytteenottotaajuuksia 24bin/96kHz asti.
Sonos on panostanut siihen, että heidän laitteistonsa on helposti konfiguroitavissa ja että usean laitteen kokonaisuus toimii moitteetta monihuonejärjestelmänä. Useamman streamerin omistaja on oletettavasti hitusen onnellisempi Sonoksen kanssa.
Äänenlaatu:
Paha sanoa, sillä kiinnitin huomiota ainoastaan käytettävyyteen ja hifi-uskottavuus vaatisi muutenkin ulkoisen dac:n käyttämistä
Vertailun voittaja:
Paha tätäkään kyllä ehdottomana julistaa. Kaikki testaamani laitteet tekevät sen mitä niiden odotinkin tekevän, striimaavat musiikkia tietokoneelta ja netistä. Millään testaamistani laitteista ei ollut ongelmia perustoiminnallisuuden kanssa ja kaikki pystyi käyttämään koneelta ja puhelimelta, Touchia myös suoraan laitteen vierestä.
Squeezeboxeista valitsisin kyllä Touchin ihan vaan siksi, että vihasin Duetin kaukosäädintä. Lisäksi korkearesoluutiotuki olisi tavallaan ihan jees, mutta toisaalta ei minulla ole vielä yhtään korkearesoluutiotiedostoakaan.
Sonoksen minä jo tulin ostaneeksikin, lähinnä viimeistellymmän tuntuman ja paremman mäkki-integraation vuoksi. Meillä on viime aikoina soinut enemmän stereot kuin läppärin pikkukaiuttimet ja se on jo voitto sinänsä
Uskon kuitenkin, että osaisin olla yhtä tyytyväinen myös Squeezebox touchiin.
