Soitinten maahantuojat/tukkurit

Eihän se Seppo kait enää sillä taistele.

Tuo asia tuli jo aiemmin käsiteltyä ja Jarin kommentista päätellen vanhat
laatuongelmat on ohitettu. Jokainen joka haluaa lukea niistä, voi etsiä
tietoa Pink Fish Mediasta tai muilta forumeilta. Itse en halua ryhtyä
pitämään tätä aihetta pidempään esillä, mikäli soittimet eivät nykyään
sellaista ansaitse. Eli sitten vain kuuntelemaan esim. Rega ja Project
vastakkain. Kun hinta nousee, mukaan tulee muitakin kuunneltavia
kisailijoita.

Levyliikkeeseen joku sopiva. Mutta saattaa olla, että määräävä tekijä
siellä on myös automatiikka ja voisi olla että parikin soitinta saisi
olla tarjolla - halpa idioottimuoviautomaattihärpäke ja manuaalimpi,
mutta vakavammin otettava musiikintoistaja.

Ossi
 
Minusta myyjän ei tule edes vihjaista vieraiden merkkien ongelmista, jos mölyt ei pysy mahassa, silloin on paras pysyä poissa. Vastaile Ossi vain myymiisi laitteisiin kohdistuneisiin kysymyksiin, kun et edes kerro edes linkkiä omien väitteidesi tueksi.
 
Debutista

Tuosta Debut´ista sen verran, että olkaatten sitten juttuja lukiessanne tarkkana version kanssa. Nykyinen III on ihan eri eläin kuin edeltävät pelit, huomattavasti parempi varsi ja ilmeisesti myös moottoripuolta on viilattu, nykyisin näyttää olevan irto-PSU (16V AC), ja aiemmin oli (ellen väärin muista) kiinteä töpseli sekä 230V motukka.

Niiden edellisten sukupolvien pelien varret eivät olleet alkuunkaan yhtä vakuuttavia kuin nykyisen, vaikka asiamainetta hintaluokassaan taisivat nauttia jo tuolloinkin, erityisesti UK:ssa.
 
'Idioottimuoviautomaatteihin' sekä alkuperäiseen tiedusteluun vastaten: Jos olisimme vuodessa 1983 tms, olisi todella paljon valinnanvaraa - osa halvemmistakin oikein kelpo soittimia. Itse onnistuin silloin hyvin ensimmäisen levysoittimeni hankinnassa. Se Yamaha P550 soitin, joka on automaattinen ja päällisin puolin muovinen, on kuitenkin hyvä äänellisesti ja kaikilta toiminnoiltaan jopa tänä päivänä. Se painaakin noin kymmenen kiloa ja siirtyi kaverin käyttöön vasta viime vuonna.

Nyt tilanne taitaa olla sellainen, että halpa on jopa 250 euroa eikä automaattisissa ole vielä siinä hinnassa, tai ainakaan sen alla, odotettavissa kelvollista ääntä. (Tämä on toki enemmän vain käsitys joka on muodostunut keskusteluja lukemalla kuin kuuntelemalla.) Vaikea verrata kuitenkin hintaa 80-luvun alkuvuosiin. Taisi Yamahanikin sentään maksaa noin 100 euroa (600 markkaa ilman äänirasiaa) poistomyynnissä Kruunuradiossa.

edit. Lisäänpä vielä pieneksi kiusaksi että ne halvimmat tämän päivän hifikastiin kuuluvat lienevät idioottilastulevymanuaaleja. Kätevä sahaa ja liimaa toki sellaisen itse ja hieman paremmasta materiaalista. >:D
 
Technicsin SL-BD20:sta on näkynyt jossain alle pariin sataan - se taitaa olla huokein etäisestikään levysoitinta muistuttava laitos markkinoilla, ei riko levyjä - ja ellen aivan väärin ole informoitu, pysyy nipussa. Ja on vielä se ripaus automatiikkaakin.

Näppärä viiskulmalainen levydiileri uittaa tällaisia pienen mällin euroopasta itse ja myy sopivasti pois sopiville asiakkaille?


http://www.amazon.de/Technics-SL-BD-Halbautomatischer-Plattenspieler-schwarz/dp/B0000ULUMC
 
K J Manner sanoi:
edit. Lisäänpä vielä pieneksi kiusaksi että ne halvimmat tämän päivän hifikastiin kuuluvat lienevät idioottilastulevymanuaaleja. Kätevä sahaa ja liimaa toki sellaisen itse ja hieman paremmasta materiaalista. >:D

Ei ollenkaan kiusaksi. Mummoille ja papoille pitää nimenomaan olla idioottimanuaaleja, tai jopa tuplaidioottiautomaatteja. Ei niissä tarvitse olla säädettävyyttä, kunhan ääni on edes kohtalainen. Ja 2cm paksuinen lastulevy on aina parempi kuin 2mm paksuinen muovilevy, jota kaukoidässä suolletaan. Kokeilepa kumpi painuu kasaan pikkurilliä käytäen...
 
jussikoo sanoi:
Ei ollenkaan kiusaksi. Mummoille ja papoille pitää nimenomaan olla idioottimanuaaleja, tai jopa tuplaidioottiautomaatteja. Ei niissä tarvitse olla säädettävyyttä, kunhan ääni on edes kohtalainen. Ja 2cm paksuinen lastulevy on aina parempi kuin 2mm paksuinen muovilevy, jota kaukoidässä suolletaan. Kokeilepa kumpi painuu kasaan pikkurilliä käytäen...

En tiedä mihin 2mm:n kaukoidän runkoihin viittaat, mutta pointtini oli lähinnä kyseenalaistaa myös nykysuuntaus soittimissa ulkonaisin materiaalisin perustein. Kaikki näyttivät halvoilta, kun niitä Kruunuradiossa kävin vilkaisemassa viime vuonna. Vasta tuhannen euron soittimen olisin kelpuuttanut kotiini. Johtofiilis oli: kyllä on soittimet hinnoissaan.
 
Mallas sanoi:
Technicsin SL-BD20:sta on näkynyt jossain alle pariin sataan - se taitaa olla huokein etäisestikään levysoitinta muistuttava laitos markkinoilla, ei riko levyjä - ja ellen aivan väärin ole informoitu, pysyy nipussa.

Se on kyllä aika hirveetä, että tuostakin kannattaa maksaa tänä päivänä 200€?!

-128-

Korjaus: Sorry - luulin, että puhuttiin käytetyistä.
 
K J Manner sanoi:
...pointtini oli lähinnä kyseenalaistaa myös nykysuuntaus soittimissa ulkonaisin materiaalisin perustein. Kaikki näyttivät halvoilta...


Nykyinen trendi on tarjota hintaan nähden mahdollisimman laadukkaita äänellisiä toteutuksia ulkonäön kustannuksella, tämän suuntauksen aloitti aikoinaan elektroniikassa NAD (3020) ja levysoittimissa muinoin Rega Planar, ja nykyiset Projectit ovat tavallaan jalostaneet aihetta eteenpäin. Budget Audiophile, you see. Sound First. Perinteistä levysoitinestetiikkaahan on sitten tarjolla esim. juuri Dualin klassisessa CS-505-4:ssa, hieman kalliimmalla. Kiillotettu alumiini maksaa enemmän kuin mustaksi maalattu, suspensiokaan ei soittimeen synny ilmaiseksi. Harmaaksi maalattu lastulevy on halpaa ja toimivaa materiaalia soittimen runkoon, puuviilu ja metalli nostaisivat hintaa - tavallaan turhan takia. Surullisimpia esimerkkejä ovat ne myriadit halvat Technics SL1200 -ulkomuotokloonit, joiden rakenteet ja laatu ovat pahimmillaan tosi kevyttä tavaraa
XL1800.GIF
mutta ulkonäkö klassisella tavalla myyvä.
 
K J Manner sanoi:
En tiedä mihin 2mm:n kaukoidän runkoihin viittaat, mutta pointtini oli lähinnä kyseenalaistaa myös nykysuuntaus soittimissa ulkonaisin materiaalisin perustein. Kaikki näyttivät halvoilta, kun niitä Kruunuradiossa kävin vilkaisemassa viime vuonna. Vasta tuhannen euron soittimen olisin kelpuuttanut kotiini. Johtofiilis oli: kyllä on soittimet hinnoissaan.

No yleensä ottaen kaikki 80-luvun perussoittimetkin sisälsivät paljon paljon muovia, ja nykyään vielä enemmän. En tarkoittanut mitään erityistä merkkiä tai mallia. Minä en ole raaskinut käydä edes soittimia katselemassa, koska tiedän etten kelpuuttaisi kotiini enää mitään lastulevyihmettäkään. Parempi siis soitella nykyisellä lastulevyllä, ja sijoittaa levysoitinrahat kaurapuuroon :D.
 
Tawe sanoi:
Eikä synny aina muutenkaan, paras jättää tekemättä jos ei osaa :D

Ja toimivankin suspension saa poropeukalo helposti rikottua, nimim. kokemusta on :D
 
Jos ei parempia vaihtoehtoja piakkoin ilmene niin merkit tulevat olemaan Denon ja Stanton. Technicsen ja Regan maahantujat eivät ole selvillä, tietääkö joku? Omaan tuontiin en halua ryhtyä ja aikomuksena muutenkin on pitää vain muutamaa halpaa mallia esillä, muut sitten tilauksesta.
 
Goldringiltä löytyy myös asiallinen ja edullinen perus-soitin. Sanoisinko että "halpis-Rega".
 
Merkkejä ja malleja tuntuis löytyvän mutta maahantuojat ovat oudon vaikeasti löydettävissä, siihenkin on varmaan ihan oma konstinsa joka pitäis tietää.
 
Back
Ylös