-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Soivatko remasteroidut hyvin laitteistossasi?
- Keskustelun aloittaja rajani
- Aloituspäivämäärä
Kyllä masteroijillakin on varmasti ammattiylpeyttä, eivätkä he tee huonoa tahallaan. Toisaalta moni masteroija tuskin välittää tuon taivaallista hifistä ja vielä vähemmän siitä välittää kaupallisesti ajattelevat levy-yhtiön tuottajat. Nykytekniikka mahdollistaa parempaa laatua, mutta kaupalliset paineet tekevät lopputuloksesta teknisesti heikompaa. Alkuperäiset ovat siis usein parempia laadukkaalla hifilaitteistolla toistettuna ja remasterit on nimenomaan päivitetty toistumaan paremmin iPodin nappikuulokkeista jne. Tähän on toki poikkeuksia, joten ei voida yleistää.Mikael sanoi:
Soundi käsitteenä on muutenkin harhaanjohtava. Äänittäjät, miksaajat ja masteroijat hakevat kyllä soundia, mutta tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä hifi-laatuisen äänentoiston kanssa. Esim. Santanan soundin tunnistaa vaikka pöytäradiosta. Toisaalta nykyään artistien soundit tuntuvat lähentyneen toisiaan, mikä on mielestäni loudness warin ohella yksi levyteollisuuden negatiivisista piirteistä nykyään (vai onko se seuraus loudness warista?).
Sitten vielä yhtenä tekijänä on se, että musiikkiäänitteet ovat aikakautensa tuotteita ja monien mielestä niiden soundi pitäisi säilyttää sellaisena, kuin se silloin oli tapana tehdä. Tässä tullaankin jo esitettyyn asiaan, että on olemassa remastereita ja laadukkaita transfereita alkuperäisiltä master-nauhoilta ja nämä kaksi ovat eri asioita.
rajani sanoi:
Joo ihan hyvä esimerkki, johon itse en ota kantaa koska en oo eri versioita kuunnellut - mulla on vain vinyyli aiheesta ja se ainakin on ihan mahtava
Mut mä en nyt tarkoittanut ihan tätä, vaan sitä että mitä yleensä kukin käsittää "alkuperäisenä". Mä ajattelen että alkuperäinen on miksauksesta syntynyt masternauha (tai dat tai tiedosto nykypäivänä...) ja masteroitu (myös remasteroitu) on siis versio tästä alkuperäisestä miksauksesta (ainakin aina kun alkuperäinen on löydettävissä). No varmasti on eroja ja eroja on myös tuotantobudjeteissa ja markkinoiden koossa ja vaikka missä, mutta ehkä tää nyt menee vähän masterointiasiasta ohi. Mun pontti oli siis se, että kenenkään musantekijän - tai musiikkintekijäin salalitton - intressissä ei ole opettaa kenellekään mitään tiettyä soundia vaan kukin tekee niin hyvää kuin resurssit huomioonottaen kykenee.
Mä en nyt ole ihan varma että miten tämä liittyy siihen tosiasiaan että nykyaikainen digitaalimuunnin on parempi alkuaikojen muuntimet? Mutta toki oon kuullut monenlaisia laitteistoja. Missä se tarunhohtoinen rima kulkee?
Mutta jos nyt edelleen koitetaan pitäytyä näissä masterointiasioissa, niin mun ei oo siis tarkoitus sanoa että kaikki uudet masteroinnit ovat parempia tai että jonkun mielipide on väärä. Mielestäni vaan on olemassa ihan perusteltu syy tehdä masterointeja monessa tapauksessa uudelleen nyt kun välineet analogisten nauhojen saattamiseksi digitaaliseen muotoon ovat paremmat kuin ennen. Lisäksi koitan edelleen sanoa ettei pitäisi yleistää vaan koittaa keskustella tarkemmalla tasolla (levykohtaisesti) jotta keskustelussa olisi jotain järkeä, koska jokainen levy ja jokainen masterointi on eri asia.
Mitä tulee tähän Loundess War -asiaan niin mielestäni se on enemmänkin uusien kevyen musiikin levyjen ongelma, kuin vanhojen levyjen remasterointien, mutta tässäkin tapauksessa pitäisi siis keskustella tapauskohtaisesti eikä yleistäen. Myös nykyään julkaistaan paljon musiikkia joka ei ole kuolleeksi kompressoitua ja aikanaan on tehty paljon ihan ***** soundisia levyjä.
Uusmasterointi on hyvä idea jos sitä osataan käyttää oikein ja nykylaitteistojen koko potentiaali hyödyntäen.
Parempi olisi siirtyä remixaukseen, kuten Purplen 25 anniversary-tuplat. Mashine headin "Space truckin" tjsp, uusmiksaus kuulostaan kuin uudelta, alun kannut on sopivasti levitetty, ekutettu, digikaiutettu, pellit sivaltaa jälkikaikuineen jne. Se tuplan ns. masterointikiekko kuulostaa vertailussa lähinnä tuhnulta monovinykältä, eikä ihmekään.
Parempi olisi siirtyä remixaukseen, kuten Purplen 25 anniversary-tuplat. Mashine headin "Space truckin" tjsp, uusmiksaus kuulostaan kuin uudelta, alun kannut on sopivasti levitetty, ekutettu, digikaiutettu, pellit sivaltaa jälkikaikuineen jne. Se tuplan ns. masterointikiekko kuulostaa vertailussa lähinnä tuhnulta monovinykältä, eikä ihmekään.
kre sanoi:
Masterointi on siis aika paljon muutankin kuin äänitteen prosessointia eikä siis sisällä välttämättä prosessointia ollenkaan. Tässä on mun mielestä ihan hyvin selvitetty mitä masterointi oikeastaan tarkoittaa:
http://www.virtalahde.com/faq.html
moi
mun mielestä toi uusmasterointi .on turhaa siinä häviää jotain mitä siinä ajassa oli kun niillä laitteilla tehtiin levyjä.eli siitä häviää sen ajan sielu äänestä.kyllä tota uuttatekniikalla tehtyjä levyjä löytyy ilman noita uusmasterointeja-tarkoitus rahastaa uudestaan jälleeen kerran noi levyt,ja pilata se ajan henki.
ter,reiska
mun mielestä toi uusmasterointi .on turhaa siinä häviää jotain mitä siinä ajassa oli kun niillä laitteilla tehtiin levyjä.eli siitä häviää sen ajan sielu äänestä.kyllä tota uuttatekniikalla tehtyjä levyjä löytyy ilman noita uusmasterointeja-tarkoitus rahastaa uudestaan jälleeen kerran noi levyt,ja pilata se ajan henki.
ter,reiska
Jyrki_H sanoi:
En itse usko tuon olevan seurausta Loudness Warista vaan siitä, että ennen vanhaan se soundi koostui paljolti soittotaidoista ja analogisten soundia muokkaavien laitteiden (tietoisesti en kirjoittanut tuohon sanaa "efekti", koska on niitä muitakin tekijöitä) avulla tehdyistä kokeiluista ja niiden hyädyntämisestä.
Nykyään digitaalisena aikana soundien muokkaaminen on paljon helpompaa ja toisten soundien kopioiminen onnistuu nopeammin ja helpommin. Sen hittisoundin löytäminen ei enää vaadi järjettömiä investointeja (vrt. esim. 80-luvun Fairlight- ja samplausjutut).
Jos kerran soundia pitää erikoisuuden tavoittelun takia vääntää johonkin suuntaan, niin tässä on sellainen soundi joka on lähellä tykkään-osastoa:
http://tarkkailijak.blogspot.com/2010/08/nyt-soi-omar-howlers-hard-times-in-land.html
http://tarkkailijak.blogspot.com/2010/08/nyt-soi-omar-howlers-hard-times-in-land.html
Jabster sanoi:
Loudness warissa liikutaan niin äärirajoilla säröjen suhteen, että voisin kuvitella sen asettavan tiettyjä rajoituksia soundiin (tai paremminkin soundin toimivuuteen lopputuotteessa). Lisäksi basson tason suhteen on rajoituksia, kun ei ole headroomia käytettävissä.
^Tämä pitää varmasti paikkansa. Onhan monissa nykylevyissä varmasti sitä Loudness Warin mukanaan tuomaa tunkkaisuutta soundissa.
Tarkoitin omalla kommentillani lähinnä sitä, että nykyään niiden soundien matkiminen on helpompaa ja halvempaa. Lisäksi niissä näkee selviä muoti-ilmiöitä, eli haetaan sitä tämän hetken hittisoundia.
Tarkoitin omalla kommentillani lähinnä sitä, että nykyään niiden soundien matkiminen on helpompaa ja halvempaa. Lisäksi niissä näkee selviä muoti-ilmiöitä, eli haetaan sitä tämän hetken hittisoundia.
ikis60 sanoi:
Ymmärrän periaatteessa tän ajatuksen, mutta jos ajatellaan jotain vaikka 60-70 -luvun äänitteitä, jotka on vaikkapa 80-luvulla siirretty CD:lle sen aikaisilla (tämän päivän mittapuun mukaan) suht ankeilla AD-muuntimilla, niin eikö silloin ole järkeä tehdä asia uudelleen nykypäivän laadukkaammalla AD-muunnoksella, jolla päästään lähemmäs sitä alkuperäistä soundia? Näin mä tän asian näen ja esimerkistä käy mielestäni todella hyvin nämä Beatles-remasteroinnit tai vaikkapa The Band -yhtyeen A Musical History. Samoin Neil Youngin Archives on ihan älyttömän paljon paremman kuuloinen kuin varhaiset CD-julkaisut alkupään tuotannosta.
Jazzin ystävät tuntevat todennäköisesti Rudy Van Gelderin. Ko. mestari äänittäjä äänitti 50-60 luvulla lähes kaikkien jazzin jättiläisten juttuja omassa studiossaan New Jerseyssä aluksi koti-studiossa olohuoneessaan ja myöhemmin oikeassa studiossa. Van Gelderin äänityksiä pidetään monissa piireissä edelleen tärkeänä osana jazzin historiaa.
Van Gelder päätti 2000-luvulla vanhoilla päivillään masteroida uudelleen osan originaaleistaan nimellä "The Rudy Van Gelder Edition"
Levy-yhtiönä oli edelleen Blue Note
Nämä uudet versiot soivat minun korvissani / laitteistossa paremmin kuin originaalit. Ilmavuutta ja dynamiikkaa on tasapainoisemmin kuin myös resoluutiota ja yksityiskohtia. 8)
Van Gelder päätti 2000-luvulla vanhoilla päivillään masteroida uudelleen osan originaaleistaan nimellä "The Rudy Van Gelder Edition"
Levy-yhtiönä oli edelleen Blue Note
Nämä uudet versiot soivat minun korvissani / laitteistossa paremmin kuin originaalit. Ilmavuutta ja dynamiikkaa on tasapainoisemmin kuin myös resoluutiota ja yksityiskohtia. 8)
Tiukkapipo
Käyttäjä
- Liittynyt
- 11.8.2007
- Viestejä
- 4 068
Coltrane sanoi:
Pakko tunnustaa, että en hirveästi pidä Dexter Gordonin "Go:n" RVG-laitoksesta. Myös Eric Dolphyn Out to Lunch on minusta miellyttävämpi ei-RVG -versiona. Gordonin 'Doin´ Allright' sen sijaan kuulostaa hyvältä. Mutta miltä näiden sitten pitäisi kuulostaa, siinäpä pulma.
Itse ostin alehyllystä Eppujen 80-luvun remasteroituja levyjä ja huomasin ilokseni että ovat laadukasta työtä suurin osa.
Ainakin Valkoinen kupla ja Tie vie soivat hienosti.
Ei tosin ole orkkis versioita vertailtavana mutta muistaakseni ne eivät näille kyllä pärjää.
Ainakin Valkoinen kupla ja Tie vie soivat hienosti.
Ei tosin ole orkkis versioita vertailtavana mutta muistaakseni ne eivät näille kyllä pärjää.